Hengissä

Edit kirjoittamisen jälkeen: Teksti on pääosin naputeltu 6.12. (sunnuntai), korjauksia/lisäyksiä tehty seuraavana päivänä ja näköjään julkaisu sitten venyi lukukiireiden takia keskiviikolle (eli 9.12.). Mietin, että päiväänkö tämän sunnuntaille, mutta menkööt nyt sitten tälle päivää.

Niin, ja kuvia on. Paljon. Pääosin noista kahdesta rukkasesta, yrittäkää kestää. Kameraa kun tuli käytettyä enemmän koirien kuvaamiseen kuin arjen.. :)

*****

Hah, no onpa taas otsikko. Mutta ottaen huomioon hiljaiselon blogin suhteen niin sitäpä juuri. :D

Pimeys ja kynttilät, ai että ♥

Mun pieneen päähäni ei vaan meinaa mahtua, että ollaan jo joulukuussa menossa. Siis oikeasti? Joulukuussa? Ihan vasta oli syyskuu.. Tai lokakuun alku.. Niin oliko tässä marraskuukin? Ja nyt? Marraskuu vähän niin kuin menijohuspoishävis. Vähän päälle pari viikkoa Jouluaattoon. Joulukuusta mennyt jo melkein viikko. Itsenäisyyspäivä itse asiassa tänään (Onnea Suomi!) ja tänä(kin) vuonna sitä vietetään hyvin "perinteisesti" kynttilöiden kanssa tunnelmoiden (ja pääsykokeeseen lukien.. perinnettä kerrakseen..).

Tässä on jotenkin vierähtänyt kolme kokonaista kuukautta (ja rapiat päälle) viimeisimmästä postauksesta. Mulla oli luonnoksissa 2 yritelmää, joissa oli jopa tekstiä muttei ne ikinä päätyneet julkaisukelvollisiksi. Joten deletoin ne suorilta äsken ja ajattelin kokeilla uusiksi. Jospa nyt paremmalla menestyksellä.

Kisaviemisiä elokuun kisoihin

IKEAlla on ajatusta ♥

Elokuu (ja oikeastaan myös syyskuu) koostui hyvin pitkälti töistä. Ja siinä sivussa lukemisista. Tai no.. Ilmaistaan asia niin, että lukemisen yrittämisestä. Kunnon rutiinia ei oikein saanut lukujen suhteen muodostettua, kun kävin lähes joka toinen päivä tekemässä muutaman tunnin pätkää töissä ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Tehty lukusuunnitelmani luisti minkä kerkesi yllätystöiden takia ja sain muokata suunnitelmaani mennen tullen palatessa... Yritys oli jo silloin syyskuussa aika hyvä, ja välillä koinkin, että lukemiset eteni. Ainakin aina parin päivän ajan paremmalla menestyksellä, kunnes tuli jotain mikä keskeytti lukemiset. Mahtui tuonne syyskuuhun yksi viikonloppu, jolloin viihdyin kolmen päivän aikana melkein 35 tuntia töissä.. Suoraan sanotusti tympi. Silleen isolla T:llä Tympi.

Niitä aamuja kun kaikki menee nappiin :D

Elokuuta

Kuvaa siinä sitten koiraa, kun seuraava räpsy näyttää tältä:

Sain elokuun loppupuolella kaveriltani lainaan vähän valovoimaisemman putken (kiitos muru ♥ tarvitsetkohan sä sitä jo pian takasi? :D ) ja tämä sai itselle pienen kimmokkeen taas syventyä valokuvaukseen. Tai oikeastaan kuvanmuokkaukseen. Monen monta tuntia tuli kulutettua uuden hankinnan, Lightroomin (♥) kanssa. Vielä sen kanssa olisi tekemistä kaikkien hienosäätöjen kanssa, mutta perussäädöt alkaa olla hanskassa. Lainasin about pari kuukautta sitten kirjastosta Lightroomia käsittelevän kirjan mutta arvaatkaas oonko kerinny siihen tutustumaan sen tarkemmin? No en! On se elämä kiireistä..

Syyskuuta

Riimin ah-niin-kaunis "haista muija *piip*" -ilme :D

Korvakarvatrimmausta pihalla, ylhäällä before kuva 

Oli vissiin nameista puhe kielareista päätellen // siistityt kuulimet 

Kasan lempparit oikeassa yläkulmassa; mango jogurtti ja vadelma (vai olikohan se karpalo..)-valkosuklaa ♥ Muita aikas kivoja oli baileys juustokakku ja after eight.  Suosittelen ehdottomasti maistamaan, jos kohdalle sattuu (vaikka hinta vähän kirpaiseekin suhteessa kuutioiden kokoon..)

Lokakuusta mulla ei sen suurempia ajatuksia ole. Tein viimeiset työvuorot lokakuun alkupuolella ja sen koommin mua ei ole töissä kaivattu. Siellä oli pieniä, hmm... muutoksia työntekijöissä, joten näin tällä kertaa. Tosin, tässä vaiheessa ei ole paljoa itkettänyt, saanpa nyt oikeasti keskittyä siihen mihin tahdon (eli pääsykokeeseen).

Jotenkin lokakuussa sitä hurmioitui kirjaimellisesti siitä, että oli VAPAATA. Pääsykoeluvut eivät jääneet ihan kokonaan, mutta taisi siellä olla 2-3 viikkoa jolloin en tainnut koskea kunnolla kirjan kirjaan. Katsoin televisiota sitten siitäkin (ja koko viime kevään ja kesän) edestä. 2 kautta Greyn anatomiaa, 2 kautta Big bang theorya ja taisi siinä ehkä mennä kausi tai kaksi Devious Maidsiakin, Game of thronesia yksi kausi.. Tuon jälkeen en oikeastaan olekaan tv:tä aukaissut. Ehkä katsonut jakson tai pari GoT:sia. Taisin töllöttää telkkaria sitten kerralla taas seuraavan puolen vuoden tarpeeseen, että jospa sitten jatkan kesällä 2016.. ;)

Tämä kuvaa oikein hyvin lokakuun teemaa :D Voisi ihan hyvin olla mun kuva tässä tilalla samanlaisella ilmeellä

Mutta jos jotain positiivista, niin olin ahkera sitten muussa mielessä: kudoin. Villasukkien tekeminen (ja kutominen yleensäkin) on yllättävän koukuttavaa.. Kuten tuo tv:n katsominen, tämäkin tuntuu tulevan mulla aalloissa. Kudoin kuukauden, nyt sitten tv:n katsomisen vähentymisen jälkeen on sekin jäänyt taka-alalle. Ongelma tässä on se, että mun piti tehdä muutamat villasukat joululahjaksi. Onneksi vietän joulua vasta tammikuussa eli onhan tässä vielä aikaa...

Alhaalla salomoninsolmuista tehty huivi, jossa on todennäköisesti tällä erää enemmän karvaa
kuin laki sallii kiitos Islan. Kersakoira oli laajentanut omia nukkumisoikeuksiaan sohvalle ja
ilmeisesti nukkunut huivin päällä.. :þ

Kerrankin todistusaineistoa siitä, että Riimi on VÄSYNYT. En kerennyt edes riisua remmejä,
kun yks sammui ihan täysin keskelle eteistä. Alla 10 kilometrin lenkki hyvässä seurassa :)

Marraskuun alku. Siihen pakkautui paljon. Käytiin viikonloppureissu Oulussa. Se reissu meni ihan täysin teemalla "osta uusi puhelin äidilleni ja opeta sen käyttö kahdessa päivässä". Homma osoittautui yllättävän helpoksi, äitini osasi jo ihan näpsäkästi whatsapata sunnuntai-iltana, kun koitti lähtö takaisin Kuopioon. Eli ei yhtään huonommin ajatellen sitä, että soittaminenkin meinasi tuottaa aluksi vaikeuksia. Facebookin käyttö ei ihan vielä auennut, eli ilmeisesti mulla riittää vielä hommaa tulevalle vierailulle.

Niin, ja oma vanha puhelimenihan sanoi itsensä irti elokuussa, eli minäkin siirryin sitten uuteen luuriin alkusyksystä. Vaatinut hieman opettelua kirjoittaa ilman fyysistä näppistä. Ekan kahden viikon aikana melkein tuli itku kirjoitusvirheiden takia. :D Onneksi vain melkein, ja näin 3 kuukauden jälkeen ei itketä enää yhtään.

Marraskuun alussa soviteltiin myös pelastusliivejä..

Vähän on epäileväinen ilme 

...syystä että Kuopioon avattiin koirauimala, joka on kyllä yksi iso Jippii! Tosin, hintapolitiikan kannalta tämä ei osoittautunut kovinkaan halvaksi harrastukseksi, joten ainakin meidän osalta tämä karsii käyntikertoja kummasti. Marraskuu oli tarjouskuu, joten käytimme hyväksi "halpoja" (suhteellista..) hintoja ja mahdutimme marraskuulle kaksi käyntiä. Ideana pääosin totuttaa pikku-B:tä uimiseen ja siinä sivussa sitten läträyttää muu lauma. Seuraavaa käyntiä voidaan sitten miettiä suorilta tammikuulle...

Marraskuun alku ja ensimmäinen käynti

Riimin ilme on joka kuvassa kyllä ihan yhtä surkea eikä B:kään tuossa alhaalla yhtään onnellisemmalta näytä. :D 

Käyntikerta nro 2 marraskuun lopulta

Mr. B on kasvanut ihan hurjaa tahtia. Ikää alkaa kersakoiralla olla jo puolisen vuotta. Vauhtia ja koheltamista on enemmän mitä järkeä mutta kuuluu asiaan..

Yks mun lempparikuvista elokuulta 

Marraskuun loppupuolelta

Jotenkin mä näen tuossa vasemmassa kuvassa samaa riemuidiotismia mitä Islassa:

Kuin kaksi marjaa!
(11/2013)

Niin, ja mun rakas pieni karvarukkanen täytti vuosia marraskuun alussa. ♥ Isla on jo siis hurjat 3 vuotta, mikä tuntuu ihan älyttömältä. Tosin kyllä sen huomaa myös siinä, kuinka paljon se on saanut pääkoppaansa kasaan. Ikäkin tekee tehtävänsä.

About 3 vuotta sitten - pallokorva ♥

Marraskuulle mahtui myös uusille proviisoriopiskelijoille suunnattu graduaiheiden esittelyluento, jossa minäkin kävin kuuntelemassa uudet aiheet. Tilanne saattaa jopa edetä. Kävin tällä viikolla juttelemassa lisää muutamasta aiheesta. Ennen joulua olisi tarkoitus tavata KYS:n proviisori ja kuulla mitä hän on suunnitellut aiheiden toteutustavoiksi. Tämä on oikeasti asia, josta olen aika innostunut sillä kliininen/sairaalafarmasia on ollut aina kiinnostuksen kohteena. Mun ainoa pelko gradun suhteen oli se, että päätyisin tekemään sen aiheesta, joka ei tunnu omalta. Näissä voisi olla jopa potentiaalia, ja koska aikataulut käy yhteen pääsykoelukujen kanssa (heillä toiveena, että gradutyöskentely aloitettaisiin myöhemmin eli ei nyt heti alkuvuodesta), ei tilanne ole yhtään huonompi. Mutta en vielä laske mitään näiden varaan, tarviin vielä tarkentavaa tietoa aiheiden sisällöistä.

Marraskuun perjantairealismia a lá Isla - lisätäytettä aamupalaleiville sillä välin kun kävin puhelimessa :D Yritykseni oli laiskotella pääsykoeluvuista aamupalan verran mutta siirryin suosiolla pöydän ääreen aloittamaan päivän hommat.. ;)

Ja niin, mites ne luvut siis. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet äärettömän hyvät. Olen vihdoin ja viimein saanut lukurutiinin käyntiin ja luvut etenevät. Ovat edenneet enemmän mitä koko syksynä (siis elo-lokakuun aikana) yhteensä. Tähän itselle jälleen kerran on auttanut hyvin hyvin selkeä tuntikohtainen aikataulu. Excel on käytössä kuten ekana ja tokana pyrkimisvuonna, se on näköjään itselle se paras vaihtoehto. Yritin lokakuun loppupuolella vähän ympäripyöreämpää mallia (tyylillä "lue fysiikkaa 3h" ) mutta tämä oli ihan yhtä tyhjän kanssa ilman tarkempia tavoitteita. Tai olihan mulla myös ympäripyöreät tavoitteet kuinka kauan oli aikaa per kurssi, mutta selvästi tarvitsin vielä yksityiskohtaisemman aikataulun saadakseni homman luistamaan. Helpompi seurata milloin homma lipsuu, ja jos ja kun se lipsuu, tehdä korjausliike seuraavana päivänä tms. ja kiriä aikataulu kuriin. Works for me, ja sehän se tärkeintä onkin.

F6 läpikäyntiin meni siis ihan naurettavan paljon aikaa. Nyt ei puhuta parista viikosta vaan yhteensä siihen meni oikeasti melkein se pari-kolme kuukautta (elo/syyskuu töitä, lokakuu tv:n katselua ja marraskuussa keskivaiheilla vihdoin hommat alkoi edetä). Kurssin alkupuoli meni oikein helposti ja mukavasti mutta loppupuoli tökki. Ei siksi, että se olisi edes ollut kovin vaikeaa mutta mun asenneongelma ilmeisesti vähän puski läpi. Sitten kun sain rutiinia päälle niin pari viimeistä kappaletta tuli laskettua muutamassa päivässä. Mietin pitkään siirrynkö siitä suoraan kurssiin 7, sehän olisi ollut seuraava, jos olisin edennyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Mutta ajatellessani sitä millaisessa "motivaatio-ongelmissa" olin kurssin 6 kanssa ja kuinka mun lukurytmi oli vasta lapsenkengissä (pelkäsin hukkaavani sen hetkessä, jos kokisin motivaatio-ongelmia F7:n kanssa). Päädyin siis aika nopeasti siihen, että kaipasin jotain mikä antaa onnistumisfiiliksiä. Siirryin F8:iin, kävin sen alle viikossa läpi ja jatkoin kakkoskurssin kimppuun. Seiska jääköön odottamaan kevättä, sehän edelleen on ainoa kurssi, jota en ole aiemmin käynyt kunnolla läpi.  Tällä hetkellä työn alla on FY2, jonka saan käytyä ihan kepoisesti ennen joulua läpi. Samoin syventävät tehtävät VK:n IO-matskuista. Olikohan lukusuunnitelmassa vielä niin, että ehdin aloittaa jopa kolmoskurssia ennen aattoa ja sen sitten pakettiin vuoden vaihteessa. 

Ennen F2:sta kävin läpi kinematiikat nelosen alusta VK:n lukusuunnitelman mukaan.
(en siis ole kurssilla, mutta etenen samaa tahtia mitä VK:n IO-matskuissa tehtävät etenee) 

Tällä hetkellä hommat sujuu aikas kivasti. Yliopistolla yritin opiskella, mutta jotenkin tällä kertaa lukujen eteneminen sujuu paremmin kotona. Kemia etenee samalla tavalla VK:n lukusuunnitelman pohjalta, ja pikkuhiljaa pääsen siinä stoikiometriaan ja tasapainolaskuihin (viiiiihdoinkin! Tykkään!). Edelleen opiskelen joka toinen viikkoa biologiaa ja joka toinen viikko kemiaa, fysiikka sitten kulkee mukana joka viikko. Tämä on ollut ihan hyvä, tulee oikeasti jätettyä aikaa biologialle eikä kemia jyrää sen yli kuten viime vuonna. Tosin se, mihin tulevalla viikolla on biologian osalta palattava, on kunnollinen lukusuunnitelma miten edetä sen kanssa. Se on jäänyt vähän liian ympäripyöreälle "luen 3 tuntia" tekemiselle, ja vaatii tarkennusta. Muuten olen tilanteessa missä syventäminen on jäänyt liika vähälle ja olen vain lukenut. Kokonaisuuksien hallintaa kuntoon sekä tsekkaus, että ehdin lukea ja käydä kaiken varmasti läpi + syventää asiat ennen pääsykoetta (hyvähän edes se nyt on tosiaan tarkistaa..).

Marraskuun loppupuolella oli yhden viikonlopun verran lunta. Niin ihanaa vaihtelua rapakeleille.
Harmi juttu, että lumi suli pois parissa päivässä eikä sitä ole sen jälkeen kyllä näkynyt..

Kotiutin supersöpön ovistopparin. Tahdoin siitä kuvan. Isla tunkeutui mukaan. Tosi seesteisiä niistä tulikin, tänks I.. 

En ole ikinä pahemmin harrastanut oman kodin jouluistamista, mutta nämä tontut ole melkeinpä ihan pakko saada (ja kun vielä halvalla sai, opiskelijabudjetti kun ei mahdottomiin taivu ;) ). 

Sain jopa ekat joululahjatkin, kun eksä pyörähti kylässä. Mahtoi mulla olla hyvin hämmentynyt ilme hänen lykätessään mun kouraan lahjakassin, joka oli hänen äidiltään. Erosta on kumminkin jo reilu pari vuotta, joten ei mulle tullut mieleenkään, että voisin saada lahjoja enää tässä vaiheessa. Suklaata (syöty jo ;) ), Marimekon lautasliinoja sekä lämpösukat. Erittäin ihanaa ei siinä, mutta hämmentävää. Hyvin hyvin hämmentävää.

Että sellaista. Syksy siis aikaslailla alkaa olla paketissa. Mä en sinänsä näe ongelmana sitä, että se on ollut lukemisten suhteen kevyt. Yksi huolenaiheenihan oli se, että palaisin loppuun ennen kevättä. Ja niin olisikin saattanut käydä. Mä kun en jotenkin osaa tehdä tätä lukemista kevyesti. Sellainen tunti/pari päivässä ei oikein toimi, vaan se luiskauttaa rutiinin pois paikoiltaan. Ja niin nurinkurista kuin se onkin, nautin siitä, että saan tehdä tätä kunnolla. Se, että luin vain tunnin tai pari, tai pelkän aamupäivän, toi mulle jopa huonon omatunnon. "pitäisi tehdä lisää ja enemmän". No, nyt kun syksy alkaa olla paketissa, ja vuosi vaihtuu, saan jo luvan kanssa panostaa tähän. Ihan hyvä aika kasvattaa lukutunteja.

*****

Viikko siis puolessa, tänään kun eletään keskiviikkoa, melkein jo torstaita. Tsemppiä kaikille, jotka vielä ahertavat viikon tehtäviä läpi eivätkä ole siirtyneet lomailuun. :)

Ahdistuksen alkeita

Mielenkiintoinen viikko kaiken kaikkiaan. Melkein voisi sanoa, että onneksi se on ohi. Tällä viikolla olen muun muassa..

- ahdistunut aikataulusta (aaaand here we go...)
- muokannut aikataulua
- viettänyt koko vuoden ensimmäisen saikkupäivän
- muokannut aikataulua vähän lisää
- nauttinut suuuuuresti uudesta kodinkoneesta ( ♥ )
- syönyt kesän ensimmäiset mansikat ( ♥ )
- ollut ahkera
- ja muokannut aikataulua vielä vähän lisää...

Jos viime viikolla olin sitä mieltä, että juujuu, työt ja opiskelu - easy peasy, niin nyt voin sitten julistaa että juuei. Ei ihan niin easy peasy. Ainakaan tällä viikolla.

Viime kesänä olin väsynyt. Sen aikainen asuinkumppanini pelasi pokeria yömyöhiin ja könytessä nukkumaan ties mihin aikaan oma unirytmi kärsi siinä sivussa. Tänä kesänä väsymys ei ole se suurin ongelma, vaikka joinakin iltoina voisi nukkumassa olla iiiihan hiukan aikaisemmin. Enkä edelleenkään koe, että itse opiskelujen yhdistäminen töihin olisi mahdotonta. Ei se ole. Se on rankkaa. Mutta ei mahdotonta. Omalla kohdalla suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että olen varannut liian vähän aikaa asioiden läpikäymiseen tai sitten järjestän itselle muuta puuhaa. Eli tiivistettynä: epäonnistunutta aikataulusta.

Isoin ongelma oman aikataulun suhteen on kyllä ihan täysin siinä, että tein siitä (jälleen) liika tiukan. Joka suhteessa. Siinä, kuinka monta tuntia saisin iltaisin luettua tai kuinka kauan tunteja tietyn asian läpikäymiseen menisi. Ja kuten tavallista, vapaa-ajalle ei varattua aikaa. Kuvittelin itseni ilmeisesti joksikin supernaiseksi, joka kykenee ihan kevyesti siinä töiden jälkeen repimään tehokkaat 2-3 tuntia opiskeluja kaiken muun elämän ohella ja vielä nopealla opiskelutahdilla. Hah. No ihanpa varmasti.

Tein lukusuunnitelmasta sellaisen mihin tahtoisin taipua, ja täydellisessä maailmassa missä ei olisi muuta elämää siihen ihan varmasti taipuisinkin. Mutta en sellaisessa, jossa on 2 koiraa huollettavana ja niiden kanssa harrastettava, nukkumaankin ehk pitäisi kyetä siinä sivussa sekä vielä pitämään edes muutama vapaa tunti siellä täällä kavereita nähdäkseni ja kaikki muut asiat hoitaakseni. Jouduin tällä viikolla tasapainottelemaan useampaan kertaan sen suhteen, sanonko kavereille, että ei kykene, ihan pakko lukea. Pieni ääni päässä huusi, että kyllä kyllä kyllä, kirjat menee edelle. Mutta hiljensin sen niiltä osin miltä pystyin. Pakkohan se on vielä tässä vaiheessa kyetä myös muuhunkin kuin totaalisen raatamiseen päivien päätteeksi. Sain ensimmäisen muistutuksen jo siitä, että ei kannate polttaa itseään loppuun jo syksystä (kiitos H ;) ). Joten näillä mennään..

Kerkesin ahdistua aikataulusta tällä viikolla jo kolmeen kertaan. Musta se on yllättävän taitavasti ahdistuttu, kun kuites miettii, että eihän tässä ole kuin reilu 300 päivää pääsykokeeseen. En tarvi kuin paperille (tai tässä tapauksessa exceliin) tehdyn tuntiaikataulun ja tada - ahdistus on taattu, jos siitä lipsuu. Ensimmäinen kerta taisi olla tiistai-iltana. Olin suunnitellut kyseiselle vapaapäivälle pientä visiittiä kaupungille ja sitten lukutunteja. No nääinpä. Ei muuten ihan toteutunut. Aamusta sain kyllä tehtyä fysiikan ykköskurssin loppuja tehtäviä kuten suunnitelmissa oli (ja löytämään jopa yhden tehtävän, joka ei vaan millään suostunut aukeamaan vastauksiakaan katsomalla) mutta loppupäivä meni sitten ihan muuhun, kuten siellä kaupungilla olemiseen.

Vaikka lukutunteja ei tiistaille tullutkaan, päivä oli muuten ihan huikean kiva. Olin Älyvuodon kautta ilmoittanut kiinnostustani Kuopion lukupiiriä kohtaan, ja sieltä sitten tarttui ajatustenvaihtoon yksi vähän innokkaampi kesälukemisista kiinnostunut. Sain houkuteltua H:n tutustumaan livenä jätskeilyn muodossa (krhm.. oli muuten kovan työn takana ;) ) ja 3 tuntia hujahti ihan hetkessä pehmistä syöden (kesän eka ♥), Vänäriä kierrellen, pääsykoekirjoja hypistellen Suomalaisessa sekä lopuksi suklaakakkukahveillen. Suomalaisesta hamstrasin lisävihkoja ja täydensin Lukion Biologia -kirjasarjan viidennellä (käytetyllä) kirjalla. Olisi sen ehkä voinut halvemmallakin löytää mutta kunto oli todella hyvä, joten en vaivaantunut. Kävi liian helposti noin. Mutta hirmuisen kiva oli parin viikon viestittelyjen jälkeen nähdä. Tuntuu hyvältä saada jakaa lukuajatuksia jonkun kanssa, joka oikeasti tietää, miltä tämä kaikki tuntuu. Mulla on ihanaakin ihanampi lähipiiri, joka kyllä kuuntelee mutta ei tätä prosessia oikein voi ymmärtää, jos sitä ei itse läpi käy.

Jos vapaapäivä ei mennyt ihan nappiin, niin ei kyllä mennyt torstaikaan. Näiden 2 vuoden aikana, jotka olen ollut töissä, olen muutamia kertoja miettinyt huvikseni, että mitäköhän sitä tekisi tilanteessa, jossa vaan alkaa voida pahoin asiakkaan edessä. Saisikohan sitä sanottua "pieni hetki" ja juoksisi hirveällä kiireellä vessaan. Ja jos siihen ei olisi aikaa (harvoin pahoinvointikohtaukset noin nopeasti tulisi mutta entä jos!) niin oksentaisiko sitä sitten pokkana tiskin alla olevaan tietosuojaroskikseen vai mitä ihmettä. Ja kyllä, mielenkiintoisia asioita sitä voikaan pienessä päässään miettiä. ;) Tämän viikon torstaina sain melkein sitten kokeilla miten tuossa tilanteessa tulisi toimittua.

Noin tuntia ennen työpäivän loppumista olotila meni huimauksen puolelle, ja siitä sitten puolessa tunnissa olin jo neljään kertaan tyhjentänyt mahan ihan totaalisesti. Tajusin kuitenkin olla ottamatta uutta asiakasta, kun huimauksen seuraksi alkoi tulla pahoinvointia. Olo meni laidasta toiseen lyhyessä hetkessä, mikä oli ihan kummallista. Siinä työpaikan pukuhuoneen lattialla ollessani taisin myös pyörtyä ihan pienen pieneksi hetkeksi, sillä en tajunnut työkaverin tulevan samaan huoneeseen ennen kuin hän kysyi vointiani. Jälleen täytyy kiittää ihanaakin ihanampia kavereita, sillä sain N:n puhelimen päähän ja autokyydin kotiin. Onneksi. Siinä oksetus-olossa ja huimauksessa ei kyllä olisi pyörällä ajeltu. Olisin varmaan ollut puskassa useampaan otteeseen joko pyörtyneenä tai oksentamassa. :D Ja bussikin olisi ollut mielenkiintoinen vaihtoehto (voi luoja, olisi se sekin ollut kokemus.. ).

Pahoinvointi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Kotiin päästyäni nukuin pienen hetken ja herättyäni olo oli suhteellisen normaali. Tietokoneruutua ei oikein voinut tuijottaa, se teki "light-in-the-head" -olon mutta noin muutes olin lähinnä vain nälkäinen. Ja nuutunut. Mietin, että menenkö töihin perjantaina, kun olotila alkoi olla lähellä normia jo illasta mutta laitoin kuitenkin töihin viestiä, että olo on hutera ja lepään kotona seuraavan päivän jaksaakseni lauantain töissä. Tämä siis tiesi vuoden ensimmäistä saikkupäivää. Tunsin illalla hetken verran huonoa omatuntoa mutta käänsin sen nopeasti siihen että jeejee, lisälukupäivä! Ja luulen työkaverienkin arvostavan, kun en tullut heti seuraavana päivänä töihin. Ilmeet oli ihan näkemisien arvoisia jo torstaina, kun ilmoitin pahoinvoinnin saavuttaneen huippunsa. ;) Ihan normi reaktio, ei siinä. Asiakkaiden kanssakin astuu vaistomaisesti pienen askeleen taaksepäin, jos joku kertoo hakevansa helpotusta jonkun sortin mahatautiin.

Ja pöytä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kirjahyllyn korviketta..

Aikataulua kerkesin pyyhkiä tyhjäksi ja tehdä uusiksi ainakin kolmeen kertaan. Viikon alkupuolella muokkasin syksyn kokonaisaikataulua kaikkien aineiden kohdalta. Kuten jo tuli todettua, siitä tuli tehtyä liika tiukka. Olin tosin ajatellut aikataulua tehdessä, että on todella vaikea arvioida kuin paljon minkäkin aineen lukemiseen menee. Varsinkin näin töiden ohella. Ja oikeassapa olin. Muistiinpanojen tekeminen voi aluksi olla hidasta (toivon, että tähän tulee rutiini ja homma nopeutuu..) ja vielä tehtävätkin kun tulisi tehdä. Eli olin arvioinut kuluvan ajan ihan liian pieneksi. Näille jäljellä oleville työviikoille (4-5 viikkoa jäljellä, riippuen mihin mun loman meinaavat ahtaa) laitoin ihan suosiolla vähemmän tekemistä. Fysiikan 2 kurssille olin varannut aikaa 4 viikkoa mutta se nyt sitten venyy pidemmälle ajalle ihan vain sen takia, että nämä illat nyt tuntuu vaan hujahtavan johonkin, ja etenen huomattavan paljon hitaammin mitä laskeskelin. Siis yleensäkin varasin liian vähän aikaa per kappale, ja sitten aikasyöpöt kuten treenit ja kaverit vielä verottavat illan opiskeluja. Jotenkin vaan odotan sitä, että työt loppuisi ja pääsisi oikeasti vaan keskittymään tähän lukemiseen. Vielä muutama viikko..

Lukutunteja kertyi 12 tuntia mikä ei nyt yleisesti ole edes niiiin paha aikaansaannos mutta kun ajattelee, että viikkoon ilmestyi yksi ylimääräinen vapaapäivä niin kyllähän se vähän heikohkolta suoritukselta tuntuu. Ei mun sisäinen pieni perfektionisti oikein meinaa arvostaa. ;) Varsinkin kun mahdollisuuksia olisi ollut paljon parempaan suoritukseen. Että hurrrjan kiva. Toinen viikko menossa ja mulla on jo fiilis, että pitäisi raataa kuin hullu. Voi morjens, kiva syksy tulossa. Saatikka kevät.. Saatan melkein tuntea burn outin olevan tulossa. :þ No, jospa ei.

Kemian kirjaa selailin kevyellä otteella mutta pääosin viikko meni fysiikan 2. kurssin kappaleita lukiessa. Päätin siis tänä vuonna hyödyntää sekä Physica kirjasarjan että Tammen Fysiikan ja lukea teoriat kummastakin. Viime syksynä iltalukiossa mulla tuntui ekat kappaleet (ja ehk koko kurssi oikeestaan.. :D ) menevän yli ymmärryksen. Ensimmäinen fysiikan kurssi sitten 8 vuoteen ja ei mitään muistikuvaa lukioajoilta voimista, painosta.. Ja varsinkin kun tähän lisättiin huono opettaja, olin pihalla kuin lumiukko. Nyt sitten kirjoja lukiessa saa sellaisia ahaa-oivalluksia ihan simppeleistä asioista. Kuten paineen kohdalla "voima johtuu paine-erosta" lause on jo ihan ymmärrettävissä. Vuosi sitten syksyllä se meni muistiin tyylillä hauki-on-kala. Jos olisin kerennyt lukea kyseistä kurssia ajatuksen kanssa uusiksi ennen toukokuuta, tämä varmaan olisi ollut selkeä jo silloin mutta kun tuo kevät meni miten meni ja kertaamista kun ei oikeastaan edes ollut, moni asia jäi pimentoon.

Sähkökurssin kohdalla viime keväällä tykkäsin Physican tavasta selittää asiat. Yritin tapella Tammen Fysiikan kanssa kunnes oli pakko luovuttaa ja siirtyä toiseen kirjasarjaan. Voin myös 2. kurssin kohdalla yhtyä samaan mielipiteeseen - Physica vaan selittää asiat paremmin/selkeämmin ja monipuolisemmin. Mun näkökulmasta ainakin. Tykkään. Olen kuitenkin lukenut kumpaakin kirjasarjaa, sillä tänä vuonna on tarkoitus tehdä se mihin viime vuonna ei taipunut - muistiinpanot yhdistellen kummastakin kirjasarjasta. Lukemisiin on jotenkin uhraantunut vain ihan tuhottomasti aikaa. Pääosin johtuu siitä, että mulla ei enää illalla töiden jälkeen kello 8 pysy ajatus kasassa niin hyvin, että saisin homman hoidettua tehokkaasti. Physican ensimmäisten 4 kappaleen lukemiseen meni yli 6 tuntia tästä viikosta. Se on aikas paljon. Mutta minkäs teet. Ei vaan keskittymiskyky riitä tehokkaampaan tekemiseen. Tässä ehk myös tulee se, että se 7 tuntia yöunta ei vaan sitten riitä jaksamiseen. Työt hoitaa noilla unilla mutta ei opiskeluja iltaisin.

Mitään sen kummempaa sanottavaa ei oikeastaan ole arkipäivien lukemisista. Yhteenvetona se, että tehtäviä tuli tehtyä vähän sillä aika meni kappaleiden läpikäymiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen. Jää hommaa tälle viikolle. Kunhan saan maanantain ja tiistain pois alta (koirien treenit iltaisin), illat on tarkoitus pyhittää vain ja ainoastaan lukemisille. Viikonloppu on onneksi täysin vapaa, joten siellä _pitäisi_ olla aikaa. Tosin, toivon että me saataisiin järkättyä toinen näkeminen H:n kanssa. H kovasti tahtoo tehdä lähempää tuttavuutta noihin karvalapsiin ja mikäs siinä. Oiva tilaisuus meillekin tutustella vielä paremmin livenä.

Ja viikonloppu olikin sitten yhtä syömistä ja sosialisointia. Kuten sanoin jo aiemmin, tällä viikolla sain useampaan kertaan miettiä, priorisoinko kaverien näkemisiä vaiko lukemisia. Kaverit vei voiton. Lauantai oli kokonaan lukuvapaa päivä vaikka jotain muuta suunnittelin. Töiden jälkeen jouduin turvautumaan "tekniseen tukeen", joka päivitti puhelintani uuteen uskoon ja sitä myöten toimivammaksi (mistä kyllä olen ihan järjettömän kiitollinen!). Kotiuduttuani muutaman tunnin vieneeltä reissulta N laittaa viestiä, että hei, otatko kiinalaista, jos he tilaavat naapuriin. Tarviko edes kysyä - olin ihan supernälkäinen! No ei. Ilta sitten meni kiinalaista että mansikoita syödessä ja Singstaria laulaessa (oli muutes hauskaa, naapurit varmaan arvosti, kun yhdet hoilottaa Paula Koivuniemen Mä kuuntelen Tomppaa pikkasen kovalla volyymillä.. :D ). Sunnuntai sai jatkoa melkeensä samalla linjalla, kun päätettiin kaverin kanssa leipoa brownieseja. Silleen et hmm.. aloitin makealakon viikolla. Oikein pätevään aikaan leivottiin! Menin ehkä rikkomaan lakkoa ja syömään muutaman palan.. Hyi mua, hyi! Mutta vein kuiten suurimman osan N:lle naapuriin, jotta kaikki ei jäisi itselle jääkaappiin houkuttimeksi. Ja olihan N ne ansainnut, kun kuskaili mua torstaina kotiin ja vielä heidän autokyydillään käytiin ruokakaupoilla perjantaina (ruokakassien raahaus pyörällä kun on oikiasti ihan tuskaista!).

Lidlin jätskivalikoima on yllättävän hyvä vaikka osa jätskeistä maistuukin vähän oudoilta.
Minttu on kuitenkin yksi parhaimmista mitä olen maistanut ja testiin lähti myös sorbettia. Aikas jees!

Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen laatikon mansikoita, kun tarjolla oli 20 euron hintaan. Olivat kyllä niiiiin hyviä, että pistin tilaukseen vielä toisenkin. Mustikoita tuskin tänä vuonna saadaan, ne kun pääosin paleltui pakkasten takia kesäkuun alussa. Joten täytän pakkasen mansikoilla. Aamupalat muuttuu vielä pikkaisen helpommiksi varioida, koska meille muutti jotain ihan uutta parisen viikkoa sitten maanantaina:

Missä kamera, siellä neiti I.

Ja pussista paljastui jotain niinkin kivaa kuin...

Oi jei ♥

Haaveilin tehosekoittimesta jo viime keväänä mutta rahatilanne ei oikein antanut myöten millekään muulle kuin pakollisille ostoksille. Taisinpa vielä haaveilla vähän järeämmästä vehkeestä, jonka hinta oli kyllä lähempänä satasta. Tämän kapistuksen sponssas äitini, joten pakkohan se oli käydä kaupasta kotiuttamassa. (Tarjous)hinta ei loppujen lopuksi ollut paljoa mitään kun miettii kokonaisuutta, pienempitehoisemmista olisi maksanut jopa enemmän. Ja kannukin olisi ollut alle litran. Tällä kelpaa surautella aamusmoothieita. Me likes! A lot! Tosin I ei oikein ollut aluksi samaa mieltä.

Testatessani kapistusta I luikki parvekkeelle, ja meni hetki ennen kuin neiti oli sitä mieltä, että sieltä voi tulla katsomaan mikä heevetti pitää noin pahaa ääntä. Onhan se hyvä olla varovainen, noin kovaääninen kapistus voi vaikka syödä pienen koiran, jos ei pidä varaansa.. ;) Voi hassu teinikoira sentään.

viinirypäle-banaani-nektariini (mmm... persikka...?)-mustikka ♥
Ja siihen pari purkkia maitorahkaa kyytipojaksi - oikein oivallinen aamupala! 

Että näissä tunnelmissa jatkamme uuteen viikkoon - vähän tehokkaammilla lukemisilla ja helteistä nauttien.

vk 7 - ajatussolmuja

Tunnit: 28 (+ iltalukio & valmennuskurssi)
Tehtävät: 43

Viikko on ollut hyvin hyvin kummallinen. Se on pitänyt sisällään pieniä asioita, joista osa on sekoittanut päätä pahemman kerran ja ajatuksia ei ole saanut kasaan. Mutta en valita - olen oikeastaan hyvin hyvin onnellinen. ♥ Näistä pienistä asioista yksi parhaimmista on mm. se, että naapurini (ja hyvä ystäväni) kotiutui 4 kuukauden Afrikan reissulta viereiseen rappuun. Viimein! Koko helmikuun alkupuoli on tullut hihkuttua N:n paluuta. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin viime viikon maanantaina matkalla treeneihin kuunnellessa kuulumisia hyvin toisenlaisesta maasta. Ai että, jospa sitä joskus itsekin. Ja hei, kattokaa nyt näitä söpöjä lusikoita, jotka kotiutuivat Ugandasta asti. Aikas kivat! :)

Noista muista asioista pitää saada tehtyä päätöksiä johonkin suuntaan ennen kuin niistä voi julkisesti puhua. Voi olla, että mitään erikoisempaa ei olekaan luvassa, tai sitten tämä kevät saa pienen lisän, joka saattaa monimutkaistaa (hyvällä tavalla) mein elämää. Ihan kun pääsykoelukemisessa ei olisi tarpeeksi. Mutta mutta.. Torstaina on deadline, jolloin jokin päätös tulisi olla tehtynä. Eli saan vielä mietiskellä muutaman päivän rauhassa..

Vaikka viikko ei ollutkaan mitä täydellisin, ja tunteja kertyi sieltä täältä eikä edes tarpeeksi, olen ihan tyytyväinen. Jos nyt tämä päivä (maanantai) otetaan mukaan, olen saanut fysiikan 6 kurssin suurin piirtein käytyä Physican osalta. Ja se on jo saavutus. Jos sanoin viikko (pari?) sitten ajattelevani kurssista positiivisemmin, perun puheeni. En tykkää. En sitten yhtään. Ja mielialaa ei yhtään kohota se, että seiska taitaa jatkaa samaa linjaa. Yhh.. Tässä on nyt viikko aikaa kerrata asiat toiseen kertaa Tammen kirjasarjasta, joten ainakin tulee asiat luettua vähän eri tavalla kirjoitettuna ja tehtyä enemmän tehtäviä. Physica selittää asiat suhteellisen selkeästi, mutta tehtäviä on vähän. Jokaisesta kappaleesta on about 20 tehtävää. Sinänsä on ihan hyvä olla toinen kirjasarja tukena edes tehtävien takia. Mulle ei vielä riittäis 20 tehtävää saamaan aikaan tarpeeksi vahvaa laskurutiinia/pohjaa tietystä asiasta. Varsinkaan, jos se on näin takkuavaa. No, eipä lopu tekeminen kesken..

Niin, ja tuo Kuopion valmennuskurssi. Mitäköhän siitäkin nyt sanois. Biologian opetus on ollut ihan hyvää. Ei vedä vertoja KOTI-kurssin Pasille, mutta verrattuna fysiikkaan olen tykännyt huomattavan paljon enemmän. Viikon 6 fysiikan luento oli todella puuduttava, ja kesken luennon mietin vain sitä, että hyötyisin omatoimisesta kertaamisesta niiiin paljon enemmän. Joten viikolla 7 tein sitten sen, että jäin kotiin ja kertasin epäselväksi jääneitä asioita kurssista 2. Viime syksyn iltalukion eka jakso meni suurimmaksi osaksi omaa jaksamista (ja motivaatiota) etsiessä, joten lykkäsin kurssin 2 läpikäymistä uusintaan. Höpsis minä mihinkään uusintaan mennyt, meneillään olevat kurssit veivät liikaa aikaa. Joten kakkoskurssi on jäänyt ehdottomasti kaikista fysiikan kursseista huonoiten opiskelluksi. Toivoin saavani Kuopion valmennuskurssilla hyvän kertauksen mutta ehei. Jos saisin tällä viikolla kurssin 6 hallintaan, viikonlopun voisi pyhittää KOTI-kurssin videoiden katseluun ja kurssin 2 kertaukseen. Ja mnemon muistiinpanojen tekemiseen. Ja biologiaan. Saisi hetken hengähtää sähköasioista. Tauko kurssista 6. Kuulostaa liiankin hyvältä!

p.s. Mitä ihmettä älyvuodolle on tapahtunut? Onhan se kaatunut muillakin? Alan jo epäillä, että onko vika vain omassa koneessa, kun koko älyvuotoa ei enää löydy..

Edit:
No löytyipäs Epionen sivuilta "virallinen" tiedote älyvuodon häviämisestä. Miten mä en ollut aikaisemmin tuota bongannut. No eipähän tarvitte enää miettiä onko ongelma pelkästään omalla koneella vai ei. :D

vk 5 - valintoja

Näin jälkeenpäin mietittynä, tein tällä viikolla kumpiakin, niin hyvä kuin huonoja valintoja. Ja ei, ei mistään isoista asioista ole kyse, mitä nyt sellaisia, jotka vaikuttivat viikon muodostumiseen pääsykoelukujen kannalta. Minkäpä muun ympärillä mun elämä pyörisikään? Niin siis, mikä elämä? :D Välillä tuntuu, ettei muuta elämää olekaan. Lukemista. Unta. Satunnaiset  työt. Siitä on tämän kevään elämä tehty. 

Kertyneet tunnit: 47,5 h (+ iltalukio 3h & valmennuskeskus 6 h)

Tehdyt tehtävät: 72

Niin, niistä valinnoista. Tein alkuviikosta valinnan lenkkeillä maanantaiaamusta naapurin kanssa, käydä hänen kanssaan kaupoilla tiistaina (tarttui sieltä mukaan motivaatiokarkkia ♥ ja sainhan mä myös autokyydin kotiovelle asti ruokakassien kanssa, eli ei ihan huono reissu) ja keskiviikkona fysiikan luennon jälkeen uhrasin suurimman osan illasta R:n tossujen tekoon. Viime sunnuntaina tekaisemani tossu oli saanut koristukseksi 2 reikää maanantaiaamun lenkin jälkeen ja reiät saivat kavereita vielä keskiviikon lenkillä. Tuunasin vähän tossujen mallia, ja tekaisin vahvistetut tossut kaikkiin koipiin. JOS olisin ollut fiksu, olisin kurkannut säätiedotusta ennen 3 tunnin uhraamista muutaman tossun tekoon ja todennut, että kovat pakkaset eivät meinaa jatkua paria päivää pidempään. Olisin voinut käyttää senkin ajan tehokkaammin, varsinkin kun aikataulu laahasi iltalukion osalta jäljessä viime viikon tuskastelujen takia. 

Torstaina tein tämän viikon parhaimman päätöksen. Pohdin pitkään menenkö iltalukioon vai valmennuskeskuksen kemman luennolle kuuntelemaan heikoista sidoksista. Lopulta päätin jäädä kokonaan kotiin ja uhrata ajan ennemmin aikataulun kiinnikuromiselle. Right call. Iltalukion puolella kemmassa kerrattiin vanhaa ja fysiikan kurssin luento tuli videoituna sinä iltana nettiin, jonka vielä yömyöhään katsoin iltapalan ja muistiinpanovälineiden kera. 

Tein myös pyhän päätöksen aloittaa biologian lukemisen (siis silleen kunnolla) ens viikon puolella. Se kun on jostain kumman syystä (krhm.. fysiikka prkl) aina joutunut taka-alalle. Sen ala aikataulusta tulee edelleen olemaan minimalistinen verrattuna fysiikkaan (ja kemmaan), mutta pakko priorisoida. Kasvi-puoli jää pakostakin vähemmälle huomiolle mitä IFA/ihmispuolen asiat, mutta minkäs teet. Aika on rajallista, ja arvotan tällä hetkellä noita asioita korkeammalle. Jos sitten koko koe koostuu pelkästä kasvi-bilsasta niin sittenpä koostu, pska mäihä. :D Elämä on ja silleen.

Suurin voitto tällä viikolla on ollut se, että en enää ajattele niin negatiivisesti fysiikan 6 kurssin sisällöstä. Fysiikka-sarjan kirjan kanssa en siltikään tule toimeen asiasta ekaa kertaa lukiessani, joten olen lukaissut Physicasta opiskeltavat kappaleet läpi ja sitten siirtynyt samaisten kappaleiden kimppuun Fysiikka-kirjaan. Tuplatyö mutta en voi ikinä tehdä liikaa työtä tämän kurssin eteen. Alku oli _niin_ takkuava, että nyt sitten varmistetaan, että kaikki menee varmasti päähän. Kurssiin tuli selvästi heti hohdokkuutta, kun pääsin yhdistämään tehtäviin voimia (tykkään!). Ilokseni huomasin myös, että jopa momentti-asioiden yhdistäminen tehtävään sujui ilman (suuria) ongelmia (mitä nyt unohdin korottaa potenssiin yhden luvun ja etsin tehtävästä virhettä lähes puoli tuntia.. hiphei.. ). Mutta tekniikka alkaa siis olla hallussa, joka saa taas aikaan ison motivaatio-boostin. :) Älyvuodon puolelle tuskastelin momentti-ongelmien kanssa (piirrän kuviin liian monta voimanuolta tms.) mutta sain sieltä sopivasti perspektiiviä tehtävien tarkasteluun ja uskoisin ymmärtäväni asian vieläkin paremmin. Vaikka tekemistä on vaiks kuinka, niin tää fiilis on ihan uskomattoman hyvä. Kuvittelin tähän mennessä elettyyn aikuisikääni asti, että olen yksinkertaisesti liian tyhmä ymmärtämään fysiikkaa. En olekaan, ja jopa vielä tykkään koko aineesta. Nyt vaan lopputulos riippuu siitä, kuin hyvin kerkeän saada kokonaisuudet hallintaan.

Älyvuodon foorumia ja muiden blogeja lueskellessani esille nousee välillä se, että mitä sitten, jos opiskelupaikkaa ei kevään aherruksen jälkeen saakaan? Koko prosessin joutuu aloittamaan syksyllä uudestaan - millä jaksamisella ja motivaatiolla? Ensimmäistä kertaa sunnuntai-iltana (siis viikko sitten) istuin keittiön lattialla odottamassa teen hautumista ja päädyin itsekin pohtimaan omaa tulevaisuutta. Siis ihan myös koirien kannalta, ei vain uran.

Teen tällä hetkellä pirusti töitä sen ammatin eteen, jota voisin kuvitella harjoittavani koko ikäni. Mutta huomioon ottaen käytettävissä olevan ajan ja sen, kuinka paljon lukemista olisi vielä tehtävä, sisäänpääsy tuntuu olevan hyvin hyvin kaukana. Jollain pienellä tasolla olen henkisesti jo valmistautunut tulevaan syksyyn - mitä tekisin lukemisen kanssa toisin, kuinka aikaisin aloittaisin, mikä strategia olisi paras, kun pohjaa jo on. Ei, en pohdi näitä mitenkään säännöllisesti ja tähtää suoraa syksyyn. Kevät hoidetaan alta pois parhaan mukaan ja katsotaan mitä sitten. Mutta syksy siis ennemmin aiheuttaa innostusta kuin ahdistusta - miettikää niitä mahdollisuuksia, kun fysiikan kanssa ei enää lähdekään nollapohjalta! Syksyn saa käyttää kertaukseen ja keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti ovat vaikeita ja (viimeistään) joulun jälkeen siirtyä syventäviin tehtäviin. Ei tarvitse maaliskuulle asti pakertaa kursseja ekaan kertaan läpi..

Mutta siis, kuten huomaatte, en ainakaan vielä osaa ahdistua mahdollisesta tulevasta pettymyksestä. Ja onhan mulla syksylle sitten niinkin pieni asia kuin gradu pohdittavana - aloitanko vai siirränkö sen tekemistä myöhemmälle (minne...? Ei tietoa :D ). Ja mitä tulee koiriin ja tuon nuorimmaisen tulevaisuuteen harrastuskoirana - se selvinnee edes osittain huomenna. Matkustan kummankin koiran kanssa Helsinkiin ja pääsemme vihdoin ja viimein osaavan osteopaatin käsittelyyn, joka pääsee antamaan arvion siitä, miten I:n selän kunto tulee tulevaisuudessa olemaan. Onko trauman takia syntyneet ja kipuja aiheuttavat lukot selkärangassa hoidettavissa. Tai no, hoidettavissahan ne ovat, mutta kuinka helposti uusiutuvat.. Saanko sanoa heihei mun täydelliselle agilitykiiturille. Mutta jos vuosikas kersa saadaan kuntoon, mulla olis kesällä projektina hioa I nollatasosta kisakuntoon. Ja se tarkoittaa sitä, että meillä on Kuopiossa hyvin hyvin hyvin paljon saatavaa mein ihanilta agility-koutseilta. Jälleen yksi hyvä syy jäädä Kuopioon vuotta pidemmäksi aikaa..

Mutta, sen suuremmitta puheitta, suuntaan tarkistamaan repun sisältöä huomista matkaa varten. Vietän junassa himpun alle 10h huomisesta päivästä, joten tarkoituksena olisi viihdyttää itseäni biologian luennolla, fysiikan luvulla, ja jos junan heilumiselta kykenen, tehtävien tekemisellä. Tai ehk nukkumisella, sekin saattaa huomenna aamulla klo 7 kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.


Niin, ja laskeskelin huviksi kertyviä tunteja. Jos teen about 35h/ viikko pääsykokeeseen asti, tunteja kertyy muutamia kymmeniä alle 1000. Teki mieli näyttää keskaria muutaman kirosanan kera, kun mein proviisori perjantaina naureskellen totesi, että eihän lääkiksen pääsykokeeseen lukeminen nyt niin vaativaa voi olla ja etkö muka voi tehdä enempää töitä. 1000 tuntia. Ihan pikku juttu.

vk 4 - rakas päiväkirja

vk 4

Tunnit: 44 h (+ valmennuskeskuksen luennot 3 + 3 h)
Tehdyt tehtävät: 96


Otin tähän viikkoon vähän uudenlaisen lähestymistavan blogin suhteen ja kirjoittelin joka ilta jotain pientä ylös päivästä.

Maanantai & tiistai

Alkuviikko on lähtenyt aika kevyesti käyntiin. Fysiikassa edelleen väännän sähkökurssin kanssa, joka on selvästi tähän mennessä se, joka aiheuttaa eniten harmaita hiuksia. Kemman tehtävät tuntuu naurettavan helpoilta koko fysiikkaan verrattuna. Olin tiistaina ainoa koko luokasta, joka oli tehnyt kaikki kotitehtävät (hurjat 4 tehtävää osareaktioista). Kirjan kappaletta lukiessa pintaan pulpahteli mitä omituisimpia kysymyksiä aika helpoistakin asioista, joka kertoo ehkä siitä, että tässä on nyt ollut ihan liian pitkä tauko kemmasta. Viimeksi marraskuussa pyöritellyt kemian kaavoja ja reaktioita. Jouduin välillä palaamaan kakkos ja kolmoskirjan kappaleisiin selventääkseni termejä tms. Mnemoonkin sain lisäiltyä muistiinpanoja ihan kivasti, joten ei sekään laahaa niin pahasti perässä. Hitaasti hitaasti..

Keskiviikko

Aamun muistiinpanoiluja

Valmennuskeskuksen Kuopion kurssi korkattu. Sain jälleen ilmoittautumisen yhteydessä uuden setin 2014 vuoden materiaaleja (kemman, bilsan ja fysiikan teoria + tehtävät kirjat) ja otin ne hiukan hämmentyneenä vastaan. KOTI-kurssille ilmoittautumisen jälkeen sain kolmessa eri erässä samaiset kirjat postin kautta ja bilsat jopa tuplana (ne nyt sössii siellä oikein urakalla..). Tästä syystä oletin niiden pitävän kirjaa, jos jotkut ovat saaneet jo matskuja eivätkä sitten uusia lahjoita. No, niin ne vaan mulle pinon kouraan lätkäisivät enkä tietenkään alkanut valittamaan. Kiitin ja luikin paikalta pois. Tuossa pöydällä siis odottaa kemmat ja fysiikat tuplana ja bilsat triplana. Pitää ehkä ottaa tämä nyt rahallisena hyötynä, jos ne eivät parissa viikossa soittele perään, että pitää jotain palauttaa. :D

Orientaatioluento oli prikulleen samaa asiaa mitä KOTI-kurssilla olin jo kuunnellut tammikuun alussa. Tosin sillä erotuksella, että KOTI-kurssin nainen piti luennon paljon pätevämmin mitä meidän aloitusluennoija ja sain nettiluennosta 10 kertaa enemmän asioita irti. Porukkaa oli laidasta laitaa ja osa iltalukiosta tuttuja. Uusia hakijoita vähemmistönä, suurin osa oli pyrkinyt jo aiemmin. Eläinlääkikseen hakevia oli mun lisäksi kolme ja hampaalle ehkä samaisen verran. Eli suurin osa oli yleiselle pyrkiviä, kuinkas muutenkaan.


Keskiivii.. Torstai

On niin pää täynnä sähköasioita, ettei edes viikonpäivät pysy järjestyksessä. Mikäs ihme se nyt. Päivästä on tooodella ristiriitaiset fiilikset. Käytin aamupäivän Physican 6 kurssin tehtävien tekoon ja huoooh, kun se ottaa aikansa ymmärtää tuota. Kyllä, sinänsä hyödyllistä käyttää toista kirjasarjaa tukena, kun ensimmäistä kertaa tunnen, etten tule yhtään toimeen Fysiikka-sarjan kirjan kanssa. Me ei vaan sovita yhteen. :D Kysymyksiä pulppuaa uskomattomia määriä lähes joka lauseesta ja tehtävien ratkaisua tuijottaessa saa oikeasti pohtia pitkään, miksi vastaus ylipäätään on mikä on. Keskellä päivää teki mieli heittää kirjat parvekkeelta alas ja hypätä itse perässä. :D Pikkasen oli sellanen olo, että äääh ei tästä tuu mitään. Sain kuitenkin kovasti kaivatun motivaatiopiikin yhdeltä blogin lukijalta, joka laittoi palautetta blogista. Niinkin pieni asia mutta hurjan suuri merkitys fiilikselle. ♥

Eli otin siis Physican käteen ja aloitin alusta. Olalle taputus siis siitä, että sain järkeiltyä (siis ihan oppikirjan mukaan, en omasta päästä ;) ) kaikki vastaukset itselle auki ymmärrettävästi eikä epäselviä kohtia jäänyt. Tai ehkä yhdessä tehtävässä on pienen pientä epävarmuutta, johon palaan viimeistään ensi viikon iltalukion fysiikan tunnilla koko kysymyslistan kera. :D Säälin opettajaa jo valmiiksi. Hommasta löytyy siis jotain positiivista - edistyn. Mutta homman nurjapuoli - liian hitaasti. Oletettua hitaammin. Mun piti tälle päivälle olla jo lukemassa keskiviikon tunnilla käytyä uutta asiaa ja aloittelemassa tehtäviä. Tiesin, että tämä vaatii aikaa, mutta että näin paljon... Pah. Viikonloppuun mennessä tulisi olla tämän viikon asiat iltalukion osalta hanskassa etten tipu kärryiltä. Ja jälleen kysyn - millä *piip* ajalla, kun tuo Fy6 ei meinaa edistyä. Puhumattakaan muusta viikonlopulle suunnitellusta lukemisesta. murr..

No. Kuitenkin. Tänään alkoi valmennuskeskuksen Kuopion kemma ja mm.. Rehellisesti sanottuna ekan tunnin osalta olo on himpun verran pettynyt. Tähän ekaan muistiinpanoprujuun jos vertaa niin tykkään KOTI-kurssin saman aiheen luentokalvoista huomattavan paljon enemmän. Niistä sentäs sai jotain irti, vaiks kemia tuntuu suht tuttua jo olevan 1-2. kurssin osalta. Meinasin kirjaimellisesti nukahtaa ekan tunnin aikana. Opettaja puhui prikulleen ne samat asiat mitä prujuissa luki eikä kovin montaa ylimääräistä lausetta tuntunut suusta tulevan. Jäin siinä kesken tunnin pohtimaan, että jos taso oikeasti on tätä, niin kannattaisiko kemman luentoja skipata sieltä täältä ja ennemmin istua iltalukion puolella kuuntelemassa uutta asiaa.. Sinänsähän se tuntuu ihan idioottimaiselta jättää välistä kalliita maksettuja luentoja, mutta jos kokee, ettei saa sieltä irti mitään (ainakaan näiltä ekoilta luennoilta) ja samaan aikaan toisessa paikassa on menossa luento, josta saisi irti kymmenen kertaa enemmän, niin mitäs teet? Tätä pitää ehkä vielä vähän miettiä, kunhan näkee toisen luennon luentokalvot.

Samaan syssyyn alkaa kyllä varmistua se, että tahtoisin kovasti katsella kaikki KOTI-kurssin videot läpi, jos koen, että sieltä suunnasta saan parempaa opetusta. Aikaahan siihen menee yllättävän paljon, kun käy paikan päällä ja vielä katsoo luentoja kotona mutta jospa sitä johonkin väliin saisi ujutettua tämän kaiken. Toiveissa ainakin olisi katsoa ne sivusilmällä jotain muuta samalla tehden.

Perjantai

Tämän viikon saamattomin päivä. Ja sen kun piti olla tehokkain kaikista. Täysin vapaa, ei mitään pakollista menoa tai liikahtamisen tarvetta. Pah. Tiedättehän ne päivät, jolloin oikeasti aikaa olisi mutta kaikki on vain kauhean vaikeaa ja ns. tahmaista? Ei vaan saa tekemiseen flowta. Ajatus karkaa, on kylmä, on kuuma, on jano, tulee väsy, nälkä, hirveä tarve tarkistaa sähköposti jne. Kun se lukeminen ei  vain luonnistu. Yhden päivän voi tällaista sulattaa, olkoot se sitten "lepopäivä".

Tein hommia aamusta vaihtelevalla menestyksellä noin puolentoista tunnin verran. Ja illasta ehkä puolisen tuntia + mnemon kertaus. Tällaisena päivänä yritin edes tehdä jotain, joka oikeasti tuntuu mielekkäältä, etten tapa omaa lukuintoa pakertamalla ihan väkisin teorian tms. kimpussa, kun ei vaan ole fiilistä. Näitä päiviä on mulla harvoin. Ja tänäänkin tiedän tälle syyn, jota en sen kummemmin tahdo purkaa. Yritän olla stressaamatta siitä, että mahdollinen tehokas päivä jäi käyttämättä ja valun entistä pahemmin jälkeen siitä, mitä mun pitäis saada vklopun aikana tehdyksi. Joten parempi puolestaan iloita tämän päivän muista tuloksista - onnistuneista aamutreeneistä R:n kans, siististä kodista, kolmesta puhtaasta koneellisesta pyykkiä, mukavasta eläinkauppareissusta ja I:n uusista (pinkeistä!) valjaista, ja uunituoreista sämpylöistä. Niin, ja motivaatiopuhelusta äitini kanssa, joka onnistui taas saamaan valoisamman mielen vaikka illasta se meinasi olla murjotuksen puolella. Ja samalla kuulin, että Rovaniemellä oli taas huolehdittu saako tyttö edes syödäkseen, kun on rahallisesti niin tiukkaa. Ja on se kuulemma niin hienoa, että joku oikeasti jaksaa yrittää sen puolesta mitä tahtoo isona tehdä. Voi noita isovanhempia. ♥ Kuten sanottua - maailman parhaat tuki- ja tsempparijoukot. Ja paineet kasvaa.. :D

Kirjoittelin Rovaniemelle kuulumisia postikortille ja ajattelin jakaa kuvan kortista myös teille. Menee melkeensä pienenä motivaatiolauselmana.

Lauantai

The Flow is back. ♥

Sunnuntai ja muita ajatuksia viikosta

Ja jälleen toivoo, että päiviä olisi edes yksi lisää viikossa. Mua vaivaa krooninen aikapula. Ei vaan riitä päivät ja tunnit viikossa. Harmittaa. En olisi ikinä uskonut, että joudun käyttämään näin paljon aikaa yhden fysiikan kurssin ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Uskomatonta. Ja silti valitettavasti totta. Tällä viikolla yksistään lähes 30 tuntia lukemisajasta käytetty, joka on pois muilta aineilta. Yritän nyt kovasti ajatella tätä siten, että jos en käyttäisi pohjan luomiseen ja ymmärtämiseen tarpeeksi aikaa, koko kurssi takkuaisi loppua kohden ja olisin ihan pihalla. Eihän tästä voi muuta ajatella. Tämän yhden kerpeleen kurssin takia laahaan perässä kaikessa muussa tekemisessä. Joudun luultavasti miettimään aikataulua ihan totaalisen uusiksi, jos tämä ei yhtään helpota ja joudun uhraamaan ymmärrykseen näinkin paljon aikaa. Huoh.

Puhumattakaan siitä, että biologiaa pitäisi oikeasti päästä aloittelemaan. Tunnun koko ajan pukkaavan sitä syrjään fysiikan/kemman tekemisen tieltä. Tällä menolla on kohta helmikuun loppu ja koko biologia/IFA ajatuksen tasolla. Ei hyvä. Pitänee varmaan tehdä siten, että aloitan päivän biologialla tai IFA:lla, luen niitä sen tunnin/pari ja siirryn sitten muihin aineisiin.

Jotta viikko ei olisi ollut ihan vain lukemista, viikolla on tullut harrastettua koirien kanssa oikein sopivasti lukemisen vastapainoksi. 3 kertaa ollaan käyty aksaamassa ja siihen päälle lenkki isommalla porukalla. Ilmatkin lauhtui viikonlopuksi, joka on kyllä otettu ilolla vastaan. Olen hyvinkin talvi-ihminen mutta tarpeeksi vähillä pakkasilla. Nämä -20 asteen paikkeilla pyörivät päivät on ollu myös mulle ihan liikaa, ja sinänsä ei ole yhtään harmittanut istua sisällä lukemassa. Menin tiistaina iltalukioon pyörällä, koska mittari ei näyttänyt lähtiessä kuin kymmentä astetta pakkasta. Olin kauhean tyytyväisellä tuulella,että olin jaksanut lähteä pyörällä. Hyvä tuuli oli kyllä kaukana ja itku taas aika lähellä kotio tullessa, kun pakkasta oli reilu 20 ja varpaita sekä naamaa paleli ihan törkeän paljon. Sehän lupas uusia pakkasia taas tulevalle viikolle, joten voi olla, että toteutan tiistain uhkauksen jättää pyörä varastoon koko lopputalveksi.

Se on myös kumma, että silloin kuin ei tarvitsisi ylimääräisiä projekteja, koirat kyllä viimeistään tuppaavat niitä järjestämään. Jouduin tänään illasta vielä kaivamaan ompelukoneen esille, kun huomasin aamulenkillä R:n anturan olevan ihan veressä enkä kotona löytänyt viime talven tossuja yhtään mistään. Kotio päästessä lähempi tarkastelu osoitti anturan hiertyneen rikki ja jalalle olisi saatava edes jotain suojaa. Tunnissa tekaisin tossun tarrakiinnityksillä R:n iloksi ja pääsin todistamaan jälleen kuinka surkealta koira voikaan näyttää tossun kanssa. Elämä on. ;)

"tuossa jalka, otapliispoisjooko?"