Tuulettelua

Tänään fysiikan tunnilla opettaja yllätti ja palautteli torstain kokeita. Ahkera tarkastaja. Olin saanut extra-pisteitä kotitehtävien tekemisestä, joten täysien pisteiden raja ylittyi jopa yhdellä pisteellä. Virheet, joita muutamassa tehtävässä oli, oli todellisia huolimattomuusvirheitä. Pienen sähellyksen takia aikaa ei jäänyt tarkistamiselle, joten siellä oli sitten yksi senttien muunnos metreiksi, joka ei ollut mennyt ihan nappiin. :D Sen siitä saa, kun tekee kiireellä ja liian itsevarmana. Lasku oli muutes oikein, eli propsit siittä. Kokeessa oli 8 tehtävää, ja kuusi piti tehdä. Lisäjippona oli vielä se, että joko numero 7 tai 8 (tai molemmat) piti tehdä, sillä ne oli vaikeimmat tehtävät. Tein seiskan ekana ja mietin, että olipas helppo. Tein loput 5, ja aikaa jäi vielä pyöritellä kasitehtävää huvin vuoksi. Halusin kokeilla saisinko sen tehtyä. Kirjoitin vastauksen ylös ja ajattelin tarkistaa sen kotona vastausten pompahtaessa nettiin. Alkaessani tarkistaa koetta alusta, 7 kohdalla huomasin, että ei jumaliste, olin tajunnut koko tehtävän väärin! Siinä sitten pikavilkaisu kelloon, 20 minuuttia aikaa, joten päädyin hylkäämään tehtävän ja ottamaan numeron 8 arvosteltavien joukkoon. Olin tehnyt sen konseptille luonnoksena, joten jouduin kirjoittamaan kaiken uusiksi. Jotta onnistuin säheltämään vielä lisää, seiskan päälle tarkoitettu ruksi (jotta sitä ei siis arvosteltaisi) meni väärän tehtävän päälle (kuten sanottua - hötkyilijä!), ja jouduin viimeisen viiden minuutin aikana kumittelemaan väärää ruksia pois ja täydentämään lukuja kumitetun viivan tilalle. Hienoa. :D 

Mutta fiilis on kyllä oikeasti oikein hyvä! Olen ajatellut koko ikäni, että ei musta ole ymmärtämään fysiikkaa. Eläinlääkis on ollut vain kaukainen haave ensin Galenoksen, ja sen poistumisen jälkeen fysiikan takia. Ilmeisesti mulla on jotain kykyä omaksua fysiikan asioita, sillä ei tuo tentti nyt niin huonosti mennyt. Tietenkin pitää pitää se pienoinen asia päässä, että Tammen Fysiikka-sarjan tehtävät ovat helppoja verrattuna pääsykoetehtäviin. Mutta teoriaa on opittu ja pohjia on luotu. Se on kuitenkin jotain!

Viikonloppu ei mennyt laskemisien suhteen ihan kuten piti. Lauantaina oli suunniteltua menoa kaverin kanssa, kun Kuopion lääkisläiset järjestivät oman Tanssii Tähtien Kandien Kanssa -esityksen. Kaverin mieheke oli yksi tanssittajista, joten pitihän sitä mennä paikan päälle kannustamaan. Esitykset olivat ihan huikeita! Lääkärit olivat todella jaksaneet panostaa tanssien ja koreografioiden opetteluun, saatikka minkä ajan kandit olivat käyttäneet itse ohjelmiensa luomiseen. Vau! Kiitos KuoLo! Viime kevään speksi oli jäätävän hyvä, eikä tämäkään jättänyt kylmäksi. Tykkäsin valtavasti. 

Ainoana huonona puolena oli se, että ilta venähti hiukkasen myöhään. Esityksien puolivälissä tauolla oli tarjolla kahvituksia (rahaa vastaan tietenkin ;) ) ja kuolasimme A-M:n kanssa unelmatorttuja, joita olisi saanut huiman euron hintaan. Päätimme jättää tortut ostamatta ja kävimme ostamassa esityksen päätyttyä ABC:ltä oman kääretortun ja menimme iltateelle syömään itse ostamaa torttua. Kyllä kelpasi! Kotona oli vasta yhden pintaan. Olisin ollut vielä aikaisemminkin, jos bussikorttini olisi suostunut toiminaan. Kävin vielä tänä syksynä Sokoksen myyntipisteessä, ja tyttö siellä naureskeli, että ei korttia olisi tarvinnut tulla aktivoimaan edes nyt syksyllä. No näinpä.. Kyllä meinas muutama kirosana päästä, kun bussikuski ilmoittaa, että myyntiaika on päättynyt. Yötaksa on 4,40e (!), joten puuskahdin, että en maksa ja hyppäsin ulos bussista. Olin pukeutunut hiukkasen kevyesti kävelyä varten, varsinkin kun Prisman lämpömittari näytti oikein kirpakkaa -8 asteen pakkasta. Mutta siinähän se meni. Majoittauduin kotona teekupin kanssa sohvan nurkkaan puoleksi tunniksi ennen kuin hytinä laantui. 

Sunnuntaista käytin ison osan päivästä raha-asioiden läpikäyntiin. Mulla on ollut jo 3 vuoden ajan tapana kirjata kaikki ostokset exceliin ja pitää vähän silmällä sitä, mihin rahaa menee. Näkeepähän vähän kasvaako ruokamenot tai härpätys-menot (vaatteet.. koirajutut..) joinakin kuukausina liiallisuuksiin. Lauantaina töissä ollessani tutkailin alkuvuoden mulle suunniteltuja työvuoroja, ja vähän näyttää siltä mitä vähän epäilinkin - töitä on tarjolla hyvin hyvin vähän. Sunnuntaina käytin tunteja siihen, että tein kirjaimellisen taulukon siitä, mitä arvioituja menoja tulee kevät kuukaudet sisältämään ja mitä tilin saldo tulisi näyttämään vähien tulojen ja suurten menojen suhteen. Sanotaanko, että tilanne ei ole kovin aurinkoinen. Menoista olisi karsittava hirmuisen iso osa, että en ole pakkasella kovin montaa satasta. Ja jos jotain yllättävää sattuu (toinen koirista murtaa koipensa ja eläinlääkärilaskuihin menee tonneja tms..) niin tilanne on vielä heikompi. Kyllähän vanhemmat auttaa, mitä silti haluisin tulla toimeen omillani. Opintotuen tulen maksamaan takaisin, mutta hätävarana ne tietenkin auttaa, jos oikein hätätilanne tulee. Tietääpähän mihin kesän palkat menee.. Tältä pohjalta mietin valmennuskurssia vielä uudessa valossa, mutta päädyin siihen, että hitto - jos oikeasti sinne lääkikseen tahdon, nyt sitten tehdään kaikki sen eteen. 

Tämä käytännössä tarkoittaa hyvinkin vahvasti sitä, että menoja on karsittava (agility-treenit jää, niistä en luovu! Mun henkireikä ♥ ). Ruokamenoista saa nipistettyä pois. En ole ollut hirmuisen tarkka sen suhteen mitä olen ostanut. En nyt sano, että olen ihan tuhlaillut (no.. ehkä välillä.. ;) ) mutta pikkaisen on kyllä menty mielihalujen mukaan. Alustavana sotasuunnitelmana on olla ahkera ja juosta tarjousten perässä sekä leipoa itse leipää (sämpylää ♥ ). Edelleen tarkoitus on syödä terveellisesti, eikä tinkiä esim. vihanneksista ja hedelmistä mutta kuiten järkevöittää tätä syömistä, mikä monesti laiskuuttaan lipsuu leivän mättämiseen. Eli kunnon ruokaa edes kerta päivään ja kaurapuuroa illalla. :D Siittä on hyvä lähteä.

Harmaat ruudut töitä.

Mietin pitkään, että laitanko blogiin edes joitakin toteutuneita viikkoja, mutta nääh.. Antaas mennä. Ehkäpä tästä on joillekin hyötyä, jos he miettivät miten toteuttavat ajankäytön ja sen suunnittelun. Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, Excel on mulle korvaamaton apu, koska sitä voi muokata hirmuisen helposti. Ja tykkään tarkasta suunnitelmasta. Jos en suunnittele, en saa aikaan mitään enkä edes tunne siitä mitään tunnontuskia. Tämä sopii mulle. Tykkään myös kirjata päivän päätteeksi edes jotain mitä on tullut tehtyä sen päivän aikana. Siis muuta kuin lukemiset. Ei sitten jää jälkeenpäin pohtimaan, että mihin hittoon 5 tuntia hävis. :D Suunnitellut tunnit kus pääosin tuon loppuviikon takia. Sunnuntai oli oikeasti tarpeen, että sain selvyyttä omaan rahatilanteeseen. Kaikki muu venyminen... niin noh. Mutta kyllähän noita tunteja silti kertyi, ei siinä. Eipähän aja itseä ihan piippuun.

Tänään otinkin askeleen kohti säästäväisempää linjaa ja juoksin (tai siis, pyöräilin) tarjousten perässä Citymarkettiin hakemaan tarjousjauhelihoja ja sitrushedelmiä. Hedelmät  1 euron kilo! Tarttui mukaan sitten muutakin mitä jääkaapin sisus tarvitsi, ja päädyin pyöräilemään lähes 10 kilon kantamusten kanssa kotiin. Kauppaan mennessä fiilis oli oikein aurinkoinen ja iloinen. Ei se talvipyöräily ehkä olekaan NIIN ärsyttävää. Jepjep. Tullessa kiroilin kuin turkkilainen yrittäessäni tasapainoilla kahden kassin roikkuessa käsien alla ja superpainavan repun luistattaessa pyörän takarengasta sivuluisuun huonosti auratuissa (eli lähes koko ajan) kohdissa. Tosi hohdokasta! Kotiin päästessä olin I-H-A-N kuollut. Teki mieli mennä sänkyyn, vetää peitto korviin ja nukkua koko päivä. Eipä siinä auttanut muu kuin väsätä ruoka ja vääntyä iltalukion tunnille kuulemaan kertausta nopeudesta. Onneksi aloitimme kevyesti. Mulla olisi kyllä mennyt vähänkään vaativammat jutut aivan yli ymmärryksen. Mutta tärkein kuitenkin saavutettu - olen ottanut yhden askeleen lisää vaativaa kevättä kohden. Kyllä tästä selvitään. Tahto ainakin on kova.