Fiiliksiä ja blogin ulkoasua

Blogi jatkaa edelleen samaa linjaa mitä aikaisemminkin mutta pienillä lisillä. Lukemisen vastapainona on ollut oikein kiva näpertää. Saapa ajatuksia vähän muualle, vaikka eipä se taida olla kovinkaan suuri ongelma. Ajatukset kun tuntuu karkaavan muualle vähän liiankin helposti. Tuttua varmaan kaikille. :D Banneria pitäisi muuttaa mutta siihen menee yleensä vähän liikaa aikaa ja energiaa, joten en edes uskalla miettiä koko projektia.

Tällä viikolla oli iltalukion koeviikko syksyn toisesta jaksosta, jossa oli kemman ja fysiikan kolmannet kurssit. Jaksoin puoleen väliin toista jaksoa tehdä säännöllisesti töitä fysiikan ja kemian kotitehtävien eteen. Marraskuun alussa kiireen (lue: näin yhtä kaveria, jolloin kotitehtävät jäi yhdeltä päivältä tekemättä) takia onnistuin jäämään jälkeen. Sitä huomaa, että on tosi vaikea saada itseä niskasta kiinni sitten jälkeen päin kun hommaa vaan kerääntyy ja kasaantuu. Marraskuun alku taisi muutenkin olla vaikeinta aikaa motivaation puutteen sekä oman elämän sekaisuuden vuoksi. Mitä pidemmälle marraskuu on mennyt, sitä parempi fiilis mulla on ollut kaiken suhteen. Toissa viikolla tunsin onnellisuutta siitä, että mulla on aivan huippuihana OMA sohva. :D Että näin. Otin sitten koeviikkoa edeltävänä viikonloppuna sekä tämän viikon alussa kaiken kiinni, missä olin jälkeen jäänyt.

Yleisellä tasolla fysiikan kolmannesta kurssista on jäänyt hirmuisen hyvä tuntuma. Huomasin tykkääväni heijastumislaskemisista sekä peili- ja linssilaskuista. Hirmuisen kivaa. Ja voi sitä tyytyväisyyden tunnetta, kun sai vastauksen johonkin tehtävään, joka tuntui olevan hurjan vaikea. Kuten olen todennut muutamalle kaverilleni, voin ihan oikeasti myöntää tykkäävääni fysiikasta. Ainakin tässä vaiheessa, kun vielä ymmärrän näitä asioita. Odotan kauhulla niitä kursseja, jotka menevät ihan totaalisesti yli hilseen. Mutta ainakaan Tammen Fysiikka-kirjasarjan tehtävät eivät aiheuttaneet liikaa harmaita hiuksia. Tein siis lähes kaikki kirjan tehtävät. Eilen illalla naureskelinkin äidilleni, että tämä tyttö varmaan tippuu korkealta ja kovaa, kunhan eteen lyödään vähän soveltavimpia tehtäviä. Mutta tässä vaiheessa nautin siitä tunteesta, etten ole ihan pihalla, kuten syksyn alussa pelkäsin olevani viimeistään kolmannen kurssin alussa. Hyvä minä!

Viime jakson koeviikolla toivoin himpun verran haastavampia kokeita fysiikan ensimmäisestä ja kemian kahdesta ekasta kurssista (sama opettaja), ja jälleen kurssin 3 kemian koe oli mielestäni helpohko. Fysiikan koe oli selvästi vaikeampi, mutta siltikin tehtävissä. Kävin kotona läpi tänään tehtävän, joka tuntui tentissä nopeasti vilkaistuna hankalalta, mutta se olikin aikas helppo. Hyvällä fiiliksellä siis läpi koeviikosta, numeroillahan ei niin väliä mutta ainahan ne kympit tuntuu kivoilta (perfektionisti? ehei...). Eilisen illan vietin hyvällä omallatunnolla sohvan pohjalla karkkia mutustaen. Tänään _piti_ tehdä FY2-kurssin rästiin jääneitä tehtäviä, ja onnistuinkin uhraamaan  laskuille aikaa hurjat 2 tuntia. A-M:n kanssa vietetty tyttöjen oma ilta oli enemmän kuin tarpeen. Viikonloppuna olisi tarkoitus hioa loppuun kakkoskurssin loput tehtävät. Maanantaina jatkuu heti fysiikan 4. kurssi hyvinkin tiiviillä tahdilla. Tästäpä taas etiäpäin.

Marraskuun loppu ja aurinkoiset päivät ♥ 

Aikataulutusta

Oi että mä olen tyytyväinen itseeni. Luistin parin tunnin verran fysiikan aloittamisesta (hyi paha paha minä) mutta sain aikaan aikataulua/lukusuunnitelmaa tehtyä! Hirrmuisen hyvä juttu. Joillekin ehkä saattaa toimia suurin piirteinen "jos nyt fysiikan 4 kurssi joulukuun alkuun mennessä" mutta ei mulle. Tarviin suhteellisen napakan ja tarkan aikataulun, aikaslailla ihan päiväkohtaisen, että jotain saan tehtyä. Muuten tulee morkkis, jos viikon suunnitelma on ihan täynnä ja olen laiskotellut liian paljon. Huomaa, että nyt 2 viikkoa venyneenä on hankala tuntea kovin suuria pettymyksen tunteita (ohimeneviä ehkä ;) ) siitä, että on ollut laiska, koska aikataulua ei sinänäsä ole! Mutta sepäs nyt sitten korjaantui tänään. Jes! Hyvä minä!

Sehän on tietty yksilöllistä kuin tarkan aikataulun kukin tarvittee. Itse tarvin siis hyvinkin tarkan, koska muuten venyn alkuviikon ja sit loppuviikko menee tuskastellessa, kun yrittää saada viikon tavoitteita täytetyksi. Excel on ollut mulle ihan korvaamaton apuväline suunnitelman tekemisessä. Tykkään kirjata sinne tehdyt tunnit että myös muut tapahtumat, joten sitä on älyttömän helppo muokata tarpeen vaatiessa. En varmaan ikin jaksaisi alkaa muokkailemaan käsin tehtyjä suunnitelmia. Liikaa vaivaa. Tän pitää olla helppoa, koska ei mulla ole ylimääräistä kapasiteettia käyttää aikataulun kanssa tuskasteluun.

Alla esimerkki viikon 49 suhteellisen tyhjästä pohjasta. 

Alustavaa alkuvuoden suunnitelmaa laittelinkin myös ylös. Tuntuu, että iso osa energiasta menee tuon fysiikan kanssa, joka vaatii yllättävän paljon tunteja. Toisaalta, jollen olisi venynyt, olisin saanut paljon enemmän aikaan esimerkiksi galenoksen tai biologian saralla. Mutta luotan nyt hiukka siihen, että fysiologia ja anatomia ovat edes jollain tasolla hallinnassa 2011 vuoden keväältä, eli en lähde ihan tyhjästä niiden kanssa (no vau.. :D ).

Sainpa tuossa äsken myös mailia, että meillä alkaisi olla 4 hengen porukka kasassa valmennuskeskuksen frendialennuksia varten. Ihan loistava juttu! Se tietää -15 % alennusta eli noin 250 euron säästöä. Mahtavaa! Sillähän kustantaa melkein kuukauden ruoat sekä itselleni junamatkat Helsinkiin (I:n selkä kun edelleen kaipaa osteopaattia, ja hyvät pirulaiset pitää vastaanottoa ihan liian kaukana Kuopiosta..)!

Venymistä ja pohdintaa

Tämä päivä on ollut ihan saamaton. Taas. Mistä näitä riittää?! Aikaa olisi mutta se tulee käytettyä hyvin tehokkaasti koneen ääressä "aikataulua tekemässä". Ja pah! Sain jopa avattua excelin mutta sinne mitään aikataulua tullut. Selailin blogeja sieltä täältä sekä juttelin naamakirjassa, ihan vähän selailin kurssiaikataulua valmennuskeskuksen sivuilta ja älyvuotoa. Oikein tehokas torstai-ilta. Huoh.

Jotenkin tuntuu, että motivaatio (tai oikeastaan se aloittaminen) lipsuu. Ja mitä pidempään menee, että aloittaminen tökkii, sitä vaikeampaa se on. Huomattu. Koti ei taida sopia opiskelupaikaksi tällä hetkellä, kun rytmiä ei ole saanut päälle. Tietokone, televisio, pleikka, koirat... Ihan liikaa häiriötä. Olen aina ajatellut olevani oikein hyvä opiskelemaan omassa kotona, koska tarvitsen rauhaa. Mutta nyt huomaan, että se tökkii. Olen jollain tasolla jopa yllättynyt, ja samalla pettynyt. Tulee väkisinkin mieleen, että mitä jos vaan en ihan oikiasti tahdokaan tätä NIIN paljoa, kun ei edes aloittaminen onnistu. Tein töitä ahkerasti muutama viikko sitten, pari lipsumis-päivää välissä ja tada - here we are. Edelleen tahdon. Haaveilen. Ja ajattelen aina, että huomenna paremmin. Huomenna mä aloitan. No nyt alkais pikkuhiljaa olla aika.

Pääasiassa kaikki tämä pohdinta (myös oman aikataulun ja lukusuunnitelman/-tekniikan) lukupaikasta alkoi maanantaina, kun muutama kaveri poikkesi kylässä. Yksi heistä opiskelee lääkiksen toista (... kolmatta..?) vuotta (herranjumala kun en oikeasti muista monesko vuosi, ihan jää vaivaamaan.. :D ) vuotta ja sivuttiin omaa luku-urakkaa + miten hän oli valmistautunut. Puhe tuli juurikin motivaation puutteesta ja siitä, että tällä hetkellä aloitus tökkii. Jaksamista olisi vielä illallakin iltalukion/töiden jälkeen, mulle illat ei ole ongelma mutta ongelma on se, että mää venyn! Olisikohan se erokin vielä taustalla, joka syö motivaatiota.. Pohdin tätä vielä illalla aksatreenien jälkeen ja muutama päivä sen jälkeen. Alan pikkuhiljaa päätyä siihen, että mun on kyllä tässä vaiheessa löydettävä joku muu opiskelutila kuin koti, jos homma ei ala luistaa. Lipsumispäiville ei olisi varaa. Ei yhtään. 

Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, sillä kaipaan suht rauhallista paikkaa. Monet opiskelee baarissa tai kahvilassa. Minen kykene. Jään seuraamaan ympärillä vaihtuvia ihmisiä, kuuntelemaan kolinoita ja kilinöitä sekä ihmisten juttelemisia. Eieiei. No joo, korvatulpista voisi olla hyötyä mutta lähtökohtaisesti rauhallisempi tila olisi pop. Jollei sitten jokin tosi rauhallinen kahvila ison pöydän ja korvatulppien kanssa.. No, tässä vaiheessa olisi hyvä löytää kuitenkin opiskelulle/lukemiselle tarkoitettu tila. Olen 6 vuoden ajan tehnyt kaikki koelukemiset omassa kotona oman keittiönpöydän ääressä. Tämäkin on muutos, ja siinä voi mennä hetki aikaa orientoitua. 

Rajasin tilat muutamaan mahdolliseen - yliopiston Karsinaan, joka on käytössä 24/7 oman sähköisen avaimen kanssa. Kuvan perusteella, jonka yliopiston sivuilta bongasin, se sisältää pelkästään tilan, jossa on miljuuna tietokonetta yhdessä huoneessa. Tilaa omien tavaroiden laskemiselle ei ole paljon, ja se tietokone.. Toisaalta, kone ehk voisi olla hyvä, jos jotain haluaa tarkistaa. Itsellä kun ei ole mitään tietoa kuin käytetty Karsina on. Kuulin tästä aikoinaan exäni kaverilta, joka tuntui aina tekevän tehtäviä aamu neljään asti (voi näitä hulluja.. :D Jotkut sentäs tarvittee unta vaiks nukkumaanmenoaika myöhään venyykin, kuten nyt.. huoh...). 

Toinen ihan hyvä vaihtoehto voisi olla ihan kirjasto. Jokin syrjäinen pöytä jostain kirjaston hiljaisesta osasta. Oulusta mulle tulis mieleen montakin kohtaa, jonne voisin kuvitella meneväni istumaan. Kuopion kirjastoa olen käyttänyt ihan liian vähän. Eiköhän sieltäkin voisi joku soppi löytyä, jossa en ole ihan kaiken kansan nähtävillä. Sekin jotenkin tuntuu ahdistavan. Kunhan saan koeviikon ohi, lähden tekemään kierroksen kirjastossa ja tutkimaan vaihtoehtoja. Siihen asti pitäisi pärjätä kotona.

Samaisena maanantain iltana pohdimme tyttöjen kanssa lyhyesti myös iltalukion hyödyllisyyttä pääsykoetta ajatellen. Fysiikan suhteen lähden liikkeelle ihan nollatasosta, ja sen kyllä huomaa. Mutta faktahan on se, että lukiossa käydään koko fysiikan osa-alue hirmuisen laajasti, ja selviäisin pääsykokeesta varmaan huomattavasti kevyemmällä opettelulla, kunhan kävisi pääasiat hyvin läpi. Jos kävisin kaikki 8 kurssia iltalukion puolella, saisin ne ohi vasta maaliskuussa. Se on hiukka myöhäinen aika siirtyä soveltaviin tehtäviin. 2 kuukautta ei ole pitkä aika, kuitenkin jonkin sortin kertaustakin olisi tehtävä. Se on varma juttu. Ja koska motivaatiokin on tällä hetkellä hävöksissä, alkaa kummasti valmennuskurssi houkutella. Jos olisin ollut Oulussa, olisin aloittanut valmennuskeskuksen marraskuun kurssilla ihan takuuvarmasti. Ja jos Kuopiossa olisi samanlainen, olisin ilmoittanut itseni sinne jo kesän lopulla (puhumattakaan frendialeista, murr..). Olen pähkäillyt koti- ja tammikuun-kurssin väliä, ja aloin jo päätyä siihen, että iltalukio riittää tänä vuonna. Mutta maanantain jälkeen alkoi tuntua siltä, että iltalukio ei tosiaan riitä. Nyt olisi tärkeä keskittyä olennaiseen, ei yrittää hallita KAIKKEA, jos oikeasti meinaa yrittää. Eipä siinä etteikö kaikesta olisi hyötyä, mutta aika tulee vastaan ja oma oppimiskapasiteettikin ehkä. Fysiikassa on paljon sisäistettävää. Tuntuu, että tavara alkaa tippua toisesta korvasta ulos sitä mukaa mitä uutta sinne syydetään. :D

Olen viimeiset pari päivää (venymisen ohella) tutkinut valmennuskeskuksen aikatauluja, kurssimahdollisuuksia ja suunnitellut omaa rahatilannetta. Iso menoerä hirvittää. Samoin hirvittää se, että iltalukion avulla floppaisin ihan täysin. Sieltä tuntuu muutenkin olevan vaikea löytää vertaistukea. Joko porukka on niin nuorta, että suorittavat itse lukiota. Samaa kurssia pyörii joka jaksossa 2, joten tuntuu, että ne vähäiset kontaktit hävisivät juurikin sille toiselle kurssikerralle, joka itselle ei sovi. Saatikka se, että kemmaakin järjestetään useassa jaksossa, joten yksi oikein potentiaalinen vertaistuki näyttää suorittavan kurssit myöhemmin kuin minä. Plaah. 

Rahatilanne ei ole täysin toivoton (kiitos osa-aikatöiden ja uskomattoman helposti järjestyneiden joustavien työvuorojen ♥ I-H-A-N-A-A!! ), ja kykenisin osallistumaan sikakallillejaylihinnoitetulle kurssille. Tosin, kevät menisi aika miinukselle, ja selviäisiin nipin napin toukokuun loppuun, jollei suurempia menoeriä tulisi.. Mutta mitenpä niitäkään ennustaa. Äitini oli kovasti sitä mieltä, että eiköhän ne rahat jostain revitä. Joululahjaksi joulupukille toivetta, että saisikos kurssi-rahaa (ja mie kun toivoin niin saavani vihdoin I:lle manttelin treenejä varten.. ) ja paljon lämpimiä ajatuksia. Olin myös säästellyt viime kesän rahoja toista isoa ja tärkeää juttua varten, joten sekin sitten saattaa kariutua tämän myötä, jos rahaa ei olekaan tarpeen vaatiessa. Toisaalta, jos joskus tulisi tilanne, että tämä juttu olisi toteutumassa, sitä sitten lainailtaisi vanhemmilta sen verta rahaa, että unelmat toteutuisi. Elämistä vartenhan se elämä on.

Ja juurikin tämän lauseen pohjalta olen alkanut päätyä siihen, että käyn viimeisen lukion kurssin nyt ennen joulua (FY4) ja taidan aloittaa tammikuun valmennuskurssilla ihan paikan päällä. Samalla vielä pohdittiin, että kotikurssi voisi olla hyvä ottaa mukaan videoiden katselua varten. Rahallisesti se alkaa olla jo ihan sama ottaako kurssia vai ei.. Sitä rahaa kun menee jo tässä vaiheessa NIIN paljon, ei muutama satku sinne tänne enää hetkauta.. Ja jos materiaalit saa käyttöön jo ennen tammikuun kurssin alkua (sehän pitäisi vielä tarkistaa), voisin aloitella videoiden katselua jo joululoman aikoihin ja orientoitua sitäkin kautta. 

Tein itseä varten hyvät ja huonot -puolet listan, ja laitanpa sen nyt tähänkin. :) Voihan se olla, että joku kaunis vuosi joku muukin miettii näitä asioita, ja ehkäpä tästä on apua.

PROS:
- aikataulutus: rytmiä ja ryhtiä opiskeluun
- vertaistuki
- epäselvien asioiden läpikäynti opettajan johdolla
- asioiden katsominen videoilta useaan kertaan (KOTI-kurssi)
(- seuraavana vuonna pääsee samalle kurssille takuulla) (toivotaan, että ei tarvetta :D )

CONS:
- Hinta
- pakkorako käydä kurssilla, koska siitä on paljon maksanut
- liian nopea tahti (osa-aikatyössäkäyvälle / ensikertalaiselle)?


Mulla oli ehk muutakin tuossa listalla mut nyt tökkii.. Lisään myöhemmin, jos tulee mieleen.
Laitoin valmennuskeskukselle viestiä tammikuun kurssin aikataulusta (kuin monta kertaa viikossa), koska se oli hyvin epämääräisesti sanottu nettisivulla. Joku ystävällinen sielu tosin jo vastailikin älyvuodossa, että ainakin Helsingin vastaava kurssi etenee 3-4 krt viikossa, mikä tuntuu ihan kohtuulliselta. Iso osa työstähän tehdään kuitenkin itsenäisesti. Kurssihan vaan tukee. Odotellaan maili ja pohditaan sitten lisää. 

And you are?

Kuva täältä

Blogiyritys nro II. Ensimmäinen kuoli jo heinä-elokuun vaihteessa motivaation ajanpuutteen vuoksi. Kirjoitin sinne ehkä... 3 kunnollista tekstiä, mutta postaukset 4 viikon ajalta käsittelivät aika pitkälti aikatauluja. Miten viikot olivat toteutuneet. Oli hirmuisen masentavaa kirjoittaa joka kerta postaus, jossa suunniteltu aikataulu kusi minkä kerkes (8h työpäivät, real life, motivaation puute, epärealistinen suunnitelma, jota on mahdoton toteuttaa työpäivän jälkeen... you name it). Aloitin nyt sitten ihan puhtaalta pöydältä uuden blogin kanssa. Pääosin siksi, että en tahtonut liittää tähän heinäkuista yritelmääni mutta haluan säilyttää sen tulevaa varten sellaisena "ei näin" -muistutuksena. Ja keksin vihdoin ja viimein tarpeeksi yleispätevän blogiosoitteen (vinkupallo ♥ ). Tänne voin sitten tulevaisuudessa siirtää toisen blogini, jota olen kirjoittanut yhteensä noin ehkä 3 vuoden ajan vaikka tekstejä löytyy jo vuodelta 2009. En halunnut alkaa kirjoittamaan pääsykoe-asioita tämän toisen blogin yhteyteen, vaan pidän ne mieluusti erillään ainakin tässä vaiheessa (riippuu pääsenkö sisään vai en.. hah ).

Yleensä blogeista löytyy lyhyehkö esittely siitä, kuka kirjoittaja on. Mietin hirmuisen pitkään teenkö tätä kirjoitusta ollenkaan. Mutta sen tiedän, että ihmiset ovat uteliaita. Millaisia kilpakumppaneita ympäri Suomea löytyy. Miten he valmistautuvat. Mitä he tekevät. Kuinka paljon. Ovatko he parempia. 

En nyt sano, että kaikki ajattelisivat juuri näin, mutta kyllä heitäkin löytyy, uskokaa pois. Itsekin syyllistyn tähän, ja se onkin yksi huonompia ja samalla parhaimpia puoliani opiskelua ajatellen. Vertaan itseäni jatkuvasti muihin, kuinka en osaa vielä niin hyvin kuin muut. Se on joskus hirmuisen raskasta. Mutta samalla se on voima, joka laittaa tekemään niitä hommia, jotta yltäisin samalle tasolle. Kaksiteräinen miekka. 

No kuitenkin. 

Blogin sivupalkki kertoo paljon. Naispuoleinen ja ikä alkaa pikkuhiljaa lähestyä 30-ikävuoden rajapyykkiä (ikäkriisi? Ehei, ei  vielä!). Lukiosta on aikaa noin seitsemän vuotta. Näihin 7 vuoteen on mahtunut yksi suoritettu ammatti, ja toinen olisi suurin piirtein gradua vaille valmis. Eli ihan hukkaan ei ole viimeiset vuodet menneet. Erittäin opettavaisia vuosia, mitään en pois vaihtaisi. Lääkiksen suhteen olen kuiten yksi meistä myöhäisheräilijöistä, mutta uskon kovasti siihen, että ikinä ei ole liian myöhäistä. Onhan tämä muhinut jo vuosia odottaen sitä oikeaa aikaa. Kyllähän se välillä pistää mietityttämään, kun kaverit ympärillä valmistuu ja liikkuvat (työ)elämässä siihen suuntaan, johon itsekin kuvittelin liikkuvani vielä 2 vuotta sitten. Mutta, tällä mennään. Vielä ei kaduta.

Ihmiset ovat yleensä myös hirmuisen kiinnostuneita siitä, miltä tasolta kukakin lähtee yrittämään sisäänpääsyä. Sivupalkki jälleen paljastaa, että tämä on ihan ensimmäinen halukertani. Itsellä tilanne on se, että kemiat ovat tuttuja jo kolmelta pääsykoerupeamalta, joista 2 kantoi hedelmää. Selvennöksenä siis, että yksikään näistä kolmesta pyrkimisestä ei ole ollut lääkikseen. Viimeisin pääsykoelukukevät oli vuonna 2011 eli muutama vuosi sitten. Lukion kemman lisäksi pääsykoekirjana oli vielä pyrkimisvuosinani ah-niin-ihana IFA, joten sitäkin on tullut tahkottua jo useampaan kertaan. Nykyään kun lääkiksen pääsykoe on sen verta soveltava ja lukion tietorajan ylittävä, koen huomattavaksi eduksi sen, että olen IFAa aikoinani tahkonut useampaan kertaan.  

Pieni osa harjoittelumateriaalista.. ;)

Fysiikan osalta onkin niin hieno tilanne, että lähdin tänä syksynä aivan tyhjistä liikkeelle. Lukiossa aikoinaan luin yhden pakollisen kurssin. Olin kirjaimellisesti huono matemaattisissa aineissa, ja silti kirjoitin kemian ja pitkän matematiikan. Siihen aikaan en kummastakaan aineesta paljoa ymmärtänyt, joten ihmettelen edelleen, että päästivät koko kirjoituksista läpi. ;) Vanhempani eivät ymmärtäneet, että motivaationi oli täysi nolla, ja pakotettuna jouduin menemään uusintayritykseen matikan ja kemman osalta. Hukkaan heitetty uusintakerta, tulivat takaisin huonompina kuin olivat alunperin olleet. Tästä syystä, nyt 2014 kevään pääsykokeessa, se mikä ratkaisee, on pääsykoemenestykseni. Ylioppilastodistuksella ja sen arvosanoilla ei saa aloituspisteitä nimeksikään, joten näillä mennään etiäpäin.

Elokuusta marraskuuhun, näihin neljään kuukauteen on mahtunut hyvin paljon. Aloitin iltalukiossa ja olen kahminut sieltä tähän mennessä kaiken kemian ja fysiikan osalta, mitä on tarjolla ollut. Marraskuun loppuun mennessä tulee suoritetuksi 3 kurssia kummastakin, ja fysiikan 4. kurssi pyörähtää käyntiin heti joulukuun alusta. Tahti on himpun verran hidas, mutta ehkä se on nyt syksyn mittaan ollut ihan hyvä. Syys-lokakuun vaihteessa päättyi myös pitkäaikainen parisuhteeni, ja eron jälkeen on ollut hirmuisen vaikea saada motivaatiota kohdilleen. Taitaa olla sanomattakin selvää, että olen itseeni tyytyväinen, kun olen saanut järjestettyä elämäni kohdilleen kuukaudessa, ja löytänyt jostain voimia jaksaa puskea eteenpäin edes jollakin tasolla. Tästä on hyvä jatkaa kevättä kohti, joka tulee olemaan hirmuisen rankka. 

Löysin joku marraskuinen ilta Mungolifen blogia selatessani lauselman, joka joku ihana ihminen oli Annalle kirjoittanut. Tämä on jostain syystä toiminut mulle sellaisena voimanantajana kaiken keskellä. Aluksi se oli ennemminkin tuota eroprosessin läpikäymistä varten (omalla kohdalla siis). Mutta vielä näin jälkeenpäin, tämä silti antaa voimaa jaksaa lukea pääsykokeeseen, kun meinaa ahdistaa ja motivaatio on hävöksissä. Se saa mut ajattelemaan, että kaikki tapahtuu syystä. Ja muiden tekemisten ei pitäisi antaa vaikuttaa liikaa.