Kuopiojoulu vol. 2

Sen verran palaan ajassa taaksepäin ja julkaisen postauksen, joka on ollut melkein viikon päivät kirjoitettuna. Sen julkaiseminen jäi kuulumis-postauksen jalkoihin. :)

*****

Mun ja tyttöjen toinen joulu omassa kotona ihan keskenään. Se on aika hauska, että sain (jälleen) osakseni hirmuisen paljon surkutteluja siitä, että kun nyt vietän aattoa ihan yksikseni enkä ole perheen parissa. Vooooi kuinka kurja kohtalo mulla nyt onkaan. Siinä vaiheessa, kun kerroin, että ihan itse tämän valinnan tein ja olen siihen tyytyväinen, valittelut loppui kuin seinään ja mua katsottiin kuin hullua. "Kuka nyt oikeasti tahtoo viettää joulun yksin?" No moi vaan, minä. :D

Meillä oli Oulun päässä tilanne, että kaikki oli hajaantuneet viettämään aattoa ties missä (äitini Rovaniemellä, veljeni vaimoineen kavereidensa luona ja isäni naisystävänsä luona). Mä olisin tahtonut mennä myös ihan pohjoiseen isovanhempieni luo (minun mielestä edelleen ainoa "oikea" paikka viettää aatto, sori iskä..) mutta koska koirat. Allergisten luo ei niin vaan tupsahdeta karvalasten kanssa ja koska Oulussa ei ollut tarjolla koirille sellaista hoitopaikkaa, jonne olisin ne tahtonut aatoksi luovuttaa, päätin viettää joulun jälleen kotona Kuopiossa. Ja valinta oli oikein hyvä. Tähän lisänsä vielä toi se, että yksi parhaimmista kavereistani vietti myös suhteellisen rauhallista kotijoulua Kuopiossa, joten meillä oli aikaa parantaa maailmaa useampana päivänä aaton ympärillä. ♥ Ei yhtään huonosti.

Aamusta piti tietty saada riisipuurot, jonka tällä kertaa onnistuin keittämään ilman sotkemisia. Viime vuonnahan onnistuin kiehuttamaan maidot levylle (kiitos puhelun, johon menin vastaamaan kesken kriittisen hetken :D ).

Se asia, mikä aattoaamusta jäi mieleen, on se, että mua hymyilytti. Ihan koko aamun. Moneen vuoteen en ole tv:tä aattona aukaissut mutta tänä vuonna taustahälynä oli joulupukin kuuma linja aamupuuron valmistumisen aikana. Ihan täydellinen hyvän mielen ohjelma! Eihän sitä voinut hymyilemättä katsoa, semisti olen jopa kateellinen lasten kykyyn uskoa joulupukkiin ja odottaa koko joulua. ;) Viime vuosina joulumieli on ollut kovinkin poissa, ja joulu on melkein ollut vaan yksi päivä muiden joukossa. Varsinkin nämä pari pääsykoelukuvuotta ovat olleet kyllä ihan omiaan viemään ajatuksia pois rentoutumisesta ja siitä, että voisi vaan laittaa kotia joulukuntoon ja vaan rauhoittua joulun viettoon. Ehk sekin tekee, että kaikki ihmiset ympärillä hehkuttaa vapaita päivä ja lomaa töistä. Itsellä se rytmi on kovinkin hämärtynyt, kun kaikki päivät periaatteessa ovat vapaita. Paitsi että ne ei ole, kun pitää lukea. Jotenkin siinä sitten kun istui sohvalla ja se vaan iski niin täysin kovaa, että herranjumala, saan viettää oikeasti  vapaan päivän. Vaan olla. Ei tarvitse aukaista kirjan kirjaa. Ihan paras tunne sillä hetkellä.

Niin, ja en tiennytkään että joulun klassikko-ohjelmasta Lumiukosta oli tehty jatko-osa. Lumiukko saa mut joka kertaa nyyhkimään mutta sehän nyt ei ollut sitten mitään tähän jatko-osaan verrattuna. Ties mitä patoutumia tuli kyllä purettua sen 20 minuutin aikana mitä ohjelma kesti. :D

Riimi ei ihan oikein ymmärtänyt mun itkukohtausta :D

Kuopioon satoi aattoa edeltävänä iltana muutaman sentin paksu loskalumikerros. Tämä oli kyllä yksi isoin asia, joka pelasti mun joulumielen (ja koko joulun) täysin. Se, ettei ruoho paistanut ja vettä tullut ihan kaatamalla (kuten sitten 25. päivä teki ja kaikki lumet hävisi sen siliän tien..). Olin kytännyt säätiedotusta jo pari päivää ja melkeinpä rukoillut, että aaton luvattu säätiedotus pitäisi paikkaansa. Ja siinä vaiheessa päivää, kun aurinko alkoi kurkkia pilvien lomasta, mun teki melkein mieli hihkua ääneen.

Lunta + auringonlasku + yksi Kuopion parhaimmista kuvauspaikoista = niin parasta! ♥

Päivän hymysaldo vaan kasvoi kasvamistaan päivälenkin vuoksi.

Kun olin saanut paleltuneet sormeni tarpeeksi lämpimiksi (+ käynyt kaikki sinä päivänä otetut kuvat läpi, eipä niitä ollutkaan kuin joku 400..) ja toivotellut muutamille ihmisille ihanaa joulua, vajosin sohvankulmaan loppuillaksi jatkamaan joululahjaprojektia. Kuudesta sukasta kolme tehtynä, ja 2 viimeisintä on valmistunut viime viikon sisällä. Että kyllä tämä tästä, etenee etenee! :)

Loppujen lopuksi kun tuota aattoa miettii, niin se varmasti oli aika monen näkökulmasta kuin yksi tavallinen vapaapäivä. En tehnyt paljoa. Mutta mulle se tuntui ihan täydeltä luksukselta. Ehkä siksi, että oli vaan niin täydellisen hyvä fiilis.  Ja pystyin oikeasti päästämään irti lukuajatuksista.

Huomaan olevani aina välillä aikas onnellinen. Ja onnekas. Monessa suhteessa. Sain aattona viestin mr. X:ltä (no just siltä, joka sekoitti mun lukemiset ihan täysin ekana vuonna, ja vähän jopa tokanakin), jossa toivoteltiin hyvät joulut. Aaton ympärillä tuli pohdittua sitten paljon omaa tilannetta, sitä missä olin vuosi-pari sitten ja missä nyt. Ja huomaan seisovani hyvin tukevasti kahdella jalalla. Etsin viime kevään itseäni. Ja oikeastaan sitä edeltävän syksynkin. En tiennyt mitä tahdon. Tajusin viikonloppuna, että olen todella tyytyväinen tilanteeseeni tällä hetkellä. Kaikki asiat tuntuvat liikkuvan juuri siihen suuntaan mihin pitääkin. Alkuvuoteen mahtuu isoja asioita, joita odottaa. Toteutuuko ne, sitä ei tiedä. Mutta suunnitelmaa on. Lukemiset itsessään verottaa yllättävän paljon voimia, varsinkin kun teen sitä suhteellisen suurella intensiteetillä. Joten ne arjen pienet ilot meinaa välillä hukkua lukutuskastelujen sekaan. Vaikka pääsääntöisesti tykkään mun arjesta nyt, niin ei tätä kevyeksi voi sanoa. Ehkä kuitenkin tyytyväisin olen siitä, ettei tämä lukeminen ole tähän mennessä ainakaan tuntunut pakotetulta. Ja vaiks välillä tympii, niin tällä aatolla ja sitä ympäröivillä vapaammilla päivillä jaksaa taas hetken.

Aatto

Jos joku tätä ja edellisiä jouluja yhdisti, niin se, että tämän vuoden aatto oli kyllä ihan yhtä rauhallinen kuin aikaisemmatkin. Ehkä siinä mielessä jopa rauhallisempi, ettei ollut mikään "pakko" liikkua mihinkään suuntaan (sukuloida, käydä haudalla) tai häslätä jouluruokien ja lahjojen kanssa. Vaikka ne ehkä olikin jollain tavalla asioita, mitä ajatteli kaipaavansa, niin loppujen lopuksi mulla oli oikein mukava aatto omassa kivassa kodissa tytskien kanssa. Iskä soitteli aattoiltana ja vähän haikean kuuloisena totesi, että olispa ollut kiva jos olisit ollut täällä. Minä reippaasti totesin siihen, että aijaa, mulla oli kivaa täällä. :D Mitäpä sitä turhia peittelemään, mulla oli kiva aatto.

Mulla ei ole kotona ainuttakaan joulukoristetta. Ei yhtikäs yhtään. Ja mähän en laske noita tunnelmavaloja joulukoristeiksi - ne kun on paikoillaan ympäri vuoden. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, ettenkö tykkäisi kotia jouluiseksi laittaa vaan ennemmin siitä, että tässä elämäntilanteessa mulla on parempiakin tapoja käyttää rahaa kuin ostaa joulukoristeita. Juu tiedän, eipä ne nyt niiiin paljoa maksaisi mutta aikaisempina vuosina olen viettänyt aattoni (ja joululoman) yleensäkin muualla kuin kotona. Viime vuonna, jolloin meinasin jäädä kotio mutta lopulta päädyinkin Rovaniemelle asti, koko joulukuu meni niin pääsykoe(ahdistuksessa)maailmassa, ettei oikein ollut edes aikaa miettiä mitään joulua. Ja tänä vuonna on ollut vähän sama juttu. Varsinkin kun joulufiilis on ollut enemmän ja vähemmän kadoksissa, ja pieni jouluinen tunnelma tuli vasta lumen tultua. Ja kaiken lisäksi, kuten olen äidillenikin useaan kertaan sanonut - keskiviikko (+ kuten koko muu viikkokin) oli suhteessa aikas normaali keskiviikko lukuun ottamatta sitä, että fb syyti ties mitä joulutoivotuksia näkyville. Joten ihan siitä syystä, että nyt sattui olemaan jouluaatto, mun keskiviikko oli vähän erilainen kuin normaalisti.

Ehkä tämän kotijoulun jouluisin asia (netistä löydetyn jouluradion lisäksi) oli riisipuuro, jonka tein heti aattoaamusta. Taisi sekin olla tämän kodin ensimmäinen. Vaikka puuroa tuleekin syötyä enemmän ja vähemmän, riisipuuro ei ole kyllä ollut se ensimmäinen valinta arkeen. Mutta (melkein!) yhtä hyvältä se maistui kuin edesmenneen mummoni tekemä. ♥ 

Ja jotta kaikki ei sujuisi ihan täydellisesti aattoaamuna, maitopuuron tekeminen meni melkein nappiin. Tulipa sitten ekaa kertaa testattua millaista sotkua sitä voikaan saada aikaan, jos maidon kanssa ei ole tarkkana :D Kriittisellä hetkellä soi puhelin ja pieneksi hetkeksi jätin kattilan yksin. Kannattiko? No ei! Puuro ei onneksi kärsinyt osumaa pienestä fibasta, ja pelastuin uuden puuron tekemiseltä. Mutta pääsin siis siivoamaan liettä heti syönnin päätteeksi. Näitä sattuu.. ;)

Keskiviikko taisi olla viikon kylmimpiä päiviä (tai no, tämä sunnuntai on kyllä tainnut yltää yhtä lähelle, ja huomiselle luvattiin vielä kylmempää - hyrr!) mutta siihen asti olleista päivistä sitäkin nätimpi. Aurinkoa ei kuitenkaan aattona näkynyt mutta sinistä taivasta jopa hiukka. Kylmästä ilmasta huolimatta ja sormien jäätymisen uhalla oli pakko päästä kameran kanssa maanantain tapaan kallioille. Sormet ei kokeneet jäätymiskuolemaa (kiitos uusien hanskojen!), kolmijalkakoiratkin selvisi kotiin ilman tassupaleltumia, mä sain pari (tai ehk vähän enemmän kuin pari) valoisampaa kuvaa tytöistä, mitä olin vähän kaivannutkin ja päivän ulkoilut tuli hoidettua sen päivän parhaimpaan aikaan. Perrrrfection.

Tulipa myös kaivettua ompelukone esille ja hoidettua alta pois asia mikä oli odottanut marraskuusta lähtien. 

Syksyn IKEAn reissusta oli tarttunut mukaan valtava kylpypyyhe, joka on ollut tarkoitus pätkäistä puoliksi koirien luunsyöntiä varten. Tahdoin jotain helposti pestävää, nukkaamatonta ja sellaista materiaalia, joka ei kerää ihan älyttömiä karvamääriä. Kaikki kankaathan nyt kerää jonkin verran, mutta on tämä sentäs parempi kuin joku fleece mitä ei voi edes kuvitella uittavansa lattialla. Homma, jota oli siirretty melkein 2 kuukautta, tuli nyt vihdoin hoidetuksi alle tunnissa ja vielä suhteellisen siististi (kuinkas muutenkaan ;) ). Täytyy kyllä moittia itseä, että olen ollut saamaton tämän(kin) suhteen. Mutta sainpa tälle hyvän kimmokkeen, kun raahasin possun kylkitikkuja kotio alkuviikosta. 

Ja pitihän ne ottaa heti testiin!

Malttamaton ahnepossu söi omansa sellaisille innolla, että luulin sen tukehtuvan viimeiseen palaseen. Huomaa, että meillä on ollut pienoinen tauko luunsyönnistä kun yks oli sitä mieltä, ettei tällaista herkkua ole saatu niinku ikinä ja se pitää vetää kitusiinsa ennätysvauhtia, ettei ilkeä akka sitä vaan pois ota. Tyypillistä Riimiä..

Aikas huomaamatonta kaverin saaliin kyttäämistä ;)

Ruokapuoli ei noin muutes ollut kovinkaan erikoisen jouluinen, jollei nyt suklaata ja pipareita oteta huomioon. Olin pitkään himoinnut jotain niinkin yksinkertaista kuin ruokaisaa kinkkupohjaista pastasalaattia, ja pakkohan sitä oli sitten saada. Mitäpä väliä mitä sitä jouluna syö, kunhan se on hyvää. ;) Ja eipä kyllä ollut valittamista - aattona tehdyn satsin tuhottuani tein tänään uuden vähän erilaisella raaka-ainekokoonpanolla. Nopeaa, helppoa ja täyttävää (ja ehkä jopa hiukka terveellistä, kun ainesosat valitsee oikein). 

Tämän joulun uusimpia tuttavuuksia on appelsiinituorejuusto pipareiden kanssa. Olen aikaisemmin vannonut sinihomejuustoon mutta tämä kyllä oli (ja on edelleen) yllättävän hyvää! Kaapissa kyllä odottaa suolaisempi juusto syöjäänsä mutta hyvin on uponnut tämä vähän makeampi kombo. Suosittelen testaamaan, moni kaveri on tykännyt (ja kaverinpa kautta itsekin tähän tutustuin).

Ja mitäpä se joulu olisi ilman lahjoja?

Luulin, että kaikki lahjat odottelee pohjoisessa avaajaansa mutta kiitos N:n, sain yhden paketin aattoillaksi. N itse vietti alkuviikon pohjoisessa (jäätyen :D Ylläksellä oli vissiin ollut "muutama" aste pakkasta), joten sain lahjan jo etukäteen odottelemaan aattoiltaa. Hiukan syyhytti päästä käsiksi siihen heti lauantaina (miten niin malttamaton?) ja lopulta meinasin jopa unohtaa sen ihan tyystin. 

Aiiivan, kyllähän se voisi kelvata. ;)

Kuten sanoin, rauhallinen aatto. Tuntui, että kerkesin tehdä vaikka ja mitä ja päivä tuntui itsessään kauhean pitkältä. Blogiakin ehdin päivittää kaiken puuhailun ohella ja katsoa leffan illalla. Glögikin on vielä avaamatta, ehkäpä uutena vuotena. Tai sitten kun saan sopivaa seuraa sen korkkaamiseen. Meinasin jättää lukemiset kokonaan aatolta, mutta hampaita pestessäni aloin miettimään niitä mnemon uusia opeteltavia kortteja, joita on odottamassa vaikka kuin monta. Siinä sitten vielä yöllä kello yksi avasin kertaalleen suljetun koneen ja hoidin mnemon kertaukset pikapikaa pois alta. Melkein pääsin yhden päivän siten, etten lukenut yhtään. No, mitäpä sitä muuta sanomaan kuin parempi näin, että motivaatio ja halu tehdä on korkealla. Sen kanssa kun tapeltiin enemmän ja vähemmän pari kuukautta sitten. 

vk 1 ja vk 2 - uusi vuosi, uudet kujeet

Ensinnäkin - oikein ihanaa vuotta 2014 kaikille!

Parin viikon blogihiljaisuus ei tarkoita sitä, etteikö tämä olisi pyörinyt mielessä useampaan otteeseen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että aika on niin rajallista, lukemiset venyy iltamyöhiin asti eikä puolen tunnin lyhyillä tauoilla tule tartuttua kuvien muokkaukseen, tekstin kirjoittamiseen tai muuhunkaan blogiin liittyvään. Ja lähinnä juuri siksi, että tykkään väkertää tän kans ehkä vähän liiaksi, joten yhden postauksen tekemiseen saa menemään aikaa reilun tunnin. Jollei enemmänkin. Joten en uskalla antaa itselle mahdollisuutta ajautua blogin päivittämiseen, joka on sitten lukemiselta pois. Tämänpä vuoksi päätin toteuttaa tammikuun ekan 2 viikon kuulumis-postauksen yhdessä osassa. Olen saanut "työstää" (tää kun onkin niin hirveän vaativaa ;) ) tätä pikkuhiljaa lukemisen ohella, eikä tähän ole tarvinnut varata tyhjää tilaa aikataulusta. Ja silti huomaa, että ihan-lyhyet-tauot-joilla-muokkaan-kuvia tuntuu venähtävän.. Olkoot se sitten sitä tasapainotusta lukemiselle.. 

Viikko 1 
 

Kutsu töihin kävi alkuviikosta, ja tein jopa yhden ylimääräisen (extra-lyhyen) päivän. Ei ole hirmuisesti varaa kieltäytyä, jos haluan säilyttää hyvät välit työnantajaan ja pitää itseni priorisoituna osa-aikaistyöntekijänä. Juuri itse asiassa tänään pohdiskelin, että mitä tulen tekemään kevään ja töiden yhdistämisen suhteen. Kateellisena kuuntelen muiden pyrkijöiden puheita, jotka kykenevät droppaamaan työt kokonaan ja keskittymään täysin pääsykokeeseen. Se, että olen saanut tilaisuuden päästä tekemään oman alan töitä kaupungissa, jossa meitä valmistuvia pukkaa ulos joka kevät about 150, on ihan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että kykenen pääosin sanelemaan omat työpäiväni/-aikani, on kyllä vielä isompi plussa. Ja pakkohan se on myös ajatella tulevaa kesää ja syksyä. Jos paksu kirje ei kolahda postiluukusta kesäkuun jälkeen, kuten ihan mahdollista on, haluaisin pysyä tässä työpaikassa mahdollisimman pitkään. Marssin työnantajan puheille ennen joulua ja tiukkasin suoraan kesätöiden mahdollisuudesta. Kiitollisuuden aalto hyökyi kyllä ylitse, kun työnantaja ilmoitti mun olevan kesätöiden suhteen etusijalla. Ja se taitaa tarkoittaa kevään osalta myös sitä, että työtunnit eivät tule vähenemään. Pakko pitää "välit" töihin, että kesätyövisio ei tuosta heivahda suuntaan jos toiseen.

Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että joudun luultavasti jättämään osan valmennuskeskuksen kurssikerroista väliin. Pääosin ne tulevat olemaan lauantaita, jolloin olisi biologiaa. Hiihtolomaviikon olen varautunut tekemään täyspäiväisesti töitä, vaikka ei mulle vielä virallista pyyntöä ole tullutkaan. Kuuntelin kuitenkin muiden vakituisten työntekijöiden lomasuunnitelmia, ja yhden loma riippuu kuulemma siitä, miten minä kykenen olemaan töissä hiihtolomaviikolla. Tämä siis tarkoittaa kahta missattua kemman luentoa sekä yhtä fysiikan ja biologian sessiota. Ja lauantaille sattuisi sopivasti stimuloitu valintakoe. Hiphei...

Noh, keksinpä sitten tähänkin ratkaisun. Hintavan sellaisen, mutta sain yllättävää sponssaus-apua, joten käytän senkin nyt sitten hyväksi. Ilmoittauduin ennen uutta vuotta Valmennuskeskuksen KOTI-kurssille. Koska osallistun Kuopion kurssille, sain KOTI-kurssin "kaupan päälle" suhteellisen edulliseen hintaan. Pohdiskelin tätä liikkua pitkään. Hyödynkö siitä tarpeeksi, jotta siitä maksaminen kannattaa? Mutta päädyin siihen, että hyödyn. Pystyn kertaamaan menetetyt luennot kotona, katsomaan vaikeilta tuntuvia asioita uusiksi ja vielä etukäteen ennen varsinaisen kurssin alkua. Tämä ehkä hiukan keventää työmäärää, jos osan tehtävistä/perehtymisestä kerkeäisi tehdä ennen tammikuun loppua. Tämä mahdollistaisi myös iltalukion puolella pyörähtämisen, jossa olisi tarkoitus olla niin paljon kuin pystyn. Viikon 3 maanantaina pyörähtää käyntiin 4. jakso, jossa on 2 kurssia fysiikkaa & 1 kemia.

Työpaikan etuna oli kyllä ehdottomasti tulostin. Maanantai oli suht hiljainen päivä ja tulostelin reseptien naputtamisen välillä itselle siihen mennessä ilmestyneet KOTI-kurssin luentokalvot. Niistä kertyi ihan törkeän iso pino! En edes kehdannut tulostaa kaikkea kerralla, vaan tulostelin niitä sitten pitkin päivää. Huomaamattomampaa? Jaa-a. :D Muutama työkaveri katto vähän kummallisella ilmeellä, kun kone pukkas viidettä paksua paperiläjää ulos asiakkaiden vaihtumisen välillä.

Maanantai-iltana käynnistin kurssin orientaatioluennolla. Ajattelin sen olevan pelkkää höttöä. Onhan sitä jo tullut luettua useamman kerran pääsykokeeseen ja opiskeltua yliopistossa - kai sitä nyt on tekniikka hallussa? Positiivinen yllätys! Tykkäsin aloitusluennosta ihan älyttömästi! Tunnistin itseni (tai ainakin osan itsestäni) monesta "ei näin"-esimerkistä. Yhtenä isoimmista puutteista, jonka tunnistan omassa tekemisessäni, on liian vähäinen kertaus. Miten tarkastat, että olet varmasti oppinut? Silmäilen kyllä kappaletta läpi lukemisen tai tehtävien tekemisen jälkeen mutta olen tehnyt liian laiskasti omia muistiinpanoja. Iltalukion tunneilla on tehty (lue: kopioitu opettajan kalvot) jonkin sortin muistiinpanot, mutta niiden muotoiluun ei ole käytetty omaa kapasiteettia laisinkaan. Tähänpä sitten etsin ratkaisua ja taisinkin löytää itselleni sopivan viikon 2 puolella..

No, kuitenkin. Uusi vuosi meni hyvinkin hiljaisissa tunnelmissa. I:llä oli ensimmäinen mun kanssa vietetty paukeilta edessä, joten en sitten kehdannut järjestää meille kummempaa ohjelmaa, vaan halusin luoda illasta suhteellisen normaalihkon. Ajattelin laskevani illan fysiikkaa ja silmäileväni neloskurssin aikaisempia asioita läpi. Ja pah. Kahdessa huoneessa radio huutamassa ja peittämässä ulkoa kuuluvat paukkeet ja siihen päälle vielä televisio - opiskelurauha taattu! No ei todellakaan. :D Annoin sitten suosiolla olla ja keskityin niinkin kehittävään puuhaan kuin verhojen silittäminen. Jos aikaisemmin tunsin silittämisen epämiellyttäväksi niin nyt voin todeta inhoavani koko puuhaa. 5 tuntia ja (yksi!!) verho näyttää edes suht siistiltä. Yhden kohdan sai silittää 3 kertaan, kummaltakin puolelta, ja siltikään en ollut varma oliko mitään muutosta saatu aikaan. Kökkö kangas.. Eli muut juhli ulkona ja mää tuskastelin verhon kanssa. Kävipä se niinkin.

Reilun 2 viikon tauon jälkeen tuntui epätodelliselta palata laskujen ääreen. Musta tuntui, etten osannut edes kynää pitää kädessä! Siinä vaiheessa oli pakko alkaa hihittää ääneen, kun kumitin tehdyn numeron pois viidettä kertaa ja jäin miettimään, että tältäkö mun numero 4 oikeasti näyttää?! :D Selasin vihkoa alkuun ja totesin, että joo, tämmönen se on ennenkin ollut. Selvästi ihan liian pitkä tauko, kun kirjoitustaitokin kerkeää unohtua. Että voi hyvää päivää vaan. Tuntui myös kovasti siltä, että kirjoitustaidon lisäksi myös FY4:n asiat oli iloisesti unohtuneet "joulutauon" aikana. Sitähän se meidän fysiikan opettaja varoittelikin, että asiaa tulee paljon lyhyessä ajassa ja ihan kaikkea on vaikea sisäistää heti kerralla. Know the feeling. Plaah. Tee-hetki kaverin kanssa sai aivot nyrjähtämään oikeaan asentoon ja alkujähmeyden jälkeen laskut sujui puoleen yöhön asti paljon paremmalla flowlla.

Loppuviikosta ei olekaan kauheasti sanottavaa. Jotain niinkin harvinaista pääsi tapahtumaan, että sain vieraita Oulusta asti. Tai no, eihän ne mun takia tänne tulleet, mutta tuntui niiden kanssa sen verran menevän aikaa, että ihan kuin olisivat tänne tulleet mun vuoksi.. Ajattelin etukäteen vietäväni heidän kanssa muutaman tunnin, joten viikonloppuun jäisi tehokasta työskentelyaikaa hyvinkin runsaasti töistä huolimatta. Ja plaah. Mitä vielä. Mutta en sitten oikein kehdannut häätääkään matkalaisia, sen verta harvoin joku tänne Savoon kehtaa ajella.

Ja mikä parasta - tuomisia Oulusta! ♥ Joululahjoja (+ se hajonnut matkalaukku). Ja yksi ylimääräinen, 25-vuotta vanha tonttu, jonka veljeni oli vähillä rahoillaan ostanut mulle mun ollessa vauva. En kauheasti tykkää tämän sortin joulu-sisustamisesta mutta tarinan kuultuani (ja silmäkulmien kostuttua ;) ) olihan tuo pakko saada keittiön punaisen teeman osaksi. Ja ihan hyvin se sopii tyynyjen väliin. Ärsyttää tarpeeksi vähän, kun kerta noin hyvin uppoaa tyynyjen värisävyyn. :D

Yksi erityisen odotettu lahja oli kyllä tämä:

Niin pieni! Ja tilava!

Olen viime keväästä lähtien seuraillut huolestuneena läppärin tilan hupenemista, ja isoksi tilasyöpöksi on paljastunut kuvat-kansio (jossa on tällä hetkellä "vain" 18 000 tiedostoa ja elokuusta etiäpäin otetut kuvat on vielä järkkärin muistikortilla..). Kovalevyn hankkiminen tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Kriteerinä oli pieni ja toimiva. Väritoive oli punainen, mutta no.. kaikkea ei voi saada. Mutta aikas söpö se on, eikös? Kerkesin nimetä pikkumustan Tarmoksi. :D Toivottavasti nimi osuu kohdilleen, ja kapistus eläisi pitkään.

Sunnuntai-illan muistiinpanoiluja, karkin voimin ofc..

Eli viikko 1:
Tehdyt tehtävät: 23
Tehdyt tunnit: 16,5 h

Viikko 2 

Tätä viikkoa dominoi _hyvin_ vahvasti iltalukion F4:n koe. Käytin valtavan paljon aikaa ja energiaa siihen valmistautumiseen. Ehkäpä jopa liikaakin. Toisaalta, kertaaminen oli varmasti tenttiä nähden, ja miksei myös pääsykoelukua itsessään, erittäin hyödyllistä. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin voinut tehdä jotain toisin. No, tyhmyydestä oppii, eikös? :D

Viikon 1 sunnuntai-iltana pohdiskelin, miten alan kertaamaan ja työstämään opiskeltua aluetta läpi siten, että voin sanoa hallitsevani sen. Joten päädyin tekemään muistiinpanoja. Luin kappaleen uudelleen läpi ja muotoilin omin lausein muistiinpanot. Työlästä. Mutta asiat tuli kerrattua perusteellisesti läpi ennen tenttiä. Mutta aikamäärä, jonka käytin muistiinpanoihin, oli aikas suuri. Ja tilanteessa jossa on stressi siitä, että aika loppuu kesken... Kuten aikataulusta huomaa, käytin koko alkuviikon pääosin FY4 kertaukseen. Osa siitä oli tosiaan muistiinpanojen värkkäystä, mutta osaksi laskin kertaustehtäviä ja kävin vaikeiksi merkitsemiä tehtäviä läpi.

Jos jotain saisin tuolta muuttaa, niin se olisi käsintehtyjen muistiinpanojen tekeminen tehokkaammalla tahdilla (värittelyt, asioiden sommittelu, otsikoiden värkkäys.. minkäs sitä perfektionismilleen voi, kaiken kun pitää näyttää hyvältä myös omissa muistiinpanoissa.. huoh!), niiden hylkääminen ehkä kokonaan ja siirtyminen Mnemosyneen jo viime viikon lopulla.

Suurin osa älyvuotolaisista onkin tutustunut Ilumin aloittamaan ketjuun "epäortodoksisista opiskelumetodeista" (löytyy täältä, jos joku ei ole vielä siihen törmännyt) eli toisin sanoen aikavälikertauksesta. Ilumi on koonnut heti jo ekaan postaukseen lähes kaiken tarvittavan tiedon, ja muut ovatkin sitten täydennelleet asiaa omilla kysymyksillään ja vastauksillaan. Luin topicin jo syksyllä, ja mietin silloin, että onpa kätevää. Taisin ladata jopa Ankin koneelle, mutta jotenkin se sitten jäi. Joten me kaikki, jotka aloitellaan vasta nyt tämän pätevän ohjelman käyttöä, hakataanko päätä seinään? :D Kuten moni tätä ylisteleekin foorumilla, liityn joukkoon vaikkakin näin viikon käytön jälkeen. Teorian kertaus - check!

No, kuitenkin. Isoimmaksi ongelmaksi ainakin näin aluksi osoittautui se, että minkä ohjelman valitsen. Foorumin mukaan suosituimmiksi tuntui nousevan Mnemosyne ja Anki. Repetitionsia kokeilin myös, mutta 5 minuutissa siinä ärsytti joku pikku juttu, jonka takia hylkäsin sen. En kyllä enää muista mikä se juttu oli, mutta päädyin kuitenkin siihen, että Mnemo ajoi asiansa oikein hyvin. Nehän näyttävät lähes identtisiltä.

Mnemolle ei taida löytyä ilmaista (correct if I'm wrong) kännykkäsovellusta, toisin kuin Ankille. Itse en koe tätä kovinkaan suureksi ongelmaksi. Vaikka älypuhelinkin on, uskoisin ainakin tässä vaiheessa suurimman osan kertauksista tapahtuvan ihan läppärin kanssa kotona. Kuljen paljon pyörällä (jotkut saattavat kertailla bussissa tms.) ja vessatauot (tästäkin kun oli puhetta).. ei mulla siellä niin kauan kestä, että kerkeisin alkaa kertailemaan. :D Eli mulle sovelluksen valitseminen perustui pääosin käyttömukavuuteen näin muuten. Älyvuodon käyttäjien mukaan Ankin käyttöliittymä on ihan *****a, ja joku vielä kertoi saaneensa koko Ankin solmuun säätämällä eri asetuksia, joten en sitten uskaltanut lähteä sen suuremmin sen kanssa leikkimään. Peruskorttien luominen sujui hyvin, tykkäsin oikeastaan Mnemoa enemmän Ankin tektieditorista. Sai muutettua fontin väriä vaikka pinkiksi, jos siltä tuntui. ;)

Se, miksi lopulta päädyin ainakin näin pääsykoelukemisen aikana Mnemoon, oli laajempi korttien arvosteluasteikko (0-5) ja pakkojen/tagien luominen. Olisin kaivannut Ankiin mahdollisuutta luoda pakkojen alle vielä pienempiä kokonaisuuksia. Esim. ison pakkakokonaisuuden Fysiikka, ja sinne alle omat pakat joka kurssista. En siis ainakaan löytänyt asetusvaihtoehtoa, joka olisi sallinut tämän. Eli jos olisin luonut jokaisesta kurssista sitten oman pakan, korttien kertaaminen olisi ilmeisesti tapahtunut hyvin kohdennetusti. Ja tämä jotenkin vaivasi. Toivon kysymyksien tulevan paljon randomimmin fysiikan aihealueiden sisältä, kuin kohdennetusti yhden kurssin sisältä, kuten Ankin kanssa olisi sitten (ilmeisesti) käynyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut vain lykätä kaikki fysiikan asiat yhden ison pakan alle, ja erotella kortit keskenään tageilla. Jotenkin kuitenkin Mnemon lokerointi toimi mulle paremmin, joten siirryin sitten käyttämään sitä.

Päädyin myös pohtimaan samaa ongelmaa, jota pari henkilöä olikin pohtinut älyvuodossa. Ohjelma valittaa 15 läpikäydyn kortin jälkeen sitä, että työmäärä kasvaa liian suureksi. Tulisiko se vain ignorisoida ja jatkaa etiäpäin, jos läpikäytäviä kortteja vielä olisi. Koska lätkäisin Fy4 muistiinpanot melkein yhden päivän aikana Mnemoon, kortteja tuli huomattavasti enemmän mitä päivän aikana tulisi ohjelman mukaan käydä. Kortteja tulee tässä alussa paljon enemmän päivässä, koska yritän kiriä "muistiinpanoja" kiinni ja lisäillä kysymykset myös jo läpikäydyistä kursseista. Aloittelin fysiikan kolmoskurssia tänään ja huoh tuohon menee aikaa! Hyvää kertausta, mutta lauseiden muotoiluun, mahdollisten kuvien piirtämiseen ja kaavojen näpyttelyyn saa tuhlattua yllättävän monta tuntia (kaavoihin tämä on kyllä ollut pelastus! Kiitos sille älyvuotolaiselle, joka siitä vinkkasi)! Varsinkin, kun oon pyrkiny tekemään sen verta tarkkaa työtä sillä ajatuksella, että kirjoihin ei tarvitsisi teorian pohjalta palata, jollei jotain tiettyä asiaa haluaisi tarkistaa. Kertaus tulisi siis suoritettua Mnemon kautta. Katsellaan. Voip olla, että korttien tekeminenkin helpottuu ja nopeutuu ajan myötä. Olen tehnyt osaan korteista aika laajoja kysymyksiä, ja osan korteista voisi jaotella useampiinkin kortteihin. We'll see..

Viikko 2 toi myös mulle kotiin uuden tuttavuuden:

Oma mikro!! Jee!

Entinen opiskelukaverini eleli aikoinaan ilman mikroa, ja olin ihan kauhuissani, että miten sitä voi tulla toimeen ILMAN?! No, eron myötä exä vei mikron mennessään, mein isä ei suostunut muistamaan, kuinka 3 vuotta sitten mun muutettuani exän kanssa yhteen roudas mun vanhan mikron meidän mökille, joten jäin sitten eron myötä ilman mikroa. Viikko meni, ja siihen tottui ihan hyvin. Tai ainakin melkein. Ainoa asia, missä tuli vielä viikonkin jälkeen muistamattomuutta, oli sämpylät. Rakastan mikrossa pehmennettyjä, lämpimiä sämpylöitä. Tää oli siis ekoina viikkoina aika normia: puolitin sämpylän, otin lautasen kouraan ja käännyin siihen missä mikron olisi pitänyt olla. Hyvä etten alkanut ojentaa käsiä kuvitteellista mikroa kohti..

Mikro tuli hyväntekijäislahjana treenikaverilta, joka tyhjensi alivuokrakämppänsä omista roinistaan. Vanha se on kuin mikä, valo ei pala ja se lämmittää epätasaisesti pyörivästä lautasesta huolimatta (tämä siis ainakin keiton kanssa - lautanen reunoilta tulikuuma mutta keitto keskeltä kylmää..). Mutta ilmainen ja muuten toimiva. En siis valita!

Sain myös valmennuskeskukselta postia (sisälsi laskujakin.. jei. ) alkuviikosta.

Paketti sisälsi fysiikan matskut että tervetuloa KOTI-kurssille kirjeen. Tosin, pakkaajalla oli ollut vissiin kiire päivä, sillä sisältö ei ollut mennyt ihan täysin nappiin kirjeen osalta.

Mitäs pienistä. Näitä sattuu. :D Lasku oli kuitenkin oikealle kurssille, ja oppimisympäristön tunnukset olin saanut jo aikoja sitten. Meinasi kuitenkin huvittaa tuo pikku fiba. 

Mitäs muuta. No se fysiikan koe. Jälkitunnelmat oli vähän sekavat. Tykkään kyllä siitä, että opettaja oikeasti laatii kokeita, joissa saa testata osaamistaan ja ymmärrystään. Tehtävät oli tarpeeksi vaikeita, ja ekat fiilikset oli kysymykset nähtyäni, etten osaa yhtään mitään. Yhdessä tehtävässä en saanut ilmeisesti piirrettyä kuvaa ihan nappiin, koska liikeyhtälöiden muodostus ei ottanut onnistuakseen siten, että olisin saanut ratkaistuksi sen mitä kysyttiin. Eli kun alkuviikosta saan tentin ja malliratkaisut kouraan, pääsen pohdiskelemaan mitä ihmettä tein väärin. :) Mutta muuten sain tehtävät tehdyiksi. Huolimattomuusvirheitä sinne varmaan jäi. Vertailin yhden tehtävän saatua vastausta toisen kokeessa olleen kanssa ja himpun verran ne erosivat, vaikka samalla tavalla tehtävä oltiin tehty. Eli saas nähdä missä mennyt mönkään ja kummalla. Vaiko kummallakin.

Tajusin viime viikolla laskinlistaa selaillessani, että kerpele - oma laskin ei ole hyväksyttyjen listalla. Mie kun niin olin tottunut käyttämään tätä (kuten kaikki, jotka ovat samalla laskimella selvinneet monet pääsykokeet) ja tuudittautunut siihen, että pakostakin näin simppeli laskin on listalla. No ei ollut. Saakeli. Jouduin sitten lähtemään laskinkauppaan. Selailin netistä eri laskimien kuvia ja suljin pois osan jo sillä perusteella, että ne näyttivät ihan liian erilaisilta kuin entinen Casioni. Älyvuodossa (jälleen, foorumi on kyllä pelastus!) Casion 991ES plus oli saanut hyvää palautetta, joten kurvasin lauantaina töiden jälkeen Suomalaiseen. Alennustakin sai 5 euron verran Suomalaisen kortilla, joten tyytyväisenä kävelin kaupasta ulos.

Sitä sanotaan, että mieli vastustaa muutosta ja sen hyväksyminen on vaikeaa. No tulipa se sitten todistettua jopa yhden laskimen kanssa. Edelliseen tosiaan kiintyneenä melkein harmitti kaivaa laskinta ulos pakkauksesta. Ensimmäinen ajatus: "hyi kuin kevyt rimpula" (No nii-in! moni olisi tyytyväinen!). Seuraava ajatus: "äääh, liian tumma näyttö! Entisen vaalea paljon parempi.." Kolmas ajatus: "voi p*ska, miks tässä pitää olla NÄIN paljon toimintoja.."

Minuutissa olin saanut näyttöä vaaleammaksi. Tunnissa olin kahlannut ohjekirjan läpi ja rakastunut koko laskimeen siinä sivussa. :D Ai kuinka helppo ja monikäyttöinen. No, kiva tieten näin, ettei tarvitse itkeä entisen perään. Eiköhän tällä yks pääsykoe selätetä.

Eli viikko 2:

Tehdyt tehtävät: 35
Lukutunnit: 44,5 h


Tästähän tuli oikea megapostaus. Huh. Jäin myös miettimään blogia ja mitä siitä on muodostumassa. Pääasiassa kirjoitan tätä itselleni ja itseä varten. Tai se on se lähtökohtainen ajatus. Siinä sivussa tulette te kanssapyrkijät. Itselle blogin kirjoittaminen on sitä, että mukaan eksyy asiaa myös siitä, mitä viikolla on oikeasti tullut tehtyä, olkoot se sitten puhdasta lukemista tai laiskottelua. Paljon mukavampi palata takaisin esmes puolen vuoden päästä, kun blogissa on muutakin kuin "laskin 5 tehtävää, oli hyvä viikko, woo!". Rakastan blogeja, joissa on kuvia. Musta monesti tuntuu, että pitkät kuvattomat postaukset ovat ehkä jopa väsyttäviä lukea, jos tekstiä on vain tekstin perään. Joten kuten tämä teksti, postaukset yleensä täyttyy jonkin sortin kuvista, jotka liittyy enemmänkin muuhun kuin pääsykokeeseen. Turhaa mää teille fysiikan ja kemman kirjoja kuvailen ihan vain sen takia, että  ne liittyy pääsykokeeseen. :D Teillä on ne samat opukset kotona.

Lähinnä jäin siis miettimään, miten te lukijat otatte vastaan (pääsykoe)blogin, johon sekoittuu hyvinkin vahvasti muuta arkea sekaan. Toisaalta, sillähän ei loppujen lopuksi edes ole väliä, koska koen hyötyväni ja iloitsevani itse eniten tän kaltaisesta kirjoittamisesta. Mutta, pohdinpa silti aikani kuluksi tähän aikaan yöstä (ääh, kun tuo kello on jo vaikka mitä! Unille mars!).