vk 8 - tehokas, tehokkaampi..

Tehdyt tunnit: 36 (+ iltalukio)
Tehtävät: 70

Kummallinen fiilis tällä viikolla - on ollut nihkeyttä ilmassa blogin suhteen. Lähinnä siksi, että tunnen jotenkin epäonnistuneeni viime viikon suhteen. Ja sen vuoksi olen siirtänyt tämän viikon postauksen tekemistä. Ihan kuin ei olisi mitään raportoitavaa. Sinänsä viikko on ollut ihan ok - F6 tuli käytyä loppuun toisesta kirjasta kuten tavoite oli, sain luettua koko BIOS 3:n läpi (no okei, yksi kappale jäi nyt maanantaille) ja laskin kaikki tehtävät K5 ekasta kappaleesta. Siis ihan jopa tehokasta. Mutta silti mietin vain sitä, että olisin voinut olla VIELÄ tehokkaampi. Olisin saanut ihan keposesti revittyä kasaan 45h jollen enemmänkin, mutta jotenkin se aika sitten valui ihan muihin juttuihin.. Tunteja kertyi rikkonaisesti. Harmittaa vaikka ei ehkä pitäisi. Pitäisi olla tyytyväinen, että on saanut aikaan noinkin paljon. Eikä ehkä pitäisi niin tiiviisti tuijotella tunteja. Mutta toisaalta - tuntimäärän kyttääminen saa mut myös tekemään enemmän töitä viikolla kuin ehkä muuten tekisin. Mikä ei kuiteskaan ole huono asia. Kunnianhimo ja perfektionismi nostaa päätään.. ;)

No anyways. Kuten viikon 7 loppu meni pohtimalla, niin meni alkuviikkokin. Pohdinnoissani päädyin siihen, että en monimutkista mein elämää yhtään sen enempää tänä keväänä vaan jatkamme tätä rentoa (no niinpä niin :D ) eloa juurikin näin. Sain siis viikon 7 perjantaina asuntotarjouksen (opiskelija-asunto sekin kuten tämä nykyinenkin on) pienemmästä (ja edullisemmasta!) kaksiosta. Laitoin viime syksynä eron jälkeen hakemusta menemään, koska tämän isohkon kaksion tila suoraan sanotusti ahdisti ihan valtavasti. Elin 3 viikkoa ilman sohvaa/sänkyä/kirjahyllyjä tms. joten kämppä oli pelkkää tyhjää tilaa. Nyt näin 4 kuukautta myöhemmin, kun asunto alkaa näyttää ns. omalta, valtaisaa tilaa ei enää huomaakaan. Hupsista vaan.. ;)

Korkeahkon vuokran (kiitos Kuopas sen nostamisesta vuoden alussa..) takia pohdin muuttamista lähes viikon. Piirtelin suurin piirteisiä pohjapiirustuksia huoneista ruutupaperille ja sommittelin paperisia huonekaluja eri asentoihin (kun omistaa yli 2 metrin sohvan, sitä ei niin vaan pieneen olohuoneeseen survaista :D ), kävin tiistaina kurkkaamassa kyseistä asuntoa ja pohdin vähän lisää. Se mikä lopulta sitten johti hylkäävään päätökseen, oli niinkin pieni (noo, se on ehkä suhteellista..) asia kuin se, että astianpesukone ei olisi mahtunut sinne. Katastrofi siis! :D Astianpesukoneelle suunniteltu tila oli 50cm, ja omani on 10 cm leveämpi. Mikäköhän järki tuossakin on ollut, ei olisi ollut iso asia tehdä kolosta kymmentä senttiä leveämpi.. Ja no, ei tuo astianpesukone nyt ehkä kuitenkaan sitten ollut se ainoa syy, vaikka paljon tunnun sen piikkiin pistävän. Se, että sain hyvä ystävän takaisin tuohon viereiseen rappuun merkkaa paljon. Lenkkimaastot aukeaa suoraan kotiovelta. Agilityhalli + isohko ruokakauppa on lähempänä.. Listassa riittää hyviä asioita vaikka kuinka. Ainoana negatiivisena asiana on tuo pirun mäki, joka on about kilometrin pitkä. Mutta, kuten kaveri totesi, mitä se kotimatka olisi ilman tuota mäkeä. No sepä se!

Kuten jo heti ekana totesin, lukeminen sujui kuitenkin kuten suunnitelinkin. F6 alkupään asioihin olisi voinut vielä paneutua paremmin ja tehdä lisää tehtäviä vähän joka aiheesta (Fysiikka-sarjasta siis). Kävin osan asioista läpi pelkän Physican kautta, joten tehtäviä jäi tekemättä kirjan alkupäästä vaiks kuinka. Mikäköhän juttu siinäkin on, että jää kauhean huono omatunto, jos ei tee kaikkia tai edes suurimpaa osaa tehtävistä? :D Mnemoa pitäisi täydentää F5 ja F6 osalta, meinaa vähän olla jäänyt muistiinpanojen tekeminen. Juuri tänään mietin, että pitää ottaa tavoitteeksi tehdä muistiinpanot edes yhdestä kappaleesta joka ilta arkena ja viikonloppuna kiristää tahtia. Omaan hirmuisen huonon tavan siirtää asioita ja ajattelen aina tekeväni ne sitten "myöhemmin". Tässä vaiheessa taitaa olla ihan asiallista kysyä, että milloin myöhemmin? :D No sepä se! Tässä kun tätä aikaakaan ei ole mitenkään hirmuisen paljoa.. Alle 100 päivää pääsykokeeseen! Iik!

Viikosta 9 odotan huonommin onnistunutta mitä viikosta 8. Jos saan edes pysyttyä aikataulussa iltalukion suhteen, olen enemmän kuin tyytyväinen. Kerkesin sopia viikolle tyttöjen iltaa, N pisti juuri mailia, että pitää fyysikoksi valmistumisen johdosta juhlat perjantaina, viikonlopullekin on jo alustavaa suunnitelmaa jo vaikka ja mistä. Olkoot sitten huono lukuviikko, onneksi ei ole töitä. Se onkin asia, joka meinaa ihan himpun verran huolestuttaa. Lukutilanteen kannalta erittäin hyvä mutta rahatilanne ei ehkä ole samaa mieltä. :D Hiihtolomakin piti olla täyspäiväinen työviikko, mutta töitä oli laitettu vain kolmelle päivälle. Edeltävä ja sitä seuraava viikko ihan täysin vapaat. En nyt ihan näin työvapaita viikkoja suunnitellut, mutta jospa ne sitten saisi hyödynnettyä edes jotenkin. Jos viikko 9 menee edes hiukka sosialisoidessa, olkoot sitten viikko 11 tehokas.. :)

Ja hei! Älyvuoto toimii taas (täällä)! Jei!

vk 7 - ajatussolmuja

Tunnit: 28 (+ iltalukio & valmennuskurssi)
Tehtävät: 43

Viikko on ollut hyvin hyvin kummallinen. Se on pitänyt sisällään pieniä asioita, joista osa on sekoittanut päätä pahemman kerran ja ajatuksia ei ole saanut kasaan. Mutta en valita - olen oikeastaan hyvin hyvin onnellinen. ♥ Näistä pienistä asioista yksi parhaimmista on mm. se, että naapurini (ja hyvä ystäväni) kotiutui 4 kuukauden Afrikan reissulta viereiseen rappuun. Viimein! Koko helmikuun alkupuoli on tullut hihkuttua N:n paluuta. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin viime viikon maanantaina matkalla treeneihin kuunnellessa kuulumisia hyvin toisenlaisesta maasta. Ai että, jospa sitä joskus itsekin. Ja hei, kattokaa nyt näitä söpöjä lusikoita, jotka kotiutuivat Ugandasta asti. Aikas kivat! :)

Noista muista asioista pitää saada tehtyä päätöksiä johonkin suuntaan ennen kuin niistä voi julkisesti puhua. Voi olla, että mitään erikoisempaa ei olekaan luvassa, tai sitten tämä kevät saa pienen lisän, joka saattaa monimutkaistaa (hyvällä tavalla) mein elämää. Ihan kun pääsykoelukemisessa ei olisi tarpeeksi. Mutta mutta.. Torstaina on deadline, jolloin jokin päätös tulisi olla tehtynä. Eli saan vielä mietiskellä muutaman päivän rauhassa..

Vaikka viikko ei ollutkaan mitä täydellisin, ja tunteja kertyi sieltä täältä eikä edes tarpeeksi, olen ihan tyytyväinen. Jos nyt tämä päivä (maanantai) otetaan mukaan, olen saanut fysiikan 6 kurssin suurin piirtein käytyä Physican osalta. Ja se on jo saavutus. Jos sanoin viikko (pari?) sitten ajattelevani kurssista positiivisemmin, perun puheeni. En tykkää. En sitten yhtään. Ja mielialaa ei yhtään kohota se, että seiska taitaa jatkaa samaa linjaa. Yhh.. Tässä on nyt viikko aikaa kerrata asiat toiseen kertaa Tammen kirjasarjasta, joten ainakin tulee asiat luettua vähän eri tavalla kirjoitettuna ja tehtyä enemmän tehtäviä. Physica selittää asiat suhteellisen selkeästi, mutta tehtäviä on vähän. Jokaisesta kappaleesta on about 20 tehtävää. Sinänsä on ihan hyvä olla toinen kirjasarja tukena edes tehtävien takia. Mulle ei vielä riittäis 20 tehtävää saamaan aikaan tarpeeksi vahvaa laskurutiinia/pohjaa tietystä asiasta. Varsinkaan, jos se on näin takkuavaa. No, eipä lopu tekeminen kesken..

Niin, ja tuo Kuopion valmennuskurssi. Mitäköhän siitäkin nyt sanois. Biologian opetus on ollut ihan hyvää. Ei vedä vertoja KOTI-kurssin Pasille, mutta verrattuna fysiikkaan olen tykännyt huomattavan paljon enemmän. Viikon 6 fysiikan luento oli todella puuduttava, ja kesken luennon mietin vain sitä, että hyötyisin omatoimisesta kertaamisesta niiiin paljon enemmän. Joten viikolla 7 tein sitten sen, että jäin kotiin ja kertasin epäselväksi jääneitä asioita kurssista 2. Viime syksyn iltalukion eka jakso meni suurimmaksi osaksi omaa jaksamista (ja motivaatiota) etsiessä, joten lykkäsin kurssin 2 läpikäymistä uusintaan. Höpsis minä mihinkään uusintaan mennyt, meneillään olevat kurssit veivät liikaa aikaa. Joten kakkoskurssi on jäänyt ehdottomasti kaikista fysiikan kursseista huonoiten opiskelluksi. Toivoin saavani Kuopion valmennuskurssilla hyvän kertauksen mutta ehei. Jos saisin tällä viikolla kurssin 6 hallintaan, viikonlopun voisi pyhittää KOTI-kurssin videoiden katseluun ja kurssin 2 kertaukseen. Ja mnemon muistiinpanojen tekemiseen. Ja biologiaan. Saisi hetken hengähtää sähköasioista. Tauko kurssista 6. Kuulostaa liiankin hyvältä!

p.s. Mitä ihmettä älyvuodolle on tapahtunut? Onhan se kaatunut muillakin? Alan jo epäillä, että onko vika vain omassa koneessa, kun koko älyvuotoa ei enää löydy..

Edit:
No löytyipäs Epionen sivuilta "virallinen" tiedote älyvuodon häviämisestä. Miten mä en ollut aikaisemmin tuota bongannut. No eipähän tarvitte enää miettiä onko ongelma pelkästään omalla koneella vai ei. :D

vk 6 - väsymystä

(Teksti kirjoitettu sunnuntaina ja oikoluettu tänään. Ei kapasiteetti riittänyt moiseen su-iltana :D )

Tunnit: 37 h (+ valmennuskeskuksen & iltalukion tunnit)

Tehdyt tehtävät: 42

Puhhuh tätä viikkoa. Nyt voi ekan kerran sanoa, että on ollut rankkaa. No okei, miten määritellään rankka? Asiat on edistynyt, mutta kankeasti. On ollut oikeasti kovan työn takana saada tunteja kasaan. Aloittaminen on meinannut tökkiä. Alkuviikon olin ihan väsynyt ja vire oli hirmuisen alhaalla. Viime viikon "valinnat" kostautuivat tällä viikolla. Nipistin viime viikolla tunnit kasaan unen kustannuksella ja siihen vielä lisättynä maanantain Helsingin reissu - sen siitä saa.

"joko mennään?!"
Maanantaiaamu klo 7:15

Maanantai oli raskas. Monella tapaa. Väsymystaso oli aamulla yllättävän pieni vaikka edeltävänä yönä ei tullut unta kuin reilu 4 tuntia. Junassa en saanut (lähes) mitään aikaiseksi. Videoluentojen katseleminen olisi ollut mitä täydellisempää puuhaa matkan ajalle, mutta video pätki. Lukeminen meinasi väsyttää liikaa eikä tehtäviä ollut mahdollista tehdä junan heilumisen takia. Tai näin mä ainakin selitin itselle menomatkalla, kun virtaa olisi ehkä vielä ollut. Kotimatkalla oli vain liian koomainen olo.. 

En edes muista milloin viimeksi olen käynyt Helsingissä, saatikka koko rautatieasemalla. Mulle ei tullut mieleenkään, että uloskäyntejä olisi enemmän kuin yksi. Siinä sitten seisoin huuli pyöreänä ja pohdin, että mistä sitä uskaltaisi mennä ulos. Ja mikä vielä kaikkein parhainta, kännyn netti päätti lopettaa toimimisen kokonaan, joten navigaatio-ohjelmat oli kokonaan pois pelistä. Onneksi olin varautunut ja ottanut kuvia tietokoneen ruudusta ja google.mapsista, joten oli mulla sentäs jotain pientä hajua mihin suunnata. Näytin varmaan juurikin niin idiootilta kuin voi näyttää pyörittelemässä kännykkää ympäri, jotta pääsisin kartalle. Maalainen suurkaupungissa, oh yes. :D

Toinen pienempi syy (ensimmäisen siis ollessa se, että en uskonut kykeneväni oppimaan fysiikkaa) siihen, miksi eläinlääkis on ollut tähän asti vain unelma, on ollut se fakta, että mua jotenkin ahdistaa ihan suunnattomasti Helsingin väenpaljous. Vaikka Oulu onkin isompi kaupunki mitä Kuopio, eihän näitä edes voi verrata Helsingin ihmisvilinään. Mulle tuli jopa pienenä shokkina ihmisten määrä, ja melkein koin joutuvani jyrätyksi (no joo-o! :D ). Sain kelata koiria ekat minuutit, ettemme jääneet kenenkään jalkoihin. Iltapäivällä takaisin asemalle kulkiessani tajusin jossain mielensopukassa, että mulla on ihan täydellisesti ihmisvilinässä käyttäytyvät koirat, jotka ei stressaa vaikka joutuvat tilanteeseen missä eivät ole ikinä olleet. Ja matkalla takaisin asemalle koin jopa kykeneväni liikkumaan ilman suurempia "tulen-jyrätyksi-nyt-heti" -fiiliksiä. Tämä ei saanut siltikään mua tuntemaan sellaista intoa, että vau, täällä ehk tulen joskus asumaan. Kuopiossa aikoinaan pääsykokeessa käydessäni olin intoa täynnä. Helsinki ei edelleenkään aiheuta samanlaisia fiiliksiä. Jos vaihtoehtoja olisi, kiertäisin koko pääkaupunkiseudun kaukaa. Tämä kun ei valitettavasti ole mahdollista.. Tottumiskysymys? Ja eihän me keskustassa tultaisi edes asumaan, joten ehkä ajattelen ihan liikaa...

Ja mitä tulee matkan todelliseen tarkoitukseen - olin enemmän kuin helpottunut. Niinkin helpottunut, etten osannut kuin itkeä junassa, kun kerroin uutisia eteenpäin kasvattajalle. Pistetään väsymyksen piikkiin. ;) I oli juurikin niin lukossa kuin oletettua oli ja koko kropan asento oli ihan päin peetä. Ongelmakohdat saatiin auki, ja katsotaan nyt sitten miten tämä vaikuttaa elimistön toimintaan, joka alkaa pikkuhiljaa toipua jatkuvasta, kipujen aikaansaamasta stressitilasta.

Rankka reissu.

Ja koko alkuviikko. Plaah. Saamattomalta tuntui. Tiistaina heräsin suht aikaisin, joka oli virhe. Olisi pitänyt vain suosiolla nukkua univelkaa pois. En saanut itseäni kovin tehokkaasti käyntiin. Ja kun sain, koko aamupäivä oli ihan turhauttava. Käytin koko aamupäivän ennen iltalukioon suuntaamista yhden (no jep) laskun ratkaisemiseen. En ollut varma, miten lasku tulisi tehdä ja pyörittelin montaa eri tapaa, millä saada se ratkaistuksi. Puolentoista tunnin päästä luovutin ja luikin katsomaan vastausta. Hieno juttu, olin ratkaissut laskun oikein jo aikoja sitten paperille mutta näppäillyt laskimeen väärin, koska vastaus heitti aina ihan himpun verran. Ärsytti. Iltalukiossa juttelin vielä kyseisestä tehtävästä opettajan kanssa muista ratkaisutavoista ja positiivinen asia tässä on se, että vaikken saanutkaan tätä ratkaistua liikeyhtälöiden avulla, niin ajatusmalli oli oikeaan suuntaan. Tämä on mulle jo pienoinen erävoitto.

Huvittavinta tässä on myös se, että edes pahoinvoivana en kyennyt karistamaan ajatusta siitä, että pitäisi olla lukemassa. Tänään iltapäivästä aloin voida hirmuisen pahoin ja vietin lähes 2 tuntia kippuralla sohvalla kyhjöttäen. Parin tunnin jälkeen, kun olo oli himpun parempi, mietin jaksanko nousta ja raahautua koneen ääreen. Onneksi kotona on maailman parhaimmat motivaattorit muistuttamassa miksi uhraan koko kevään tähän. Vilkaisu tyytyväisenä käden ulottuvilla urisevaan I:hin ja jaksamista löytyi nousta ylös, hakea kuppi  teetä ja vääntäytyä biologian luennon pariin. Jaksaa jaksaa.

Pöytä? Niin mikä? Pyh! Kirjahyllyn korvike + kaikki käden ulottuvilla!

Tässä viikossa on tosin siinä mielessä samaa mitä monessa muussa aikaisemmassa. Tunnun nostavan tahtia loppuviikkoa kohden, kun on ns. pakko saada tehtyä "tietyt" tunnit. Mitään kiveen hakattua tavoitetta ei ole, mutta toivon yltäväni ainakin sinne 35 tuntiin / viikko. Tuleepahan patistettua itseä töihin. Joten vaikka tämä viikko on tuntunut todella tahmaiselta, on tässä viikossa positiivistakin. Kuten IFA:n ja bilsan aloitus. Ja ymmärsin taas lisää itsestä oppijana. Positiivista tai ei.. ;)

Lauantaina lueskelin BIOS -sarjan ykköskirjaa ja tänään sunnuntaina oli tarkoitus siirtyä ympäristöekologiaan. Hankin syksyllä vähän sekalainen kokoelman bilsan kirjoja. BIOSia, Koulun Biologiaa ja WSOY:n biologian 4 kurssin kirja. BIOSia on siellä täällä moitittu siitä, että se ei ole kovin syvällinen. Jaksoin himpun alle tunnin Koulun Biologian kolmannen kurssin kanssa ja sitten oli pakko luovuttaa. Ihan hirmuisen raskasta lukea sitä. Illalla selailin kirjaa ja mietin mikä siinä mättäsi.

Muistan ja yhdistelen asioita kuvien ja tekstin asettelun kautta. Kuten esim. IFAn kanssa, jota olen lukenut viimeksi keväällä 2011 pääsykokeisiin. Muistan silti sieltä tiettyjä asioita sen perusteella missä kohdassa ne on sivuilla minkäkin kuvan vieressä ja mitä sitten siinä kappaleessa sanotaan. Sama asia koskee mind mappeja mutta siltikään en ole ikinä oikein osannut niitä hyödyntää. Joku tuossa Koulun Biologiassa ei sytytä, oli se sitten tekstin asettelussa tai sisällössä. Varsinkin kun asia on muutenkin sellaista, ettei kasvipuoli meinaa tarttua päähän. Eli vaihdan suosiolla toiseen kirjasarjaan, jos se helpottaa opiskelua. Oli se sitten suppeampi tai ei. Tämä siis tarkoittaa sitä, että joudun pyörähtämään Suomalaisessa alkuviikosta. Toivottavasti sieltä löytyy käytettynä BIOS 3 tms., jota voisi edes miettiä. Uuteen en tahtoisi rahojani pistää, käytetty kelpaisi paremmin kuin hyvin.

Mietin myös kovasti tuota biologian sisäistämisen helpottamista. Asiahan on enemmän kuin ymmärrettävää, eri asia on sitten muistaa kaikki mitä siihen liittyy.. Mnemoon saa termejä hyvinkin helposti, mutta sinne on vaikea saada mitään isompia kokonaisuuksia kysymyksiksi, joita olisi helpompi koota mind mappeihin. Mind mappien tehokas tekeminen vaatisi opettelua, ja mietin myös sitten sitä, että riittääkö aika? Onko tämä taas sitten sitä mallia, että tehdään tänä vuonna se mitä kyetään, eli mind mappeja osasta tärkeistä asioista ja hallitaan iso liuta termejä. Jos se ei avaa ovia, niin ens syksynä kehitän itseäni myös tässä asiassa. Ai kun kiva. Ei olla edes vielä kevättä saatu kunnolla käyntiin, kun seuraavalle syksylle olisi jo vaikka ja mitä tehtävää, jos en sisään pääse.. ;)

Ens viikolle on suunnitteilla kiristää tahtia fysiikan kutosen kanssa. Iltalukiossa alkaa uusi jakso parin viikon päästä, joka tarkoittaa kurssia 7. Eli pari viikkoa aikaa saada kutonen käytyä siten, että voin sanoa hallitsevani sen. Koko kevään aikataulu heittää tuon yhden kurssin takia, jota en meinaa saada sisäistetyksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että syventäviä tehtäviä tulee tässä vaiheessa tehtyä vähemmän mitä ajattelin. Mutta ei siinä, yritän olla stressaamatta ja hoitaa pohjat kuntoon..

vk 5 - valintoja

Näin jälkeenpäin mietittynä, tein tällä viikolla kumpiakin, niin hyvä kuin huonoja valintoja. Ja ei, ei mistään isoista asioista ole kyse, mitä nyt sellaisia, jotka vaikuttivat viikon muodostumiseen pääsykoelukujen kannalta. Minkäpä muun ympärillä mun elämä pyörisikään? Niin siis, mikä elämä? :D Välillä tuntuu, ettei muuta elämää olekaan. Lukemista. Unta. Satunnaiset  työt. Siitä on tämän kevään elämä tehty. 

Kertyneet tunnit: 47,5 h (+ iltalukio 3h & valmennuskeskus 6 h)

Tehdyt tehtävät: 72

Niin, niistä valinnoista. Tein alkuviikosta valinnan lenkkeillä maanantaiaamusta naapurin kanssa, käydä hänen kanssaan kaupoilla tiistaina (tarttui sieltä mukaan motivaatiokarkkia ♥ ja sainhan mä myös autokyydin kotiovelle asti ruokakassien kanssa, eli ei ihan huono reissu) ja keskiviikkona fysiikan luennon jälkeen uhrasin suurimman osan illasta R:n tossujen tekoon. Viime sunnuntaina tekaisemani tossu oli saanut koristukseksi 2 reikää maanantaiaamun lenkin jälkeen ja reiät saivat kavereita vielä keskiviikon lenkillä. Tuunasin vähän tossujen mallia, ja tekaisin vahvistetut tossut kaikkiin koipiin. JOS olisin ollut fiksu, olisin kurkannut säätiedotusta ennen 3 tunnin uhraamista muutaman tossun tekoon ja todennut, että kovat pakkaset eivät meinaa jatkua paria päivää pidempään. Olisin voinut käyttää senkin ajan tehokkaammin, varsinkin kun aikataulu laahasi iltalukion osalta jäljessä viime viikon tuskastelujen takia. 

Torstaina tein tämän viikon parhaimman päätöksen. Pohdin pitkään menenkö iltalukioon vai valmennuskeskuksen kemman luennolle kuuntelemaan heikoista sidoksista. Lopulta päätin jäädä kokonaan kotiin ja uhrata ajan ennemmin aikataulun kiinnikuromiselle. Right call. Iltalukion puolella kemmassa kerrattiin vanhaa ja fysiikan kurssin luento tuli videoituna sinä iltana nettiin, jonka vielä yömyöhään katsoin iltapalan ja muistiinpanovälineiden kera. 

Tein myös pyhän päätöksen aloittaa biologian lukemisen (siis silleen kunnolla) ens viikon puolella. Se kun on jostain kumman syystä (krhm.. fysiikka prkl) aina joutunut taka-alalle. Sen ala aikataulusta tulee edelleen olemaan minimalistinen verrattuna fysiikkaan (ja kemmaan), mutta pakko priorisoida. Kasvi-puoli jää pakostakin vähemmälle huomiolle mitä IFA/ihmispuolen asiat, mutta minkäs teet. Aika on rajallista, ja arvotan tällä hetkellä noita asioita korkeammalle. Jos sitten koko koe koostuu pelkästä kasvi-bilsasta niin sittenpä koostu, pska mäihä. :D Elämä on ja silleen.

Suurin voitto tällä viikolla on ollut se, että en enää ajattele niin negatiivisesti fysiikan 6 kurssin sisällöstä. Fysiikka-sarjan kirjan kanssa en siltikään tule toimeen asiasta ekaa kertaa lukiessani, joten olen lukaissut Physicasta opiskeltavat kappaleet läpi ja sitten siirtynyt samaisten kappaleiden kimppuun Fysiikka-kirjaan. Tuplatyö mutta en voi ikinä tehdä liikaa työtä tämän kurssin eteen. Alku oli _niin_ takkuava, että nyt sitten varmistetaan, että kaikki menee varmasti päähän. Kurssiin tuli selvästi heti hohdokkuutta, kun pääsin yhdistämään tehtäviin voimia (tykkään!). Ilokseni huomasin myös, että jopa momentti-asioiden yhdistäminen tehtävään sujui ilman (suuria) ongelmia (mitä nyt unohdin korottaa potenssiin yhden luvun ja etsin tehtävästä virhettä lähes puoli tuntia.. hiphei.. ). Mutta tekniikka alkaa siis olla hallussa, joka saa taas aikaan ison motivaatio-boostin. :) Älyvuodon puolelle tuskastelin momentti-ongelmien kanssa (piirrän kuviin liian monta voimanuolta tms.) mutta sain sieltä sopivasti perspektiiviä tehtävien tarkasteluun ja uskoisin ymmärtäväni asian vieläkin paremmin. Vaikka tekemistä on vaiks kuinka, niin tää fiilis on ihan uskomattoman hyvä. Kuvittelin tähän mennessä elettyyn aikuisikääni asti, että olen yksinkertaisesti liian tyhmä ymmärtämään fysiikkaa. En olekaan, ja jopa vielä tykkään koko aineesta. Nyt vaan lopputulos riippuu siitä, kuin hyvin kerkeän saada kokonaisuudet hallintaan.

Älyvuodon foorumia ja muiden blogeja lueskellessani esille nousee välillä se, että mitä sitten, jos opiskelupaikkaa ei kevään aherruksen jälkeen saakaan? Koko prosessin joutuu aloittamaan syksyllä uudestaan - millä jaksamisella ja motivaatiolla? Ensimmäistä kertaa sunnuntai-iltana (siis viikko sitten) istuin keittiön lattialla odottamassa teen hautumista ja päädyin itsekin pohtimaan omaa tulevaisuutta. Siis ihan myös koirien kannalta, ei vain uran.

Teen tällä hetkellä pirusti töitä sen ammatin eteen, jota voisin kuvitella harjoittavani koko ikäni. Mutta huomioon ottaen käytettävissä olevan ajan ja sen, kuinka paljon lukemista olisi vielä tehtävä, sisäänpääsy tuntuu olevan hyvin hyvin kaukana. Jollain pienellä tasolla olen henkisesti jo valmistautunut tulevaan syksyyn - mitä tekisin lukemisen kanssa toisin, kuinka aikaisin aloittaisin, mikä strategia olisi paras, kun pohjaa jo on. Ei, en pohdi näitä mitenkään säännöllisesti ja tähtää suoraa syksyyn. Kevät hoidetaan alta pois parhaan mukaan ja katsotaan mitä sitten. Mutta syksy siis ennemmin aiheuttaa innostusta kuin ahdistusta - miettikää niitä mahdollisuuksia, kun fysiikan kanssa ei enää lähdekään nollapohjalta! Syksyn saa käyttää kertaukseen ja keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti ovat vaikeita ja (viimeistään) joulun jälkeen siirtyä syventäviin tehtäviin. Ei tarvitse maaliskuulle asti pakertaa kursseja ekaan kertaan läpi..

Mutta siis, kuten huomaatte, en ainakaan vielä osaa ahdistua mahdollisesta tulevasta pettymyksestä. Ja onhan mulla syksylle sitten niinkin pieni asia kuin gradu pohdittavana - aloitanko vai siirränkö sen tekemistä myöhemmälle (minne...? Ei tietoa :D ). Ja mitä tulee koiriin ja tuon nuorimmaisen tulevaisuuteen harrastuskoirana - se selvinnee edes osittain huomenna. Matkustan kummankin koiran kanssa Helsinkiin ja pääsemme vihdoin ja viimein osaavan osteopaatin käsittelyyn, joka pääsee antamaan arvion siitä, miten I:n selän kunto tulee tulevaisuudessa olemaan. Onko trauman takia syntyneet ja kipuja aiheuttavat lukot selkärangassa hoidettavissa. Tai no, hoidettavissahan ne ovat, mutta kuinka helposti uusiutuvat.. Saanko sanoa heihei mun täydelliselle agilitykiiturille. Mutta jos vuosikas kersa saadaan kuntoon, mulla olis kesällä projektina hioa I nollatasosta kisakuntoon. Ja se tarkoittaa sitä, että meillä on Kuopiossa hyvin hyvin hyvin paljon saatavaa mein ihanilta agility-koutseilta. Jälleen yksi hyvä syy jäädä Kuopioon vuotta pidemmäksi aikaa..

Mutta, sen suuremmitta puheitta, suuntaan tarkistamaan repun sisältöä huomista matkaa varten. Vietän junassa himpun alle 10h huomisesta päivästä, joten tarkoituksena olisi viihdyttää itseäni biologian luennolla, fysiikan luvulla, ja jos junan heilumiselta kykenen, tehtävien tekemisellä. Tai ehk nukkumisella, sekin saattaa huomenna aamulla klo 7 kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.


Niin, ja laskeskelin huviksi kertyviä tunteja. Jos teen about 35h/ viikko pääsykokeeseen asti, tunteja kertyy muutamia kymmeniä alle 1000. Teki mieli näyttää keskaria muutaman kirosanan kera, kun mein proviisori perjantaina naureskellen totesi, että eihän lääkiksen pääsykokeeseen lukeminen nyt niin vaativaa voi olla ja etkö muka voi tehdä enempää töitä. 1000 tuntia. Ihan pikku juttu.