And so we begin..

Takana aikaslailla viimeinen (täysi) työviikko, mikä tarkoittaa lomaa (♥). Ja sitä aloittamista. Lukemisten aloittamista siis. Ja vapaamman arjen aloittamista. Ja jos Forecan säätiedotukseen on luottamista, vapaampi arki kyllä kelpaa! Huima muutos säätiloissa viime viikkoihin verrattuna. Tosin viikonlopulle voisin toivoa hiukkasen edes pilviä, eli jos tuo tiedotus paikkaansa pitää niin oikein hyvä. Oman seuran kisat järkätään ko. viikonloppuna ja ilmoittauduin sunnuntaiksi +8h päiväksi töihin. Tulee tuskaista seistä kentällä tunteja, jos aurinko paahtaa niskaan pilvettömältä taivaalta. Viimeistään silloin taitaa olla tarve kaivaa aurinkorasvat kaapista. Tänä kesänä niitä kun ei ole pahemmin tarvittu..

Hurrrrja naapurin peto ♥

Olin alustavasti tehnyt (lue: miettinyt päässä) hyvin ympäripyöreää lukusuunnitelmaa elo-/syyskuulle.  Viime viikolla aloin miettimään sitä sitten vähän tarkemmin ja tajusin, että pyhpah, en kykene tekemään parin kuukauden suunnitelmaa lonkalta, jollen suunnittele vähän pidemmälle sitä miten meinaan kurssit kokonaisuudessa käydä läpi. Mihin mennessä. Ja tosiaan, miten. Pelkistä lukiokirjoista vai yhdistellen vähän vaativampia tehtävätyyppejä sieltä täältä. Ja missä järjestyksessä kurssit.. Joo, ei se lukusuunnitelman tekeminen ollutkaan ihan muutaman tunnin ja yhden illan juttu. Meni melkein kolme iltaa (ja yksi yö..) siihen, että sorvasin alustavaa aikataulua syksylle. Varsinkin kun muuttelin taktiikkaani jatkuvasti. Keksin yhden mutta päätin edetä toisella tavalla.. Enkä edes halua ajatella sitä, että pari pientä muuttuvaa tekijää voi pyöräyttää koko lukusuunnitelman ympäri. Tosin, vaikka niin kävisikin, niin ainakin on sotasuunnitelma valmiina sen suhteen miten asiat läpi käyn, eli sitten vaan muokataan aikatauluja.

Tämä on sinänsä kovinkin mielenkiintoinen prosessi, sillä kaksi kertaa hakeneena ja tietyissä asioissa epäonnistuneena haluaisi kovasti välttyä tekemästä samoja virheitä. Ja tyhmäähän se olisi sortua samoihin juttuihin. Itsellä ekana vastaan tulee se, että lukusuunnitelma on yleensä ollut liian tiukka. Ei niinkään kemman tai biologian osalta, ennemmin fysiikan. Ja se, ettei vapaille ole jätetty tarpeeksi aikaa. Jos tosiaan olisin elänyt täydellisessä maailmassa, jossa olen super-yli-ihminen enkä tarvi mitään palautumisaikaa tai vapaata, olisin voinutkin jopa pysyä lukusuunnitelmissani. Ehkä.. Kai. Tai sitten en. :D Mutta no, tarpeeksi löysä (muttei myöskään liian väljä) lukusuunnitelma oli prioriteetti nro 1. Sellainen suunnitelma, missä pysyminen on oikeasti realistista ja todennäköisesti myös hiukka kirimään edelle.

Toinen asia mitä on tullut mietittyä on myös se, että missä menee raja siihen, ettei tee liikaa töitä syksyllä ja ole ihan lopussa sitten keväällä. Mä ehkä osittaisesti tunnistin näitä oireita itsessäni kahtena viime keväänä. Aloitin hirmuisella innolla ja draivilla syksyllä, mutta sen ylläpitäminen kävi aikas rankaksi. Toki näille parille keväälle nyt sattui vähän sitä sun tätä mikä kulutti jaksamista, mikä sitten ehk osittain heijastui lukemisiin. Että sinänsä on vaikea arvioida mikä vaikutti mihinkin ja kuinka paljon. Mutta tämä asia on kuitenkin sellainen, minkä yritän pitää mielessä ja tehdä työtä sitten sen mukaan. Tasapainottaa vapaa-ajalla ja pitää lukutunnit kuitenkin suht maltillisina alun osalta (ei mitään 8h lukupäiviä kuten viime syksynä..). Tai tämä olisi nyt kovasti tämän syksyn suunnitelma. Niin, ja jos pari pikku juttua menee tosi tosi tosi nappiin niin lokakuu voi olla aikasmoista säätämistä lukujen osalta. Mutta koska muuttujia on vähän liikaa niin tuota on vielä tässä vaiheessa turha miettiä sen suuremmin.

Ajattelin tänä syksynä/vuonna rikkoa vähän kaavoja sen puolesta, että en lähde käymään asioita kurssi kerrallaan alusta. Pohjia on eli mikään ei lähde nollista, ja olen tehnyt niin kahtena vuonna. Fysiikan kanssa se ei vaan toiminut. Alkupään (2-5) kurssit on tullut käytyä kunnolla ja sitten tada, loppui aika kesken rauhalliselle läpikäynnille ja edelleen kurssit 6-8 ovat paljon huonommin hallussa. Ajattelin alunperin aloittaa kurssista 8, koska se on itselle mieluisampi kuin 6 tai 7 (hahhah.. ei yllätä, jos vähänkään miettii mun historiaa sähkö-kurssien kanssa :D ). Päätin kumminkin ottaa härkää sarvista, tarttua kutoseen ja aloittaa siitä. Yksi syy myös tähän oli se, että FY7 olisi todennäköisesti osittain osunut lokakuulle, mikä saattaa olla rikkonainen lukukuukausi. Se kurssi, joka mulla oikeasti on heikoimmassa hapessa ja vaatii eniten työtä. Juuei. Tarkoitus olisi myös tehdä VK:n kurssitehtävät + Yo-tehtäviä lukiokirjojen läpikäynnin sivussa. Ettei nyt vaan tule sorruttua siihen, että tekisin liian helppoja tehtäviä ja tuudittautuisin siihen tunteeseen, että jeejee, onpas helppoa ja hyvin menee. :þ Hyvin suurella todennäköisyydellä vanhat pääsykoetehtävät jää keväämmälle. Ainakin pääosin.

Biologian ja kemman osalta meinaan seurata VK:n tahtia ja kurssijaottelua. Ei, en meinaa osallistua uudelle valmennuskurssille. Kyllä kaksi kertaa saa luvan olla ihan riittävä määrä. Eikä oikein tuo rahatilanne anna myöten. Tai vaikka ehkä saattaisi antaakin, niin en ehk olisi valmis maksamaan uusiksi siitä. Viime vuonna KOTI-kurssista en tuntenut saavani niin paljoa irti mitä vuosi aiemmin, koska kemman ja biologian opettajat vaihtui Lauran ( parasta koko vuoden 2013-2014 kurssissa ♥ ) jäädessä pois.  Mutta tykkäsin siitä, kuinka asioita oli nivottu aihealueittain eri kursseista erityisesti kemman osalta. Kokonaiskuva muodostui paljon helpommin, koska asioitahan on ripoteltu enemmän ja vähemmän pitkin poikin kursseja. Kemman osalta meinaan käydä läpi lukiotehtävien  (käynkö kaikki tehtävät lukiokirjoista vai osittain, en ole vielä päättänyt)  sivussa VK:n matskujen tehtävät + yo-tehtäviä. Siinä sivussa tulee varmaan käytyä vanhoja pääsykoetehtäviäkin, sillä VK:n kotitehtävälistoissa niitäkin vilisi ihan kiitettävästi. Sama homma taitaa oikeastaan olla myös fysiikan osalta. Eli ehkä ne ei jääkään kevääseen.

Kaikkia kursseja tulee käytyä heti alusta alkaen. Viime vuonna luin kaikkia kolmea ainetta viikoittain. Tässä ainakin itsellä oli vaarana se, että joku jäi aina jostain syystä taka-alalle. Alkusyksystä se oli kemma, loppukeväästä biologia. Nyt meinaan swappailla kurssien kesken, eli viikossa käyn kahta ainetta. Uusi taktiikka itselle. Saa nähdä laajennanko tämän koskemaan kahta viikkoa. Tosin aihealuejakoni pitäisi soveltua ihan hyvin viikon sykleihin, eli saa nähdä miten homma lähtee käyntiin. Muokataan sen mukaan miten hommat alkaa sujua ja näkee miten mikäkin toimii. :)

Orientoiduin viime viikonloppuna hitaasti mutta varmasti lukemiseenkin. Nimittäin kontaktoimalla Physica kutosen. :D

Ja raivaamalla keittiön pöydän. Näköjään osaan ympätä sen täyteen tavaraa ilman pääsykoematskujakin..

C'mon girl.. sukat.. Oikeesti? :D (puhtaat, mutta silti..)

Orientoitumismusiikkia. Kyllä tästä tabletista on vaan ollut niin hirmuisesti iloa ettei tosi ♥
(p.s. totally hooked, Kygon uusimmassa biisissä on sitä jotain. Kannattee tsekata jos ei ole vielä tuttu! :) )

Olin reipas ja sain aloiteltua lukemisprojektia sunnuntaina. Hyvin minimalistisesti mutta hei, eikös sitä sanota, että aloittaminen on vaikeinta? Eli hyvä minä, ensimmäinen askel otettu! Tänään (siis maanantaina) luin ekan kappaleen loppuun ja aktivoin ko. Mnemosynen kortit ohjelmasta. Ja kyllä, Mnemo tulee pyörimään koko kevään yhtenä tärkeänä osana lukemistani, jälleen. :) Nollasin korttien laskurit, kesän aikana oli kertynyt kerrattavia kortteja aikas monta. En ollut avannut ohjelmaa sitten toukokuun. Kävin tänään lisättävät kortit läpi ja muokkasin muutamaa hiukka, ja olettaisin myös jatkon menevän samalla kaavalla. Eli aikas kivuttomasti korttien teon suhteen. Säästää himpun verran aikaa verrattuna siihen, että ne väkertäisi ihan tyhjistä. Seuraavaksi pitäisi mennä ahertamaan kappaleen tehtävät ja aloittelemaan myös kemmaa. Mutta jostain syystä jäin kiinni tähän blogiin ja tämän kyseisen tekstin kirjoittamiseen. ;) Mun piti lopetella jo tunti sitten ja mennä jatkamaan lukuja mutta ohohups. Sitä sattuu. Onneksi olen ihan hyvässä vauhdissa tekemisen suhteen, ja saanpahan tämän postauksen mielen päältä pois. :)

Sain myös postia Oulusta isältäni, joka oli shoppaillut puolestani Verkkokaupassa. Entinen hiireni sanoi sopimuksen irti totaalisesti ja piti saada uusi. Pikaisella selailulla törmäsin tuohon hiireen, ja se oli ihan pakko kotiuttaa. Harvassa halvassa langattomassa hiiressä oli tällaista ulkonäköä viiden näppäintoiminnon lisäksi. Erittäin tyytyväinen valintaani. :) Myyjä olikin kaupassa todennut isälleni, että eipä tuo nyt kovin miehinen ole (hiiri oli siis tarjouskopassa Oulun myymälässä, joten ei ole vissiin mennyt kaupaksi). :D No ei ole ei, se on nyt tosi juttu.

Prismassa oli myös Classicit tarjouksessa alle euron kipale. Piti ihan vaan vähän hamstrata kesäjätskiä kotio, kun halvalla sai.

Niin, tässä kuvassa on vaan osa.. ;)

MinttuClassikin voittanutta vaan ei ole ♥

Pikku-B:kin kasvaa kovaa vauhtia. Kersalla ikää on jo hurjat 9 viikkoa. 

Mammakoira :)

Koska musta alkaa tuntua, ettei Riimistä tallennu yhtään kuvaa (johtuen ehk siitä, että se näyttää murjottavan lähes joka kuvassa..) niin onpahan edes yksi. Urpo jäi parina päivänä jumiin olohuoneen portin taakse ja löysin sen sieltä töistä kotiuduttuani. En vaan voi ymmärtää mikä tarve harmaarukkasella on pyrkiä porttien taakse, ja vielä jäädä kiinni itseteossa jumiutumalla väärälle puolelle (niin että kannattiko :D ). Pikkasen oli noloa koiraa kotona vastassa, kun oli ohohups vahingossa lipsahtanut portin toiselle puolen.

Niin että eipäs muuta kuin nautinnollista viikon alkua itse kullekin. ♥ Tämä suuntaa laskemaan uuden vuoden ekan laskun (ja jatkamaan hyvin hyvin monta perään :) ).

Jos yhden lisäpäivän saisi..

Koska Valmennuskeskus päätti mun puolesta, että tänä iltana ei enää opiskella (pirulaiset päivittävät sivustoa ja teknisistä syistä videot ei näy, huoh..) niin tullaan sitten 'hyvällä' omallatunnolla päivittämään blogia. Ja sana hyvällä heittomerkeissä, koska pieni ääni mun pääkopassa uhkaa huutaa että haloo nainen, kylläpä sitä muutakin voisi tehdä kuin katsoa videoita (milloinka se tekeminen loppuisi..).  Mutta jos nyt nopeasti kokoasi yhteen viimeisten viikkojen kuulumisia ja suikkaisi unille. :) Onpahan tässä jo  vierähtänyt ohohups 3 viikkoa viime päivityksestä.

(+ kiitos jälleen teille ihanille jotka jotain kommentoitte. Huomattu, tykätty ja viime postauksen tsemppauksista lisämotivaatiota  saatu niiiiin älyttömän paljon ettei tosi. Niin ♥)

Otsikkoon viitaten - musta tuntuu jälleen, ettei aika vaan riitä. Tai siis, ei ahdista. Ei ole yhtään sellainen olo, että mua nyt jotenkin ahdistaisi se, että ollaan jo helmikuussa. Mikä on vähän jopa pelottavaa. Mietin tuossa joskus helmikuun alkupuolella, että kuuluisiko mua ahdistaa? Tai edes tuntua hiukan siltä, että iiiiik! Paniikki! :D Toisaalta, ehkä sen voisi ajatella myös siten, että se on hyvä asia, ettei kerkeä ahdistella ja kerätä paniikkia, koska sekin vaikuttaa oppimiseen.. No, kuitenkin. Ei ahdista. Mutta silti tuntuu, että tätä tekemistä on vaan ihan kauhean paljon ja kovasti tulee mietittyä, että miten sitä kerkeää käydä kaiken läpi. Olen tosin ottanut tähän sellaisen realistisen lähestymistavan, että kerkeän mitä kerkeän ja jos jotain jää vähän heikommalle läpikäymiselle, niin minkäs teet. Ja ei, en mä tällä nyt itselle oikeuta sitä, että mistään luistaisin, vaan yritän kyllä parhaani mukaan kaiken saada käytyä ja opeteltua hyvin. Alustavaa lukusuunnitelmaa on jälleen kasattu ja fysiikoiden suhteen näyttää ihan kivalta. :) Tai no... riippuu varmaan paljonko aikaa FY6 ja FY7 vievät. Urgh.

Ja jälleen... Prkleen alkuvuoden notkahdus. Ilman sitä tämä kaikki näyttäisi niiiiiin paljon paremmalta. Turhapa sitä on vatvoa mutta saamari, jos mie sen miehen jossain vielä näen ja sattuu olemaan jotain painavaa käden ulottuvilla niin saatan kokeilla onneani tarkkuusammunnan suhteen. :D

Excel on edelleen toiminut aikatauluttajana lukujen edetessä. Alkusyksystä siirryin käyttämään normi kalenteria, koska se kulki mukana yliopistolla ja se oli siellä helpompi pitää ajan tasalla. Mutta nyt varsinkin tabletin hommaamisen jälkeen en ole koko kalenteriin koskenutkaan vaan merkkaan kaikki taas exceliin ylös. Helpompi muokata. Ja väritellä. :) Ihan mua varten.

Viime postauksessa valitin sitä, että kemman kanssa ei suju. No nyt sujuu ja hyvin. :) Tartuin lukiokirjoihin ja kävin kursseista 1-4 kaikki stoikiometriaan liittyvät peruslaskut läpi. Siihen uhraantui aikaa noin kolmasosa koko viikon työpanoksesta mutta se oli kyllä tarpeen. Kemiahan oli jäänyt suhteellisesti vähän taka-alalle, joten ihanpa hyvä siihenkin oli hiukka panostaa ja saada laskupohjat kuntoon.

En ole yrittänytkään vääntäytyä yliopistolle lukemaan, koska hommien teko on onnistunut kotona ihan kivasti. Tykkään siitä, että päivästä valoisan aikaan voi käydä treenimässä/lenkillä ja sitten jatkaa hommia iltapainotteisesti. Itselle tehokkainta aikaa on selvästi aamupäivä ja ilta kello 18 jälkeen. Siinä (ilta)päivästä on sellainen gappi, milloin keskittyminen vähän meinaa herpaantua, joten olen sitten painottanut tuota tekemistä vähän sen mukaan miltä on tuntunut. Hommia olen tehnyt myöhäisimmillään johonkin puoleen yöhön, jonka jälkeen olen hipsinyt unille. Herätys on ollut nukkumaanmenoajasta riippuen siinä 7-7:30 ja lukemassa siis viimeistään puoli yhdeksän. Kotilukemisessa on se hyvä puoli, että aamupalan voi syödä mnemon kertauksia tehdessä tai laskemista aloittaessa. Jos lähtisi yliopistolle, syömiseen ja itsensä asialliseen kuntoon laittamisessa menisi 'turhaa' aikaa, joka nyt ei mene sitten hukkaan. Eli joo, tämä meininki ja kirjoihin hukuttautuminen kotona sopii mulle paremmin kuin hyvin, kun sain juurikin sen lukurytmin päälle mitä kaipailin.

Kuminpurua.. sitä riittää. Ja sitä löytyy oikeasti i-h-a-n joka paikasta keittiöstä. Kuvanotosta hetkeä myöhemmin olin onnistunut huitomaan annoksen aamupalaleipien päälle. :D Sen siitä saa kun ajatuksissaan puhdistaa kumitettua paperia ja unohtaa miettiä, mitä siinä käden ulottuvilla onkaan. Ja koiratkin saavat osansa tästä ilosta. Koirien vesikuppi on suoraan tuolini takana ja sieltäkin on kyseistä höttöä löytynyt muutamaan kertaan enemmän ja vähemmän. Pääsykoelukujen iloja.. ♥ Niiltä vaan ei voi välttyä kukaan joka samassa taloudessa asuu. :D Meillä sentäs ei protestoida sekaisia pöytiä tai kuminpuruisia vesiä. Mikä ehk on ihan hyvä. ;) Saan levittää matskuja pitkin kämppää iiiihan kaikessa rauhassa. Tosin, se huono puoli siinä on, että pöydältä on välillä vaikea löytää yhtään mitään. Tänäkin aamuna siihen oli päivien aikana kerääntynyt 4 kemian kirjaa, vihkoja ainakin 6 (viime vuoden muistiinpanoja/laskuvihkoja, tämän vuoden laskuvihkoja), VK:n matskuja, 3 fysiikan kirjaa, kyniä erinäinen määrä, 3 biologian kirjaa.. Puhumattakaan siitä, että olen alkanut oikein lahjakkaasti levittäytyä myös tuoleille, joita en käytä. :D Lisää VK:n matskuja, vihkoja, käytyä kursseja, joista on joutunut jotain tarkistamaan ja ne on jääneet käden ulottuville.. Tjoo, tein tänään pientä raivausurakkaa ja osa kirjoista päätyi takaisin oikeaan kirjahyllyyn. Katsotaanpa vaan niin ne löytää tiensä takaisin pöydälle parissa viikossa. 

Viikon 7 ja 8 tavoitteiksi otin F5 läpikäynnin, mikä vei sitten aikas paljon aikaa ja tunteja pois muualta. Tämä kurssi jäi viime vuonna jotenkin vähän hämärän peittoon, varsinkin koin momentti-asiat jostain syystä vaikeiksi. Älyvuodon puoleltakin kyselin apua voimakuvioiden piirtämisessä ja sen kokonaisuuden hahmottamisessa, koska tunnuin vuosi sitten piirtävän kuviin ihan vääriä voimia. Joten tänä vuonna halusin varmistaa, ettei ongelmia enää olisi. Kurssi tuntui jotenkin  paljon ymmärrettävältä eikä siellä oikeastaan ollutkaan mitään vaikeaa. Gravitaatioasiat oli vuosi sitten ihan yök, nyt ne meni siinä missä koko muu kurssi. Pääsen siis huomenna aloittamaan ah-niin-ihanalla F6:lla (hyiyäk... eikus siis.. :D ). Ennakkoasenne kohdillaan. Jälleen. ;) Katsotaan kuin nopeasti tulee tahtoa heittää kirjat parvekkeelta alas. Viime vuoden keväältä se fiilis on jäänyt todella vahvasti mieleen. Ja välillä tahdoin jopa loikata itse perässä, kun turhautti niin heevetin paljon. Jospa tänä vuonna mentäisi vähän helpommalla.

Fiilis on ollut koko tämän viikon todella vaihteleva. Koin alkuviikosta flashbakkejä viime keväältä, kun tartuin kemian vitoskurssin kirjaan. Koko kirja, kuten koko iltalukio yleensäkin, kirkuu mulle tästä miehestä, joka sekoitti tätä mun lukemista alkuvuodesta. Käytiin kyseistä kurssia yhdessä läpi ja tsemppailtiin toinen toisiamme. Joten ihan jo iltalukion kurssisuunnitelman löytäminen tän kirjan sisältä sai mut ihan tolaltaan. Mutta onneksi vain hetkeksi. Surkuttelin joku 10 minuuttia sitä kuin epäreilua elämä on, kävin koirien kanssa happihyppelyllä  ja tartuin kiltisti laskimeen. Sinänsä hurjan tyytyväinen siitä, että jokin noin 'konkreettinen' asia ei enää vaikuta tähän mun lukemiseen vaan saan pidettyä pään kasassa. Edetään. Pikkuhiljaa. Joka osa-alueella. :)

Toinen mieltä painanut asia on ollut kesän työtilanne, joka koki pienen yllättävän käännöksen tämän viikon puolella. Tästä uudesta työpaikasta ilmoitettiin, että heimoi, ei meillä sittenkään ole tarjota kokoaikaista kesätyötä, tunteja sieltä täältä. Huoh. Siis iso HUOH. Kaikista puheista päätellen olin varautunut siihen, että kesätöitä on. No ei ole ei. Hiiirmusen kiva saada tietää se tässä vaiheessa kevättä, Kuopiosta kun ei niin vaan tämän alan töitä tarjota. Tosin, mun tapauksessa tässä taitaa käydä mäihä siinä suhteessa, että entisen työpaikan kesätyötilanne/-tuuraajat on vielä auki, eli kahdessa viikossa selviää heidän kuvio, ja olen kuulemma etusijalla muihin hakijoihin nähden (niiiiin kiitollinen ettei tosi ♥ ). Tosin, saa nähdä kuin ikäväksi tämä tilanne sitten menee nykyisessä työpaikassa, jos työnantaja ei ole yhtään ymmärtävä.. Liittoon otettu yhteyttä ja kysytty heidän vielä varuilta heidän mielipidettä/neuvoa siitä, miten toimia, jos alkaa näyttää ikävältä.. Melkein sinänsä itkettää lähteä tästä nykyisestä työpaikasta (mistäpä sitä tietää vaikka joutuisin työsopparin purkamaan...), koska olen tykännyt ja paljon. Mutta raha kun taitaa ratkaista... Kesällä kun on aikaa tehdä töitä, ja niitä sitten mielellään tekisi.

Mein kisaaminen on myös osittain kiinni tästä kesätyöasiasta. Mikä ketuttaa. Hurjasti ja suuresti. Tällaisia pieniä asioita, jotka ovat vaikuttaneet tän viikon yleisfiilikseen. Vaikka onpahan tuonne tekemistä mahtunut. Mahdollisuus olisi ollut vielä nipistää lisätunteja, perjantai-ilta meni vähän venymiseksi. Mutta elämä on. Silti kaikki tämä työmäärä on tuntunut yllättävän vaivattomalta ja helposti saavutettavalta. :) Viikonloppulukemisetkaan ei harmita, musta kun tuntuu, ettei mulle ole olemassa viikonloppuja. Kaikki päivät on ihan samanlaisia. Ei ole olemassa arkea ja viikonloppua. On vain lukupäiviä. Ja oikeastaan tämä ajattelutapa helpottaa sitä, ettei tule harmitusta siitä, ettei saa pitää viikonloppua vapaana kuten moni muu aherrettuaan työviikon. Pitää kuitenkin yrittää pitää mielessä se, ettei aja itseään piippuun tämän kanssa. Ja onneksi noita viikon 7 kaltaisia työpainotteisia viikkoja ei ole luvassa. Tuo viikko meinasi käydä raskaaksi. Tämä kulunut viikko oli jo paljon 'kevyempi'. :)

Na ♥

"ootsä mun kaveri jos mä iiiiihan vähän lirkutan sulle"

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ♥ (just juu, Riimin ilme ihan selvästi kertoo tästä silmittömästä ilosta.. :D )

Tulevalle viikolle on suunnitteilla tuplamäärä VK:n luentoja joka aineesta, kun kerta ne jäi tällä viikolla tuon F5:n ahkeroinnin (ja VK:n järjestelmien päivityksen...) takia käymättä. Tarkoitus olisi myös tuskailla  (jepjep :D ) F6 kanssa ja lukea lisää biologiaa siinä sivussa. Sekin kun etenee pikkuhiljaa omalla painollaan. Hyvä niin. Torstai-iltana olisi tarkoitus parantaa maailmaa kavereiden kanssa, mitä oikeastaan odotan aikas todella paljon. Hyvää syömistä ja mitä parhainta höpöttelyseuraa, ahh. ♥ Varmaan viimeisimpiä kertoja, kuin tällaisille monen tunnin sosialisoinneille on aikaa. Tai tilaisuuksia, yksi kaveri kun tulee pääkaupunkiseudulta asti. Joten pitää arvostaa. Ja nauttia kun voi.

You gotta go and reach for the top,
believe in every dream that you got.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?
You know you gotta give it your all.
And don't be afraid if you fall.
You're only living once so tell me
What are you, what are you waiting for?

(Nickelback - What Are You Waiting For)

Lupa päivittää!

Kuin moni blogia kirjoittava kieltää itseään kirjoittamasta blogia? No näköjään tämä. :D Edeltävä viikko meinasi kääntyä olemaan vähän saamaton ja keksin itselle ties mitä projekteja, joten en edes uskaltanut ottaa työstettäväksi uutta postausta ennen kuin saisin itselle lukurutiinia päälle. Tämä viikko on alkanut oikein tehokkaasti, niinkin tehokkaasti, että olen ollut iltaisin aivan täysin poikki. Maanantainakin aloitin hommat kello 8 kotona ja ennen puoltapäivää olin yliopistolla jatkamassa. Sieltä kotio vasta puol seiskan pintaan (ensimmäistä kertaa kirjastossa sen sulkemisaikaan asti! Hyvä minä!), jossa hommat jatkuivat muutaman artikkelin luvulla seuraavan päivän laskuharjoituksen (lääketaloustiedettä, ei yhtään mun juttu..) pohjustamiseksi. Liika pitkäksi venynyt päivä, onneksi yhtä pitkiä ei taida olla luvassa vähään aikaan. Eli jospa tää jaksaminenkin tästä helpottuis.

Hyyyvin huomaamatonta vihjailua I:ltä - karvarukkasella on tylsää!

En voi uskoa, että on jo joulukuu! Tuntuu, että näin pääsykoelukujen välissä ei oikein osaa rauhoittua tajuamaan missä mennään. Jouluaattoon on aikaslailla enää 3 viikkoa. Siis hähtäh?! Ihan vasta sinne oli 2 kuukautta! Voi apua! Mä vaan tunnun menevän yhdessä putkessa, jonka päässä on pääsykoe. Joululomakin (tai se, mikä on valmennuskeskuksen luennoista) tarkoittaa pääosin niitä rästihommia, joita sinne mahdollisesti jää. Jouluaaton suunnitelmat omalta kohdalta on tosi auki (lähinnä tiedottomien oululaisten takia..), ja voip olla, että tulee ensimmäinen joulu tytskien kanssa kolmistaan Kuopiossa. Ei osaa edes harmittaa. Tuntuu, että fokus vaan on niin paljon pääsykokeessa, että en osaa suoda ajatuksia harmituksille. Enemmin mietin sitä, että noiden kolmen päivän aikana voi ehkä lukea ja saada jotain aikaan. Tai sitten linnoittautua villasukkien, teemukin ja suklaarasian kera sohvan nurkkaan leffailemaan. Kuulostaa ihan pirun hyvältä. En edes muista milloin olisin telkkarin avannut siten, että olisin kerennyt jonkun sarjan jakson (leffasta puhumattakaan) katsoa kokonaan yhteen putkeen. 

Sinnikäs shetlantilainen

Viimeiseen kahteen viikkoon (tai no, melkein kolmeen..) on mahtunut yllättävän paljon vaikka ja mitä. Ja tämä kamerankäyttäjä ilmeisesti unohti omistavansa kaksi kameraa, koska kuvia on näiltä viikoilta noin about.. 0 kappaletta - hienooo.. Ollaan treffattu koirakavereita ja treenattu, enemmän ja vähemmän. Puoltoista viikkoa sitten oltiin kisareissulla (mähän en siis kisannut, vaan kävin kehätyttönä N:lle kasvattamassa omaa kisahinkua) todistamassa naapuriparin huikeaa kisamenestystä. Oulun uusi halli oli i-h-a-n törkeän hieno! Vähän juonittiin jo uutta reissua tammi- tai helmikuulle ja tavoitteena se, että me harmaarukkasen kanssa juostaisiin muiden ykkösluokan kisaajien mukana. We'll see how it turns out to be.. :)

Karvamytty :D

VK:n luentoa sekä kuvanmuokkausta siinä sivussa

Tosiaan, marraskuun puolivälin saavuttamisen myötä myös VK:n valmennuskurssi pyörähti käyntiin opiskelutekniikka/motivaatio(ym.) -luennolla. Ekaa kertaa olisi ollut mahdollista katsoa liveluentoa mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta N:n houkuttelun myötä. Käytiin porukalla ihan leffateatterissa asti katsastamassa Interstellar.  Ja olihan se aikakin päästä leffateatteriin asti - vuoden eka leffassakäynti, hurraa! :D Ja hauskinta koko reissussa oli kuunnella paluumatkalla fyysikon että hänen miehensä spekulointia leffasta - tällaiselle tavikselle leffa meni ihan täydestä ja oli ihan katsottava! Mutta siis, pätevä syy jättää liveluento väliin ja katsella se muutamaa päivää myöhemmin. Setti oli aikas samanlainen mitä viime vuonna, luentodioja myöten. Kovin montaa asiaa ei tarvinnut omiin muistiinpanoihin lisätä, vain muutamia tarkennuksia tai selvennöksiä.

Mietin tekeväni luennosta oman postauksen, mutta Iida oli koonnut jo aikaslailla samoja asioita omaan blogiinsa. Hyviä pieniä vinkkejä oman opiskelunsa tehostamiseen. Ja jos miettii sitä, millä tekniikoilla viime vuonna aloitin, voisin sanoa jopa kehittyneeni jollain tasolla. Edelleen voin hehkutella Mnemon hyödyllisyyttä kertaajana (ainakin omalla kohdalla). Ei mulla tulis muuten tartuttua jo käytyihin kirjoihin/muistiinpanoihin. Jos jotakin nostaisin esille luennolta mitä sovellan omassa lukemisessa niin tuon Iidan mainitseman viimeisen asian eli jaksottamisen. Asia käytiin kuvaajan avulla, joka siis näyttää tältä:

SE = selaile, SI= silmäile (edeltävän kerran asiat + mitä on tulossa sinä päivänä)

Olipas kiva päästä leikkimään paintilla! Ja työn jälkihän on todellakin sen näköistä, että leikitty on... ;) No mutta jos nyt ei keskitytä tuohon visuaaliseen kauneuteen niinkään vaan siihen, mitä tuo käppyrä tahtois kovasti sanoa. :D Luennoitsija väitti kovasti, että tämä on tutkittu asia. Eli materiaalin opiskelun jälkeen pystytään palauttamaan alkupään sisällöstä aika paljon (määrällisesti muistetaan ja omaksutaan paljon vs. puolivälin sisältö). Alussa keskittyminen pysyy hyvin yllä, tuoreet ja vireät aivot, jolloin muisti toimii tehokkaammin (mieleenpalautus onnistuu helpommin). Samoin lopusta pystytään palauttamaan enemmän. Lopun asiat on tuoreena mielessä, ei ole tullut muuta päälle "sotkemaan", joten asioiden palauttaminen helpompaa. Ns. keskiväli on se ongelma, jota pyritään ratkaisemaan lyhyillä tauoilla. Taukojen takia käyrän muoto toistuu useamman kerran ja tada - oppiminen paranee. Oleellista on se, että tauot on pieniä; jaloittelua, wc-tauko, lasi vettä tms. Ei tv:tä tai  fb-päivityksiä tms. ;) Jos tauosta tulee pidempi, tulee taas ryhtymisen vaikeus. Eli opiskelurytmi ei saa katketa. Tauon jälkeen keskittyminen tehostuu ja näin ollen opiskelu tehostuu. Ja päivän pointtina se, että lopuksi tehdään kertaus. Ei jätetä asiaa siihen ja olla onnellisia, että päivän hommat on tehtynä. Viimeisinä opiskellut asiat on päällimmäisenä mutta tarkoitus vielä vilaista mitä muuta käytiin päivän aikana.
Ja tätä sitten soveltaen kuka mitenkin. :)

Itse yritän ihan tietoisesti järjestää taukoja lukemisen välille. Osittain olen tätä jo tehnytkin mutta tiedostaen vielä lisännyt taukojen paikkaa tarpeen vaatiessa. Aikaisemmin saatoin yrittää istua pidempiä pätkiä putkeen sinnillä, koska oli fiilis, että niin tulisi tehdä. Ei kai nyt taukoa voi pitää jo puolen tunnin päästä aloittamisesta.. Tai sit tauot meinasi (ja välillä kotona meinaa edelleen..) päästä venähtämään juurikin liian pitkiksi. Laskemista jaksaa yhteen putkeen helpostikin suht pitkään ennen kuin oma viretila alkaa laskea liikaa ja tulee väsymys. Kuten monesti aikaisemmin olen sanonut, mulle teorioiden läpikäynti tai bilsan lukeminen on se vaikein osuus. Ei jaksais millään istua paikoillaan ja vaan lukea. Parhaimmillaan olen alkanut haukotella 20 minuutin päästä kirjojen avaamisesta (tosi virkeää aamua..). Mutta vaikea sanoa, onko tuosta tauottamisesta omalla kohdalla kuin paljon muuhun apua kuin viretilan kohottamiseen. Ei voi verrata siihen, mitä kävisi, jos taukoja ei olisi. Mutta viretilahan on yhteydessä keskittymiseen. Joten elän ajatuksessa, että tästä on muutakin hyötyä kuin se, etten nukahda kirjojen ääreen 20 minuutin kuluessa aloituksesta. Empiirinen tutkimus jatkuu.. ;) Kertaamista on myös tullut tehostettua lukemisten lomassa. Tuollaista yleistä selailua ja silmäilyä tulee tehtyä enemmän. Ei pelkästään päivän aluksi tai päätteeksi, vaan välillä myös lyhyiden taukojen lomassa isompien/vaikealta tuntuvien asiakokonaisuuksien jälkeen.

Tähän päivään mennessä VK:n luennoissa on edetty 3 fysiikan ja kemman luentoa. Kemman opettaja täysin uusi, enkä oikein osaa sanoa jätkästä vielä mitään näin parin luennon jälkeen. Viime vuoden kemman opettaja oli sen verta huikea, että samalle tasolle pääsemisessä on haasteensa. Katsellaan mikä fiilis on muutaman luennon jälkeen. Itse siis laahaan hiukkasen perässä fy+ke luentojen osalta, eli rästissä on parit luennot. Oulun reissu sekoitti omaa lukurytmiä sen verta, että viime viikko oli suhteellisen tehoton pääsykoelukujen osalta. Mulle ei vaan sovi liika pitkät tauot lukemisessa, saatikka reissut.. Epäilin reissua seuranneen maanantain olevan menestyksetön mutta se tuntui olevan koko viikon teema. Ja lisäksi vielä jouduin istumaan lääketaloustieteen luennoilla (IFA:n luentojen lisäksi) tiistaista torstaihin suhteellisen tiiviisti, joka sitten myös söi aikaa tehokkailta aamu- ja iltapäiviltä. Olen viikon verran kironnut koko lt:n kurssia - harmituttaa istua luennoilla ja tehdä laskuharkkoja, jotka ei sen kummemmin kiinnosta (ja varsinkin kun vaan tahtoisi olla tekemässä jotain hyödyllistä pääsykoetta varten). Onneksi kyseessä on tiivis 2 op:n kurssi, eli luennot ja laskarit tehtynä, enää tentti edessä parin viikon päästä.

IFA:ssa aletaan olla edetty niinkin pitkälle, että välitentti nro 2 olisi edessä parin viikon päästä. Eilen olin ihmettelemässä sydämen rakenteita viidennessä harkassa. Mallien kopelointi omin käsin auttaa kummasti hahmottamaan, jos meinaa olla ongelma kokonaiskuvan hanskaamisessa. Itselle hyödyllisin kerta oli ehdottomasti aivojen kanssa, mutta eiköhän eilisestä kerrastakin jotain jäänyt mieleen. Rakenne-harjoitusten vetäjä (ja kurssin vastuuhenkilö) on oikein pätevä, ja kaikkiin kysymyksiin on tähän mennessä saanut vastauksen (ja niitä kun on yleensä riittänyt enemmän ja vähemmän). Huomenna olisi tarkoitus mennä mittailemaan verenpainetta, eli sepä olisi sitten vuoden viimeinen IFA:n harjoitus. Pikkuhiljaa alkaa sitten olla syyslukukausikin paketissa, mitä nyt ne pari tenttiä vielä edessä..

Kurssin 3 sisältöjen vertailuja BIOS:n ja LB:n välillä

Itse lukemisten osalta fysiikka näyttää ihan hyvältä. Edelleen suunnitellusta aikataulussa edellä, mikä on positiivista. Olen päässyt vauhtiin myös F4 kanssa, hitaasti mutta varmasti. Aikataulu on suunniteltu aikaslailla siten, että fysiikat saan kerrattua itsenäisesti huhtikuun alkupuoleen mennessä (ja VK:n kurssihan seuraa siinä ihan kannoilla toukokuun alkuun asti, jolloin kurssi 8 saadaan päätökseen opetuksien osalta). Syventäviä tehtäviä tulee tehtyä tässä valmennuskurssin etenemisen myötä, eli niiden tekeminen on jo siis alkanut kemman ja fysiikan osalta. Meinasin myös yrittää ehtiä kaiken muun lukemisen ohella vielä tehdä YO-tehtäviä, ettei nekään jäisi ihan huomiotta ja kasaantuisi loppukeväälle. Eli tässä vaiheessa tehtäviä tulee tehtyä kivan monipuolisesti lukiokirjoista haastavampiin pääsykoetehtäviin asti. Biologian luvut meinaa jäädä vähän jalkoihin kaiken laskemisen takia, mutta laskurutiiniahan mun pitikin pääosin kehittää tämän vuoden aikana. Viime pääsykokeessa bilsan osuudet eivät olleet ongelma, ennemmin se, ettei laskuja saanut ratkaistuksi (tarpeeksi nopeasti tai sitten ne vain tökkäsi johonkin). BI3:sta olen aloitellut muutaman kappaleen verran, ja toiveissa olisi saada se pakettiin viimeistään joulutauon aikana. Huomasin myös omistavani 2 kappaletta BIOS3:n kirjaa. Matskua alkaa olla näköjään niin paljon, että jossain välissä on tullut jopa jo unohdettua mitä kaikkea sitä jo omistaakaan. :D

Tälle viikolle vielä suunnitteilla VK:n syventäviä tehtäviä (ja toivottavasti myös YO-tehtäviä), vähän fysiikkaa lukiokirjoista sekä muistiinpanojen tekemistä. Jos vielä jonnekin saisi ympättyä ne puuttuvat VK:n luennot mitkä on jäänyt katsomatta, niin oikein hyvä olisi. Eiköhän siinä ole jo ihan riittämiin yhdelle viikolle. Pianhan valmennuskurssin osalta alkaa joulutauko, joten silloin sitten kiritään kiinni se, mitä ei ole ehtinyt tekemään. Jos mitään kirittävää edes jää.

Mein suunniteltu Helsingin reissu siirtyy nyt näiltä osin jonnekin tammikuun puolelle, sillä I päätti aloittaa juoksunsa Oulussa ollessamme (ja R seurasi samontein perässä - kiitos tytskät synkkaamisesta, helpottaa mein elämää kummasti). Ajoitus oli taas mitä huonoin, sillä suunniteltu osteopaattikäynti oli jo pari viikkoa myöhässä suositellusta Ketolan lomailun ja omien + J:n aikatauluongelmien takia. Nyt sitten koko reissu heivahtaa viikkoja etiäpäin. Pöhpah. Harmittaa. Tosin helmikuussa "osteopaattijumala" Piira tulee Turusta Varkauteen kuopiolaisen seuran tilaamana, joten ilmoilin tytöt + naapurin Na:n sinne eilen. Katsotaan päästäänkö listoille vai kiilaako seuran jäsenet kaikkien ilmoittautujien edelle, vaikka ilmoittautumisohjeissa ei mitään siitä sanottukaan. Sormet ja varpaat taas ristissä, että mäihä kävis. Piiran hoitoihin kun on normisti about puolen vuoden jonot, joten helmikuun hoidot, ja vielä niin lähellä Kuopiota, tuntuisi tällä hetkellä lottovoitolta.

Kylläpä on kettuuntunut ilme :D 

Viime viikolla tuli juonittua uusia suunnitelmia tulevan varalle (koirapuolelta siis), ja mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä. Kesästäkin olen tämän iltapäivän jälkeen hiukan viisaampi, sillä sain viime viikolla työhaastattelukutsun yhteen Kuopion apteekeista. Hurrrjan iloinen fiilis, että syksyllä jättämäni avoin hakemus poiki jopa jotain. Olin jälleen varautunut siihen, että "meillä ei ole tarjota töitä tällä hetkellä, pistämme yhteystiedot talteen ja otamme yhteyttä, jos tarve on" -tyylinen vastaus tarkoittaa sitä, että kiitos mutta ei kiitos. Kerranki näin päin. :) Joten vaikka marraskuun alussa tuntui, että on ihan kauhian hirveän raskasta ja kaikki vaan kerääntyy ja ei oikein meinaa jaksaa, niin yllättävän hyvillä fiiliksillä on nyt menty pari viimeistä viikkoa.

"Tänään on ollut hyvä päivä. Ja niin oli oikeastaan eilenkin. Koko viikonloppu on ollut hirmuisen hyvä. On hymyilyttänyt. Paljon. Lokakuussa oli liikaa selvittämättömiä asioita, jotka taisivat painaa aikas paljon. Ja nyt kun niin moneen on saanut jonkin sortin ratkaisun, on niin paljon helpompi olla. Tuntuu, että pitkästä aikaa on helppo hengittää. Voihan se olla, että huomenna hakataan päätä seinään, itketään ja kirotaan maailman kurjuutta, mutta näistä hetkistä pitäis muistaa pitää kiinni. Tai ainaki yrittää olla unohtamatta, että on ollut näin huikea fiilis. Feeeeels goood. ♥ "

Parin viikon takaa sunnuntailta - postauksen alku, jota  en ikin saanut jatketuksi sen pidemmälle aikapulan takia. Meni vähän syvälliseksi taas tuokin aloitus mutta se oli niin täysin fiilispohjalta kirjoitettu, etten kehtaa pyyhkiä sitä pois. Päätä ei ole vielä tähän mennessä hakattu seinään (fysiikan laskujen osalta) enkä ole kironnut muuta kuin lääketaloustieteen kurssin olemassaoloa. Tämähän siis näyttää oikein hyvältä! ;)


Alkuviikon motivaation ja fiiliksen kohottajat löytyy Kanadasta. Aamuihin on tarvinnut extra-potkua, koska unet on meinannut jäädä pikkasen liika vähiksi. Ei tuosta kooma-väsymyksestä muuten pääse eroon. Bändi siis eilisen aamun löydös ja huomasin tykkääväni lähes koko heidän albumistaan. Kuten todettua, me eletään ihan liian syrjässä, tämän kaltaiset (paikalliset) huikeudet ei päädy ikin tänne asti radioon kuultaviksi. Mutta kuten H sanoi, onneksi on YouTube. ♥

Marianas Trench - Desperate Measures

Harmaa karvarukkanen ja sen omat oikeudet.. Tämä liittyy selvästi Oulussa käymisiin (taitavat nukkua salaa sängyssä yksin ollessaan..) sillä seuraavan maanantain ja tiistain käskytin kahta karvarukkasta vuorotellen sängystä poies. "alas" käskyjä tuli annettua niin monta jo yhden aamupäivän aikana, että menin sekaisin laskuissa. Saakelin karva-apinat.. :D 

Rakas päiväkirja (osa 2)

Päiväkirjatyyppinen postaus vaihteeksi. Mulla on sellainen kuva, että toteutin jo yhden postauksen näin viime keväänä, joten olkoot tämä nyt sitten sen vuoksi osa 2. Päivien kuulumiset siis kirjattu kunkin päivän päätteeksi.

Tiistai

Päivän sana: turhautuminen

Onko se ihan normia, että mind mappeja tehdessä tuntuu siltä, että kaikki vaan nyt liittyy liikaa kaikkeen ja asioita yhdistäviä viivoja tulee pitkin poikin paperia siten, että mind mappin selkeys häviää sen myötä? Siis huoh. Tämä jotenkin on ollut se mun ongelma aina, kun olen yrittänyt tehdä tiivistävää paperia jostakin aiheesta. Tänään yritin tiivistää asiaa aiheesta lajiutuminen. Siis ihan mahdotonta saada siitä siten selkeää, ettei viivoja olisi mennyt ristiin rastiin. Ajattelin, että helppo juttu. Noeiollu. Kolmesta kirjasta (löysin lukioaikaisen Elämä kirjan hyllystä, jossa on kurssit 1-2 bilsasta) kun alkoi lätkiä tavaraa paperille niin lopputuloksesta oli selkeys kaukana. Aloin jo ajatella, että ehk mua ei vaan ole luotu tähän. :D Tosiaan vaatii vielä niiiin paljon harjoitusta.

Sain jonkin sortin pakolla (ei sitä nyt voinu vaan jättää kesken, hyvä että syömään taivuin) tehtyä mind mapin siihen pisteeseen, että sitä saattoi kutsua kunnolliseksi. Sinne olisi voinut vielä lisäillä tärkeitä termejä ja muuta mutta ketutti niin jumalattoman paljon, että sysäsin kirjat kiinni ja lähdin kävelytauolle yliopiston käytäville (tämä jos jokin on huono puoli kun ei ole kotona, normisti olisin saattanu lähtä ulos tytskien kans tuulettumaan tai vaiks istua hetken koneella tasaamassa verenpainetta ;) ). 10 minsan jälkeen palasin fysiikan kirjojen kanssa paikalle mutta höpöhöpö siitä mitään tullut. Uudet lasit painoivat toisen korvan takaa, joten niitä piti pitää hiukksen irti korvantaustalta, mikä johti niiden entistä pahempaan valumiseen. Ne kun pikkasen meinasi valua jo muuteski. Uusien lasien säätäminen kohdilleen on kyllä ihan vihoviimeinen homma. Se on niin pienestä kiinni, milloin ne valuvat tai painavat tai ovat juuri sopivat. Huoh. Joten valuvat lasit ärsytti. Koko biologia ärsytti. Koko tekeminen vaan ärsytti ja turhautti. Pakkasin kamat kasaan, vein kirjat kaappiin ja lähdin poies. Olen yrittänyt pitää tämän tässä vaiheessa vielä mieleisenä ja olla pakottamatta liikaa.

Perunarieskaa Cittarista. Ai että ♥ Enpä muista milloin olisin viimeksi syönyt. Eurolla kun lähti niin pitihän sitä muutama pussi raahata kotio silmälasien säätämisreissulla. Alunperin olin ajatellut säädättäväni lasit huomenna keskustassa mutta tämän päivän aikana meni hermot iiihan totaalisesti. Ja sinänsä hyvä. Eri liikkeestä löytyi oikein pätevä jäbä, joka osasi hommansa. Tämäkin kun on niin hakuammuntaa, että osuuko kohdalle hyvä säätäjä vai ei. Hienosäätöä ehk joutuu vielä käydä tekemässä mutta nyt alkaa olla jo lähellä sitä mitä pitää! :)

Ja jotain positiivista myös tämänkin päivän turhautumisien päälle. Tuossa rämpiessäni koirien kanssa lähimetsässä kävin läpi päivän biologian tekemisiä ja ilokseni huomasin mind mappien tekemisestä olleen jotain hyötyä! Muistin säälittävien mind map yritelmien takia kuitenkin paljon termejä ja asioita, mitä en olisi vielä aikaisemmin muistanut. Lukutukimuistiinpanojen aukeama (joka siis käsitteli samoja asioita) alkaa olla myös suhteellisen hyvin painunut mieleen tekstinasetteluja myöten, se kun oli tukena mind mappia tehdessä. Samoin edellisen postauksen kuvan täydensin aamulla loppuun ja muistan sen näköjään lähes ulkoa. Heinäsirkan alaosassa on blankki kohta, jota en saa kunnolla palautettua mieleen, mutta noin muutes muistan aikas pitkälti mitä missäkin kohdassa lukee. Ja syöpyipä mieleen myös johtojänteiden osien nimet ja tehtävät, kun niitä värittelin. Siis joo, on näistä näköjään jotain iloa. :) Kiva huomata, että ei ole mennyt hukkaankaan tämän päivän työ vaiks se siltä tuntui.

Näillä fiiliksillä illalla treenit R:n kanssa ja huomenna autokouluun. Iiiik!


Keskiviikko

Lukutunteja 0. Hirmusen hyvältä näyttää. Mutta osittaisesti syytän tästä aikatauluongelmasta autokoulua. Mulle väitettiin puhelimessa rata-osuuden kestävän kello 9-11. Hah. Olin takaisin autokoululla vasta hiukka ennen yhtä, jossa vielä selviteltiin laskuasiat (hyi että kuin kallista tämäkin touhu on, 500 euroa ei edes riittänyt..). Siitä pikapikaa yliopistolle syömään (jossa osuin samaan pöytään jonkun väikkäriä tekevän kansanterveystieteilijän kanssa, jonka tutulla oli kytköksiä yhteen keskustan apteekeista ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli ehdoteltu gradu-paikkaa. Jos tulevaisuuden suunnitelmat ei olisi niin muualla, voisin tilaisuuteen ehkä mahdollisesti tarttuakin..) ja kotio, jotta kerkesin koirien lihoja noutamaan Kennelrehun autolta. Olin laskenut, että saan lukutunteja noin 3 tunnin verran ennen lihojen noukkimista mutta pyhpah. Mitä vielä. Ruokataukokin venähti tämän väikkärihemmon kanssa vähän ylipitkäksi. Tosin sillä ei enää siinä vaiheessa ollut väliä, aikataulu kun oli venähtänyt lähtökohtaisesti niin paljon, ettei aikaa olisi ollut muuhun kuin puoleen tuntiin jos siihenkään.

Olin ilmeisesti nukkunut edeltävän yön huonosti, vaikka en muista heräilleeni yhtään. Olin keskiviikkoillasta ihan poikki. Ja hytisin vielä kotonakin, kun saavuttiin N:n kanssa lihojen kera. Olin ollut jäässä aamusta lähtien, kiitos jäätävän seisomisen radalla. Mulle oli myös unohdettu mainita puhelimessa, että siellä tosiaan seistään osa ajasta ulkona katsomassa jarrutusesityksiä. Huooh. Keskiviikkona oli kyllä alkuviikon ikävin keli - vihmoi isoja hiutaleita räntää ja tuuli. Hyrr. Varpaat oli jäässä, windstopper-takin alla oli vain ohut bolero. Meinaspa olla pikkasen viileää. Illasta kotona kääriydyin vilttiin teemukin kanssa ja katsoin kesän (tai no, nythän ollaan jo syksyssä mutta anyway) ekan leffan. Ja saatoin ehk lämmetä sen verran, että söin myös ekat jätskiannokset sitten pariin kuukauteen. Oli hyvvää. ^.^

Torstai

Lukutunteja 0. Ai että, täähän näyttää sujuvan hyvin. :D Ja jälleen, aikataulu venähti, kiitos autokoulun. Mulle väitettiin ajojen kestävän alle pari tuntia. Mitä vielä. Melkeen kolmisen tuntia taukoineen. Siittä hoitamaan muutama asia ja yliopistolle syömään. Syönnin jälkeen oli vähän riehakkaan innokas olo (olihan tätä autokouluasiaa siirretty jo niin pitkälle kuin vain saattoi, joten olin todella helpottunut ja onnellinen, että se oli ohi!), eikä lukeminen oikein napannut. Hiljainen tila ja fysiikka vaihtui juhlistamiseen (aka lähdin kaverin seuraksi etsimään talvitakkia Matkuksesta). Ikean suklaakakku oli kyllä ihan taivaallisen hyvää, ja vaikka takkia ei löytynytkään, hyvässä seurassa vietetty ilta oli oikein sopiva tapa lopettaa torstai. :)

Ja mitäpä tuli itse autokoulun vimpan vaiheen suorittamiseen - ohi on, jee! Tai siis, ajojen osalta. Joku joutuu vielä menemään teoriaa kuuntelemaan kahden tunnin verran. Mutta ihan hyvillä mielin siis. Keskiviikkona meinasi vähän jänskättää mutta torstaina olin aikas rauhallisin mielin. Ainuttakaan mummoa en telonut enkä aiheuttanut vaaratilanteita. Se on suhteellisen hyvin, kun auton ratissa ei ole vuoteen istunut. :) Mutta ainakin tämä huoli on nyt poies alta, eikä tarvitte miettiä ajokortin vanhenemista ihan heti.

Päivän sana - tylsää? 

Perjantai

Fysiikan korkkaus - check!

Hyvä minä! Tästä olen hurjan tyytyväinen. Lukutunteja ei kovinkaan hurjasti kertynyt mutta ainakin tuli lähdettyä yliopistolle (aamutreenit on hurrrjan kivat mutta se venäyttää lähtemistä vähän liikaa, ja tänään sitten mietin jaksanko vaivautua yliopistolle laisinkaan) ja sain tehtyä sen mitä olen siirtänyt jo pari viikkoa. Sitähän sanotaan, että aloittaminen on se vaikein osa. Toivotaan!

Olen koko viikon pohtinut myös mitä teen noiden muistiinpanojen kanssa fysiikan ja kemian kanssa. Tähän mennessä olen siis lukenut aina kappaleen ja koonnut asioita yhteen kahdesta kirjasta isoon A4-vihkoon. Pari viikkoa sitten jo pohdin niiden hyödyllisyyttä, ja nyt tulin siihen tulokseen, että annan niiden olla. Kivahan niiden kanssa oli värkätä, mutta niihin kuluva aika on suhteessa liika suuri ja niiden hyödyllisyydestä en osaa oikein sanoa mitään. Ehkä jotain marginaalista hyötyä, mutta suurta? Ei ehkä. Aikasyöppö. Ja tällä hetkellä teen lukutukimuistiinpanot lukiessani, ja olen huomannut jopa kääntyvän ennemmin näiden puoleen, jos on pitänyt jotain tarkistaa tai laittaa muistiin. Eli onpa hyötyä tehdä tuplamuistiinpanot. Tosin, alkoi se muistiinpanojen tekeminenkin nopeutua (alkuun verrattuna) ja sitä lopulta alkoi olla itselle armollisempi sen suhteen, kuinka paljon tarttui tekstinasettelun epäkohtiin tai omaan käsialaan.

Uusin löydös sitten Oulun reissun. Kaurajuomaan tehty puuro. Nam!

Viikonlopun verran laumaamme rikastuttaa nuoriherra L. Mielenkiinnolla odotan mitä herra keksii näiden kahden päivän aikana. Tähän mennessä pyykkitelineeltä on hävinnyt muutama sukka ja herra meinasi tukehtua vessapaperihylsyn palaseen (ja miksi se piti yrittää syödä, ei mitään hajua..). Viime vierailulla sohvankulma sai osansa uroksen ihailusta, kun L nosti koipeaan reviirin merkatakseen. Nuoret uroskoirat, huohh! Silloin ei naurattanut, nyt se jo huvittaa. Normisti meillä on L:n vierailun aikana pääsy estetty sohvan lähettyville ja makuuhuoneeseen, mutta tänään purin kaikki porttiviritykset ja jätin lampaantaljat lattialle. En halua elää koko viikonloppua erinäisistä porteista kulkien, vaan pakkohan tuonkin aivoihin on mennä, että koti tämä on siinä missä omansakin ja jos sinne ei saa kusta, niin ei saa tännekään. Saakeli. :D Tähän mennessä ollaan selvitty ilman suurempia ongelmia. Mitä nyt R:ää meinaa vähän ällöttää kolmas pyörä mutta se nyt on ihan normia. R on tunnetusti ollut vähän hitaasti lämpenevää sorttia.

Lauantai & sunnuntai

"Se lupas mulle nakkia, ko mä nyt hetken istun tässä. Nam, NAKKIA!" 

Ei ole epäselvyyksiä mitä R:n mielessä liikkuu. I taas.. hukkas varmaan koko jutun idean jo aikoja sitten. Kuten aina. ;)

Onpas ollut viikonloppu. Ihan hyvällä tavalla. Vähän on mennyt liika kevyillä unilla. Tottumaton siihen, että joku nukkuu mun jaloissa tai yleensäkään sängyssä (niin, tai siis hyppii ees taas lattian ja sängyn väliä), kiljuu aamuyöstä kuudelta sitä, että herranjumala rappukäytävässä ON joku (vahtikoiraominaisuus.. asia jota en koirassa kaipaa). Herra myös järjesti meille perjantai-iltana ihan viihdyttävän shown tajutessaan yhtäkkiä näkevänsä itsensä lattialla olevasta korkeasta peilistä. Jestas sitä huudon määrää. "Näittekö te?! Siellä oli JOKU!!" L meni istumaan peilin viereen siten että pikkasen nojatessaan näki vilauksen itsestään ja.. "TAAS!! Siellä se joku on!!" Että näin. :D Tätä jatkui ehk sellanen vartti ennen kuin pöljä ymmärsi lopettaa ja käydä nukkumaan.

Eilisestä, eli lauantaista, iso osa päivästä meni sommitellessa uutta banneria. Aamupäivästä parin tunnin kauppareissu, jonka jälkeen taas hoitamaan homma loppuun. Ja illasta sitten tosiaan naapuriin. Josta luikittiin aikas pian takaisin kotio, kun Herra L päätti kusta N:n matolle (ja jälleen N, soorryy! Mä varoitin, et se saattaa tehdä niin!). Tän kodin vahingoilta tosin vältyttiin, mistä olen hurjan tyytyväinen. Kersa on käyttäytynyt mallikelpoisesti (mitä nyt välillä muistanut huutaa uusille vieraille äänille).

Team Torvet lenkillä. Harmaarukkasta taas ihan kauhiana huvittaa rivi-istumiset

Tänään on luettu ihmisen fysiologiaa, tehty lukutukimuistiinpanoja siinä sivussa, juotu paljon teetä, katsottu kun R pyörittää pikkumustaa pitkin kämppää I:n roikkuessa R:n hännässä siinä sivussa, käyty hakemassa kotiin jotain uutta ja kaivattua olohuoneeseen (kiiiitos äiti sponssauksesta! ♥ ), lenkkeilty Torvien kanssa sekä vaihdeltu kuulumisia kunnolla kaverin kanssa. Lukemisia olisi voinut harrastaa vähän enemmän mutta elämä on. :) Kiva päivä kaiken kaikkiaan.

Tähän verhoon nyt vaan rakastuin vähän liikaa jo jonkin aikaa sitten. Oli hyvä
odottaa -30 % tarjouksia ja vihdoin sain kotiutettua nämäkin. Mietin, meneekö
olohuone kuin villiksi ison kuvion takia mutta ehei. Just perrrrfecto!

Metsässä oli ihanat taustat kuvaamiselle, paha vaan, että valo alkoi loppua kesken (tai sitten me pysähdyttiin vähä liika hämärään kohtaan..). Rakeista mössöä mutta olkoot, mallit kun nyt vaan on mun silmään niin ♥ .

*****

Vähän erilainen postaus mutta sinänsä kiva toteuttaa se näin ainaski välillä. Näin sunnuntaina meni vähemmän aikaa, kun kuvia oli muokkaillut pitkin viikkoa ja tekstikin oli pääosin valmista. Ja tuoreempanahan nuo ajatukset on kirjattu mitä nyt viikon päätteeksi.  Tiistainkin fiiliksistä iso osa olisi kerennyt unohtua 5 yössä.

Nyt pitäisi hipsiä pikapikaa unille. Joku varasi aamuseiskaksi (mikäköhän älynväläys taas tämäkin oli?! Kasikin olisi riittänyt ihan mainiosti mutta eiii..) pyykkituvan, joten siellä olisi paras olla ajoissa. Meinasin pestä L:n karvoittamat lakanat, ja nekin kun pitäisi saada karvattomiksi ennen koneeseen lykkäämistä. Eli hyvin pitkälti ennen seiskaa.. "Kiva saada hommat tehtyä aikaisin" ei enää kuulostakaan yhtään hyvältä ajatukselta, kun näin myöhemmin miettii. Jääpähän aikaa aamusta muuhun, ennen kuin suuntaan IFA:n luennolle. Illasta olisi vielä autokoulun teoriat, ja sekin homma olisi sitä myöten paketissa. Pitäisiköhän sitä jotenkin juhlistaa? Ehkäpä. :)