vk 7 - ajatussolmuja

Tunnit: 28 (+ iltalukio & valmennuskurssi)
Tehtävät: 43

Viikko on ollut hyvin hyvin kummallinen. Se on pitänyt sisällään pieniä asioita, joista osa on sekoittanut päätä pahemman kerran ja ajatuksia ei ole saanut kasaan. Mutta en valita - olen oikeastaan hyvin hyvin onnellinen. ♥ Näistä pienistä asioista yksi parhaimmista on mm. se, että naapurini (ja hyvä ystäväni) kotiutui 4 kuukauden Afrikan reissulta viereiseen rappuun. Viimein! Koko helmikuun alkupuoli on tullut hihkuttua N:n paluuta. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin viime viikon maanantaina matkalla treeneihin kuunnellessa kuulumisia hyvin toisenlaisesta maasta. Ai että, jospa sitä joskus itsekin. Ja hei, kattokaa nyt näitä söpöjä lusikoita, jotka kotiutuivat Ugandasta asti. Aikas kivat! :)

Noista muista asioista pitää saada tehtyä päätöksiä johonkin suuntaan ennen kuin niistä voi julkisesti puhua. Voi olla, että mitään erikoisempaa ei olekaan luvassa, tai sitten tämä kevät saa pienen lisän, joka saattaa monimutkaistaa (hyvällä tavalla) mein elämää. Ihan kun pääsykoelukemisessa ei olisi tarpeeksi. Mutta mutta.. Torstaina on deadline, jolloin jokin päätös tulisi olla tehtynä. Eli saan vielä mietiskellä muutaman päivän rauhassa..

Vaikka viikko ei ollutkaan mitä täydellisin, ja tunteja kertyi sieltä täältä eikä edes tarpeeksi, olen ihan tyytyväinen. Jos nyt tämä päivä (maanantai) otetaan mukaan, olen saanut fysiikan 6 kurssin suurin piirtein käytyä Physican osalta. Ja se on jo saavutus. Jos sanoin viikko (pari?) sitten ajattelevani kurssista positiivisemmin, perun puheeni. En tykkää. En sitten yhtään. Ja mielialaa ei yhtään kohota se, että seiska taitaa jatkaa samaa linjaa. Yhh.. Tässä on nyt viikko aikaa kerrata asiat toiseen kertaa Tammen kirjasarjasta, joten ainakin tulee asiat luettua vähän eri tavalla kirjoitettuna ja tehtyä enemmän tehtäviä. Physica selittää asiat suhteellisen selkeästi, mutta tehtäviä on vähän. Jokaisesta kappaleesta on about 20 tehtävää. Sinänsä on ihan hyvä olla toinen kirjasarja tukena edes tehtävien takia. Mulle ei vielä riittäis 20 tehtävää saamaan aikaan tarpeeksi vahvaa laskurutiinia/pohjaa tietystä asiasta. Varsinkaan, jos se on näin takkuavaa. No, eipä lopu tekeminen kesken..

Niin, ja tuo Kuopion valmennuskurssi. Mitäköhän siitäkin nyt sanois. Biologian opetus on ollut ihan hyvää. Ei vedä vertoja KOTI-kurssin Pasille, mutta verrattuna fysiikkaan olen tykännyt huomattavan paljon enemmän. Viikon 6 fysiikan luento oli todella puuduttava, ja kesken luennon mietin vain sitä, että hyötyisin omatoimisesta kertaamisesta niiiin paljon enemmän. Joten viikolla 7 tein sitten sen, että jäin kotiin ja kertasin epäselväksi jääneitä asioita kurssista 2. Viime syksyn iltalukion eka jakso meni suurimmaksi osaksi omaa jaksamista (ja motivaatiota) etsiessä, joten lykkäsin kurssin 2 läpikäymistä uusintaan. Höpsis minä mihinkään uusintaan mennyt, meneillään olevat kurssit veivät liikaa aikaa. Joten kakkoskurssi on jäänyt ehdottomasti kaikista fysiikan kursseista huonoiten opiskelluksi. Toivoin saavani Kuopion valmennuskurssilla hyvän kertauksen mutta ehei. Jos saisin tällä viikolla kurssin 6 hallintaan, viikonlopun voisi pyhittää KOTI-kurssin videoiden katseluun ja kurssin 2 kertaukseen. Ja mnemon muistiinpanojen tekemiseen. Ja biologiaan. Saisi hetken hengähtää sähköasioista. Tauko kurssista 6. Kuulostaa liiankin hyvältä!

p.s. Mitä ihmettä älyvuodolle on tapahtunut? Onhan se kaatunut muillakin? Alan jo epäillä, että onko vika vain omassa koneessa, kun koko älyvuotoa ei enää löydy..

Edit:
No löytyipäs Epionen sivuilta "virallinen" tiedote älyvuodon häviämisestä. Miten mä en ollut aikaisemmin tuota bongannut. No eipähän tarvitte enää miettiä onko ongelma pelkästään omalla koneella vai ei. :D

vk 3 - ota kiinni jos saat

Hah mikä otsikko :D Mutta kuvaa hyvin sitä mihin tällä viikolla on mennyt aikaa ja energiaa.

Tehdyt tunnit: 36,5 h
Tehtävät: 49

Pidetääs tää lyhyenä. Tahdon viettää edes hetken vapaata tälle illalle. Suljin juuri kemman kirjan ja mnemon, ja tuolla mua huutelee eilisillan nauhoitettu putous-jakso, josta osan oonkin jo kerinny katsella (Putous Idiots ♥ ). Teksti varmaan vilisee kirjotushäröjä muttaihansama. Tahdon pikapikaa saada koneen kiinni. :)

Alkuviikosta tein 2 täyttä työpäivää, joiden takia missasin yhdet iltalukion luennot jokaisesta alkaneesta kurssista. Töiden jälkeen yritin kovasti kuroa kiinni tunneilla käytyjä asioita. Kemman 4 kurssi oli tuttua kauraa ja samoin fysiikan vitonen tuntui alkavan aika kevyesti. Mutta fysiikan 6 kurssi.. Huoh! Tammen fysiikka ei ainakaan aloita kirjaa kovin loogisesti, ja olin parissa minuutissa jo ihan pihalla. Tokalla sivulla kerrotaan sähkövirrasta mutta itse termi selitetään vasta muutaman sivun päässä. Ja kappale jännitteestä. Huoh nro 2. Termejä termin perään. Kuormittamaton ja kuormitettu jännitelähde. Qué? Nevö höörd. Eikä mitään kunnon selityksiä. Tein tänään muistiinpanoja mnemoon ja jouduin käyttämään hyvän tovin eri termien avaamiseen. Vaikka ne olikin kirjassa selitetty edes jotenkin niin silti tuntui ymmärrys loppuvan kesken. Onneksi ystäväni Google auttoi Physican ohella, joten pääsin lopulta kärryille. *piip* homma tässä on se, että aloin kerätä jonkin sortin "yyh, sähkö..." -ajatusta jo ennen kurssin alkua (kiitos vaan älyvuotolaisille pelottelemisesta :D kammoan kurssia 7 vielä enemmän vaikka en ole koko kirjaan koskenutkaan) eikä fiilis todellakaan ole häviämään päin. Näiden alkuongelmien vuoksi se on voimistumassa. Huoh nro 3. :( Ennakkoasenteet prkl. Elättelen kuitenkin pieniä toiveita, että homma on helpottumaan päin. Tosin, jos nyt miettii sitä faktaa, että käyn kurssin kuitenkin pääosin itsenäisesti valmennuskurssin alettua (eli ensi viikolla, jo!)... Jos ei mietitä sittenkään, tulee vielä ahdistuskauhistus. :D

Olen pyrkinyt tekemään mnemoon muistiinpanoja sitä mukaa mitä iltalukiossa on tullut uutta asiaa. Huomiselle olisi vielä tekemättä osa fysiikan 6 kurssista sekä kemman hapetusluvuista tärpit. Aikaisemmin käytyä kemman kurssia tuli tänään availtua ja lisäiltyä mnemon syövereihin. Jospa tämä taakka tästä vähenis. Illat meinaa venyä ja lukemista/laskemista tulee kyllä tehtyä 7 päivänä viikossa. Ei tuota oikein voi estääkään. Kuten jo älyvuodossa avauduin - tuntuu että aika loppuu kesken. Ja tunnun olevani kykenemätön täyteen vapaaseen päivään. Jopa illalla vietetty, suunniteltu vapaa-aika (jos sitä siis on "liikaa" ;) ) meinaa ahdistaa. Vielä ei lukeminen väsytä tai ahdista tai turhauta. Katsellaan kuukauden päästä, jos sama rytmi jatkuu... :D Sittenpä voi jo hiukka väsyttää. Toivotaan, että ei.

Valmennuskurssista (KOTI-kurssi) on käytynä muutama fysiikan luento ja yksi kemman. Tykkään fysiikan opettajasta. Selittää ruohonjuuritasolta selkeästi. Vaikka ykköskurssi onkin aika peruskauraa, sain siitäkin irti uusia asioita. Mutta mulle fysiikka onkin niin uusi osa-alue kokonaisuudessaan, että saisin varmaan jotain irti vähemmän selittävänkin opettajan luennosta. Kemmasta ei oikein voi vielä sanoa juuta eikä jaata yhden luennon perusteella. Opin sieltä ainakin yhden uuden asian, tai ehkä kaksi, joten ei se ainakaan ihan hukkaan mennyt. Biologiaa odotan innolla, ja sitä olikin tarkoitus aloitella tänään mutta se sitten vaihtui mnemoon. Tahtoisin saada kaikki rästimuistiinpanot tehtyä mahdollisimman pian, jotta voisin työntää senkin asian pois muita lukuja häiritsemästä.

Ens viikolle olisi siis suunnitteilla samaa kaavaa mitä tälle viikolle. Itsenäistä räpiköintiä (oikein kova luotto F6 kanssa, termivalintakin sen kertoo, eikös? ;)) iltalukion kurssien kanssa ja valmennuskeskuksen starttaus. Orientaatioluentoa ja kemmaa. Biologian ykköskurssikin pitäisi saada luetuksi. Ja siihen päälle vielä muistiinpanoja iltalukion asioista. Ja ehkä vähän muutakin siihen päälle. Vapaa-aika - niin mikä?

Aurinkoista viikkoa itse kullekin, ja jaksamista lukemiseen! Sitäpä me kaikki tarvitaan. 

vk 1 ja vk 2 - uusi vuosi, uudet kujeet

Ensinnäkin - oikein ihanaa vuotta 2014 kaikille!

Parin viikon blogihiljaisuus ei tarkoita sitä, etteikö tämä olisi pyörinyt mielessä useampaan otteeseen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että aika on niin rajallista, lukemiset venyy iltamyöhiin asti eikä puolen tunnin lyhyillä tauoilla tule tartuttua kuvien muokkaukseen, tekstin kirjoittamiseen tai muuhunkaan blogiin liittyvään. Ja lähinnä juuri siksi, että tykkään väkertää tän kans ehkä vähän liiaksi, joten yhden postauksen tekemiseen saa menemään aikaa reilun tunnin. Jollei enemmänkin. Joten en uskalla antaa itselle mahdollisuutta ajautua blogin päivittämiseen, joka on sitten lukemiselta pois. Tämänpä vuoksi päätin toteuttaa tammikuun ekan 2 viikon kuulumis-postauksen yhdessä osassa. Olen saanut "työstää" (tää kun onkin niin hirveän vaativaa ;) ) tätä pikkuhiljaa lukemisen ohella, eikä tähän ole tarvinnut varata tyhjää tilaa aikataulusta. Ja silti huomaa, että ihan-lyhyet-tauot-joilla-muokkaan-kuvia tuntuu venähtävän.. Olkoot se sitten sitä tasapainotusta lukemiselle.. 

Viikko 1 
 

Kutsu töihin kävi alkuviikosta, ja tein jopa yhden ylimääräisen (extra-lyhyen) päivän. Ei ole hirmuisesti varaa kieltäytyä, jos haluan säilyttää hyvät välit työnantajaan ja pitää itseni priorisoituna osa-aikaistyöntekijänä. Juuri itse asiassa tänään pohdiskelin, että mitä tulen tekemään kevään ja töiden yhdistämisen suhteen. Kateellisena kuuntelen muiden pyrkijöiden puheita, jotka kykenevät droppaamaan työt kokonaan ja keskittymään täysin pääsykokeeseen. Se, että olen saanut tilaisuuden päästä tekemään oman alan töitä kaupungissa, jossa meitä valmistuvia pukkaa ulos joka kevät about 150, on ihan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että kykenen pääosin sanelemaan omat työpäiväni/-aikani, on kyllä vielä isompi plussa. Ja pakkohan se on myös ajatella tulevaa kesää ja syksyä. Jos paksu kirje ei kolahda postiluukusta kesäkuun jälkeen, kuten ihan mahdollista on, haluaisin pysyä tässä työpaikassa mahdollisimman pitkään. Marssin työnantajan puheille ennen joulua ja tiukkasin suoraan kesätöiden mahdollisuudesta. Kiitollisuuden aalto hyökyi kyllä ylitse, kun työnantaja ilmoitti mun olevan kesätöiden suhteen etusijalla. Ja se taitaa tarkoittaa kevään osalta myös sitä, että työtunnit eivät tule vähenemään. Pakko pitää "välit" töihin, että kesätyövisio ei tuosta heivahda suuntaan jos toiseen.

Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että joudun luultavasti jättämään osan valmennuskeskuksen kurssikerroista väliin. Pääosin ne tulevat olemaan lauantaita, jolloin olisi biologiaa. Hiihtolomaviikon olen varautunut tekemään täyspäiväisesti töitä, vaikka ei mulle vielä virallista pyyntöä ole tullutkaan. Kuuntelin kuitenkin muiden vakituisten työntekijöiden lomasuunnitelmia, ja yhden loma riippuu kuulemma siitä, miten minä kykenen olemaan töissä hiihtolomaviikolla. Tämä siis tarkoittaa kahta missattua kemman luentoa sekä yhtä fysiikan ja biologian sessiota. Ja lauantaille sattuisi sopivasti stimuloitu valintakoe. Hiphei...

Noh, keksinpä sitten tähänkin ratkaisun. Hintavan sellaisen, mutta sain yllättävää sponssaus-apua, joten käytän senkin nyt sitten hyväksi. Ilmoittauduin ennen uutta vuotta Valmennuskeskuksen KOTI-kurssille. Koska osallistun Kuopion kurssille, sain KOTI-kurssin "kaupan päälle" suhteellisen edulliseen hintaan. Pohdiskelin tätä liikkua pitkään. Hyödynkö siitä tarpeeksi, jotta siitä maksaminen kannattaa? Mutta päädyin siihen, että hyödyn. Pystyn kertaamaan menetetyt luennot kotona, katsomaan vaikeilta tuntuvia asioita uusiksi ja vielä etukäteen ennen varsinaisen kurssin alkua. Tämä ehkä hiukan keventää työmäärää, jos osan tehtävistä/perehtymisestä kerkeäisi tehdä ennen tammikuun loppua. Tämä mahdollistaisi myös iltalukion puolella pyörähtämisen, jossa olisi tarkoitus olla niin paljon kuin pystyn. Viikon 3 maanantaina pyörähtää käyntiin 4. jakso, jossa on 2 kurssia fysiikkaa & 1 kemia.

Työpaikan etuna oli kyllä ehdottomasti tulostin. Maanantai oli suht hiljainen päivä ja tulostelin reseptien naputtamisen välillä itselle siihen mennessä ilmestyneet KOTI-kurssin luentokalvot. Niistä kertyi ihan törkeän iso pino! En edes kehdannut tulostaa kaikkea kerralla, vaan tulostelin niitä sitten pitkin päivää. Huomaamattomampaa? Jaa-a. :D Muutama työkaveri katto vähän kummallisella ilmeellä, kun kone pukkas viidettä paksua paperiläjää ulos asiakkaiden vaihtumisen välillä.

Maanantai-iltana käynnistin kurssin orientaatioluennolla. Ajattelin sen olevan pelkkää höttöä. Onhan sitä jo tullut luettua useamman kerran pääsykokeeseen ja opiskeltua yliopistossa - kai sitä nyt on tekniikka hallussa? Positiivinen yllätys! Tykkäsin aloitusluennosta ihan älyttömästi! Tunnistin itseni (tai ainakin osan itsestäni) monesta "ei näin"-esimerkistä. Yhtenä isoimmista puutteista, jonka tunnistan omassa tekemisessäni, on liian vähäinen kertaus. Miten tarkastat, että olet varmasti oppinut? Silmäilen kyllä kappaletta läpi lukemisen tai tehtävien tekemisen jälkeen mutta olen tehnyt liian laiskasti omia muistiinpanoja. Iltalukion tunneilla on tehty (lue: kopioitu opettajan kalvot) jonkin sortin muistiinpanot, mutta niiden muotoiluun ei ole käytetty omaa kapasiteettia laisinkaan. Tähänpä sitten etsin ratkaisua ja taisinkin löytää itselleni sopivan viikon 2 puolella..

No, kuitenkin. Uusi vuosi meni hyvinkin hiljaisissa tunnelmissa. I:llä oli ensimmäinen mun kanssa vietetty paukeilta edessä, joten en sitten kehdannut järjestää meille kummempaa ohjelmaa, vaan halusin luoda illasta suhteellisen normaalihkon. Ajattelin laskevani illan fysiikkaa ja silmäileväni neloskurssin aikaisempia asioita läpi. Ja pah. Kahdessa huoneessa radio huutamassa ja peittämässä ulkoa kuuluvat paukkeet ja siihen päälle vielä televisio - opiskelurauha taattu! No ei todellakaan. :D Annoin sitten suosiolla olla ja keskityin niinkin kehittävään puuhaan kuin verhojen silittäminen. Jos aikaisemmin tunsin silittämisen epämiellyttäväksi niin nyt voin todeta inhoavani koko puuhaa. 5 tuntia ja (yksi!!) verho näyttää edes suht siistiltä. Yhden kohdan sai silittää 3 kertaan, kummaltakin puolelta, ja siltikään en ollut varma oliko mitään muutosta saatu aikaan. Kökkö kangas.. Eli muut juhli ulkona ja mää tuskastelin verhon kanssa. Kävipä se niinkin.

Reilun 2 viikon tauon jälkeen tuntui epätodelliselta palata laskujen ääreen. Musta tuntui, etten osannut edes kynää pitää kädessä! Siinä vaiheessa oli pakko alkaa hihittää ääneen, kun kumitin tehdyn numeron pois viidettä kertaa ja jäin miettimään, että tältäkö mun numero 4 oikeasti näyttää?! :D Selasin vihkoa alkuun ja totesin, että joo, tämmönen se on ennenkin ollut. Selvästi ihan liian pitkä tauko, kun kirjoitustaitokin kerkeää unohtua. Että voi hyvää päivää vaan. Tuntui myös kovasti siltä, että kirjoitustaidon lisäksi myös FY4:n asiat oli iloisesti unohtuneet "joulutauon" aikana. Sitähän se meidän fysiikan opettaja varoittelikin, että asiaa tulee paljon lyhyessä ajassa ja ihan kaikkea on vaikea sisäistää heti kerralla. Know the feeling. Plaah. Tee-hetki kaverin kanssa sai aivot nyrjähtämään oikeaan asentoon ja alkujähmeyden jälkeen laskut sujui puoleen yöhön asti paljon paremmalla flowlla.

Loppuviikosta ei olekaan kauheasti sanottavaa. Jotain niinkin harvinaista pääsi tapahtumaan, että sain vieraita Oulusta asti. Tai no, eihän ne mun takia tänne tulleet, mutta tuntui niiden kanssa sen verran menevän aikaa, että ihan kuin olisivat tänne tulleet mun vuoksi.. Ajattelin etukäteen vietäväni heidän kanssa muutaman tunnin, joten viikonloppuun jäisi tehokasta työskentelyaikaa hyvinkin runsaasti töistä huolimatta. Ja plaah. Mitä vielä. Mutta en sitten oikein kehdannut häätääkään matkalaisia, sen verta harvoin joku tänne Savoon kehtaa ajella.

Ja mikä parasta - tuomisia Oulusta! ♥ Joululahjoja (+ se hajonnut matkalaukku). Ja yksi ylimääräinen, 25-vuotta vanha tonttu, jonka veljeni oli vähillä rahoillaan ostanut mulle mun ollessa vauva. En kauheasti tykkää tämän sortin joulu-sisustamisesta mutta tarinan kuultuani (ja silmäkulmien kostuttua ;) ) olihan tuo pakko saada keittiön punaisen teeman osaksi. Ja ihan hyvin se sopii tyynyjen väliin. Ärsyttää tarpeeksi vähän, kun kerta noin hyvin uppoaa tyynyjen värisävyyn. :D

Yksi erityisen odotettu lahja oli kyllä tämä:

Niin pieni! Ja tilava!

Olen viime keväästä lähtien seuraillut huolestuneena läppärin tilan hupenemista, ja isoksi tilasyöpöksi on paljastunut kuvat-kansio (jossa on tällä hetkellä "vain" 18 000 tiedostoa ja elokuusta etiäpäin otetut kuvat on vielä järkkärin muistikortilla..). Kovalevyn hankkiminen tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Kriteerinä oli pieni ja toimiva. Väritoive oli punainen, mutta no.. kaikkea ei voi saada. Mutta aikas söpö se on, eikös? Kerkesin nimetä pikkumustan Tarmoksi. :D Toivottavasti nimi osuu kohdilleen, ja kapistus eläisi pitkään.

Sunnuntai-illan muistiinpanoiluja, karkin voimin ofc..

Eli viikko 1:
Tehdyt tehtävät: 23
Tehdyt tunnit: 16,5 h

Viikko 2 

Tätä viikkoa dominoi _hyvin_ vahvasti iltalukion F4:n koe. Käytin valtavan paljon aikaa ja energiaa siihen valmistautumiseen. Ehkäpä jopa liikaakin. Toisaalta, kertaaminen oli varmasti tenttiä nähden, ja miksei myös pääsykoelukua itsessään, erittäin hyödyllistä. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin voinut tehdä jotain toisin. No, tyhmyydestä oppii, eikös? :D

Viikon 1 sunnuntai-iltana pohdiskelin, miten alan kertaamaan ja työstämään opiskeltua aluetta läpi siten, että voin sanoa hallitsevani sen. Joten päädyin tekemään muistiinpanoja. Luin kappaleen uudelleen läpi ja muotoilin omin lausein muistiinpanot. Työlästä. Mutta asiat tuli kerrattua perusteellisesti läpi ennen tenttiä. Mutta aikamäärä, jonka käytin muistiinpanoihin, oli aikas suuri. Ja tilanteessa jossa on stressi siitä, että aika loppuu kesken... Kuten aikataulusta huomaa, käytin koko alkuviikon pääosin FY4 kertaukseen. Osa siitä oli tosiaan muistiinpanojen värkkäystä, mutta osaksi laskin kertaustehtäviä ja kävin vaikeiksi merkitsemiä tehtäviä läpi.

Jos jotain saisin tuolta muuttaa, niin se olisi käsintehtyjen muistiinpanojen tekeminen tehokkaammalla tahdilla (värittelyt, asioiden sommittelu, otsikoiden värkkäys.. minkäs sitä perfektionismilleen voi, kaiken kun pitää näyttää hyvältä myös omissa muistiinpanoissa.. huoh!), niiden hylkääminen ehkä kokonaan ja siirtyminen Mnemosyneen jo viime viikon lopulla.

Suurin osa älyvuotolaisista onkin tutustunut Ilumin aloittamaan ketjuun "epäortodoksisista opiskelumetodeista" (löytyy täältä, jos joku ei ole vielä siihen törmännyt) eli toisin sanoen aikavälikertauksesta. Ilumi on koonnut heti jo ekaan postaukseen lähes kaiken tarvittavan tiedon, ja muut ovatkin sitten täydennelleet asiaa omilla kysymyksillään ja vastauksillaan. Luin topicin jo syksyllä, ja mietin silloin, että onpa kätevää. Taisin ladata jopa Ankin koneelle, mutta jotenkin se sitten jäi. Joten me kaikki, jotka aloitellaan vasta nyt tämän pätevän ohjelman käyttöä, hakataanko päätä seinään? :D Kuten moni tätä ylisteleekin foorumilla, liityn joukkoon vaikkakin näin viikon käytön jälkeen. Teorian kertaus - check!

No, kuitenkin. Isoimmaksi ongelmaksi ainakin näin aluksi osoittautui se, että minkä ohjelman valitsen. Foorumin mukaan suosituimmiksi tuntui nousevan Mnemosyne ja Anki. Repetitionsia kokeilin myös, mutta 5 minuutissa siinä ärsytti joku pikku juttu, jonka takia hylkäsin sen. En kyllä enää muista mikä se juttu oli, mutta päädyin kuitenkin siihen, että Mnemo ajoi asiansa oikein hyvin. Nehän näyttävät lähes identtisiltä.

Mnemolle ei taida löytyä ilmaista (correct if I'm wrong) kännykkäsovellusta, toisin kuin Ankille. Itse en koe tätä kovinkaan suureksi ongelmaksi. Vaikka älypuhelinkin on, uskoisin ainakin tässä vaiheessa suurimman osan kertauksista tapahtuvan ihan läppärin kanssa kotona. Kuljen paljon pyörällä (jotkut saattavat kertailla bussissa tms.) ja vessatauot (tästäkin kun oli puhetta).. ei mulla siellä niin kauan kestä, että kerkeisin alkaa kertailemaan. :D Eli mulle sovelluksen valitseminen perustui pääosin käyttömukavuuteen näin muuten. Älyvuodon käyttäjien mukaan Ankin käyttöliittymä on ihan *****a, ja joku vielä kertoi saaneensa koko Ankin solmuun säätämällä eri asetuksia, joten en sitten uskaltanut lähteä sen suuremmin sen kanssa leikkimään. Peruskorttien luominen sujui hyvin, tykkäsin oikeastaan Mnemoa enemmän Ankin tektieditorista. Sai muutettua fontin väriä vaikka pinkiksi, jos siltä tuntui. ;)

Se, miksi lopulta päädyin ainakin näin pääsykoelukemisen aikana Mnemoon, oli laajempi korttien arvosteluasteikko (0-5) ja pakkojen/tagien luominen. Olisin kaivannut Ankiin mahdollisuutta luoda pakkojen alle vielä pienempiä kokonaisuuksia. Esim. ison pakkakokonaisuuden Fysiikka, ja sinne alle omat pakat joka kurssista. En siis ainakaan löytänyt asetusvaihtoehtoa, joka olisi sallinut tämän. Eli jos olisin luonut jokaisesta kurssista sitten oman pakan, korttien kertaaminen olisi ilmeisesti tapahtunut hyvin kohdennetusti. Ja tämä jotenkin vaivasi. Toivon kysymyksien tulevan paljon randomimmin fysiikan aihealueiden sisältä, kuin kohdennetusti yhden kurssin sisältä, kuten Ankin kanssa olisi sitten (ilmeisesti) käynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut vain lykätä kaikki fysiikan asiat yhden ison pakan alle, ja erotella kortit keskenään tageilla. Jotenkin kuitenkin Mnemon lokerointi toimi mulle paremmin, joten siirryin sitten käyttämään sitä.

Päädyin myös pohtimaan samaa ongelmaa, jota pari henkilöä olikin pohtinut älyvuodossa. Ohjelma valittaa 15 läpikäydyn kortin jälkeen sitä, että työmäärä kasvaa liian suureksi. Tulisiko se vain ignorisoida ja jatkaa etiäpäin, jos läpikäytäviä kortteja vielä olisi. Koska lätkäisin Fy4 muistiinpanot melkein yhden päivän aikana Mnemoon, kortteja tuli huomattavasti enemmän mitä päivän aikana tulisi ohjelman mukaan käydä. Kortteja tulee tässä alussa paljon enemmän päivässä, koska yritän kiriä "muistiinpanoja" kiinni ja lisäillä kysymykset myös jo läpikäydyistä kursseista. Aloittelin fysiikan kolmoskurssia tänään ja huoh tuohon menee aikaa! Hyvää kertausta, mutta lauseiden muotoiluun, mahdollisten kuvien piirtämiseen ja kaavojen näpyttelyyn saa tuhlattua yllättävän monta tuntia (kaavoihin tämä on kyllä ollut pelastus! Kiitos sille älyvuotolaiselle, joka siitä vinkkasi)! Varsinkin, kun oon pyrkiny tekemään sen verta tarkkaa työtä sillä ajatuksella, että kirjoihin ei tarvitsisi teorian pohjalta palata, jollei jotain tiettyä asiaa haluaisi tarkistaa. Kertaus tulisi siis suoritettua Mnemon kautta. Katsellaan. Voip olla, että korttien tekeminenkin helpottuu ja nopeutuu ajan myötä. Olen tehnyt osaan korteista aika laajoja kysymyksiä, ja osan korteista voisi jaotella useampiinkin kortteihin. We'll see..

Viikko 2 toi myös mulle kotiin uuden tuttavuuden:

Oma mikro!! Jee!

Entinen opiskelukaverini eleli aikoinaan ilman mikroa, ja olin ihan kauhuissani, että miten sitä voi tulla toimeen ILMAN?! No, eron myötä exä vei mikron mennessään, mein isä ei suostunut muistamaan, kuinka 3 vuotta sitten mun muutettuani exän kanssa yhteen roudas mun vanhan mikron meidän mökille, joten jäin sitten eron myötä ilman mikroa. Viikko meni, ja siihen tottui ihan hyvin. Tai ainakin melkein. Ainoa asia, missä tuli vielä viikonkin jälkeen muistamattomuutta, oli sämpylät. Rakastan mikrossa pehmennettyjä, lämpimiä sämpylöitä. Tää oli siis ekoina viikkoina aika normia: puolitin sämpylän, otin lautasen kouraan ja käännyin siihen missä mikron olisi pitänyt olla. Hyvä etten alkanut ojentaa käsiä kuvitteellista mikroa kohti..

Mikro tuli hyväntekijäislahjana treenikaverilta, joka tyhjensi alivuokrakämppänsä omista roinistaan. Vanha se on kuin mikä, valo ei pala ja se lämmittää epätasaisesti pyörivästä lautasesta huolimatta (tämä siis ainakin keiton kanssa - lautanen reunoilta tulikuuma mutta keitto keskeltä kylmää..). Mutta ilmainen ja muuten toimiva. En siis valita!

Sain myös valmennuskeskukselta postia (sisälsi laskujakin.. jei. ) alkuviikosta.

Paketti sisälsi fysiikan matskut että tervetuloa KOTI-kurssille kirjeen. Tosin, pakkaajalla oli ollut vissiin kiire päivä, sillä sisältö ei ollut mennyt ihan täysin nappiin kirjeen osalta.

Mitäs pienistä. Näitä sattuu. :D Lasku oli kuitenkin oikealle kurssille, ja oppimisympäristön tunnukset olin saanut jo aikoja sitten. Meinasi kuitenkin huvittaa tuo pikku fiba. 

Mitäs muuta. No se fysiikan koe. Jälkitunnelmat oli vähän sekavat. Tykkään kyllä siitä, että opettaja oikeasti laatii kokeita, joissa saa testata osaamistaan ja ymmärrystään. Tehtävät oli tarpeeksi vaikeita, ja ekat fiilikset oli kysymykset nähtyäni, etten osaa yhtään mitään. Yhdessä tehtävässä en saanut ilmeisesti piirrettyä kuvaa ihan nappiin, koska liikeyhtälöiden muodostus ei ottanut onnistuakseen siten, että olisin saanut ratkaistuksi sen mitä kysyttiin. Eli kun alkuviikosta saan tentin ja malliratkaisut kouraan, pääsen pohdiskelemaan mitä ihmettä tein väärin. :) Mutta muuten sain tehtävät tehdyiksi. Huolimattomuusvirheitä sinne varmaan jäi. Vertailin yhden tehtävän saatua vastausta toisen kokeessa olleen kanssa ja himpun verran ne erosivat, vaikka samalla tavalla tehtävä oltiin tehty. Eli saas nähdä missä mennyt mönkään ja kummalla. Vaiko kummallakin.

Tajusin viime viikolla laskinlistaa selaillessani, että kerpele - oma laskin ei ole hyväksyttyjen listalla. Mie kun niin olin tottunut käyttämään tätä (kuten kaikki, jotka ovat samalla laskimella selvinneet monet pääsykokeet) ja tuudittautunut siihen, että pakostakin näin simppeli laskin on listalla. No ei ollut. Saakeli. Jouduin sitten lähtemään laskinkauppaan. Selailin netistä eri laskimien kuvia ja suljin pois osan jo sillä perusteella, että ne näyttivät ihan liian erilaisilta kuin entinen Casioni. Älyvuodossa (jälleen, foorumi on kyllä pelastus!) Casion 991ES plus oli saanut hyvää palautetta, joten kurvasin lauantaina töiden jälkeen Suomalaiseen. Alennustakin sai 5 euron verran Suomalaisen kortilla, joten tyytyväisenä kävelin kaupasta ulos.

Sitä sanotaan, että mieli vastustaa muutosta ja sen hyväksyminen on vaikeaa. No tulipa se sitten todistettua jopa yhden laskimen kanssa. Edelliseen tosiaan kiintyneenä melkein harmitti kaivaa laskinta ulos pakkauksesta. Ensimmäinen ajatus: "hyi kuin kevyt rimpula" (No nii-in! moni olisi tyytyväinen!). Seuraava ajatus: "äääh, liian tumma näyttö! Entisen vaalea paljon parempi.." Kolmas ajatus: "voi p*ska, miks tässä pitää olla NÄIN paljon toimintoja.."

Minuutissa olin saanut näyttöä vaaleammaksi. Tunnissa olin kahlannut ohjekirjan läpi ja rakastunut koko laskimeen siinä sivussa. :D Ai kuinka helppo ja monikäyttöinen. No, kiva tieten näin, ettei tarvitse itkeä entisen perään. Eiköhän tällä yks pääsykoe selätetä.

Eli viikko 2:

Tehdyt tehtävät: 35
Lukutunnit: 44,5 h


Tästähän tuli oikea megapostaus. Huh. Jäin myös miettimään blogia ja mitä siitä on muodostumassa. Pääasiassa kirjoitan tätä itselleni ja itseä varten. Tai se on se lähtökohtainen ajatus. Siinä sivussa tulette te kanssapyrkijät. Itselle blogin kirjoittaminen on sitä, että mukaan eksyy asiaa myös siitä, mitä viikolla on oikeasti tullut tehtyä, olkoot se sitten puhdasta lukemista tai laiskottelua. Paljon mukavampi palata takaisin esmes puolen vuoden päästä, kun blogissa on muutakin kuin "laskin 5 tehtävää, oli hyvä viikko, woo!". Rakastan blogeja, joissa on kuvia. Musta monesti tuntuu, että pitkät kuvattomat postaukset ovat ehkä jopa väsyttäviä lukea, jos tekstiä on vain tekstin perään. Joten kuten tämä teksti, postaukset yleensä täyttyy jonkin sortin kuvista, jotka liittyy enemmänkin muuhun kuin pääsykokeeseen. Turhaa mää teille fysiikan ja kemman kirjoja kuvailen ihan vain sen takia, että  ne liittyy pääsykokeeseen. :D Teillä on ne samat opukset kotona.

Lähinnä jäin siis miettimään, miten te lukijat otatte vastaan (pääsykoe)blogin, johon sekoittuu hyvinkin vahvasti muuta arkea sekaan. Toisaalta, sillähän ei loppujen lopuksi edes ole väliä, koska koen hyötyväni ja iloitsevani itse eniten tän kaltaisesta kirjoittamisesta. Mutta, pohdinpa silti aikani kuluksi tähän aikaan yöstä (ääh, kun tuo kello on jo vaikka mitä! Unille mars!).

Paketti

 Tänään iltalukiosta tullessa postilaatikossa odotti miellyttävä yllätys.

Kerkesin jo miettiä, että mitä ihmettä olin tilannut, muistaakseni mitään kummoisempaa ei pitäisi olla tulossa (paitsi ehkä joululahjoja, jos olen ollut tarpeeksi kilttinä ;) ). Paketin päällystän nähdessä hymy levisi yllättävän nopeasti kasvoille - materiaalia! Tosin, olin syksyllä ostanut 2012 vuoden matskut ajatuksella en-mene-ylihinnoitellulle-valmennuskurssille, joten nämä tuskin poikkeavat ihan hirmuisen paljon parin vuoden takaisista. Tämänpä vuoksi en sen tarkemmin alkanut materiaaleja syynäämään, kunhan pikavilkaisulla vilaisin läpi.

Teräaseen kanssa kimppuun :D

Kolhittua reunaa (murr!) ja lasku..

Mutta tämä pikkuinen kurkkaus kansien väliin sai aikaan aikas ison riemun - matikan tehtävistä suurin osa näyttää tehtäviltä! Syksyllä kun lehteilin samaista Matemaattiset apuvälineet -kirjasta, meinasi itku tulla. Vaikka pitkän matikan olenkin kirjoittanut, kaikki vektori/geometria-teoriat on varissu päästä pois jo aikoja sitten. Meinasi hiukka masentaa. Mullahan oli aikataulussa ennen iltalukion kurssien alkamista matikan asioiden läpikäyminen ihan pitkän matikan kirjoista. Ja ensimmäisen kurssin kahlasinkin läpi. Mutta ajallisesti tämä vei liikaa tunteja ja päiviä työnteon ohella, ja päätin antaa asian olla. Päätin luottaa ennemmin siihen, että matemaattiset ongelmat ja niiden ratkaisut tulee tutuiksi fysiikan kurssien ohella iltalukiossa. Ja tähän mennessä tämä on toteutunut erityisen hyvin. Meidän fysiikan opettaja (se josta pidän enemmän ;) meillä kun on jaettu fysiikan kurssit kahdelle eri opettajalle) kun sattuu vielä opettamaan matikkaa, joten hän on selittänyt paremmin kuin hyvin matemaattista näkökulmaa laskujen pohjalla. Jos jotain tulee ikävä iltalukiossa, niin tämän opettajan oppeja. 

Sekä itse tehtävät!

Tämä viikko alkaa olla iltalukion osalta käytynä, ja fysiikan neloskurssi alkaa olla jo yli puolessa välissä. Seuraavalle viikolle on vielä 2 x 1,5 h opetusta tiedossa, ja jos oikein muistan, yksi puolentoista tunnin opetuskerta jää tammikuulle. Laskut ovat huomattavan paljon haastavampia mitä aalto-kurssin asiat. Vaikka viime postauksessa olikin fiilis, että tämä kurssi ei suju yhtään mitenkään niin tuo tunne on alkanut pikkuisen jo lieventyä hirmuiseen tarpeeseen oppia ja ymmärtää ja saada laskut sujumaan. Olen laskenut huomattavan paljon ylimääräistä mitä kotiin on tehtäväksi tullut, ja 2. kappaleen laskuihin ja teorian lukemiseen olen käyttänyt yhteensä jo 22 h. Tähän tuntimäärään on siis aherrettu lähes kaikki kakkoskappaleen laskut (edeltävällä ja tällä viikolla), joita on paljon! Ja olen vielä sen verran tunnollinen väkertäjä, että lähes joka kaavan jälkeen tulee kirjoitettua lukuarvot yksikköineen ennen vastausta. Eli vaikka laskut alkaakin jossakin määrin sujua, yhteen vähän monimutkaisempaan laskuun saattaa mennä puoli tuntia. Tämä on tarkoittanut aikaista aamua ja pitkää päivää. Eli noin 5-6 tuntia päivässä extratyötä iltalukion lisäksi, jonne menemiseen, siellä olemiseen ja pois tulemiseen on uhraantunut reilu 4 tuntia iltapäivästä. Voip olla, että viikonloppu tulee otettua vähän kevyemmin. Eiköhän loppuviikon työt jo huolehdi tästä ilman sen suurempaa panostusta iltaisin vaan levähtämiseen ja voimien keräilyyn.

P.S.

Muokkasin kommentti-asetuksia siten, että myös anonyymit pääsevät kirjoittamaan jotain, jos mielen päällä asiaa on. En edes ollut tajunnut, ettei anonyymit voisi kommentoida vaan pelkästään tilin tms. omaavat. Kommentteja, ajatuksia, palautetta (mitä vaan!) saa siis pistää tulemaan, jos siltä tuntuu! Kaikki otetaan kiitollisena vastaan. :)

Tuulettelua

Tänään fysiikan tunnilla opettaja yllätti ja palautteli torstain kokeita. Ahkera tarkastaja. Olin saanut extra-pisteitä kotitehtävien tekemisestä, joten täysien pisteiden raja ylittyi jopa yhdellä pisteellä. Virheet, joita muutamassa tehtävässä oli, oli todellisia huolimattomuusvirheitä. Pienen sähellyksen takia aikaa ei jäänyt tarkistamiselle, joten siellä oli sitten yksi senttien muunnos metreiksi, joka ei ollut mennyt ihan nappiin. :D Sen siitä saa, kun tekee kiireellä ja liian itsevarmana. Lasku oli muutes oikein, eli propsit siittä. Kokeessa oli 8 tehtävää, ja kuusi piti tehdä. Lisäjippona oli vielä se, että joko numero 7 tai 8 (tai molemmat) piti tehdä, sillä ne oli vaikeimmat tehtävät. Tein seiskan ekana ja mietin, että olipas helppo. Tein loput 5, ja aikaa jäi vielä pyöritellä kasitehtävää huvin vuoksi. Halusin kokeilla saisinko sen tehtyä. Kirjoitin vastauksen ylös ja ajattelin tarkistaa sen kotona vastausten pompahtaessa nettiin. Alkaessani tarkistaa koetta alusta, 7 kohdalla huomasin, että ei jumaliste, olin tajunnut koko tehtävän väärin! Siinä sitten pikavilkaisu kelloon, 20 minuuttia aikaa, joten päädyin hylkäämään tehtävän ja ottamaan numeron 8 arvosteltavien joukkoon. Olin tehnyt sen konseptille luonnoksena, joten jouduin kirjoittamaan kaiken uusiksi. Jotta onnistuin säheltämään vielä lisää, seiskan päälle tarkoitettu ruksi (jotta sitä ei siis arvosteltaisi) meni väärän tehtävän päälle (kuten sanottua - hötkyilijä!), ja jouduin viimeisen viiden minuutin aikana kumittelemaan väärää ruksia pois ja täydentämään lukuja kumitetun viivan tilalle. Hienoa. :D 

Mutta fiilis on kyllä oikeasti oikein hyvä! Olen ajatellut koko ikäni, että ei musta ole ymmärtämään fysiikkaa. Eläinlääkis on ollut vain kaukainen haave ensin Galenoksen, ja sen poistumisen jälkeen fysiikan takia. Ilmeisesti mulla on jotain kykyä omaksua fysiikan asioita, sillä ei tuo tentti nyt niin huonosti mennyt. Tietenkin pitää pitää se pienoinen asia päässä, että Tammen Fysiikka-sarjan tehtävät ovat helppoja verrattuna pääsykoetehtäviin. Mutta teoriaa on opittu ja pohjia on luotu. Se on kuitenkin jotain!

Viikonloppu ei mennyt laskemisien suhteen ihan kuten piti. Lauantaina oli suunniteltua menoa kaverin kanssa, kun Kuopion lääkisläiset järjestivät oman Tanssii Tähtien Kandien Kanssa -esityksen. Kaverin mieheke oli yksi tanssittajista, joten pitihän sitä mennä paikan päälle kannustamaan. Esitykset olivat ihan huikeita! Lääkärit olivat todella jaksaneet panostaa tanssien ja koreografioiden opetteluun, saatikka minkä ajan kandit olivat käyttäneet itse ohjelmiensa luomiseen. Vau! Kiitos KuoLo! Viime kevään speksi oli jäätävän hyvä, eikä tämäkään jättänyt kylmäksi. Tykkäsin valtavasti. 

Ainoana huonona puolena oli se, että ilta venähti hiukkasen myöhään. Esityksien puolivälissä tauolla oli tarjolla kahvituksia (rahaa vastaan tietenkin ;) ) ja kuolasimme A-M:n kanssa unelmatorttuja, joita olisi saanut huiman euron hintaan. Päätimme jättää tortut ostamatta ja kävimme ostamassa esityksen päätyttyä ABC:ltä oman kääretortun ja menimme iltateelle syömään itse ostamaa torttua. Kyllä kelpasi! Kotona oli vasta yhden pintaan. Olisin ollut vielä aikaisemminkin, jos bussikorttini olisi suostunut toiminaan. Kävin vielä tänä syksynä Sokoksen myyntipisteessä, ja tyttö siellä naureskeli, että ei korttia olisi tarvinnut tulla aktivoimaan edes nyt syksyllä. No näinpä.. Kyllä meinas muutama kirosana päästä, kun bussikuski ilmoittaa, että myyntiaika on päättynyt. Yötaksa on 4,40e (!), joten puuskahdin, että en maksa ja hyppäsin ulos bussista. Olin pukeutunut hiukkasen kevyesti kävelyä varten, varsinkin kun Prisman lämpömittari näytti oikein kirpakkaa -8 asteen pakkasta. Mutta siinähän se meni. Majoittauduin kotona teekupin kanssa sohvan nurkkaan puoleksi tunniksi ennen kuin hytinä laantui. 

Sunnuntaista käytin ison osan päivästä raha-asioiden läpikäyntiin. Mulla on ollut jo 3 vuoden ajan tapana kirjata kaikki ostokset exceliin ja pitää vähän silmällä sitä, mihin rahaa menee. Näkeepähän vähän kasvaako ruokamenot tai härpätys-menot (vaatteet.. koirajutut..) joinakin kuukausina liiallisuuksiin. Lauantaina töissä ollessani tutkailin alkuvuoden mulle suunniteltuja työvuoroja, ja vähän näyttää siltä mitä vähän epäilinkin - töitä on tarjolla hyvin hyvin vähän. Sunnuntaina käytin tunteja siihen, että tein kirjaimellisen taulukon siitä, mitä arvioituja menoja tulee kevät kuukaudet sisältämään ja mitä tilin saldo tulisi näyttämään vähien tulojen ja suurten menojen suhteen. Sanotaanko, että tilanne ei ole kovin aurinkoinen. Menoista olisi karsittava hirmuisen iso osa, että en ole pakkasella kovin montaa satasta. Ja jos jotain yllättävää sattuu (toinen koirista murtaa koipensa ja eläinlääkärilaskuihin menee tonneja tms..) niin tilanne on vielä heikompi. Kyllähän vanhemmat auttaa, mitä silti haluisin tulla toimeen omillani. Opintotuen tulen maksamaan takaisin, mutta hätävarana ne tietenkin auttaa, jos oikein hätätilanne tulee. Tietääpähän mihin kesän palkat menee.. Tältä pohjalta mietin valmennuskurssia vielä uudessa valossa, mutta päädyin siihen, että hitto - jos oikeasti sinne lääkikseen tahdon, nyt sitten tehdään kaikki sen eteen. 

Tämä käytännössä tarkoittaa hyvinkin vahvasti sitä, että menoja on karsittava (agility-treenit jää, niistä en luovu! Mun henkireikä ♥ ). Ruokamenoista saa nipistettyä pois. En ole ollut hirmuisen tarkka sen suhteen mitä olen ostanut. En nyt sano, että olen ihan tuhlaillut (no.. ehkä välillä.. ;) ) mutta pikkaisen on kyllä menty mielihalujen mukaan. Alustavana sotasuunnitelmana on olla ahkera ja juosta tarjousten perässä sekä leipoa itse leipää (sämpylää ♥ ). Edelleen tarkoitus on syödä terveellisesti, eikä tinkiä esim. vihanneksista ja hedelmistä mutta kuiten järkevöittää tätä syömistä, mikä monesti laiskuuttaan lipsuu leivän mättämiseen. Eli kunnon ruokaa edes kerta päivään ja kaurapuuroa illalla. :D Siittä on hyvä lähteä.

Harmaat ruudut töitä.

Mietin pitkään, että laitanko blogiin edes joitakin toteutuneita viikkoja, mutta nääh.. Antaas mennä. Ehkäpä tästä on joillekin hyötyä, jos he miettivät miten toteuttavat ajankäytön ja sen suunnittelun. Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, Excel on mulle korvaamaton apu, koska sitä voi muokata hirmuisen helposti. Ja tykkään tarkasta suunnitelmasta. Jos en suunnittele, en saa aikaan mitään enkä edes tunne siitä mitään tunnontuskia. Tämä sopii mulle. Tykkään myös kirjata päivän päätteeksi edes jotain mitä on tullut tehtyä sen päivän aikana. Siis muuta kuin lukemiset. Ei sitten jää jälkeenpäin pohtimaan, että mihin hittoon 5 tuntia hävis. :D Suunnitellut tunnit kus pääosin tuon loppuviikon takia. Sunnuntai oli oikeasti tarpeen, että sain selvyyttä omaan rahatilanteeseen. Kaikki muu venyminen... niin noh. Mutta kyllähän noita tunteja silti kertyi, ei siinä. Eipähän aja itseä ihan piippuun.

Tänään otinkin askeleen kohti säästäväisempää linjaa ja juoksin (tai siis, pyöräilin) tarjousten perässä Citymarkettiin hakemaan tarjousjauhelihoja ja sitrushedelmiä. Hedelmät  1 euron kilo! Tarttui mukaan sitten muutakin mitä jääkaapin sisus tarvitsi, ja päädyin pyöräilemään lähes 10 kilon kantamusten kanssa kotiin. Kauppaan mennessä fiilis oli oikein aurinkoinen ja iloinen. Ei se talvipyöräily ehkä olekaan NIIN ärsyttävää. Jepjep. Tullessa kiroilin kuin turkkilainen yrittäessäni tasapainoilla kahden kassin roikkuessa käsien alla ja superpainavan repun luistattaessa pyörän takarengasta sivuluisuun huonosti auratuissa (eli lähes koko ajan) kohdissa. Tosi hohdokasta! Kotiin päästessä olin I-H-A-N kuollut. Teki mieli mennä sänkyyn, vetää peitto korviin ja nukkua koko päivä. Eipä siinä auttanut muu kuin väsätä ruoka ja vääntyä iltalukion tunnille kuulemaan kertausta nopeudesta. Onneksi aloitimme kevyesti. Mulla olisi kyllä mennyt vähänkään vaativammat jutut aivan yli ymmärryksen. Mutta tärkein kuitenkin saavutettu - olen ottanut yhden askeleen lisää vaativaa kevättä kohden. Kyllä tästä selvitään. Tahto ainakin on kova. 

Fiiliksiä ja blogin ulkoasua

Blogi jatkaa edelleen samaa linjaa mitä aikaisemminkin mutta pienillä lisillä. Lukemisen vastapainona on ollut oikein kiva näpertää. Saapa ajatuksia vähän muualle, vaikka eipä se taida olla kovinkaan suuri ongelma. Ajatukset kun tuntuu karkaavan muualle vähän liiankin helposti. Tuttua varmaan kaikille. :D Banneria pitäisi muuttaa mutta siihen menee yleensä vähän liikaa aikaa ja energiaa, joten en edes uskalla miettiä koko projektia.

Tällä viikolla oli iltalukion koeviikko syksyn toisesta jaksosta, jossa oli kemman ja fysiikan kolmannet kurssit. Jaksoin puoleen väliin toista jaksoa tehdä säännöllisesti töitä fysiikan ja kemian kotitehtävien eteen. Marraskuun alussa kiireen (lue: näin yhtä kaveria, jolloin kotitehtävät jäi yhdeltä päivältä tekemättä) takia onnistuin jäämään jälkeen. Sitä huomaa, että on tosi vaikea saada itseä niskasta kiinni sitten jälkeen päin kun hommaa vaan kerääntyy ja kasaantuu. Marraskuun alku taisi muutenkin olla vaikeinta aikaa motivaation puutteen sekä oman elämän sekaisuuden vuoksi. Mitä pidemmälle marraskuu on mennyt, sitä parempi fiilis mulla on ollut kaiken suhteen. Toissa viikolla tunsin onnellisuutta siitä, että mulla on aivan huippuihana OMA sohva. :D Että näin. Otin sitten koeviikkoa edeltävänä viikonloppuna sekä tämän viikon alussa kaiken kiinni, missä olin jälkeen jäänyt.

Yleisellä tasolla fysiikan kolmannesta kurssista on jäänyt hirmuisen hyvä tuntuma. Huomasin tykkääväni heijastumislaskemisista sekä peili- ja linssilaskuista. Hirmuisen kivaa. Ja voi sitä tyytyväisyyden tunnetta, kun sai vastauksen johonkin tehtävään, joka tuntui olevan hurjan vaikea. Kuten olen todennut muutamalle kaverilleni, voin ihan oikeasti myöntää tykkäävääni fysiikasta. Ainakin tässä vaiheessa, kun vielä ymmärrän näitä asioita. Odotan kauhulla niitä kursseja, jotka menevät ihan totaalisesti yli hilseen. Mutta ainakaan Tammen Fysiikka-kirjasarjan tehtävät eivät aiheuttaneet liikaa harmaita hiuksia. Tein siis lähes kaikki kirjan tehtävät. Eilen illalla naureskelinkin äidilleni, että tämä tyttö varmaan tippuu korkealta ja kovaa, kunhan eteen lyödään vähän soveltavimpia tehtäviä. Mutta tässä vaiheessa nautin siitä tunteesta, etten ole ihan pihalla, kuten syksyn alussa pelkäsin olevani viimeistään kolmannen kurssin alussa. Hyvä minä!

Viime jakson koeviikolla toivoin himpun verran haastavampia kokeita fysiikan ensimmäisestä ja kemian kahdesta ekasta kurssista (sama opettaja), ja jälleen kurssin 3 kemian koe oli mielestäni helpohko. Fysiikan koe oli selvästi vaikeampi, mutta siltikin tehtävissä. Kävin kotona läpi tänään tehtävän, joka tuntui tentissä nopeasti vilkaistuna hankalalta, mutta se olikin aikas helppo. Hyvällä fiiliksellä siis läpi koeviikosta, numeroillahan ei niin väliä mutta ainahan ne kympit tuntuu kivoilta (perfektionisti? ehei...). Eilisen illan vietin hyvällä omallatunnolla sohvan pohjalla karkkia mutustaen. Tänään _piti_ tehdä FY2-kurssin rästiin jääneitä tehtäviä, ja onnistuinkin uhraamaan  laskuille aikaa hurjat 2 tuntia. A-M:n kanssa vietetty tyttöjen oma ilta oli enemmän kuin tarpeen. Viikonloppuna olisi tarkoitus hioa loppuun kakkoskurssin loput tehtävät. Maanantaina jatkuu heti fysiikan 4. kurssi hyvinkin tiiviillä tahdilla. Tästäpä taas etiäpäin.

Marraskuun loppu ja aurinkoiset päivät ♥