And so we begin..

Takana aikaslailla viimeinen (täysi) työviikko, mikä tarkoittaa lomaa (♥). Ja sitä aloittamista. Lukemisten aloittamista siis. Ja vapaamman arjen aloittamista. Ja jos Forecan säätiedotukseen on luottamista, vapaampi arki kyllä kelpaa! Huima muutos säätiloissa viime viikkoihin verrattuna. Tosin viikonlopulle voisin toivoa hiukkasen edes pilviä, eli jos tuo tiedotus paikkaansa pitää niin oikein hyvä. Oman seuran kisat järkätään ko. viikonloppuna ja ilmoittauduin sunnuntaiksi +8h päiväksi töihin. Tulee tuskaista seistä kentällä tunteja, jos aurinko paahtaa niskaan pilvettömältä taivaalta. Viimeistään silloin taitaa olla tarve kaivaa aurinkorasvat kaapista. Tänä kesänä niitä kun ei ole pahemmin tarvittu..

Hurrrrja naapurin peto ♥

Olin alustavasti tehnyt (lue: miettinyt päässä) hyvin ympäripyöreää lukusuunnitelmaa elo-/syyskuulle.  Viime viikolla aloin miettimään sitä sitten vähän tarkemmin ja tajusin, että pyhpah, en kykene tekemään parin kuukauden suunnitelmaa lonkalta, jollen suunnittele vähän pidemmälle sitä miten meinaan kurssit kokonaisuudessa käydä läpi. Mihin mennessä. Ja tosiaan, miten. Pelkistä lukiokirjoista vai yhdistellen vähän vaativampia tehtävätyyppejä sieltä täältä. Ja missä järjestyksessä kurssit.. Joo, ei se lukusuunnitelman tekeminen ollutkaan ihan muutaman tunnin ja yhden illan juttu. Meni melkein kolme iltaa (ja yksi yö..) siihen, että sorvasin alustavaa aikataulua syksylle. Varsinkin kun muuttelin taktiikkaani jatkuvasti. Keksin yhden mutta päätin edetä toisella tavalla.. Enkä edes halua ajatella sitä, että pari pientä muuttuvaa tekijää voi pyöräyttää koko lukusuunnitelman ympäri. Tosin, vaikka niin kävisikin, niin ainakin on sotasuunnitelma valmiina sen suhteen miten asiat läpi käyn, eli sitten vaan muokataan aikatauluja.

Tämä on sinänsä kovinkin mielenkiintoinen prosessi, sillä kaksi kertaa hakeneena ja tietyissä asioissa epäonnistuneena haluaisi kovasti välttyä tekemästä samoja virheitä. Ja tyhmäähän se olisi sortua samoihin juttuihin. Itsellä ekana vastaan tulee se, että lukusuunnitelma on yleensä ollut liian tiukka. Ei niinkään kemman tai biologian osalta, ennemmin fysiikan. Ja se, ettei vapaille ole jätetty tarpeeksi aikaa. Jos tosiaan olisin elänyt täydellisessä maailmassa, jossa olen super-yli-ihminen enkä tarvi mitään palautumisaikaa tai vapaata, olisin voinutkin jopa pysyä lukusuunnitelmissani. Ehkä.. Kai. Tai sitten en. :D Mutta no, tarpeeksi löysä (muttei myöskään liian väljä) lukusuunnitelma oli prioriteetti nro 1. Sellainen suunnitelma, missä pysyminen on oikeasti realistista ja todennäköisesti myös hiukka kirimään edelle.

Toinen asia mitä on tullut mietittyä on myös se, että missä menee raja siihen, ettei tee liikaa töitä syksyllä ja ole ihan lopussa sitten keväällä. Mä ehkä osittaisesti tunnistin näitä oireita itsessäni kahtena viime keväänä. Aloitin hirmuisella innolla ja draivilla syksyllä, mutta sen ylläpitäminen kävi aikas rankaksi. Toki näille parille keväälle nyt sattui vähän sitä sun tätä mikä kulutti jaksamista, mikä sitten ehk osittain heijastui lukemisiin. Että sinänsä on vaikea arvioida mikä vaikutti mihinkin ja kuinka paljon. Mutta tämä asia on kuitenkin sellainen, minkä yritän pitää mielessä ja tehdä työtä sitten sen mukaan. Tasapainottaa vapaa-ajalla ja pitää lukutunnit kuitenkin suht maltillisina alun osalta (ei mitään 8h lukupäiviä kuten viime syksynä..). Tai tämä olisi nyt kovasti tämän syksyn suunnitelma. Niin, ja jos pari pikku juttua menee tosi tosi tosi nappiin niin lokakuu voi olla aikasmoista säätämistä lukujen osalta. Mutta koska muuttujia on vähän liikaa niin tuota on vielä tässä vaiheessa turha miettiä sen suuremmin.

Ajattelin tänä syksynä/vuonna rikkoa vähän kaavoja sen puolesta, että en lähde käymään asioita kurssi kerrallaan alusta. Pohjia on eli mikään ei lähde nollista, ja olen tehnyt niin kahtena vuonna. Fysiikan kanssa se ei vaan toiminut. Alkupään (2-5) kurssit on tullut käytyä kunnolla ja sitten tada, loppui aika kesken rauhalliselle läpikäynnille ja edelleen kurssit 6-8 ovat paljon huonommin hallussa. Ajattelin alunperin aloittaa kurssista 8, koska se on itselle mieluisampi kuin 6 tai 7 (hahhah.. ei yllätä, jos vähänkään miettii mun historiaa sähkö-kurssien kanssa :D ). Päätin kumminkin ottaa härkää sarvista, tarttua kutoseen ja aloittaa siitä. Yksi syy myös tähän oli se, että FY7 olisi todennäköisesti osittain osunut lokakuulle, mikä saattaa olla rikkonainen lukukuukausi. Se kurssi, joka mulla oikeasti on heikoimmassa hapessa ja vaatii eniten työtä. Juuei. Tarkoitus olisi myös tehdä VK:n kurssitehtävät + Yo-tehtäviä lukiokirjojen läpikäynnin sivussa. Ettei nyt vaan tule sorruttua siihen, että tekisin liian helppoja tehtäviä ja tuudittautuisin siihen tunteeseen, että jeejee, onpas helppoa ja hyvin menee. :þ Hyvin suurella todennäköisyydellä vanhat pääsykoetehtävät jää keväämmälle. Ainakin pääosin.

Biologian ja kemman osalta meinaan seurata VK:n tahtia ja kurssijaottelua. Ei, en meinaa osallistua uudelle valmennuskurssille. Kyllä kaksi kertaa saa luvan olla ihan riittävä määrä. Eikä oikein tuo rahatilanne anna myöten. Tai vaikka ehkä saattaisi antaakin, niin en ehk olisi valmis maksamaan uusiksi siitä. Viime vuonna KOTI-kurssista en tuntenut saavani niin paljoa irti mitä vuosi aiemmin, koska kemman ja biologian opettajat vaihtui Lauran ( parasta koko vuoden 2013-2014 kurssissa ♥ ) jäädessä pois.  Mutta tykkäsin siitä, kuinka asioita oli nivottu aihealueittain eri kursseista erityisesti kemman osalta. Kokonaiskuva muodostui paljon helpommin, koska asioitahan on ripoteltu enemmän ja vähemmän pitkin poikin kursseja. Kemman osalta meinaan käydä läpi lukiotehtävien  (käynkö kaikki tehtävät lukiokirjoista vai osittain, en ole vielä päättänyt)  sivussa VK:n matskujen tehtävät + yo-tehtäviä. Siinä sivussa tulee varmaan käytyä vanhoja pääsykoetehtäviäkin, sillä VK:n kotitehtävälistoissa niitäkin vilisi ihan kiitettävästi. Sama homma taitaa oikeastaan olla myös fysiikan osalta. Eli ehkä ne ei jääkään kevääseen.

Kaikkia kursseja tulee käytyä heti alusta alkaen. Viime vuonna luin kaikkia kolmea ainetta viikoittain. Tässä ainakin itsellä oli vaarana se, että joku jäi aina jostain syystä taka-alalle. Alkusyksystä se oli kemma, loppukeväästä biologia. Nyt meinaan swappailla kurssien kesken, eli viikossa käyn kahta ainetta. Uusi taktiikka itselle. Saa nähdä laajennanko tämän koskemaan kahta viikkoa. Tosin aihealuejakoni pitäisi soveltua ihan hyvin viikon sykleihin, eli saa nähdä miten homma lähtee käyntiin. Muokataan sen mukaan miten hommat alkaa sujua ja näkee miten mikäkin toimii. :)

Orientoiduin viime viikonloppuna hitaasti mutta varmasti lukemiseenkin. Nimittäin kontaktoimalla Physica kutosen. :D

Ja raivaamalla keittiön pöydän. Näköjään osaan ympätä sen täyteen tavaraa ilman pääsykoematskujakin..

C'mon girl.. sukat.. Oikeesti? :D (puhtaat, mutta silti..)

Orientoitumismusiikkia. Kyllä tästä tabletista on vaan ollut niin hirmuisesti iloa ettei tosi ♥
(p.s. totally hooked, Kygon uusimmassa biisissä on sitä jotain. Kannattee tsekata jos ei ole vielä tuttu! :) )

Olin reipas ja sain aloiteltua lukemisprojektia sunnuntaina. Hyvin minimalistisesti mutta hei, eikös sitä sanota, että aloittaminen on vaikeinta? Eli hyvä minä, ensimmäinen askel otettu! Tänään (siis maanantaina) luin ekan kappaleen loppuun ja aktivoin ko. Mnemosynen kortit ohjelmasta. Ja kyllä, Mnemo tulee pyörimään koko kevään yhtenä tärkeänä osana lukemistani, jälleen. :) Nollasin korttien laskurit, kesän aikana oli kertynyt kerrattavia kortteja aikas monta. En ollut avannut ohjelmaa sitten toukokuun. Kävin tänään lisättävät kortit läpi ja muokkasin muutamaa hiukka, ja olettaisin myös jatkon menevän samalla kaavalla. Eli aikas kivuttomasti korttien teon suhteen. Säästää himpun verran aikaa verrattuna siihen, että ne väkertäisi ihan tyhjistä. Seuraavaksi pitäisi mennä ahertamaan kappaleen tehtävät ja aloittelemaan myös kemmaa. Mutta jostain syystä jäin kiinni tähän blogiin ja tämän kyseisen tekstin kirjoittamiseen. ;) Mun piti lopetella jo tunti sitten ja mennä jatkamaan lukuja mutta ohohups. Sitä sattuu. Onneksi olen ihan hyvässä vauhdissa tekemisen suhteen, ja saanpahan tämän postauksen mielen päältä pois. :)

Sain myös postia Oulusta isältäni, joka oli shoppaillut puolestani Verkkokaupassa. Entinen hiireni sanoi sopimuksen irti totaalisesti ja piti saada uusi. Pikaisella selailulla törmäsin tuohon hiireen, ja se oli ihan pakko kotiuttaa. Harvassa halvassa langattomassa hiiressä oli tällaista ulkonäköä viiden näppäintoiminnon lisäksi. Erittäin tyytyväinen valintaani. :) Myyjä olikin kaupassa todennut isälleni, että eipä tuo nyt kovin miehinen ole (hiiri oli siis tarjouskopassa Oulun myymälässä, joten ei ole vissiin mennyt kaupaksi). :D No ei ole ei, se on nyt tosi juttu.

Prismassa oli myös Classicit tarjouksessa alle euron kipale. Piti ihan vaan vähän hamstrata kesäjätskiä kotio, kun halvalla sai.

Niin, tässä kuvassa on vaan osa.. ;)

MinttuClassikin voittanutta vaan ei ole ♥

Pikku-B:kin kasvaa kovaa vauhtia. Kersalla ikää on jo hurjat 9 viikkoa. 

Mammakoira :)

Koska musta alkaa tuntua, ettei Riimistä tallennu yhtään kuvaa (johtuen ehk siitä, että se näyttää murjottavan lähes joka kuvassa..) niin onpahan edes yksi. Urpo jäi parina päivänä jumiin olohuoneen portin taakse ja löysin sen sieltä töistä kotiuduttuani. En vaan voi ymmärtää mikä tarve harmaarukkasella on pyrkiä porttien taakse, ja vielä jäädä kiinni itseteossa jumiutumalla väärälle puolelle (niin että kannattiko :D ). Pikkasen oli noloa koiraa kotona vastassa, kun oli ohohups vahingossa lipsahtanut portin toiselle puolen.

Niin että eipäs muuta kuin nautinnollista viikon alkua itse kullekin. ♥ Tämä suuntaa laskemaan uuden vuoden ekan laskun (ja jatkamaan hyvin hyvin monta perään :) ).

Jos yhden lisäpäivän saisi..

Koska Valmennuskeskus päätti mun puolesta, että tänä iltana ei enää opiskella (pirulaiset päivittävät sivustoa ja teknisistä syistä videot ei näy, huoh..) niin tullaan sitten 'hyvällä' omallatunnolla päivittämään blogia. Ja sana hyvällä heittomerkeissä, koska pieni ääni mun pääkopassa uhkaa huutaa että haloo nainen, kylläpä sitä muutakin voisi tehdä kuin katsoa videoita (milloinka se tekeminen loppuisi..).  Mutta jos nyt nopeasti kokoasi yhteen viimeisten viikkojen kuulumisia ja suikkaisi unille. :) Onpahan tässä jo  vierähtänyt ohohups 3 viikkoa viime päivityksestä.

(+ kiitos jälleen teille ihanille jotka jotain kommentoitte. Huomattu, tykätty ja viime postauksen tsemppauksista lisämotivaatiota  saatu niiiiin älyttömän paljon ettei tosi. Niin ♥)

Otsikkoon viitaten - musta tuntuu jälleen, ettei aika vaan riitä. Tai siis, ei ahdista. Ei ole yhtään sellainen olo, että mua nyt jotenkin ahdistaisi se, että ollaan jo helmikuussa. Mikä on vähän jopa pelottavaa. Mietin tuossa joskus helmikuun alkupuolella, että kuuluisiko mua ahdistaa? Tai edes tuntua hiukan siltä, että iiiiik! Paniikki! :D Toisaalta, ehkä sen voisi ajatella myös siten, että se on hyvä asia, ettei kerkeä ahdistella ja kerätä paniikkia, koska sekin vaikuttaa oppimiseen.. No, kuitenkin. Ei ahdista. Mutta silti tuntuu, että tätä tekemistä on vaan ihan kauhean paljon ja kovasti tulee mietittyä, että miten sitä kerkeää käydä kaiken läpi. Olen tosin ottanut tähän sellaisen realistisen lähestymistavan, että kerkeän mitä kerkeän ja jos jotain jää vähän heikommalle läpikäymiselle, niin minkäs teet. Ja ei, en mä tällä nyt itselle oikeuta sitä, että mistään luistaisin, vaan yritän kyllä parhaani mukaan kaiken saada käytyä ja opeteltua hyvin. Alustavaa lukusuunnitelmaa on jälleen kasattu ja fysiikoiden suhteen näyttää ihan kivalta. :) Tai no... riippuu varmaan paljonko aikaa FY6 ja FY7 vievät. Urgh.

Ja jälleen... Prkleen alkuvuoden notkahdus. Ilman sitä tämä kaikki näyttäisi niiiiiin paljon paremmalta. Turhapa sitä on vatvoa mutta saamari, jos mie sen miehen jossain vielä näen ja sattuu olemaan jotain painavaa käden ulottuvilla niin saatan kokeilla onneani tarkkuusammunnan suhteen. :D

Excel on edelleen toiminut aikatauluttajana lukujen edetessä. Alkusyksystä siirryin käyttämään normi kalenteria, koska se kulki mukana yliopistolla ja se oli siellä helpompi pitää ajan tasalla. Mutta nyt varsinkin tabletin hommaamisen jälkeen en ole koko kalenteriin koskenutkaan vaan merkkaan kaikki taas exceliin ylös. Helpompi muokata. Ja väritellä. :) Ihan mua varten.

Viime postauksessa valitin sitä, että kemman kanssa ei suju. No nyt sujuu ja hyvin. :) Tartuin lukiokirjoihin ja kävin kursseista 1-4 kaikki stoikiometriaan liittyvät peruslaskut läpi. Siihen uhraantui aikaa noin kolmasosa koko viikon työpanoksesta mutta se oli kyllä tarpeen. Kemiahan oli jäänyt suhteellisesti vähän taka-alalle, joten ihanpa hyvä siihenkin oli hiukka panostaa ja saada laskupohjat kuntoon.

En ole yrittänytkään vääntäytyä yliopistolle lukemaan, koska hommien teko on onnistunut kotona ihan kivasti. Tykkään siitä, että päivästä valoisan aikaan voi käydä treenimässä/lenkillä ja sitten jatkaa hommia iltapainotteisesti. Itselle tehokkainta aikaa on selvästi aamupäivä ja ilta kello 18 jälkeen. Siinä (ilta)päivästä on sellainen gappi, milloin keskittyminen vähän meinaa herpaantua, joten olen sitten painottanut tuota tekemistä vähän sen mukaan miltä on tuntunut. Hommia olen tehnyt myöhäisimmillään johonkin puoleen yöhön, jonka jälkeen olen hipsinyt unille. Herätys on ollut nukkumaanmenoajasta riippuen siinä 7-7:30 ja lukemassa siis viimeistään puoli yhdeksän. Kotilukemisessa on se hyvä puoli, että aamupalan voi syödä mnemon kertauksia tehdessä tai laskemista aloittaessa. Jos lähtisi yliopistolle, syömiseen ja itsensä asialliseen kuntoon laittamisessa menisi 'turhaa' aikaa, joka nyt ei mene sitten hukkaan. Eli joo, tämä meininki ja kirjoihin hukuttautuminen kotona sopii mulle paremmin kuin hyvin, kun sain juurikin sen lukurytmin päälle mitä kaipailin.

Kuminpurua.. sitä riittää. Ja sitä löytyy oikeasti i-h-a-n joka paikasta keittiöstä. Kuvanotosta hetkeä myöhemmin olin onnistunut huitomaan annoksen aamupalaleipien päälle. :D Sen siitä saa kun ajatuksissaan puhdistaa kumitettua paperia ja unohtaa miettiä, mitä siinä käden ulottuvilla onkaan. Ja koiratkin saavat osansa tästä ilosta. Koirien vesikuppi on suoraan tuolini takana ja sieltäkin on kyseistä höttöä löytynyt muutamaan kertaan enemmän ja vähemmän. Pääsykoelukujen iloja.. ♥ Niiltä vaan ei voi välttyä kukaan joka samassa taloudessa asuu. :D Meillä sentäs ei protestoida sekaisia pöytiä tai kuminpuruisia vesiä. Mikä ehk on ihan hyvä. ;) Saan levittää matskuja pitkin kämppää iiiihan kaikessa rauhassa. Tosin, se huono puoli siinä on, että pöydältä on välillä vaikea löytää yhtään mitään. Tänäkin aamuna siihen oli päivien aikana kerääntynyt 4 kemian kirjaa, vihkoja ainakin 6 (viime vuoden muistiinpanoja/laskuvihkoja, tämän vuoden laskuvihkoja), VK:n matskuja, 3 fysiikan kirjaa, kyniä erinäinen määrä, 3 biologian kirjaa.. Puhumattakaan siitä, että olen alkanut oikein lahjakkaasti levittäytyä myös tuoleille, joita en käytä. :D Lisää VK:n matskuja, vihkoja, käytyä kursseja, joista on joutunut jotain tarkistamaan ja ne on jääneet käden ulottuville.. Tjoo, tein tänään pientä raivausurakkaa ja osa kirjoista päätyi takaisin oikeaan kirjahyllyyn. Katsotaanpa vaan niin ne löytää tiensä takaisin pöydälle parissa viikossa. 

Viikon 7 ja 8 tavoitteiksi otin F5 läpikäynnin, mikä vei sitten aikas paljon aikaa ja tunteja pois muualta. Tämä kurssi jäi viime vuonna jotenkin vähän hämärän peittoon, varsinkin koin momentti-asiat jostain syystä vaikeiksi. Älyvuodon puoleltakin kyselin apua voimakuvioiden piirtämisessä ja sen kokonaisuuden hahmottamisessa, koska tunnuin vuosi sitten piirtävän kuviin ihan vääriä voimia. Joten tänä vuonna halusin varmistaa, ettei ongelmia enää olisi. Kurssi tuntui jotenkin  paljon ymmärrettävältä eikä siellä oikeastaan ollutkaan mitään vaikeaa. Gravitaatioasiat oli vuosi sitten ihan yök, nyt ne meni siinä missä koko muu kurssi. Pääsen siis huomenna aloittamaan ah-niin-ihanalla F6:lla (hyiyäk... eikus siis.. :D ). Ennakkoasenne kohdillaan. Jälleen. ;) Katsotaan kuin nopeasti tulee tahtoa heittää kirjat parvekkeelta alas. Viime vuoden keväältä se fiilis on jäänyt todella vahvasti mieleen. Ja välillä tahdoin jopa loikata itse perässä, kun turhautti niin heevetin paljon. Jospa tänä vuonna mentäisi vähän helpommalla.

Fiilis on ollut koko tämän viikon todella vaihteleva. Koin alkuviikosta flashbakkejä viime keväältä, kun tartuin kemian vitoskurssin kirjaan. Koko kirja, kuten koko iltalukio yleensäkin, kirkuu mulle tästä miehestä, joka sekoitti tätä mun lukemista alkuvuodesta. Käytiin kyseistä kurssia yhdessä läpi ja tsemppailtiin toinen toisiamme. Joten ihan jo iltalukion kurssisuunnitelman löytäminen tän kirjan sisältä sai mut ihan tolaltaan. Mutta onneksi vain hetkeksi. Surkuttelin joku 10 minuuttia sitä kuin epäreilua elämä on, kävin koirien kanssa happihyppelyllä  ja tartuin kiltisti laskimeen. Sinänsä hurjan tyytyväinen siitä, että jokin noin 'konkreettinen' asia ei enää vaikuta tähän mun lukemiseen vaan saan pidettyä pään kasassa. Edetään. Pikkuhiljaa. Joka osa-alueella. :)

Toinen mieltä painanut asia on ollut kesän työtilanne, joka koki pienen yllättävän käännöksen tämän viikon puolella. Tästä uudesta työpaikasta ilmoitettiin, että heimoi, ei meillä sittenkään ole tarjota kokoaikaista kesätyötä, tunteja sieltä täältä. Huoh. Siis iso HUOH. Kaikista puheista päätellen olin varautunut siihen, että kesätöitä on. No ei ole ei. Hiiirmusen kiva saada tietää se tässä vaiheessa kevättä, Kuopiosta kun ei niin vaan tämän alan töitä tarjota. Tosin, mun tapauksessa tässä taitaa käydä mäihä siinä suhteessa, että entisen työpaikan kesätyötilanne/-tuuraajat on vielä auki, eli kahdessa viikossa selviää heidän kuvio, ja olen kuulemma etusijalla muihin hakijoihin nähden (niiiiin kiitollinen ettei tosi ♥ ). Tosin, saa nähdä kuin ikäväksi tämä tilanne sitten menee nykyisessä työpaikassa, jos työnantaja ei ole yhtään ymmärtävä.. Liittoon otettu yhteyttä ja kysytty heidän vielä varuilta heidän mielipidettä/neuvoa siitä, miten toimia, jos alkaa näyttää ikävältä.. Melkein sinänsä itkettää lähteä tästä nykyisestä työpaikasta (mistäpä sitä tietää vaikka joutuisin työsopparin purkamaan...), koska olen tykännyt ja paljon. Mutta raha kun taitaa ratkaista... Kesällä kun on aikaa tehdä töitä, ja niitä sitten mielellään tekisi.

Mein kisaaminen on myös osittain kiinni tästä kesätyöasiasta. Mikä ketuttaa. Hurjasti ja suuresti. Tällaisia pieniä asioita, jotka ovat vaikuttaneet tän viikon yleisfiilikseen. Vaikka onpahan tuonne tekemistä mahtunut. Mahdollisuus olisi ollut vielä nipistää lisätunteja, perjantai-ilta meni vähän venymiseksi. Mutta elämä on. Silti kaikki tämä työmäärä on tuntunut yllättävän vaivattomalta ja helposti saavutettavalta. :) Viikonloppulukemisetkaan ei harmita, musta kun tuntuu, ettei mulle ole olemassa viikonloppuja. Kaikki päivät on ihan samanlaisia. Ei ole olemassa arkea ja viikonloppua. On vain lukupäiviä. Ja oikeastaan tämä ajattelutapa helpottaa sitä, ettei tule harmitusta siitä, ettei saa pitää viikonloppua vapaana kuten moni muu aherrettuaan työviikon. Pitää kuitenkin yrittää pitää mielessä se, ettei aja itseään piippuun tämän kanssa. Ja onneksi noita viikon 7 kaltaisia työpainotteisia viikkoja ei ole luvassa. Tuo viikko meinasi käydä raskaaksi. Tämä kulunut viikko oli jo paljon 'kevyempi'. :)

Na ♥

"ootsä mun kaveri jos mä iiiiihan vähän lirkutan sulle"

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ♥ (just juu, Riimin ilme ihan selvästi kertoo tästä silmittömästä ilosta.. :D )

Tulevalle viikolle on suunnitteilla tuplamäärä VK:n luentoja joka aineesta, kun kerta ne jäi tällä viikolla tuon F5:n ahkeroinnin (ja VK:n järjestelmien päivityksen...) takia käymättä. Tarkoitus olisi myös tuskailla  (jepjep :D ) F6 kanssa ja lukea lisää biologiaa siinä sivussa. Sekin kun etenee pikkuhiljaa omalla painollaan. Hyvä niin. Torstai-iltana olisi tarkoitus parantaa maailmaa kavereiden kanssa, mitä oikeastaan odotan aikas todella paljon. Hyvää syömistä ja mitä parhainta höpöttelyseuraa, ahh. ♥ Varmaan viimeisimpiä kertoja, kuin tällaisille monen tunnin sosialisoinneille on aikaa. Tai tilaisuuksia, yksi kaveri kun tulee pääkaupunkiseudulta asti. Joten pitää arvostaa. Ja nauttia kun voi.

You gotta go and reach for the top,
believe in every dream that you got.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all.
And don't be afraid if you fall.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

(Nickelback - What Are You Waiting For)

A blink and it's all gone..

Elämä on hassua. Miten se voikaan kääntyä ympäriinsä niin lyhyessä ajassa. Olen itkenyt viimeiset kaksi päivää enemmän kuin olen itkenyt monen viime kuukauden aikana. Se on melkeinpä ironista, kuinka viime postausta kirjoittaessa keskiviikkoyönä ajattelin, että tunnen olevani vihdoin taas pikkuhiljaa päässyt jaloilleni. Tunsin olevani edes jollakin sortilla kokonainen. Olisinko voinut kuvitella, että 12 tuntia myöhemmin mä olen taas niin kauhean rikki revitty. Ja minkä vuoksi? Avasin oven yllätysvieraalle, ihmiselle, josta en enää uskonut kuulevani mitään. En marraskuun jälkeen.

Mä olen itkenyt elämän epäreiluutta. Sitä, että miksi ne oikeat päätökset voikaan joskus tuntua niin äärettömän pahalta. Olen myös ehkä itkenyt sitä, että on raskasta kasata itsensä jälleen. Taas. Kolmannen kerran saman ihmisen jäljiltä. Olen kironnut sitä, kuinka he*vetin itsekäs tämä ihminen oli tullessaan mun oven taakse tuosta noin vaan. Ymmärrän miksi, ja silti olen katkera siitä, että joudun kasaamaan itseni uusiksi. Soiko hän yhtään ajatusta sille, miten se voisi vaikuttaa muhun. Tiedän, että pääsen täältä ylös, se nyt on nähty ja tiedän olevani vahva. Mutta se, että tämä tulee vaikuttamaan mun pääsykoelukuihin. Taas. Se kai on suurimpia asioita, mikä harmittaa. Tilanne ei ole sama mitä marraskuussa, sillä silloin olin niin hukassa kuin pieni ihminen vaan voi olla. En tiennyt mitä haluan. Nyt tiedän. Tahdon ja haluan edelleen. Mutta kun mun ajatukset on niin levällään kun voi vaan olla. Äitini ihanasti totesikin torstaina puhelimessa, että onko se sama lopettaa pääsykoeluvut kokonaan, eihän tuosta tule mitään, jos kahden kuukauden välein saan aina kasata itseäni. No ei tulekaan. Mutta en mä ole valmis luovuttamaan. Mä tahdon liiaksi tätä. En vaan kykene luovuttamaan. En yhden miehen takia. Typerähän mä olisin jos niin tekisin. Mutta kun tämä vaan taas ei ole niin helppoa. Voi kuin helppoa olisi sanoa pääkopalle, että lopeta ajattelemasta. Mutta kun se ei käy niin helposti vaikka sitä kuin paljon tahtoiski..

Sitä huomaa, kuinka jo parissa päivässä tämä pahin on alkanut helpottaa. Tänään mä herkistyin ihan täysin siitä, kun tajusin, etten ole yksin. Koirat, mun henkireikä. ♥ Mitä sitä tekisikään ilman niitä? Joku teistä lukijoista kysyi jonkin aikaa sitten, onko koirien hoitaminen rankkaa tämän kaiken ohella. Ja edelleen voin sanoa, että ei. Ei niin missään muodossa. Jaksamista ne tuo näihin päiviin, kun tuntuu, että tekisi mennä peiton alle ja herätä kuukauden päästä uutena ihmisenä. Mä voin täysin rehellisesti sanoa, etten tiedä mitä tekisin ilman niitä. Elämäntapa. Elämää rikastuttava asia. Maailman parhaat tukijoukot, jotka ei ikinä hylkää. Niin tärkeitä, ettei sitä pysty edes pukemaan sanoiksi. 

Ekasta yhteisestä päivästä lähtien niin kauhian rakas ♥

Mutta, kuulumisia mä lupasin, ja niitä mun on pitänyt tulla kertomaan jo useamman päivän ajan. Mutta välissä oli jotain sellaista pientä kuin jouluaatto ja vuoden vaihde, mitkä veivät oman aikansa + tämä viimeisin tapahtumien käänne on verottanut jaksamista vähän liiaksi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

Otin käyttööni jälleen viime vuonna niin tutuksi tulleen viikkopohjan, jotta näkisin mihin aikani todella menee. Olin alkanut käyttää pääsykoelukemista syynä, jottei tarvitsisi tehdä asioita. "en mä nyt voi siivota, pitää lukea." "pitäis silittää verhot/ommella pyyhe kahtia/suunnitella koirien ruokavalio uusiksi, no ei jouda, pitää lukea pääsykokeisiin." Siinä vaiheessa, kun erehdyin miettimään, etten ehdi koirien kanssa tehdä pitkää lenkkiä, oli pakko pysähtyä miettimään, että mikä mättää. Päivässä hereillä 15 tuntia, maksimissaan 6 tuntia on mennyt pääsykoelukemisiin viimeisimpien päivien aikana, niin miten niin et ehdi koirien kanssa lenkille?! :D Aivan joo. Sanomattakin on selvää mihin se loppuaika meni (krhm.. tietokoneella..), mutta halusin saada konkreettista käsitystä myös siitä, miten tuo päivä rakentuu ja paljonko siinä koneen ääressä tulee oikeasti istuttua. Mulle tämä vaan tuntui parhaimmalta tavalta saada itseäni tilille siitä, että olen saamaton.

Toinen itseä helpottanut asia, mitä myös aloin tekemään toissa viikolla, on lukuajan tarkka seuraaminen. Kännykästä sekuntikello käyntiin, kun istun kirjan ääreen ja pysäytys, kun pidän taukoa. Asetin itselle tuntitavoitteet esimerkiksi viime viikon sunnuntaille ja tämän viikon maanantaille (6h työtä, no matter what) ja se piti. Maanantai-iltana sain yhden fysiikan osa-alueen alta pois ja mietin, että pitäisikö hyvillä mielin jättää tekeminen siihen. Mutta sekuntikello näytti vasta 5 tuntia tehtyä työtä (olin juossut aamun hallilla, päivällä lenkillä erikseen tyttöjen kanssa, joten päivä hujahti osittain ohi siinä), joten tartuin vielä kirjaan tunniksi. Ja se sujui todella helposti ja vaivattomasti. Se vaan vaati tuon vaivan. Sen, että olin asettanut tavoitteen. Eli joo, ymmärrän myös sen, ettei ne tunnit merkkaa mitään vaan se, paljonko saa tehtyä tehokasta työtä. Mutta mulle selkeän tuntitavoitteen laittaminen toimii siinä mielessä, että muuten luistan tekemisestä liika helposti. Ja se taas toimii itselle vielä vähemmän.

Sain myös edeltävällä viikolla tehtyä jotain, mitä olen siirtänyt taas vähän liiaksi - kontaktoitua tämän vuoden VK:n matskut. Käytin alkusyksyn 2012 vuoden materiaaleja, jotka olin ostanut reilu vuosi sitten (munhan ei missään vaiheessa pitänyt osallistua valmennuskurssille). En tahtonut tehdä mitään jälkiä näihin uudempiin painoksiin (taittunut kulmahan olisi ollut kauhistus :D ) eli ei käyttöä ennen päällystämistä. Mutta löytäessäni virheen 2012 vuoden fysiikan kirjan tehtävästä, oli aika päivittää matskut tuoreempiin. Se siis tarkoitti yhden illan uhraamista tälle projektille. 

Ja enpä muista onko minkään muun kirjan kontaktointi ollut näin ärsyttävää kuin näiden! Kansisivu oli huomattavan pehmeä eikä sitä voinut taivuttaa suoraksi pöytää vasten (yritin, liimaukset alkoivat pikkasen revetä..). Joten ulkoapäin sain tehtyä homman siististi, sisätaitokset tuottivat vähän päänvaivaa. Siistit ne on kokonaisuudessaan, mutta pienetkin rypyt vaivaa tällaista perfektionistia. ;) Mutta enköhän mä elä niiden kanssa. :D Ja eipähän tarvi kohdella kirjoja enää silkkihansikkain (mä oikeasti tartuin niihin kiinni niiiiiin varovasti kuin vain voi), kestävät nyt ihan normia sivujen kääntelyä.

Job - done!

Järjestelin myös materiaaleja joskus pari viikkoa ennen joulua, ja mulla on näköjään lähes 2 täydellistä täysin käyttämätöntä settiä viime vuoden VK matskuja - yhdet ennakkomateriaalit + vanhat pääsykokeet, mutta fy/ke tuplana, biologia jopa triplana.. VK sössi urakalla viime vuonna ja lahjoitti mulle vähän extraa. :D Pitäisiköhän nämä kenties myydä? Mitä ihmettä mä näillä teen enää, kun käytän tämän vuoden materiaaleja. Täälläpä nämä vaan istuu odottamassa käyttäjäänsä tällä hetkellä.. Voisi mennä parempaankin käyttöön.

Väsynyt kontaktointiapuri

Viime viikolla sai myös tapella mnemon kanssa oikein urakalla. Tai ei nyt tapella, ohjelma itsessään toimii paremmin kuin hyvin. Mutta tuntimäärät, jotka meni muistiinpanoihin. Plaah! Varsinkin torstai. Kun syksyllä kävin FY2 läpi, en tarttunut mnemoon silloin ollenkaan (ensaanutaikaan...), ja viime vuoden tehdyissä muistiinpanoissa oli paljon täydentämistä. Eli nyt kun valmennuskurssin luennolla käytiin kakkoskurssin asioita läpi, tartuin lukiokirjoihin ja täydensin muistiinpanoja oikein urakalla. Yhdellä luennolla kun mennään suhteellisen reipasta tahtia etiäpäin, täydennettävänä oli lähes puoli kirjaa kerralla. En sitten tiedä, tuleeko välillä myös mietittyä kysymyksiä vähän liiankin tarkasti ja näperreltyä paintin kanssa (mä kun tykkään kuvista), joten siihenkin menee sitten oma aikansa. Oli kyllä pää ihan tukossa tuon torstain jälkeen, vaikka teinkin nuo muistiinpanot osissa niin silti. Uusia kortteja taisi kertyä yli 60 sen päivän ajalta, mikä on suhteellisen paljon. No tuleepa tehtyä kunnolla..

Hydrauliikkaa ;) Muistuu asiat paremmin mieleen,
kun saa jäsenneltyä niitä kuvien kautta.

Turhautumissuklaalla etiäpäin :D

Mitä tulee etenemiseen noin muutes - onnistumisia. Ainakin omalla kohdalla se tuntuu siltä. :) Aletaan pikkuhiljaa lähestyä sitä, että sata ensimmäistä Valmennuskeskuksen fysiikan tehtävää on tehtynä ja ne ovat onnistuneet todella hyvin. Viime vuonna siellä oli liikaa sellaisia, joita tuijotin hetken ja mietin, että ei jumalauta en ymmärrä tästä mitään. Tänä vuonna olen saattanut alkaa ratkaista tehtävää tietyllä tavalla, huomata juuri ennen lopullisen vastauksen saamista, että ei tämä tietenkään voi mennä näin, unohdan miettiä jotain tiettyä asiaa mikä pitäisi ottaa huomioon. Eli oma ajattelukyky on jollain tasolla selvästi mennyt etiäpäin. Hahmotan paremmin teoriaa laskujen pohjalla ja sitä, miten laskujen kanssa tulisi edetä. Olen oikeasti siitä todella todella iloinen. Kuten sanoin viime postauksessa, matemaattisesti en ole lahjakas lähtökohtaisesti ja työtä on vielä paaaaaljon edessä (ja monelle nämä laskut varmaan on mitä helpompia - peruskauraa) mutta mulle tässä on ilon aihetta. Paljonkin. Sitä tulee välillä mietittyä, että olenko liika hidas. Riittäisikö tämä pääsykokeessa. Ehtisinkö laskea kaikkea. Mutta yritän tässä vaiheessa olla huolehtimatta tuosta. Rakennan peruspohjaa omalle laskurutiinille, joka päivä kehityn lisää. Sehän se on tärkeintä.

Kemiassa puolestaan on liikuttu aikas helpoilla osa-alueilla (sidoksia, olomuotoja, perustermistöä tullut vasta käytyä). Ei mitään huikean suurta ja ihmeellistä. Yksi vanha pääsykoetehtävä saatiin kotiläksyksi, josta jäi hiukkasen huono maku suuhun. Ja juurikin siksi, etten osannut sitä 100 %:n täydellisesti. Jos siitä etsitään jotain positiivista, ymmärsin sen mitä siinä haettiin, osasin luokitella oikeat muodostuvat sidokset, mutten kohdentaa niitä oikeaan paikkaan (eli biologian puolelta puutoksia tietyissä asioissa). Eli mitäpä sitä sanoo, sellainen osa-alue, mitä en ollut ikinä opetellut, nyt sitten opetellaan sekin ettei tehdä virheitä ainakaan tässä asiassa. Mutta silti siitä jäi vähän huono fiilis. Niinkin huono, että näin ihka ensimmäisen pääsykoepainajaisen seuraavana yönä. :D Unessa tehtiin fy/ke/bi -osuudet osissa, eli ensin fysiikka ja siitä saatiin pisteet. Sen perusteella pystyi arvioimaan, kuinka hyvin pitäisi pärjätä tulevien osioiden kanssa. Stressaava uni!

Mitään en edes aloita biologiasta.. Tarkoituksena oli lukea sitä nyt tällä viikolla mutta tämä viikko nyt on mennyt niin päin peetä kuin vain viikko voi mennä.. Eli sepä siitä sitten.

Mutta mitä tulee viime viikkoon, eihän tuon viikon työnteko kovin tehokkaalta näytä. Taukoja siellä täällä, lukemiset vähän pitkin poikin ennen aattoa ja myös aaton jälkeen, sunnuntaina alkoi jo olla suht hyvässä rytmissä (ainakin omaan silmään :D ). Mutta hei, mä olen tyytyväinen siitä, että sain kasaan tehtyä työtä 27 tunnin edestä viikolla, jolloin oli jouluaatto. Kuin moni voi sanoa samaa? ;) Oli se sitten sikin sokin tai ei. Että mistä näkökulmasta tätäkin katsoo, sen päättää itse kukin..

Kysyttiin myös sitä, montako kurssia on kertaamatta. Monta. :) Mutta mulla ei missään vaiheessa enää uuden lukusuunnitelman teon myötä ollut tarkoituksena se, että kävisin kaikki kurssit jouluun mennessä, tai tammikuun loppuun mennessä läpi. Se ei ole mulle millään muotoa realistista. Tarvin vielä niin paljon aikaa pohjien rakentamiseen. Huhtikuun alku on itselle tavoitteena. Se tuntuu suhteellisen realistiselta. Vielä jäisi noin 2 kuukautta aikaa kertaamisille. Mutta IFA:n myötä ihmisbilsaa tulee kerrattua läpi syksyn (syvemmälti mitä lukiokirjoista irti saa), syventäviä VK tehtäviä ja läksyksi tulleita pääsykoetehtäviä tulee tehtyä lukiokirjojen tehtävien sivussa jo nyt. Eli mun laskeminen on suht monipuolista onneksi jo tällä hetkellä, eli en jumitu pelkästään ihan niihin "helppoihin" laskuihin. Joku joskus älyvuodossa totesi, että lukiokirjojen laskut tuleekin osata, eri asia on siirtyä niistä etiäpäin. Eli yritän nyt olla tuudittautumatta siihen tunteeseen, että hyvin menee, osasin Physican (tms.) laskut, wuhuu. Eiei. Nyt olisi tarkoitus osata myös ne muutkin. Ja sitäpä harjoitellaan tässä sivussa koko ajan. YO-tehtävät olisi myös tarkoitus ottaa tähän sekoitukseen mukaan. Niitäkään en ajatellut täysin unohtaa. :) Vähän jänskättää miten tuon bilsan kanssa käy, joka meinaa tosiaan jäädä laskemisen jalkoihin. Tosin, kuten sanoin, IFA:sta saan tosi kivasti pohjaa. Eli vaikka itse lukiokirja ei ole ollut kädessä niin ahkerasti kuten olisin saattanut toivoa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi mitään biologian osalta tehnyt. Jotenkin se vaan meinaa unohtua.. Ja kävinhän mä myös solubiologian kurssin syksyllä, missä tuli kerrattua solun rakenteita aikas kivasti. Eli niin.. Jotain kummiskin.

Jos nyt ajatellaan tätä kulunutta viikkoa, niin se oli torstaihin mennessä oikein kiva. Maanantaina sain tehtyä hommia reilun 6 tunnin edestä (ei mukana taukoja, eli puhdasta työtä), mikä olin oikein hyvä päiväsaldo. Tiistaina kävin moikkaamassa vanhoja työkavereita edellisessä työpaikassa ja viemässä suklaata piristykseksi (ihan kun ihmiset ei mättäisi sitä muutenkin näin jouluna.. :D ). Ja oli mulla myös oma lehmä ojassa, viimeiset päivät  hakea Orionin keräilykampanjaan leimoja (edit: nyt vasta aloin katsoa tuota kuvaa, ja huomasin, että eipä ollutkaan edes viimeiset päivät - kampanja kestää tammikuun loppuun. Oletin sen kestävän 3kk, kuten viime kesän kamppis. No mitäs väliä, leimat saatu :P ). Ihanat työkaverit olivat mulle luvanneet leimata muutaman lappusen, jotta saisin lusikoita haarukoiden ja veitsien kaveriksi. Olin jälleen aikas onnellinen. ♥ Uudesta työpaikastakin laiteltiin työvuoroja helmikuun alkuun, eli tämä tarkoittaa jotain mitä odottaa. Joten varokaapa vaan, kohtapa mäkin taas palvelen asiakkaita tiskin takana. ;) Hiukkasen jännittää, sillä onhan se aina jänskää siirtyä uuteen työyhteisöön ja opetella uudet kuviot. Samoin asiakaskunta vaihtuu huomattavasti nuorempaan, mikä tuo omat haasteensa. Onneksi apteekkiohjelma on sama tuttu, sitä ei tarvi jänskättää vaan reseptin toimituksessa saa keskittyä itse siihen palvelutilanteeseen ja asiakkaaseen. Helpottaa hiukka. :)

Tein myös jotain hurjaa, ja laitoin kuin laitoinkin hakemuksen Kuopakselle uudesta asunnosta. Kävin tiistaina asioiden hoitamisen lomassa myös Kuopaksen toimistossa, ja siinä sivussa ihan huviksi kysyin mikä heidän yksiötilanne on. Kuten jo viimeksi totesin, että parempaa ei vaan ole tarjolla, ei vaikka kuinka katsoo ja etsii. Mutta tein sitten samana iltana (tai no, kello kaksi taitaa olla jo yötä..) päätöksen, että haen yksiötä. En tiedä otanko vastaan, jos tarjouksen saan mutta ainakin voin sitten valita. Se voi olla idioottimaista vaihtaa kämppää kevään aikana ja sitten uudestaan mahdollisesti syksyllä mutta niin no.. Epäilen edelleen kylpyhuoneeni sisältävän hometta, ja viereisen talon kaverin hometaistelun seurauksena tiedän, ettei Kuopas tee mielellään asialle yhtään mitään. Ja jos muutan, muutan halvempaan. Sen olen itseni kanssa sopinut. 600 euron vuokra on omalle lompakolle vaan ehk vähän liikaa tässä vaiheessa (juujuu, PK-seudulla se ei ole mitään, mutta nyt en samaa summaa halua maksaa, jos ei ole pakko). Mä nyt vaan satun kuitenkin tykkäämään tästä asunnosta niin kovin, etten mielellään luopuisi. Mutta pohditaan sitä sitten, jos tarjouksen saan.

Ja ne huoneet yksiöissä. Plaah. Piirsin yhdenkin yksiön pohjapiirustuksen paperille ja yritin sommitella huonekaluja yksiöön ties miten päin. Kahden tunnin päästä (turhautuneena) alistuin siihen, että se on vaan fakta, ettei mun rakas ihana sohva tule mahtumaan sinne mitenkään. Mutta se kait se ongelma tulisi olemaan Helsingissäkin. Yli kahden metrin sohva on huikean ihana, mutta vie hirmuisen määrän tilaa. Valitettavasti. Tietynlaiseen asuntoon se voisi mahtua, mutta näillä Kuopaksen pohjapiirustuksilla ei paljoa juhlita.. Typeriä hukkaneliöitä ties missä. Eli tämäkin on yksi syy, miksi muuttaminen ei houkuta. Mun sohva!! Eiii! :D Mä en tahdo antaa sitä poies! Tykkään! Vähän liikaa.. Voi itku.

Voi tyynynvaltaaja.. Jostain syystä tekee pahaa häätää rukkasia pois sängystä vaikka ne sinne luvatta menee. :D Mä alan pehmentyä! Apua!

Uusi vuosi vaihtui meidän osalta rauhallisesti. Keskiviikkona käytiin pulkkamäessä naapurin N:n + hänen kaverinsa kanssa ja ei vitsit oli kyllä kivaa! En muistanutkaan kuin hauskaa se voi olla. Liika pitkä aika selvästi. Sen verta oli myös lauhtunut (melkein plussan puolella jollei ollutkin jopa), joten selvisin ilman pahempia varpaiden jäätymisiä. Muutama pulkka, muppet-tyyny ja stiga - saatiin ihan hyvä jono aikaiseksi. Yhdeltä pieneltä haaverilta ei voitu välttyä mutta N:n miehekkeen polvi taitaa olla vieläkin hengissä vaikka se vissiin ottikin osumaa vähän enemmän jossain välissä. Ilta meni sitten kotona kolmen koiran kera. Olisi ollut kyllä tarjolla illanistujaispippalot kaverin luona, mutta N kysyi omalle rukkaselleen hoitopaikkaa, joten suostuin ilomielin. Ihanaa saada tehdä jotain hänenkin puolestaan, olihan Riimi siellä yön mun ja Islan huidellessa toisella puolen Suomea ennen joulua. Kolmikko ei paljoa raketteja hätkähtänyt, kaikki taisivat vedellä unta vuoden vaihtuessa vaikka ympärillä paukkui enemmän ja vähemmän. Mitäpä sitä turhia hötkyilemään. 

Viimeiset kolme päivää on mennyt lähes täysin lukuvapaasti. Eilen oli pakko tarttua mnemoon, kun kerrattavia kortteja kertyi jonoon yli 100 parin päivän aikana. Kaikkia en jaksanut käydä kerralla, mutta puolet. Mä olen antanut itselle ihan suosiolla aikaa muutaman päivän itseni kasaamiseen, en ole tahtonut väkisin istua kirjojen ääreen. Vaikka se motivaatio ei siis periaatteessa ole mihinkään hävinnyt, ongelma on ehkä enemmän tuon jaksamisen kanssa. Olen vaan liika väsynyt. Henkisesti ainakin jos ei muuta. Viime yönäkin nukuin reippaasti yli 9 tuntia mutta silti ei olisi millään jaksanut nousta ylös. Kyllähän mä tiedän, että sitä saa itsensä pakotettua tekemään työtä, mutta eniten kyllä harmittaa se, että mulla oli niin hirmuisen hyvä fiilis tästä kaikesta. Ja nyt sekin on taas kadonnut. Tähän takapakkiin kun vaan ei olisi ollut aikaa. No mitäs nyt? No alkajaisiksi nyt lähden tuonne lähikauppaan ostamaan maitoa, siinä samassa ostan jotain kivaa syömistä lopuksi iltaa ja linnoittaudun sohvalle katsomaan leffaa. Katsellaan mitä huominen tuo, ehkä se on jo tätä päivää parempi. Sillä tämäkin oli jo eilistä parempi. 

A day at a time.

kuva

Syksyn suunnitelmaa

Tätä postausta olen miettinyt jo vaikka kuinka, mutta aika vaan ei meinaa riittää. Liika vähän tunteja päivässä.. Muutaman kun saisi lisää niin kiva olisi. Olen yrittänyt, etten (viikko)kuulumisiin ihan kauheasti selittäisi lukusuunnitelmasta ja miten meinaan tätä syksyä toteuttaa vaan tahdoin tehdä tälle oman postauksen.

Syksyn lukusuunnitelma meinaa tässä vaiheessa olla hiukkasen muutosvaiheessa. Siihen joutuu töiden takia tekemään viilauksia ja tarkennuksia (lue: väljentämään). Ja voihan se olla, että se muovautuu koko syksyn ajan, mutta luulen sen tasoittuvan sitten kun saa oikean lukurutiinin päälle ja näkee kuinka päivät alkaa muotoutua. Mietin sitäkin, julkaisisinko lukusuunnitelman vasta syyskuun puolella, mutta olen jo käytännössä aloittanut tulevaan kevääseen lukemisen niinkin tehokkaasti kuin voi, niin samapa se on nyt sitten postata tänne.

Olen jälleen päätynyt käyttämään Exceliä syksyn aikataulun ja viikkosuunnitelman toteuttamisessa. Ihan hirmuisen kätevä. Paperille (kalenteri/valmis pohja) tehtävä ei oikein nappaa sen "huonon" muokattavuuden takia. Excelissä kun saa viikon tyhjäksi vain yhtä näppäintä painamalla (delete-nappi on tullut jo tässä muutaman viikon aikana huomattavan tutuksi.. ;) ). Hirmuisen kätevää tässä vaiheessa kun muutaman viikon alustava suunnitelma tuntuu muuttuvan ainakin kerta viikkoon, viime viikolla kolmesti.

Tarkoitus siis olisi se, että kaikki lukion kurssit tulisi olla käytynä vuodenvaihteeseen mennessä. Näin kertaamiselle ja syventäville tehtäville jäisi aikaa 5 kuukautta eli koko kevät. Syksyn osalta fysiikoille on varattuna noin kolmisen viikkoa per kurssi paitsi kurssille 7 varasin jo lähtökohtaisesti viikon enemmän aikaa. Viime vuonna se siis jäi kokonaan käymättä, joten tänä vuonna tämä pieni lipsahdus olisi tarkoitus korjata. F2 tuntuu vievän oman aikansa, osittain töiden ja osittain iltamenojen takia. Huomaa sen, että kyseinen kurssi jäi huonommalle hallinnalle viime syksynä. Paikkaillaan aukkoja ja hoidetaan homma nyt.

Kemmojen kanssa on vähän pelivaraa suuntaan jos toiseen. Kurssille 3 jätin suhteellisesti paljon aikaa, koska orgaaniset reaktiot on ihan varmasti tippuneet päästä jo aikoja sitten. Osasin ne iltalukion koetta varten mutta pitkäkestoiseen muistiin ne eivät jääneet tarpeeksi hyvin. Kemia 5 tuntui viime keväänä suhteellisen helpolta (verrattuna aikaisempien pääsykoehakujen osaamiseen) mutta ajatellen omaa historiaa kyseisen kurssin kanssa, varasin sille useamman viikon. Ja ajatellen kuitenkin myös sitä, että F7 opettelu on menossa samaan aikaan. Saa nähdä miten sen kanssa tapellaan sitten marraskuussa (ennakkoasenne taas kohdillaan :þ ) ja millainen aikasyöppö siitä kehkeytyy. Tarpeen mukaan kemmoja on mahdollisuus venyttää muutama viikko. Biologiassa puolestaan kurssin 1 lukeminen venyy noinkin pitkälle ajalle, koska töiden takia aika ei vaan meinaa riittää sen nopeampaan suorittamiseen. Muuten kurssien läpikäymiseen on jätetty aikaa 4-5 viikkoa / kurssi.

Olen yrittänyt miettiä viime vuoden opiskelutekniikoita ja sitä, mitä olisin tehnyt toisin, jos aikaa olisi ollut enemmän. Viime vuosi meni pääosin siten, että luin (fysiikan/kemman) teorian kustakin kappaleesta läpi, tein tehtävät ja that's it. Mnemon otin käyttöön vasta joulun jälkeen mutta jäljellä oleva aika ei enää riittänyt palaamaan jo käytyihin kursseihin. Käytännössä mnemon kortit muodostuivat fysiikasta ja kemmasta, biologian luvut kun jäi niin loppukevääseen, että muistiinpanoja ei voinut edes kuvitella. Aikaa vaan ei ollut. Sama koski käsintehtyjä muistiinpanoja. Taisin fysiikan neloskurssista väkertää tiivistelmää muutaman kappaleen verran mutta hylkäsin toimintatavan jo yhden illan aikana. Sisäinen perfektionistini ei osannut päästää irti täydellisyyteen hipomisesta - muistiinpanoista kun olisi pitänyt tulla täydelliset käsialaa ja kaiken maailman tekstien asetteluja myöten. Tästä on jo tarkoituksenmukaisuus kaukana. Ja se on täysin opeteltava asia, että kykenee moisesta päästämään irti. Viime keväänä vaan sitä aikaa ei ollut, joten siirryin suosiolla tekemään muistiinpanoja Mnemoon, jossa ulkoasulla ei ollut merkitystä.

Kirjasarjoista biologiasta löytyy täydet kirjasarjat BIOS:sta ja Lukion Biologiasta. Siihen päälle on hajanaisia kirjoja muista sarjoista. Fysiikassa on käytössä Tammen Fysiikka ja Physica. Ostin viime syksynä koko Physica-sarjan käytettynä. Kirjat taitaa olla vanhan OPS:n mukaisia mutta hyvässä kunnossa ja oikein käyttökelpoisia. Eipä nuo omat lukioaikaiset Reaktiotkaan ole uusimpia painoksia vaan ostettu ennen vuotta 2007. :) Kemmasta käytössä tosiaan Reaktio että Mooli. Moolit ostin samaiselta henkilöltä, joka myi Physicansa. Koko setti oli viime syksynä tarjolla aikas edullisesti, ja mukana tuli vielä Epionen materiaalit (galenos-aikaiset tosin), joten ostin sarjat ideologialla "kun halvalla saa". Kertauskirjoista löytyy ABI biologia + kemma ja fysiikan kertauskirja.

Samaisella ideologialla tuli myös hankittua Via Medicina ja valmennuskeskuksen 2012 matskut. Viimeisimmäksi mainitut olisi voinut jättää ostamatta mutta olin syksyllä vielä sitä mieltä, että en mä mihinkään valmennuskurssille mene. Ähäkutti. Meninpäs. Joten hyllystä löytyy viime vuoden Valmennuskeskuksen matskut tuplana (ne kun sössivät siellä oikein urakalla ja sain kahdet materiaalit ^.^ ), ja itse asiassa biologia triplana (lähettivät jostain syystä vielä yksittäisen, kolmannen bilsan kirjan kaiken muun lisäksi. Way to go Valmennuskeskus! ). Näihin 'lisämatskuhin' lasken myös IFA:n, joka on ostettu keväällä 2007 ensimmäistä nykyisen alan pääsykoehakukertaa varten. Galenoskin löytyy hyllystä, sekin kun lähti edullisesti. Eli harjoittelumateriaalia löytyy. Ja näin jälkeenpäin on hyvä myöntää ajatelleeni jo viime syksynä, että näitä kaikkia matskuja tuskin tultaisiin hyödyntämään ekana pääsykoekeväänä. Eli melkein jo varauduin siihen, että toinen (toivottavasti viimeinen!) hakukerta saattaisi olla tulossa. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Kokosin heinäkuun ekaan postaukseen (klik) listaa, joka toimii aikas hyvänä pohjana sille, mitä tulisi tehdä toisin tänä vuonna. Eli se nyt on siis selkeää, että mihinkään ei saa jäädä aukkoja. Kemmassa on huomattavan paljon vähemmän sellaisia aihealueita, jotka skippasin. 4. kurssin loppupään asiat taisivat olla ainoita, jotka jätin käymättä. Fysiikassa on enemmän asiaa, jota pitää syventää. F2 osittain, F6 läpikäytynä mutta hallitsenko? Eheii. Puhumattakaan F7:sta... Bilsassa harmaata aluetta on osa kurssista 1. Ekana sieltä tulevat mieleen kasvit. Ei jotenkin ollut se päällimmäinen huolenaihe, kun opeteltavaa asiaa oli muilla osa-alueilla vaiks kuinka. Tänä vuonna sitten paikataan tätäkin. Eli syksy kuluu kerratessa ja syventäessä jo opittua sekä opetellessa skipattuja asioita. Kuten huomaatte, tekemistä riittää ja se ei todellakaan tule loppumaan. Joten tässä vaiheessa on myös hyvä todeta - onneksi olen aloittanut jo lukemaan! Saattaisin kohta kerätä ahdistuksen jo siitä, että miten ihmeessä saan kaiken käytyä ennen joulua. :D

Tämä syksy on loistavaa aikaa (yrittää) kohentaa omia opiskelutekniikoita, ja tein huvikseni listaa erilaisista oppimismenetelmistä/asioista, joilla voi kehittää oppimistaan. Mitään uuden uutukaista listalle ei eksynyt mutta ainakin näin omalla kohdalla sieltä on pakko nostaa esille kertaaminen, joka monesti jää turhan vähälle huomiolle. Viime vuonna kertaamisen virkaa hoiti Mnemo, ja mietin jatkavani samalla linjalla. Tosin tunnistan itsessäni visuaalisen oppijan, joten Mnemon muistiinpanojen/korttien tekeminen ei kata tätä tarpeeksi hyvin. Tein viime vuonna paintilla kuvia Mnemoon (ja kuvista kysymyksiä), ja se oli osittain ihan hyödyllistä. Kuvien väkertäminen tosin vie vaan ihan liikaa aikaa. Tämän vuoksi päätin, että teen myös kirjalliset omasanaiset muistiinpanot jokaisen luetun kappaleen jälkeen ennen tehtävien tekemistä. Saan piirrettyä kuvia ja kaavioita käsin, ja tämä tulee helpottamaan asioiden mieleenpainamista. Tai tätä ainakin toivon. ;) Muistiinpanoihin tulee kuulumaan myös mind mapit, joiden tekeminen ei ole mun vahvinta osa-aluetta, ja nyt sitten harjoitellaan niiden(kin) tekemistä. Mietin tuossa yks ilta, että tuleekohan tässä nyt taas vähän liikaa tekemistä yhdelle vuodelle mutta tämänpä vuoksi lukeminen on jo aloitettu. :þ Kehitetään nyt sitten itseä oikein urakalla.

Ja mitä tulee Mnemoon - en ole täysin tyytyväinen kortteihin, jotka viime vuonna tein. Osa on hyvin käyttökelpoisia mutta iso osa on ajanpuutteen takia suoraa kopiointia kirjoista kysymyksineen ja vastauksineen. En tykkää. Enkä ole pääsykokeen jälkeen käyttänyt koko ohjelmaa, ja tällä hetkellä jonossa on reilusti yli puolet kokonaiskorttimäärästä (ohohups :D ). Ajattelin kyllä käyttää ohjelmaa kertaukseen, se on oikeasti ihan älyttömän hyvä siihen. Mutta ajattelin "jäädyttää" jo tehdyt kortit ja aloittaa homman osittain uusiksi. Käyn jokaisen kurssin kohdalla vanhat kortit läpi poimien sieltä parhaat kyytiin ja täydennän sitten puuttuvia/huonoja osa-alueita uusilla korteilla, jotka on muotoiltu paremmin tms. Tämä on taas lisää extratyötä mutta koen sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Eli täydennän/uudistan Mnemon kortteja ja aloitan kertaussyklin alusta.

Muut toimintatavat (päivärutiinit) tulee muotoutumaan sen mukaan, kun saan kokopäivätyöt alta pois. Tällä hetkellä lukeminen on katkonaista, ja toivoisin saavani pidempiä yhtenäisiä pätkiä. Mutta se nyt on vaan fakta, että jos on kotona kello 19 työpäivän jälkeen, käytät koirat + syöt, lukuaikaa ei vaan ole 4 tuntia. Hyvä jos 1-2 tuntia. Tämä ärsyttää vaikka tiedänkin sen olevan väliaikaista, ja homma tulee tasoittumaan syyskuussa.

Viime vuoteen erona on myös erillinen lukupäiväkirja. Olen pitänyt kirjaa niiltä päiviltä, jolloin tehtävien kanssa on ollut jotain ongelmaa tai olen saanut ahaa-elämyksiä. Eli olen kirjoittanut sinne oivalluksia ja listannut tehtävät, jotka tökkivät. Tehtäviin olisi tarkoitus palata (viimeistään) ennen kuin siirryn seuraavaan kurssiin ja vielä myöhemmin keväällä.

Mitäs vielä.. Ai joo. Pohdin myös sitä, että otanko yliopistolta jotan, joka tukisi hakuprojektia. Ensimmäisenä mieleen tuli Ihmisen fysiologia ja anatomia, joka alkaisi heti syksyllä. Jos haluan suoritusmerkinnän ja opintopisteitä (11 op), joutuisin ilmoittautumaan avoimen yliopiston kautta, ja samalla maksamaan tästä lystistä 110e. Kannattavaa? Jaa-a. Toinen vaihtoehto olisi vaan mennä kurssille istumaan, poimia kurssin Moodle-avain, napsia matskut ja nauttia luennoista. Luultavasti valitsen kakkosvaihtoehdon. Muuta käymisen arvoista voisi olla solubiologia ja ehkämahdollisesti kemia. Nämä kaikki kurssit olen 6 vuotta sitten käynyt mutta kertauksen kannaltahan sinne mentäisiin istumaan. Ensin pitäisi vaan miettiä, onko hyöty tarpeeksi suuri. Eli tämä asia jää vielä hautumaan..

Ehkä yksi "vaikeimpia" päätöksiä tälle syksylle oli ja meni, ja se koski valmennuskeskuksen takuu-kurssia. Menisinkö vai en. Kuopion kurssia en edes miettinyt sillä viime vuosi sen kanssa oli aikas tuskaisaa, mutta vatvoin KOTI-kurssille ilmoittautumista ties kuinka. Simuloidut kokeet haluaisin tehdä joka tapauksessa, ja niistä joutuisi joka tapauksessa (luultavasti?) maksamaan jotain (ja itse tarkistamaan). Uudet kurssimatskut voisin myydä etiäpäin, jos siltä tuntuisi - ne kun tuskin muuttuvat kovinkaan radikaalisti, joten pärjäisin viime vuoden materiaaleilla ihan hyvin. Joten pohtimisen jälkeen menin ja ilmoittauduin viime sunnuntaina KOTI-kurssille. Olisinko pärjännyt ilman? Mahdollisesti. Ja JOS kolmas hakukerta tulee (ei tule! :D ) niin se mennään sitten ihan omilla lukemisilla. Tämäkin kun kerta oli ihan hilkulla, etten päätynyt omatoimiopiskeluun. Mutta tällä kertaa näin.

Että näilläpä mennään. Päivittelen sunnuntaina sitten viikon kuulumisia, nyt on parempi suunnata unille.

P.S. Teksti saattaa olla paikoitellen epäloogista ja toistoa sisältävää. Kirjoitin tätä viitenä eri päivänä töissä ja nyt sitten kotona. Että pahoittelen.. :)

vk 10 - hipihiljaa

Jälleen vaikka blogihiljaisuutta on kestänyt 2 viikkoa (ja ylikin), tämä ei edelleenkään ole missään vaiheessa unohtunut. Se on päivittäin käynyt mielessä. Osasyynä hiljaisuuteen on ollut muuttunut päivärytmi, johon en vain ole kyennyt integroimaan bloggausta. Aikaisemmin revin ajan blogin kirjoitukseen illoista, ja monesti jopa unien kustannuksella. Pääsin yhdeltätoista kertomaan kuulumisia ja se yleensä venähti yömyöhään asti. Eikä se sinänsä tuntunut olevan ongelma; heräsin seuraavana aamuna myöhemmin ja aloitin opiskelut kymmenen jälkeen. Sehän kun tuntui olevan jokapäiväistä - myöhäistä iltaa ja pitkäksi nukuttua aamua..

Nyt parin viime viikon ajan olen pyrkinyt lisäämään tehoa aamuihin ja vähentämään yömyöhäisiä opiskeluja. Näinä viime päivinä, jolloin olen oikeasti saanut itseni ylös sängystä jo heti seitsemän jälkeen, aamut on kyllä alkaneet ihanan tehokkaasti. 3-4h aamuopiskelua jo kahteentoista mennessä tuntuu niin paljon paremmalta saavutukselta kuin aikaisemmin, jolloin lukemissaldo oli ehk hyvällä tuurilla 2h, jos sitäkään. Edelleen keskellä päivää tulee hukkatunteja, kun alan valmistautua iltalukioon lähtöön (varaan siihen ihan liikaa aikaa ja sitten tulee jonkin verran tehotonta odottamista, kun ei ole vielä tarvis lähteä kotoa) tai tauot venähtää. Mutta parempaan suuntaan kummiskin.

Tähän on siis ollut jotenkin hirmuisen vaikea saada blogin päivittämistä mukaan. Itse olen tästä ongelman tehnyt, kyllä vaan. Mutta koen, etten voi päivisin käyttää aikaa moiseen, koska se on lukuajalta pois. Illasta kun aikaisemmin olisin alkanut kirjoittaa blogitekstiä, olen nyt sitten pyrkinyt suuntaamaan unille. Ja teille varmaan näyttää siltä, että aikataulussa on tyhjää vaikka kuinka, mutta ne ajat kun yleensä menee johonkin tähdelliseen (tai no, ainakin yleensä.. ;) ). Kaikkea kun ei vaan tule kirjattua ylös. Tai sitten olen "siivonnut" aikataulua ennen julkaisemista, ettei se olisi iiihan täynnä merkintöjä, jos joinakin viikkoina innostuu kirjaamaan ylös kaiken mahdollisen.. :)

Elämä tuntuu myös tapahtuvan silloin, kun sitä vähiten odottaa. Varsinkin, kun syksyllä julistaa, että tiettyjä asioita ei varmana tule tapahtumaan. Viime viikkoina ajatussolmuja on ollut enemmän ja vähemmän uuden tuttavuuden takia. Hyviä sellaisia, mutta ovat osaltaan vaikuttaneet lukemiseen, kun ajatus ei oikein pysy kasassa. Jotkut asiat ovat vain sellaisia, mitä ei halua sivuuttaa, kun ne elämä eteen nakkaa. Tämä taitaa olla yksi niistä, vaikkakin sitten sillä voi olla jonkin sortin vaikutusta kevääseen. Ehkäpä jopa positiivista - tuo tekeminen kun meinaa mennä yli.. Tasapainotusta. :)

Mutta näilläpä yleiskuulumisilla etiäpäin. Viikko 10:

Tehdyt tunnit: 30 h (+ valm.kurssi)
Tehdyt tehtävät: 35 (viikot 9 + 10) (huonot merkinnät, ei mtn tietoa mitkä tehtävät tein minäkin päivänä. :) Vähänpä niitä kertyi joka tapauksessa..)

Enemmän töitä mitä tavallisesti ja sen kyllä huomasi väsymystasossa. Vaikken nyt suoranaisesti ollutkaan nukkumispisteeseen asti puolikuollut, niin ajatuskapasiteettia ei kovin paljoa tuntunut olevan jäljellä. Tämänpä vuoksi muistiinpanoilin viikolla 10 ahkerasti. Se oli tarpeeksi kevyttä ja toi oikeastaan kivaa tasapainotusta laskemiselle ja fysiikan kanssa tappelemiselle (kurssi 7, urgh..!). Mä tunnun siirtävän tuota fysiikan kurssia ja sen kappaleiden läpikäymistä vaan myöhemmäksi ja myöhemmäksi.. En vieläkään saanut käytyä kaikkea mitä iltalukiossa oli ennen hiihtolomaa käyty. Saa nähdä jääkö tämä kurssi roikkumaan. Pitäisi nyt ehkä vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja pakertaa asiat kiinni viikonloppuna. Ne kun ei ole vaikeita, tai ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut mutta mun asenne kun edelleen on päin hevon kuikkaa. :D Hyi mua, hyi.

Biologia tuntuu nyt jääneen taas ihan liian taka-alalle. En oikein tiedä, miksi senkin kanssa tökkii näin pahasti. Nyt sentäs pääsisi lukemaan muuta kuin saniaisten lisääntymisestä, mutta silti sitä jotenkin löytää itsensä tekemästä ihan muuta (kuten sitä kemmaa..). Lukusuunnitelma on ollut hyyyyvin ympäripyöreä sen jälkeen, kun F6 takia koko aikataulu alkoi kusta. Sen jälkeen on menty hyvinkin fiilispohjalla, mikä ei oikein toimi siinä mielessä, että keskityn hyvin pitkälti aiheisiin, jotka kiinnostaa ja jätän ne vähemmän miellyttävät taka-alalle. Pitää ottaa nyt tämän viikon (eli siis viikon 11, viikko kun on jo puolessa välissä) lopussa oikein asiaksi tehdä sotasuunnitelma, jolla hoidan biologiat ja F7 kunnialla loppuun. Ne kun ei muuten tule edistymään ja itken sitten vuolaasti huhtikuun lopussa, kun ne edelleen roikkuu.

Viikosta ei oikeastaan ole sen suuremmin mitään muuta sanottavaa. Tunneista jäin vähä jälkeen, mutta sekään ei oikein jaksa stressata. Edeltävä viikko oli vielä kehnompi, joten jaksoin olla onnellinen siitä, että sain patistettua itseä töiden lisäksi edes tuohon tuntimäärään asti. Fiilis kun oli pääosin sitä luokkaa, että olisin tahtonut vajota sohvalle teekupin kanssa ja vaan olla. Ja sitten taas joinakin iltoina on ollut hirmuisen iso tarve päästä liikkumaan, kun koko päivä on mennyt sisällä. Mikä lie iskenyt, kun tänäänkin tuntui siltä, että 8,5 km iltalenkki olisi saanut olla himpun verran pidempi. Kummia juttuja tämä kevät tuo tullessaan..

Mutta nyt mnemon kertaukset ja siitä unille. Kello kun on _taas_ jo vaikka ja mitä!

vk 9 - sosialisointia

Koska kirjoittelin tekstin (pääosin) valmiiksi viikon 10 alussa, päivämäärään tekstin viikon 9 loppuun (vaikkakin sen julkaisen maaliskuun puolessa välissä..). Pysyypähän joku roti tämän blogin kanssa. :) 

****

Tehdyt tunnit: 23,5 h (+ iltalukio + valm.kurssi)
Tehtävät: ....

Siinä se sitten on - mitä huonoiten edennyt lukuviikko. Kuten jo aavistelin, viikko 9 tulisi olemaan suht tehoton ja sitäpä se tosiaan olikin. Olisihan tuolla ollut petraamisen varaa monessakin kohtaa (kattokaa nyt noita tiistai- ja maanantaiaamuja - blank blank blank..). Viikko eteni  vielä huonommin mitä ajattelin, koska sen viikon F7 asiat jäi ihan kokonaan käymättä. Tässä se asennevamma taas näkyy. Sen siitä saa, kun ehtii kerätä itselleen ennakkoasenteita niin ei tee mieli tarttua koko kirjaan. Ens viikko on syyslomaviikko iltalukiosta, joten olen lykännyt F7 tekemistä ja nyt tulevalle viikolle odottaa asiaa vähän liikaakin. Yhhhh.. Mitenköhän tästä asennevammasta pääsisi eroon? :D Alkaa itteäki pikkuhiljaa ärsyttää...

Keskitin energian sitten pääosin juttuihin, josta tykkään. Tai no, F8 en oikein osaa sanoa vielä juuta enkä jaata, mutta mieluummin sitä kuin kurssia 7. Ja tuo kemma. Ahh. ♥ Voisin laskea sitä putkeen vaiks kuinka. Ja vaikka yömyöhällä, kun muuta ei jaksa. Se kun sujuu, niin sitä sitten mieluusti tekisi. Nyt kun fysiikkaan (ja biologiaan - mitenköhän sillekään ei jäänyt aikaa..) saisi samanlaisen draivin päälle. Päätin myös vetää F7 itseopiskellusti, koska yksi tunti kuunnellen meidän huonompaa (suhteellistahan se on, mutta en vain tule toimeen mein toisen fysiikan opettajan kanssa - pedagogiset taidot 0) fysiikan opettajaa sai turhautumiskäyrän nousuun ihan totaalisesti. Tekemistä riittää - jälleen. Mutta mä oikeastaan jollain kierolla tasolla nautin tästä, että tekemistä riittää ja on jokin suunta koko keväälle. Jokin tavoite mitä kohti pyrkiä. Se antaa aikas paljon motivaatiota.

Mutta osa viikosta oli aikas kiva. Torstaina näin piiitkästä aikaa paria sellaista kaveria, joiden kanssa oli puhuttu jo vaikka kuin kauan et pitäisi nähdä ja tehdä ja vaihella kuulumisia ja vaikka mitä. Oli kyllä kivaa. Ja perjantaina pääsin sellaisten tarjoilujen ääreen, että oksat pois. Onneksi N asuu naapurissa niin ei tarvinnut täydellä vatsalla tehdä muuta kuin hipsiä viereiseen rappuun. Eipä sitä ehkä olisi muuhun kyennytkään. :D Ilta jäi kuitenkin säälittävän lyhyeksi, koska unille oli pakko keretä ja illan kertaukset oli tekemättä.. Mutta ah ja oih, täytyy todeta, että mokkapalat on kyllä syntisen hyviä. ♥ Ja kun ne on muiden tekemiä, ei tule mietittyä niin paljoa, kuinka paljon sokeria ja kuin iso purkki tomusokeria pellilliseen on uponnut.. ;) Olisi saattanut liika miettiessä jäädä mokkapalat syömättä.

Jotta viikko ei olisi ollut ihan tylsä, sinne kyllä kerkesi mahtua vaikka ja mitä. Harmaita hiuksia aiheuttaneina ongelmina kodissa oli tällä viikolla reistaava lattiakaivo (tukkeutunut viemäri olikin oikein miellyttävä ongelma yhdentoista aikaan illalla, varsinkin kun pestävänä on pskanen koira ja se likavesi vaan tulvii viemäristä ulos.. Namnam..) sekä keittiön loisteputkilamppu, joka päätti sekin lopettaa yhteistyön illasta yhdentoista aikaan. Yllätyin tosin Kuopaksen nopeasta palvelusta, sillä heti seuraavana aamuna pari minuuttia yli seitsemän huoltosetä soittaa ja kysyy voiko lampun tulla vaihtamaan. Piti pyytää pari minuuttia odottamaan oven takana, että saa edes jotain vaatetta päälle. :D Ja jos näissä ei ollut jo tarpeeksi niin lauantai meni hienoisen ketutuksen vallassa, kun netti päätti lopettaa toimimasta. Huoh. Ja ainoa tekninen tuki, jonka saa nopeasti langan päähän, on tietenkin eksä, mikä lisäsi ketutusta entisestään. Sitä kun luulee pärjäävänsä mutta heti, kun tulee pienen pieni ongelma, menee sormi suuhun. Mulle on suotu sen verran teknistä taitoa reitittimien ja modeemien kanssa, että osaan kiskoa johdot seinästä irti. Jos se ei auta, I'm screwed. :D Plaah! Jaaa illasta sitten selvisi vielä sekin, että turhaanpa otin "tekniseen tukeen" yhteyttä, ongelma oli DNA:n päässä, joka oli katkaissut multa netin entisen sopimuksen loppumisen takia (ei ummarra, tämäkin kun piti olla kunnossa). Voi ärsytys..!

Näillä eväillä viikkoa 9 kohti.. :)