 |
| vk 4 |
Tehdyt tehtävät: 96
Otin tähän viikkoon vähän uudenlaisen lähestymistavan blogin suhteen ja kirjoittelin joka ilta jotain pientä ylös päivästä.
Maanantai & tiistai
Alkuviikko on lähtenyt aika kevyesti käyntiin. Fysiikassa edelleen väännän sähkökurssin kanssa, joka on selvästi tähän mennessä se, joka aiheuttaa eniten harmaita hiuksia. Kemman tehtävät tuntuu naurettavan helpoilta koko fysiikkaan verrattuna. Olin tiistaina ainoa koko luokasta, joka oli tehnyt kaikki kotitehtävät (hurjat 4 tehtävää osareaktioista). Kirjan kappaletta lukiessa pintaan pulpahteli mitä omituisimpia kysymyksiä aika helpoistakin asioista, joka kertoo ehkä siitä, että tässä on nyt ollut ihan liian pitkä tauko kemmasta. Viimeksi marraskuussa pyöritellyt kemian kaavoja ja reaktioita. Jouduin välillä palaamaan kakkos ja kolmoskirjan kappaleisiin selventääkseni termejä tms. Mnemoonkin sain lisäiltyä muistiinpanoja ihan kivasti, joten ei sekään laahaa niin pahasti perässä. Hitaasti hitaasti..
Keskiviikko
 |
| Aamun muistiinpanoiluja |
Valmennuskeskuksen Kuopion kurssi korkattu. Sain jälleen ilmoittautumisen yhteydessä uuden setin 2014 vuoden materiaaleja (kemman, bilsan ja fysiikan teoria + tehtävät kirjat) ja otin ne hiukan hämmentyneenä vastaan. KOTI-kurssille ilmoittautumisen jälkeen sain kolmessa eri erässä samaiset kirjat postin kautta ja bilsat jopa tuplana (ne nyt sössii siellä oikein urakalla..). Tästä syystä oletin niiden pitävän kirjaa, jos jotkut ovat saaneet jo matskuja eivätkä sitten uusia lahjoita. No, niin ne vaan mulle pinon kouraan lätkäisivät enkä tietenkään alkanut valittamaan. Kiitin ja luikin paikalta pois. Tuossa pöydällä siis odottaa kemmat ja fysiikat tuplana ja bilsat triplana. Pitää ehkä ottaa tämä nyt rahallisena hyötynä, jos ne eivät parissa viikossa soittele perään, että pitää jotain palauttaa. :D
Orientaatioluento oli prikulleen samaa asiaa mitä KOTI-kurssilla olin jo kuunnellut tammikuun alussa. Tosin sillä erotuksella, että KOTI-kurssin nainen piti luennon paljon pätevämmin mitä meidän aloitusluennoija ja sain nettiluennosta 10 kertaa enemmän asioita irti. Porukkaa oli laidasta laitaa ja osa iltalukiosta tuttuja. Uusia hakijoita vähemmistönä, suurin osa oli pyrkinyt jo aiemmin. Eläinlääkikseen hakevia oli mun lisäksi kolme ja hampaalle ehkä samaisen verran. Eli suurin osa oli yleiselle pyrkiviä, kuinkas muutenkaan.
On niin pää täynnä sähköasioita, ettei edes viikonpäivät pysy järjestyksessä. Mikäs ihme se nyt. Päivästä on tooodella ristiriitaiset fiilikset. Käytin aamupäivän Physican 6 kurssin tehtävien tekoon ja huoooh, kun se ottaa aikansa ymmärtää tuota. Kyllä, sinänsä hyödyllistä käyttää toista kirjasarjaa tukena, kun ensimmäistä kertaa tunnen, etten tule yhtään toimeen Fysiikka-sarjan kirjan kanssa. Me ei vaan sovita yhteen. :D Kysymyksiä pulppuaa uskomattomia määriä lähes joka lauseesta ja tehtävien ratkaisua tuijottaessa saa oikeasti pohtia pitkään, miksi vastaus ylipäätään on mikä on. Keskellä päivää teki mieli heittää kirjat parvekkeelta alas ja hypätä itse perässä. :D Pikkasen oli sellanen olo, että äääh ei tästä tuu mitään. Sain kuitenkin kovasti kaivatun motivaatiopiikin yhdeltä blogin lukijalta, joka laittoi palautetta blogista. Niinkin pieni asia mutta hurjan suuri merkitys fiilikselle. ♥
Eli otin siis Physican käteen ja aloitin alusta. Olalle taputus siis siitä, että sain järkeiltyä (siis ihan oppikirjan mukaan, en omasta päästä ;) ) kaikki vastaukset itselle auki ymmärrettävästi eikä epäselviä kohtia jäänyt. Tai ehkä yhdessä tehtävässä on pienen pientä epävarmuutta, johon palaan viimeistään ensi viikon iltalukion fysiikan tunnilla koko kysymyslistan kera. :D Säälin opettajaa jo valmiiksi. Hommasta löytyy siis jotain positiivista - edistyn. Mutta homman nurjapuoli - liian hitaasti. Oletettua hitaammin. Mun piti tälle päivälle olla jo lukemassa keskiviikon tunnilla käytyä uutta asiaa ja aloittelemassa tehtäviä. Tiesin, että tämä vaatii aikaa, mutta että näin paljon... Pah. Viikonloppuun mennessä tulisi olla tämän viikon asiat iltalukion osalta hanskassa etten tipu kärryiltä. Ja jälleen kysyn - millä *piip* ajalla, kun tuo Fy6 ei meinaa edistyä. Puhumattakaan muusta viikonlopulle suunnitellusta lukemisesta. murr..
No. Kuitenkin. Tänään alkoi valmennuskeskuksen Kuopion kemma ja mm.. Rehellisesti sanottuna ekan tunnin osalta olo on himpun verran pettynyt. Tähän ekaan muistiinpanoprujuun jos vertaa niin tykkään KOTI-kurssin saman aiheen luentokalvoista huomattavan paljon enemmän. Niistä sentäs sai jotain irti, vaiks kemia tuntuu suht tuttua jo olevan 1-2. kurssin osalta. Meinasin kirjaimellisesti nukahtaa ekan tunnin aikana. Opettaja puhui prikulleen ne samat asiat mitä prujuissa luki eikä kovin montaa ylimääräistä lausetta tuntunut suusta tulevan. Jäin siinä kesken tunnin pohtimaan, että jos taso oikeasti on tätä, niin kannattaisiko kemman luentoja skipata sieltä täältä ja ennemmin istua iltalukion puolella kuuntelemassa uutta asiaa.. Sinänsähän se tuntuu ihan idioottimaiselta jättää välistä kalliita maksettuja luentoja, mutta jos kokee, ettei saa sieltä irti mitään (ainakaan näiltä ekoilta luennoilta) ja samaan aikaan toisessa paikassa on menossa luento, josta saisi irti kymmenen kertaa enemmän, niin mitäs teet? Tätä pitää ehkä vielä vähän miettiä, kunhan näkee toisen luennon luentokalvot.
Samaan syssyyn alkaa kyllä varmistua se, että tahtoisin kovasti katsella kaikki KOTI-kurssin videot läpi, jos koen, että sieltä suunnasta saan parempaa opetusta. Aikaahan siihen menee yllättävän paljon, kun käy paikan päällä ja vielä katsoo luentoja kotona mutta jospa sitä johonkin väliin saisi ujutettua tämän kaiken. Toiveissa ainakin olisi katsoa ne sivusilmällä jotain muuta samalla tehden.
Perjantai
Tämän viikon saamattomin päivä. Ja sen kun piti olla tehokkain kaikista. Täysin vapaa, ei mitään pakollista menoa tai liikahtamisen tarvetta. Pah. Tiedättehän ne päivät, jolloin oikeasti aikaa olisi mutta kaikki on vain kauhean vaikeaa ja ns. tahmaista? Ei vaan saa tekemiseen flowta. Ajatus karkaa, on kylmä, on kuuma, on jano, tulee väsy, nälkä, hirveä tarve tarkistaa sähköposti jne. Kun se lukeminen ei vain luonnistu. Yhden päivän voi tällaista sulattaa, olkoot se sitten "lepopäivä".
Tein hommia aamusta vaihtelevalla menestyksellä noin puolentoista tunnin verran. Ja illasta ehkä puolisen tuntia + mnemon kertaus. Tällaisena päivänä yritin edes tehdä jotain, joka oikeasti tuntuu mielekkäältä, etten tapa omaa lukuintoa pakertamalla ihan väkisin teorian tms. kimpussa, kun ei vaan ole fiilistä. Näitä päiviä on mulla harvoin. Ja tänäänkin tiedän tälle syyn, jota en sen kummemmin tahdo purkaa. Yritän olla stressaamatta siitä, että mahdollinen tehokas päivä jäi käyttämättä ja valun entistä pahemmin jälkeen siitä, mitä mun pitäis saada vklopun aikana tehdyksi. Joten parempi puolestaan iloita tämän päivän muista tuloksista - onnistuneista aamutreeneistä R:n kans, siististä kodista, kolmesta puhtaasta koneellisesta pyykkiä, mukavasta eläinkauppareissusta ja I:n uusista (pinkeistä!) valjaista, ja uunituoreista sämpylöistä. Niin, ja motivaatiopuhelusta äitini kanssa, joka onnistui taas saamaan valoisamman mielen vaikka illasta se meinasi olla murjotuksen puolella. Ja samalla kuulin, että Rovaniemellä oli taas huolehdittu saako tyttö edes syödäkseen, kun on rahallisesti niin tiukkaa. Ja on se kuulemma niin hienoa, että joku oikeasti jaksaa yrittää sen puolesta mitä tahtoo isona tehdä. Voi noita isovanhempia. ♥ Kuten sanottua - maailman parhaat tuki- ja tsempparijoukot. Ja paineet kasvaa.. :D
Kirjoittelin Rovaniemelle kuulumisia postikortille ja ajattelin jakaa kuvan kortista myös teille. Menee melkeensä pienenä motivaatiolauselmana.
The Flow is back. ♥
Sunnuntai ja muita ajatuksia viikosta
Ja jälleen toivoo, että päiviä olisi edes yksi lisää viikossa. Mua vaivaa krooninen aikapula. Ei vaan riitä päivät ja tunnit viikossa. Harmittaa. En olisi ikinä uskonut, että joudun käyttämään näin paljon aikaa yhden fysiikan kurssin ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Uskomatonta. Ja silti valitettavasti totta. Tällä viikolla yksistään lähes 30 tuntia lukemisajasta käytetty, joka on pois muilta aineilta. Yritän nyt kovasti ajatella tätä siten, että jos en käyttäisi pohjan luomiseen ja ymmärtämiseen tarpeeksi aikaa, koko kurssi takkuaisi loppua kohden ja olisin ihan pihalla. Eihän tästä voi muuta ajatella. Tämän yhden kerpeleen kurssin takia laahaan perässä kaikessa muussa tekemisessä. Joudun luultavasti miettimään aikataulua ihan totaalisen uusiksi, jos tämä ei yhtään helpota ja joudun uhraamaan ymmärrykseen näinkin paljon aikaa. Huoh.
Puhumattakaan siitä, että biologiaa pitäisi oikeasti päästä aloittelemaan. Tunnun koko ajan pukkaavan sitä syrjään fysiikan/kemman tekemisen tieltä. Tällä menolla on kohta helmikuun loppu ja koko biologia/IFA ajatuksen tasolla. Ei hyvä. Pitänee varmaan tehdä siten, että aloitan päivän biologialla tai IFA:lla, luen niitä sen tunnin/pari ja siirryn sitten muihin aineisiin.
Se on myös kumma, että silloin kuin ei tarvitsisi ylimääräisiä projekteja, koirat kyllä viimeistään tuppaavat niitä järjestämään. Jouduin tänään illasta vielä kaivamaan ompelukoneen esille, kun huomasin aamulenkillä R:n anturan olevan ihan veressä enkä kotona löytänyt viime talven tossuja yhtään mistään. Kotio päästessä lähempi tarkastelu osoitti anturan hiertyneen rikki ja jalalle olisi saatava edes jotain suojaa. Tunnissa tekaisin tossun tarrakiinnityksillä R:n iloksi ja pääsin todistamaan jälleen kuinka surkealta koira voikaan näyttää tossun kanssa. Elämä on. ;)
Eli otin siis Physican käteen ja aloitin alusta. Olalle taputus siis siitä, että sain järkeiltyä (siis ihan oppikirjan mukaan, en omasta päästä ;) ) kaikki vastaukset itselle auki ymmärrettävästi eikä epäselviä kohtia jäänyt. Tai ehkä yhdessä tehtävässä on pienen pientä epävarmuutta, johon palaan viimeistään ensi viikon iltalukion fysiikan tunnilla koko kysymyslistan kera. :D Säälin opettajaa jo valmiiksi. Hommasta löytyy siis jotain positiivista - edistyn. Mutta homman nurjapuoli - liian hitaasti. Oletettua hitaammin. Mun piti tälle päivälle olla jo lukemassa keskiviikon tunnilla käytyä uutta asiaa ja aloittelemassa tehtäviä. Tiesin, että tämä vaatii aikaa, mutta että näin paljon... Pah. Viikonloppuun mennessä tulisi olla tämän viikon asiat iltalukion osalta hanskassa etten tipu kärryiltä. Ja jälleen kysyn - millä *piip* ajalla, kun tuo Fy6 ei meinaa edistyä. Puhumattakaan muusta viikonlopulle suunnitellusta lukemisesta. murr..
No. Kuitenkin. Tänään alkoi valmennuskeskuksen Kuopion kemma ja mm.. Rehellisesti sanottuna ekan tunnin osalta olo on himpun verran pettynyt. Tähän ekaan muistiinpanoprujuun jos vertaa niin tykkään KOTI-kurssin saman aiheen luentokalvoista huomattavan paljon enemmän. Niistä sentäs sai jotain irti, vaiks kemia tuntuu suht tuttua jo olevan 1-2. kurssin osalta. Meinasin kirjaimellisesti nukahtaa ekan tunnin aikana. Opettaja puhui prikulleen ne samat asiat mitä prujuissa luki eikä kovin montaa ylimääräistä lausetta tuntunut suusta tulevan. Jäin siinä kesken tunnin pohtimaan, että jos taso oikeasti on tätä, niin kannattaisiko kemman luentoja skipata sieltä täältä ja ennemmin istua iltalukion puolella kuuntelemassa uutta asiaa.. Sinänsähän se tuntuu ihan idioottimaiselta jättää välistä kalliita maksettuja luentoja, mutta jos kokee, ettei saa sieltä irti mitään (ainakaan näiltä ekoilta luennoilta) ja samaan aikaan toisessa paikassa on menossa luento, josta saisi irti kymmenen kertaa enemmän, niin mitäs teet? Tätä pitää ehkä vielä vähän miettiä, kunhan näkee toisen luennon luentokalvot.
Samaan syssyyn alkaa kyllä varmistua se, että tahtoisin kovasti katsella kaikki KOTI-kurssin videot läpi, jos koen, että sieltä suunnasta saan parempaa opetusta. Aikaahan siihen menee yllättävän paljon, kun käy paikan päällä ja vielä katsoo luentoja kotona mutta jospa sitä johonkin väliin saisi ujutettua tämän kaiken. Toiveissa ainakin olisi katsoa ne sivusilmällä jotain muuta samalla tehden.
Perjantai
Tämän viikon saamattomin päivä. Ja sen kun piti olla tehokkain kaikista. Täysin vapaa, ei mitään pakollista menoa tai liikahtamisen tarvetta. Pah. Tiedättehän ne päivät, jolloin oikeasti aikaa olisi mutta kaikki on vain kauhean vaikeaa ja ns. tahmaista? Ei vaan saa tekemiseen flowta. Ajatus karkaa, on kylmä, on kuuma, on jano, tulee väsy, nälkä, hirveä tarve tarkistaa sähköposti jne. Kun se lukeminen ei vain luonnistu. Yhden päivän voi tällaista sulattaa, olkoot se sitten "lepopäivä".
Tein hommia aamusta vaihtelevalla menestyksellä noin puolentoista tunnin verran. Ja illasta ehkä puolisen tuntia + mnemon kertaus. Tällaisena päivänä yritin edes tehdä jotain, joka oikeasti tuntuu mielekkäältä, etten tapa omaa lukuintoa pakertamalla ihan väkisin teorian tms. kimpussa, kun ei vaan ole fiilistä. Näitä päiviä on mulla harvoin. Ja tänäänkin tiedän tälle syyn, jota en sen kummemmin tahdo purkaa. Yritän olla stressaamatta siitä, että mahdollinen tehokas päivä jäi käyttämättä ja valun entistä pahemmin jälkeen siitä, mitä mun pitäis saada vklopun aikana tehdyksi. Joten parempi puolestaan iloita tämän päivän muista tuloksista - onnistuneista aamutreeneistä R:n kans, siististä kodista, kolmesta puhtaasta koneellisesta pyykkiä, mukavasta eläinkauppareissusta ja I:n uusista (pinkeistä!) valjaista, ja uunituoreista sämpylöistä. Niin, ja motivaatiopuhelusta äitini kanssa, joka onnistui taas saamaan valoisamman mielen vaikka illasta se meinasi olla murjotuksen puolella. Ja samalla kuulin, että Rovaniemellä oli taas huolehdittu saako tyttö edes syödäkseen, kun on rahallisesti niin tiukkaa. Ja on se kuulemma niin hienoa, että joku oikeasti jaksaa yrittää sen puolesta mitä tahtoo isona tehdä. Voi noita isovanhempia. ♥ Kuten sanottua - maailman parhaat tuki- ja tsempparijoukot. Ja paineet kasvaa.. :D
Kirjoittelin Rovaniemelle kuulumisia postikortille ja ajattelin jakaa kuvan kortista myös teille. Menee melkeensä pienenä motivaatiolauselmana.
Lauantai
The Flow is back. ♥
Sunnuntai ja muita ajatuksia viikosta
Ja jälleen toivoo, että päiviä olisi edes yksi lisää viikossa. Mua vaivaa krooninen aikapula. Ei vaan riitä päivät ja tunnit viikossa. Harmittaa. En olisi ikinä uskonut, että joudun käyttämään näin paljon aikaa yhden fysiikan kurssin ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Uskomatonta. Ja silti valitettavasti totta. Tällä viikolla yksistään lähes 30 tuntia lukemisajasta käytetty, joka on pois muilta aineilta. Yritän nyt kovasti ajatella tätä siten, että jos en käyttäisi pohjan luomiseen ja ymmärtämiseen tarpeeksi aikaa, koko kurssi takkuaisi loppua kohden ja olisin ihan pihalla. Eihän tästä voi muuta ajatella. Tämän yhden kerpeleen kurssin takia laahaan perässä kaikessa muussa tekemisessä. Joudun luultavasti miettimään aikataulua ihan totaalisen uusiksi, jos tämä ei yhtään helpota ja joudun uhraamaan ymmärrykseen näinkin paljon aikaa. Huoh.
Puhumattakaan siitä, että biologiaa pitäisi oikeasti päästä aloittelemaan. Tunnun koko ajan pukkaavan sitä syrjään fysiikan/kemman tekemisen tieltä. Tällä menolla on kohta helmikuun loppu ja koko biologia/IFA ajatuksen tasolla. Ei hyvä. Pitänee varmaan tehdä siten, että aloitan päivän biologialla tai IFA:lla, luen niitä sen tunnin/pari ja siirryn sitten muihin aineisiin.
Jotta viikko ei olisi ollut ihan vain lukemista, viikolla on tullut harrastettua koirien kanssa oikein sopivasti lukemisen vastapainoksi. 3 kertaa ollaan käyty aksaamassa ja siihen päälle lenkki isommalla porukalla. Ilmatkin lauhtui viikonlopuksi, joka on kyllä otettu ilolla vastaan. Olen hyvinkin talvi-ihminen mutta tarpeeksi vähillä pakkasilla. Nämä -20 asteen paikkeilla pyörivät päivät on ollu myös mulle ihan liikaa, ja sinänsä ei ole yhtään harmittanut istua sisällä lukemassa. Menin tiistaina iltalukioon pyörällä, koska mittari ei näyttänyt lähtiessä kuin kymmentä astetta pakkasta. Olin kauhean tyytyväisellä tuulella,että olin jaksanut lähteä pyörällä. Hyvä tuuli oli kyllä kaukana ja itku taas aika lähellä kotio tullessa, kun pakkasta oli reilu 20 ja varpaita sekä naamaa paleli ihan törkeän paljon. Sehän lupas uusia pakkasia taas tulevalle viikolle, joten voi olla, että toteutan tiistain uhkauksen jättää pyörä varastoon koko lopputalveksi.
Se on myös kumma, että silloin kuin ei tarvitsisi ylimääräisiä projekteja, koirat kyllä viimeistään tuppaavat niitä järjestämään. Jouduin tänään illasta vielä kaivamaan ompelukoneen esille, kun huomasin aamulenkillä R:n anturan olevan ihan veressä enkä kotona löytänyt viime talven tossuja yhtään mistään. Kotio päästessä lähempi tarkastelu osoitti anturan hiertyneen rikki ja jalalle olisi saatava edes jotain suojaa. Tunnissa tekaisin tossun tarrakiinnityksillä R:n iloksi ja pääsin todistamaan jälleen kuinka surkealta koira voikaan näyttää tossun kanssa. Elämä on. ;)
 |
| "tuossa jalka, otapliispoisjooko?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti