vk 52 - loma

(pääsykoelukemiseen liittymätön postaus - melkein. Arkea, lomailu- ja tunnelmafiilistelyä..)

Jos jouluaattona oli vielä ristiriitaiset fiilikset reissuun lähtemisestä, ne kyllä kummasti pyyhkiytyi pois junan saapuessa Rovaniemelle. Muutama aste pakkasta, lunta ja huurteiset puut. ♥ Se oli kyllä ehdottomasti tunnelmallisin päivä koko joulusta, ja niinhän sen kuuluikin olla. Ja lähtemisen arvoista oli nähdä isovanhempieni ilmeet - he kun olivat toivoneet ilmaantumistani kuukausia. Nuo pari pohjoisessa vietettyä päivää olivat kyllä ehdottomasti koko lyhyen loman parhaimmat. Yllätin myös itseni ja huomasin tykkääväni punaviinillä maustetusta glögistä! En ole oikein ikinä oppinut tykkäämään punaviinin mausta, mutta tässä olisi jo potentiaalia harjoitteluun. ;) Pappani on juurikin sitä laatua, että kaapista löytyy liköörejä, konjakkeja ja viinejä joka lähtöön, ja jouluna glögiä otetaan kupposet ties minkä askareen tekemisen jälkeen. Aattoiltana tuli juotua ainakin 5 lasillista glögiä mustaherukkalikööreineen päivineen. Ihastuin glögipulloon ikihyviksi, joten tilasin (tyhjän ikävä kyllä, en kehdannut ottaa vastaan täyttä, jota pappani kyllä tarjosi ;) ) sellaisen kaapin päälle koristuksesi. Pullon pitäisi kotiutua tulevan viikon lopulla isäni kyydissä. Sopii täydellisesti keittiöön.

Torstaina oli kyllä ihana päästä kotiin ja huokaista helpotuksesta. Jos marraskuussa oli tuntunut ahdistavalta tulla tyhjään kotiin, niin nyt oli kyllä täysin vastakkaiset tunnelmat. Juna oli myöhässä melkein tunnin, ja myöhästyin keskustasta lähtevästä bussista muutamalla minuutilla, joten matka kesti kokonaisuudessaan ihan liian kauan. Vaikka öitä ei ollut kuin 3, reissaamista tulee aina jouluna ihan liikaa muutamalla päivälle. Junassa tuli istuttua yhteensä melkein 15 tuntia junien myöhästelyjen takia. Ja jotta itse reissaamisissa ei olisi tarpeeksi, matkalaukkuni vetokahva sanoi itsensä irti ihan totaalisesti ja jouduin hylkäämään puolet matkatavaroistani Ouluun. Ja kaiken lisäksi onnistuin unohtamaan läppärin laturin Rovaniemelle. Plaah. Onneksi matkahuolto toimii postiakin paremmin, ja sain johdon perille lähetyspäivänä ja vielä superhalvalla! 

Mukaan otettu fysiikan kirja tuli avattua pariin otteeseen junamatkoilla. Loppuviikolle oli suunniteltuna lukemista lauantaille ja nyt sunnuntaille. Jouduin lauantaina töiden jälkeen tuhlailemaan kaupungilla reilut 3 tuntia odotellessani matkahuollon linja-autoa ja laturiani. Onnistunut kolmetuntinen sinänsä, ei valittamista. Mukaan tarttui uudet goretexit (nämä kun luvattiin sponsoroida tyttöparalle, kun kerta entiset vuotaa ja joutuu raukka märin jaloin kulkemaan), joululahjaksi luvattua Iittalaa sekä pinkkiä koristehiekkaa. Pyöräillessäni kotiin mietin vielä sitä, että otan fysiikan kirjat heti esille ja ahkeroin parisen tuntia. Ja p*skat. Toinen koiristani oli järjestänyt sellaisen siivousurakan että oksat pois. Illan teema oli pesen-2metrisen-käytävämaton-kylpyhuoneessa. Oikein miellyttävää. Siihen päälle sain vielä luututa puolet kämpästä (seiniä myöten!). Ketutuskäyrä oli kyllä sky high ja lukemisintoa ei ollut tuon urakan jälkeen jäljellä yhtään. Joten avasin karkkirasian, puhisin aikani karkkia mussuttaen ja muuttaessani kodin sisustusta uuteen uskoon. Menipä se ilta niinkin.

Tein tänään alustavaa suunnitelmaa tuleville viikoille. Tähän mennessä on tullut vain keskityttyä lukion materiaaleihin, ja alkuvuodesta olisi tarkoitus laajentaa vähän haastavampiin tehtäviin. Valmennuskurssihan alkaa vasta tammikuun loppupuolella mutta meinasin alkaa orientoitumaan vähän vaikeampiin tehtäviin jo hyvissä ajoin. Tammikuuta ei olisi tarkoitus aloitella pelkän painetun matskun turvin vaan käyttää vähän monipuolisempaa opiskelutapaa. Sen enempää en vielä tästä puhu, katsellaan jos seuraavassa postauksessa, kun olen saanut jotain kosketuspintaa. Tulevien viikkojen aikataulu tuli tehtyä kunnianhimoisesti hyvinkin täydeksi. Tässä tulee taas vastaan se, että mulla on pakko olla ylitäyteen ahdettu aikataulu, jotta saan oikeasti jotain tehdyksi. Kaikki tunnit tulevat tuskin ihan täysin toteutumaan mutta ainakin päiväsuunnitelmaan on tarkasti merkitty, milloin pitäisi olla istumassa nenä kiinni kirjassa. Tarkoitus olisi käydä fysiikan 4. kurssin törmäysasiat ja jäljelle jääneitä tehtäviä läpi muista kappaleista, aloitella fysiikan 5. kurssia ja sitten vielä ottaa lisäksi haastavampia tehtäviä kemmasta ja fysiikasta. Puhhuh. Kuulostaa rankalta jo nyt. 

Sain vihdoin ja viimein hankittua alennusmyynneistä tämän syksyn himotukset - tunnelmavalot joka huoneeseen. Tahdoin pienet sisustuslisät jo elokuussa iltojen pimetessä mutta päätin säästää ja odottaa joulun jälkeisiä alennuksia. Meinasihan se käydä vähän rankaksi juosta useampi kauppa läpi löytääkseni juuri sen mitä tarvitsin. Mutta kyllä kannatti. Tykkään. ♥

vk 51 - joulukiireilyä ja tuskastelua

Hyvin pääsykokeeseen liittymätön postaus siitä, miten viikko on sujunut ja millä fiiliksillä lähden joulunviettoon.. :)

Ihan huvittaa tuo mun mennyt viikko. Ja se vaivaa yllättävän vähän (no jaa, kyllähän se pieni ääni päässä aina välillä huutaa, et herranjumala-viikko-meni-etkä-saanut-mitään-tehdyksi??! ;) ). Kun tuon venymisen tehtävien tekemisen välttelyn aloittaa ja keksii itselle "tähdellistä" tekemistä, niin yllättävän helposti tuloksena on tämä. Ja ehkä tässä on taas se, että ei suunnitelmaa - ei tunnontuskia. Tosin, kyllähän tällä viikolla on tullut tehtyä enemmän ja vähemmän kaikkea jouluun ja sen kiireisiin liittyvää. Tuohon kuvaan kun kaikkea ei ole edes merkitty.

Maanantaina töiden jälkeen kävin ostamassa hirmuisen pussin irtokarkkia (ahh ♥ ) ja suuntasin parantamaan maailmaa kaverin uuteen sekasortoon. Kattilat oli menneet jakoon 6 vuoden jälkeen ja siellä me sitten ihailtiin mukavaa (tilavaa!) yksiötä, syötiin ja juotiin ja puhuttiin (pääosin miehistä - sehän nyt vain kuuluu asiaan ;) ). Saatiin myös kasattua Ikean tv-taso kaiken sen juoruamisen ohella! Loppuvaiheessa oli pakko jättää ruuvimeisselin käyttö kaverien huoleksi ja tyytyä ohjeen antajaksi. Kovasti alkoi kämmen olemaan sitä mieltä, että pikkuisen vielä hommaa jatkettuani olisin saanut rakon keskelle kämmentä. 

Keskellä viikkoa tajusin, että meidän työvuorolistojen tekijä oli kuin olikin muuttanut maanantain työvuoroani toiveideni mukaisiksi (tästä kun oli pientä "vääntöä" ) ja voisin jopa sittenkin ehtiä illan viimeiseen pohjoiseen menevään junaan. Olin niiin henkisesti valmistautunut viettämään vähän erilaisen joulun kolmistaan tyttöjen kanssa. Ja oikeastaan olin alkanut jo tykätä ajatuksesta. Ei tuntien matkustamista junassa. Hiljaisempi ja rauhaisampi joulu, jolloin saisi päättää ihan itse mitä tekisi. Olin jo suunnitellut käyväni aksa-hallilla aamusta, katsovani telkkaa ja vaan olevani mukavissa vaatteissa sohvatyynyjen keskellä kynttilänhämyisessä huoneessa glögimuki kourassa homejuuston ja piparien kera (namnam). Olin myös valmistautunut joululahjojen osalta siihen, että niiden ei tarvitse olla valmiina kuin vasta tammikuun puolella, jolloin isäni tulee käymään pikavisiitin luonani ja poimii ne mukaansa. Tajuappa siinä sitten, että kaikki pitäisi saada valmiiksi neljässä päivässä.

Toivoton yritys. Hyvin tuhlattua lukuaikaa, jos ei muuta + lisänä vielä kärsinyt etusormi. Huovutusneulain + komeat miehet = bad, bad, bad. Muutamia ohipistoja saattoi tulla silmien eksyessä liian pitkäksi ajaksi tv:n ruudulle. ;) Etusormi kiittää. Eli vietin siis pääsykoelukemisen osalta hyvinkin leppoisan viikon. Mietin kuitenkin koko maanantain, että lähdenkö pohjoiseen vai en. Vielä 15 minuuttia ennen sitä hetkeä, jolloin olisi pakko olla raahaamassa pakattua matkalaukkua ulos, mietin että jaksanko. Koko suku ymmärtäisi (ja oikeastaan en edes jaksanut repiä stressiä siittä, ymmärtäisikö he täysin vai ei), että aikataulu- ja rahatilanteen takia en ilmestyisi totuttuun tapaan joulupöytään. Äitini sen parhaiten sanoi, kun vatvoin tätä asiaa kymmenettä kertaa puhelimessa - se on vain yksi joulu. Jos tuntuu, että on parempi jäädä kotiin ja saada edes jotain tehdyksi, silloin on parempi priorisoida sitä mitä oikeasti pitää (eli pääsykoetta). Laskin kuitenkin sen varaan, että vielä tässä vaiheessa voin tehdä 3 yön reissun pohjoiseen ilman ylitsepääsemätöntä stressiä 3 vapaan päivän uhraamisesta muuhun kuin lukemiseen. Vilkuilin tulevaa kalenteria vapaiden viikonloppujen toivossa ja niitä yksinkertaisesti ei taida olla. Ei ainuttakaan täysin vapaata. Joudun luultavasti paiskimaan töitä, ja jos en ole töissä, olen valmennuskeskuksen biologian luennolla. Ja jos jostain syystä kävisi niin ihastuttava tuuri, että töitä tai biologiaa ei olisi, niin tuskin käyttäisin ainoata vapaata viikonloppuani junassa istumiseen. Enpä taitaisi.

Joten tällä hetkellä istun junassa kohti Rovaniemeä ja ihastelen upeita lumisia maisemia. Kuopiossa oli lähtiessäni +4 astetta lämmintä ja satoi vettä. Todella jouluista. Tänä jouluna en ole fiilistellyt minkään sortin joululauluja tai hehkuttanut jouluaattoa tai koko joulua laisinkaan. Koko marras- ja joulukuun olin psyykannut itseäni siihen ajatukseen, että perinteistä joulua ei ole. Nyt kun se on joltain osin toteutumassa vastoin odotuksia, olen vähän pihalla. ;) En osaa oikein päättää, olisinko kuitenkin mieluummin jäänyt kotiin vai en. Onhan se tietty ihana nähdä omia isovanhempia. Ainakin saan syödä hyvin, nauttia hyvästä seurasta ja fiilistellä lunta. Ehkäpä tämä vielä kääntyy siihen, että olen tyytyväinen ratkaisuuni enkä osaa itkeä muutaman hukkaan menneen lukupäivän perään.

Nauttikaa joulusta, hyvästä seurasta, muutamista vapaista päivistä (jotka ehkä mahdollisesti itsellenne suotte). Loppuviikosta olisi tarkoitus palata fysiikan kirjojen pariin (otin henkiseksi tueksi yhden niistä mukaan, jos liiallinen ahdistus ottaisi valtaa :D sitä tuskin avataan mutta no...) entistä isommalla tarmolla. Mutta ensin ladataan akkuja.



(+ ihan tylsä kuvaton postaus :( Kamera jäi kotiin kaiken sen kiirepakkaamisen takia, joten laihaksi jää tämä postaus..)

Vk 50 - hyvin se alkoi mutta..

Tehdyt tehtävät: 35

Hirveästi ei ole torstain postauksen jälkeen lisättävää, sillä ainuttakaan tehtävää en sen jälkeen tehnyt viikolla 50. Jos jotain positiivista, niin katsokaa tuota kellonaikaa, jolloin olen aloittanut! Mutta loppuviikko oli vaikea. Ja eikö sen jo huomaa tuosta tuntien toteutumisesta. Total blank. Tyhjää. Viime viikonloppua kuvaa sana notkahdus, joita tulee (ainakin niin muut väittää) välillä eron jälkeen vaikka kuvittelee olevansa vahva, pääsemässä yli ja selviävänsä ilman itkuja tai masenteluja. Sunnuntaina illasta havahduin, että en voi antaa yhden ihmisen vaikuttaa näin paljon omaan jaksamiseen ja pääsykoelukemiseen. Se syö mun kykyä tehdä työtä. Tänään tämä ihminen kävi noutamassa omat (loput) tavaransa mitä tähän meidän entiseen asuntoon oli jäänyt. Ja mun olo on tyyni. Niin tyyni. Mä niin selviän. 

Paketti

 Tänään iltalukiosta tullessa postilaatikossa odotti miellyttävä yllätys.

Kerkesin jo miettiä, että mitä ihmettä olin tilannut, muistaakseni mitään kummoisempaa ei pitäisi olla tulossa (paitsi ehkä joululahjoja, jos olen ollut tarpeeksi kilttinä ;) ). Paketin päällystän nähdessä hymy levisi yllättävän nopeasti kasvoille - materiaalia! Tosin, olin syksyllä ostanut 2012 vuoden matskut ajatuksella en-mene-ylihinnoitellulle-valmennuskurssille, joten nämä tuskin poikkeavat ihan hirmuisen paljon parin vuoden takaisista. Tämänpä vuoksi en sen tarkemmin alkanut materiaaleja syynäämään, kunhan pikavilkaisulla vilaisin läpi.

Teräaseen kanssa kimppuun :D

Kolhittua reunaa (murr!) ja lasku..

Mutta tämä pikkuinen kurkkaus kansien väliin sai aikaan aikas ison riemun - matikan tehtävistä suurin osa näyttää tehtäviltä! Syksyllä kun lehteilin samaista Matemaattiset apuvälineet -kirjasta, meinasi itku tulla. Vaikka pitkän matikan olenkin kirjoittanut, kaikki vektori/geometria-teoriat on varissu päästä pois jo aikoja sitten. Meinasi hiukka masentaa. Mullahan oli aikataulussa ennen iltalukion kurssien alkamista matikan asioiden läpikäyminen ihan pitkän matikan kirjoista. Ja ensimmäisen kurssin kahlasinkin läpi. Mutta ajallisesti tämä vei liikaa tunteja ja päiviä työnteon ohella, ja päätin antaa asian olla. Päätin luottaa ennemmin siihen, että matemaattiset ongelmat ja niiden ratkaisut tulee tutuiksi fysiikan kurssien ohella iltalukiossa. Ja tähän mennessä tämä on toteutunut erityisen hyvin. Meidän fysiikan opettaja (se josta pidän enemmän ;) meillä kun on jaettu fysiikan kurssit kahdelle eri opettajalle) kun sattuu vielä opettamaan matikkaa, joten hän on selittänyt paremmin kuin hyvin matemaattista näkökulmaa laskujen pohjalla. Jos jotain tulee ikävä iltalukiossa, niin tämän opettajan oppeja. 

Sekä itse tehtävät!

Tämä viikko alkaa olla iltalukion osalta käytynä, ja fysiikan neloskurssi alkaa olla jo yli puolessa välissä. Seuraavalle viikolle on vielä 2 x 1,5 h opetusta tiedossa, ja jos oikein muistan, yksi puolentoista tunnin opetuskerta jää tammikuulle. Laskut ovat huomattavan paljon haastavampia mitä aalto-kurssin asiat. Vaikka viime postauksessa olikin fiilis, että tämä kurssi ei suju yhtään mitenkään niin tuo tunne on alkanut pikkuisen jo lieventyä hirmuiseen tarpeeseen oppia ja ymmärtää ja saada laskut sujumaan. Olen laskenut huomattavan paljon ylimääräistä mitä kotiin on tehtäväksi tullut, ja 2. kappaleen laskuihin ja teorian lukemiseen olen käyttänyt yhteensä jo 22 h. Tähän tuntimäärään on siis aherrettu lähes kaikki kakkoskappaleen laskut (edeltävällä ja tällä viikolla), joita on paljon! Ja olen vielä sen verran tunnollinen väkertäjä, että lähes joka kaavan jälkeen tulee kirjoitettua lukuarvot yksikköineen ennen vastausta. Eli vaikka laskut alkaakin jossakin määrin sujua, yhteen vähän monimutkaisempaan laskuun saattaa mennä puoli tuntia. Tämä on tarkoittanut aikaista aamua ja pitkää päivää. Eli noin 5-6 tuntia päivässä extratyötä iltalukion lisäksi, jonne menemiseen, siellä olemiseen ja pois tulemiseen on uhraantunut reilu 4 tuntia iltapäivästä. Voip olla, että viikonloppu tulee otettua vähän kevyemmin. Eiköhän loppuviikon työt jo huolehdi tästä ilman sen suurempaa panostusta iltaisin vaan levähtämiseen ja voimien keräilyyn.

P.S.

Muokkasin kommentti-asetuksia siten, että myös anonyymit pääsevät kirjoittamaan jotain, jos mielen päällä asiaa on. En edes ollut tajunnut, ettei anonyymit voisi kommentoida vaan pelkästään tilin tms. omaavat. Kommentteja, ajatuksia, palautetta (mitä vaan!) saa siis pistää tulemaan, jos siltä tuntuu! Kaikki otetaan kiitollisena vastaan. :)

Vk 49 - lukemisen eteneminen

Voin todeta heti jo aluksi, että jos aalto-asiat oli mun makuun ja niistä tykkäsin, niin fysiikan neloskurssi ei kyllä aiheuta yhtään samanlaista "fysiikka on kivaa!" - fiilistä. Ehei. Asia (siis teoria) on sinänsä ihan ymmärrettävissä, mutta tehtävät ovat vaikeita. Tuntuu, että luen tehtävää vaikka miten päin, pohdin vaiks minkä sortin yhtälöitä ja muita vaihtoehtoja. Lopulta saan tarpeekseni ja luikin lunttaamaan vastauksen fysiikan ratkaisuista. Olen tämän viikon aikana pohtinut ihan vain sitä, että luovutanko liian helposti? Pitäisikö jättää lasku hautumaan, jatkaa etiäpäin tai pitää tauko ja palata kohta sen kimppuun uudella tarmolla? Mulla jotenkin tyssää luova ajattelu ja takerrun kiertämään samaa ympyrää ja yrittämään vain ratkaista laskua tietyllä kaavalla. Tämä on mun isoin ongelma matematiikan tehtävien suhteen. Ollut aina, ja tulee varmaan aina olemaankin hamaan tulevaisuuteen saakka. 

Totta kai kehittyminen on hyvinkin mahdollista, mutta en usko pääseväni samalle tasolle koskaan niiden kanssa, jotka kykenevät ajattelemaan laatikon ulkopuolelle. Eksäni oli juurikin yksi näistä ihmisistä, joka tuntui ratkaisevan tehtävän tuosta noin vain. Tehtävän, joka tuntui mulle ihan uskomattoman vaikealta. Parisen vuotta sitten hän opetti minulle kemia käytännössä kokonaan, ja kävin monta itkupotkuraivaria läpi sen turhautumisen vuoksi, että en yksinkertaisesti ymmärtänyt hänen selitystään ekalla tai jopa tokalla kerralla, miksi jokin asia vain lasketaan tietyllä tavalla. Olihan se kevät kehittävä, hyvinkin, sillä kemma on nyt hallussa ja jopa seoslaskut sujuivat. Ja iso osa turhautumisestani kumpusi perfektionismistani. Halusin olla hyvä, yhtä hyvä kuin hän. Ja ehkä himpun verran parempi. ;) Tämän kevään isoin kompastuskivi tulee olemaan fysiikka. Tiedän, etten tule kykenemään sellaiseen osaamistasoon, jonka soisin itselläni olevan täydellisessä maailmassa, jossa pääsykokeeseen olisi vielä monia monia kuukausia aikaa, mulla olisi aikaa käydä kaikki lukion kurssit ennen valmennuskurssia ja ehtisin ehkä vielä laskea Physicat kertaalleen läpi. Koska tämä on käytännössä sula mahdottomuus, annan itselleni armoa. Toivon saavuttavani fysiikan suhteen tason, jonka avulla ymmärrän miten tietyt laskut lasketaan. Mitä niissä pitää (tai ainakin pitäisi) tehdä ja miten niissä edetään. Ehkäpä tämä, no, reiluus itseä kohtaan ja tilanteen realistinen ymmärtäminen, on sitä kasvamista, mitä on tapahtunut kahdessa vuodessa. En enää pyri ihan täydellisyyteen, vaikka kovasti mieli tekiskin.

Koska neloskurssi tuntui tökkivän ja kunnolla, päätin käyttää loppuviikosta aikaa asian syventämiseen ja kaivoin physican esille. Syventäminen mulle tällä hetkellä tarkoittaa perusasioiden kertaamista ja vahvempaa hallintaa. Jokinhan siellä laskuissa mättäsi, kun kerta ne eivät sujuneet. Tehtävien ratkaisut olivat hirmuisen simppeleitä, mutta siinä vaadittiin se jokin pieni ymmärrys, mikä puuttui ja sai laskut tuntumaan turhauttavan vaikeilta. Ja vaikka aikaa tuohon menikin reilun päivän verran, siitä oli apua. Uusien kaavojen pyörittely tuli tutummaksi, ja laskut sujuivat huomattavan paljon paremmin. Vaikka tulihan se eilen illalla huomatuksi, että sitten kun eteen sattuu uusi ongelma, lanka on ihan solmussa. Ja jälleen jouduttiin turvautumaan mallivastauksiin. 

Kuten jo edellä pohdinkin, sorrunko liian helposti lunttaamaan apuja vaikeaan tehtävään - ehkä. Mutta faktahan on se, että käytettävissä oleva aika on rajallista. Mulla ei ole aikaa käyttää yhtä päivää tehtävään, joka on vaikea ja jonka EHKÄ kykenisin ratkaisemaan omin neuvoin. EHKÄ. Sepä se. Tällä tavalla ainakin pääsen etenemään. Mulla on ollut tapana merkata vaikeat laskut, ja vielä käydä lasku uudestaan läpi kappaleen kaikkien tehtävien päätteeksi. Joko siis seuraavana päivänä tai parin päivän päästä. Tällä ainakin pystyn varmistamaan, että edes jonkin sortin oppimista on tapahtunut, vaikka ratkaisuun onkin saanut apua.

Tämän aamun sekasorto - kukapa pöytää jaksaa raivata joka ilta?
Helpompi aloittaa aamulla, kun kaikki on jo valmiiksi levautettuna! :D

Viikonloppu oli suhteellisen kevyehkö tehtävien teon suhteen. Perjantai-lauantai välisenä yönä nukuin 3 tunnin verran. Venyin myöhään koneella hirmuisessa innonpuuskassa - uusi banneri toiseen blogiin. Samaa linjaa tämän pääsykoeblogin kanssa. Aikaa siihen meni huomattavasti vähemmän kuin tämän väsäämiseen. Olin kerennyt totaalisesti unohtaa miten reunukset saa tehtyä, saatikka varjostukset tai tietyt muokkaustoiminnot. Perjantai-iltana nämä kaikki sujui hyvällä rutiinilla, ja banneri valmistui muutamassa tunnissa. Ajallisesti olisin saanut nukkua ehkä sellaiset viisi tuntia, jollei I olisi aivastellut ja ryystänyt räkää monen monta kertaa. Ja joka kerta heräsin kuuntelemaan, tukehtuuko toinen vai ei. Huoh. Nenäpunkkilääkityksen aloituksesta on jo 3 yötä, eikä muutoksia oireissa. Sitkeitä otuksia. 

Koko viikon kyllä kruunasin työporukan pikkujoulut. Sitä edelsi viiden tunnin työvuoro, joka kyllä oli levottomin pitkään aikaan. Lauantai itsenäisyyspäivän jälkeen - se ehkä selittää pienen osan tietyntyyppisistä asiakkaista. Ja asiakaspalvelu ei petä koskaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana asiakaspalaute oli 40+ herralta kutakuinkin näin: "Ihana nainen! Tuon mää veisin linnanjuhliin!" No justiinsa. :D Kiitosta vain, kutsua siis odotellessa..

En ole ikinä ollut hyvä lähtemään ajoissa (tyypillinen nainen, eh? ;) ) ja tämäkään lauantai ei ollut poikkeus. Olin jo kerennyt miettiä, että voisin ihan hyvin kävellä Rauhalahteen, eihän sinne kestäisi kuin reilu puolituntinen. Hyvällä tuurilla saisin kyydin kotiin joltain, joka oli päättänyt olla vesilinjalla. Ja pah! Olin vasta ripsiväri kädessä ympärilläni pelkkä pyyhe, kun olisi pitänyt olla menossa ovesta ulos. Se siitä ajoissa lähtemisestä. Matka taittui oikein kätevästi pyörällä, vaikkakin osa reitistä kulki keskellä metsää pitkin valaisematonta polkua. Hullu, sanon minä. Mutta hyvin se pyörä kulki mäen alas pöheikön keskellä. Ei siellä paljon nähnyt eteensä mutta tein oletuksen, että lumi on peittänyt suurimmat kivet, mitä kyseisessä mäessä on. Oikein veikattu. ;) Olin varmaan ainoa joka pyyhälsi paikalle toppahousuissa ja windstopper-takki päällä. Narikkamies katto vähän kummasti, kun ojensin koko vaaterepertuaaria villatakkeineen nätisti hymyillen. Eli pääasia siis se, tyttö ehjänä perillä ja vielä oikeaan aikaan. Vaatetuksesta viis!

Tosin ehjänä perille pääseminen oli hiuskarvan varassa. Pyöräkorissani ollut mustekala oli ilmeisesti heivahtanut korista osittain ulos, ja kerkesin juuri ja juuri päästä kotipihalta pois, kun polkimet lopetti pyörimästä. Kerkesin miettiä, että mitä helv.. Mustekala oli sujahtanut takaratasten väliin ja jumittunut sinne! Epäuskoisena tuijotin katkennutta mustekalaa, lähetin pienen kiitoksen yläilmoihin siitä, etten ollut lentänyt pää edellä pyörän etutangon yli matkan tyssätessä vähän reippaammin ja aloin kiskomaan kuminauhaa irti. Kirosin kyllä sitä ihan ääneen, että miksi näitä juttuja tapahtuu aina silloin, kun on kiire! Mustekala lähti lopulta irti kahdessa osassa. Tuloksena oli peukalon kynnen vaurioituminen, verinen takki ja hanskat, lähestulkoon irti oleva pyöränkori ja toimimaton pienin vaihde... 

Tasan ei käy nallekarkit. Pyöränkorin saa kiinni, kunhan vain tänään lähden iltalukioon ja nappaan muutaman nippusiteen mukaan. Takkiin saattaa jäädä muutama tahra muistutuksena epäonnisesta illasta. Vaihde.. Viedään jonkun osaavan käsiin, kunhan on rahaa. Eli ens kesänä. Ehkäpä sitä pärjää ilmankin pienintä vaihdetta. Sormi parantuu aikanaan. Kynsi säilyy, mutta kipeä se on. Vaikeuttaa elämää muutaman päivän.

Mutta yksi drinkki, paljon tanssimista ja naurua. Tämän tytön ilta oli kyllä pelastettu. Ei harmittanut edes pyöräillä takaisin kotio. Ainoana miinuksena oli kyllä se, että nukuin eilen melkein puolille päivin. 8 tunnin suunniteltu opiskelupäivä meni harakoille. Mutta tällaisia iltoja tuskin on tiedossa seuraavaan puoleen vuoteen, joten parempi oli ottaa ilo irti kun pystyi. Tykkäsin. ♥ Tämän avulla jaksaa kyllä ehdottomasti alkavan viikon. 

Yritin kuvata katkennutta mustekalaa mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Virallinen valvoja I oli sitä mieltä, että kuvaaminen on ihan tylsää, ja kuminauhan syöminen olisi paaaaljon kivempaa. Se siitä sitten. 

Tunteja viikolle 49 siis kertyi kaiken kaikkiaan 29 h pikkujouluista ja kevyestä viikonlopusta huolimatta. Tehtäviä tuli tehtyä noin 70. Tähän saa lisätä muutaman päässä ratkotun, joita en jaksanut kirjoittaa auki. Hyvinkin fysiikka-painotteinen viikko, eikä tämä tuleva ole yhtään sen kummempi. Neloskurssin parissa jatkamme kakkoskappaleesta eteenpäin.

Jos jotain parannettavaa miettii, mun huonoin tapa on ehdottomasti se, että valvon myöhään ja nukun sitten suhteellisen pitkään. Kun esimerkiksi katsoo tämän viikon aikataulun toteutumista, niin hommiin olen päässyt vasta kello 10 aikaan. Tai jopa myöhemmin. Siinä menee tehokasta laskuaikaa hukkaan. Varsikaan kun illalla ei tule tehtyä kouluhommia, vaan esmes venyttyä koneella. Se taitaa olla se tavallisin. Jopa tv:n äärestä pääsen ylös suht ajoissa mutta tämä kone.. murr. Tässä on kyllä selvästi petraamisen varaa. Ehkäpä tällä viikolla.. :)

Ilmoittauduttu!

Sinne meni ilmoittautuminen Kuopion kurssille. Ilmoittautuminen piti hoitaa jo torstaina, mutta venyvanutin sitä perjantaihin.. ja lauantaihin.. ja lopulta tänään päätin, että eihän tätä voi siirtää ja siirtää etiäpäin päiviä. Muut frendinalennukseen liittyvät ihmiset olivat hoitaneet oman hommansa puolessa välissä viikkoa ja liikaa vitkutellessa alennukset saattaisi mennä ohitse kokonaan. 

Venyttämisen aihe oli jälleen viikko sitten mietityttänyt asia - raha. En ole yhtään varma miten kevät selvitään. Pyörittelin kulutaulukkoa vielä tänään ja tajusin, että olin unohtanut muutamia "pikkujuttuja" merkata, kuten eläinlääkärikulut (kevään rokotukset, jei), vakuutusmaksut.. Vuodatin tätä äidilleni tunti sitten ja hän tokaisi suoraan, että nyt lopetat tuon jahkaamisen ja menet ilmoittautumaan. On ne äidit ihania, kun sanovat suoraan mitä pitää tehdä, kun alkaa epäilyttämään. Mulla on kyllä maailman parhaat tukijoukot. Niin Oulussa..

.. kuin täällä kotona. ♥

Renewed

Siinäpä se ♥ Blogi sai kuin saikin uuden ulkoasun entisen tilalle. Värimaailma muuttui kertaheitolla (turkoosi ♥) vähän raikkaammaksi. Kovasti vielä marraskuun lopussa meinasin, etten ala koko projektiin (edelleen se olisi ollut fiksua - kello kun lähestyy neljää ja huomenna olisi hyyyyvin paljon puuhaa). Olen juuri niitä ihmisiä, jotka ei saa näppejään irti, jos jotain menee aloittamaan. Tein yhdenlaisen version jo valmiiksi pari tuntia sitten ja laitoin koneen kiinni. Hampaita pestessä sain vielä paremman idean ja olihan se pakko toteuttaa - yöunien kustannuksella. Onneksi torstai on täysin vapaa, samoin perjantai. Tulee kunnon yöunet tarpeeseen. :D

Tästä lähdettiin..

...tätä pohdittiin..

..ja tähän meinattiin päätyä.
Jotenkin vaikutti pliisulta eikä vihreäkään oikein iskenyt.

The change is here. And I like it. 

Tuulettelua

Tänään fysiikan tunnilla opettaja yllätti ja palautteli torstain kokeita. Ahkera tarkastaja. Olin saanut extra-pisteitä kotitehtävien tekemisestä, joten täysien pisteiden raja ylittyi jopa yhdellä pisteellä. Virheet, joita muutamassa tehtävässä oli, oli todellisia huolimattomuusvirheitä. Pienen sähellyksen takia aikaa ei jäänyt tarkistamiselle, joten siellä oli sitten yksi senttien muunnos metreiksi, joka ei ollut mennyt ihan nappiin. :D Sen siitä saa, kun tekee kiireellä ja liian itsevarmana. Lasku oli muutes oikein, eli propsit siittä. Kokeessa oli 8 tehtävää, ja kuusi piti tehdä. Lisäjippona oli vielä se, että joko numero 7 tai 8 (tai molemmat) piti tehdä, sillä ne oli vaikeimmat tehtävät. Tein seiskan ekana ja mietin, että olipas helppo. Tein loput 5, ja aikaa jäi vielä pyöritellä kasitehtävää huvin vuoksi. Halusin kokeilla saisinko sen tehtyä. Kirjoitin vastauksen ylös ja ajattelin tarkistaa sen kotona vastausten pompahtaessa nettiin. Alkaessani tarkistaa koetta alusta, 7 kohdalla huomasin, että ei jumaliste, olin tajunnut koko tehtävän väärin! Siinä sitten pikavilkaisu kelloon, 20 minuuttia aikaa, joten päädyin hylkäämään tehtävän ja ottamaan numeron 8 arvosteltavien joukkoon. Olin tehnyt sen konseptille luonnoksena, joten jouduin kirjoittamaan kaiken uusiksi. Jotta onnistuin säheltämään vielä lisää, seiskan päälle tarkoitettu ruksi (jotta sitä ei siis arvosteltaisi) meni väärän tehtävän päälle (kuten sanottua - hötkyilijä!), ja jouduin viimeisen viiden minuutin aikana kumittelemaan väärää ruksia pois ja täydentämään lukuja kumitetun viivan tilalle. Hienoa. :D 

Mutta fiilis on kyllä oikeasti oikein hyvä! Olen ajatellut koko ikäni, että ei musta ole ymmärtämään fysiikkaa. Eläinlääkis on ollut vain kaukainen haave ensin Galenoksen, ja sen poistumisen jälkeen fysiikan takia. Ilmeisesti mulla on jotain kykyä omaksua fysiikan asioita, sillä ei tuo tentti nyt niin huonosti mennyt. Tietenkin pitää pitää se pienoinen asia päässä, että Tammen Fysiikka-sarjan tehtävät ovat helppoja verrattuna pääsykoetehtäviin. Mutta teoriaa on opittu ja pohjia on luotu. Se on kuitenkin jotain!

Viikonloppu ei mennyt laskemisien suhteen ihan kuten piti. Lauantaina oli suunniteltua menoa kaverin kanssa, kun Kuopion lääkisläiset järjestivät oman Tanssii Tähtien Kandien Kanssa -esityksen. Kaverin mieheke oli yksi tanssittajista, joten pitihän sitä mennä paikan päälle kannustamaan. Esitykset olivat ihan huikeita! Lääkärit olivat todella jaksaneet panostaa tanssien ja koreografioiden opetteluun, saatikka minkä ajan kandit olivat käyttäneet itse ohjelmiensa luomiseen. Vau! Kiitos KuoLo! Viime kevään speksi oli jäätävän hyvä, eikä tämäkään jättänyt kylmäksi. Tykkäsin valtavasti. 

Ainoana huonona puolena oli se, että ilta venähti hiukkasen myöhään. Esityksien puolivälissä tauolla oli tarjolla kahvituksia (rahaa vastaan tietenkin ;) ) ja kuolasimme A-M:n kanssa unelmatorttuja, joita olisi saanut huiman euron hintaan. Päätimme jättää tortut ostamatta ja kävimme ostamassa esityksen päätyttyä ABC:ltä oman kääretortun ja menimme iltateelle syömään itse ostamaa torttua. Kyllä kelpasi! Kotona oli vasta yhden pintaan. Olisin ollut vielä aikaisemminkin, jos bussikorttini olisi suostunut toiminaan. Kävin vielä tänä syksynä Sokoksen myyntipisteessä, ja tyttö siellä naureskeli, että ei korttia olisi tarvinnut tulla aktivoimaan edes nyt syksyllä. No näinpä.. Kyllä meinas muutama kirosana päästä, kun bussikuski ilmoittaa, että myyntiaika on päättynyt. Yötaksa on 4,40e (!), joten puuskahdin, että en maksa ja hyppäsin ulos bussista. Olin pukeutunut hiukkasen kevyesti kävelyä varten, varsinkin kun Prisman lämpömittari näytti oikein kirpakkaa -8 asteen pakkasta. Mutta siinähän se meni. Majoittauduin kotona teekupin kanssa sohvan nurkkaan puoleksi tunniksi ennen kuin hytinä laantui. 

Sunnuntaista käytin ison osan päivästä raha-asioiden läpikäyntiin. Mulla on ollut jo 3 vuoden ajan tapana kirjata kaikki ostokset exceliin ja pitää vähän silmällä sitä, mihin rahaa menee. Näkeepähän vähän kasvaako ruokamenot tai härpätys-menot (vaatteet.. koirajutut..) joinakin kuukausina liiallisuuksiin. Lauantaina töissä ollessani tutkailin alkuvuoden mulle suunniteltuja työvuoroja, ja vähän näyttää siltä mitä vähän epäilinkin - töitä on tarjolla hyvin hyvin vähän. Sunnuntaina käytin tunteja siihen, että tein kirjaimellisen taulukon siitä, mitä arvioituja menoja tulee kevät kuukaudet sisältämään ja mitä tilin saldo tulisi näyttämään vähien tulojen ja suurten menojen suhteen. Sanotaanko, että tilanne ei ole kovin aurinkoinen. Menoista olisi karsittava hirmuisen iso osa, että en ole pakkasella kovin montaa satasta. Ja jos jotain yllättävää sattuu (toinen koirista murtaa koipensa ja eläinlääkärilaskuihin menee tonneja tms..) niin tilanne on vielä heikompi. Kyllähän vanhemmat auttaa, mitä silti haluisin tulla toimeen omillani. Opintotuen tulen maksamaan takaisin, mutta hätävarana ne tietenkin auttaa, jos oikein hätätilanne tulee. Tietääpähän mihin kesän palkat menee.. Tältä pohjalta mietin valmennuskurssia vielä uudessa valossa, mutta päädyin siihen, että hitto - jos oikeasti sinne lääkikseen tahdon, nyt sitten tehdään kaikki sen eteen. 

Tämä käytännössä tarkoittaa hyvinkin vahvasti sitä, että menoja on karsittava (agility-treenit jää, niistä en luovu! Mun henkireikä ♥ ). Ruokamenoista saa nipistettyä pois. En ole ollut hirmuisen tarkka sen suhteen mitä olen ostanut. En nyt sano, että olen ihan tuhlaillut (no.. ehkä välillä.. ;) ) mutta pikkaisen on kyllä menty mielihalujen mukaan. Alustavana sotasuunnitelmana on olla ahkera ja juosta tarjousten perässä sekä leipoa itse leipää (sämpylää ♥ ). Edelleen tarkoitus on syödä terveellisesti, eikä tinkiä esim. vihanneksista ja hedelmistä mutta kuiten järkevöittää tätä syömistä, mikä monesti laiskuuttaan lipsuu leivän mättämiseen. Eli kunnon ruokaa edes kerta päivään ja kaurapuuroa illalla. :D Siittä on hyvä lähteä.

Harmaat ruudut töitä.

Mietin pitkään, että laitanko blogiin edes joitakin toteutuneita viikkoja, mutta nääh.. Antaas mennä. Ehkäpä tästä on joillekin hyötyä, jos he miettivät miten toteuttavat ajankäytön ja sen suunnittelun. Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, Excel on mulle korvaamaton apu, koska sitä voi muokata hirmuisen helposti. Ja tykkään tarkasta suunnitelmasta. Jos en suunnittele, en saa aikaan mitään enkä edes tunne siitä mitään tunnontuskia. Tämä sopii mulle. Tykkään myös kirjata päivän päätteeksi edes jotain mitä on tullut tehtyä sen päivän aikana. Siis muuta kuin lukemiset. Ei sitten jää jälkeenpäin pohtimaan, että mihin hittoon 5 tuntia hävis. :D Suunnitellut tunnit kus pääosin tuon loppuviikon takia. Sunnuntai oli oikeasti tarpeen, että sain selvyyttä omaan rahatilanteeseen. Kaikki muu venyminen... niin noh. Mutta kyllähän noita tunteja silti kertyi, ei siinä. Eipähän aja itseä ihan piippuun.

Tänään otinkin askeleen kohti säästäväisempää linjaa ja juoksin (tai siis, pyöräilin) tarjousten perässä Citymarkettiin hakemaan tarjousjauhelihoja ja sitrushedelmiä. Hedelmät  1 euron kilo! Tarttui mukaan sitten muutakin mitä jääkaapin sisus tarvitsi, ja päädyin pyöräilemään lähes 10 kilon kantamusten kanssa kotiin. Kauppaan mennessä fiilis oli oikein aurinkoinen ja iloinen. Ei se talvipyöräily ehkä olekaan NIIN ärsyttävää. Jepjep. Tullessa kiroilin kuin turkkilainen yrittäessäni tasapainoilla kahden kassin roikkuessa käsien alla ja superpainavan repun luistattaessa pyörän takarengasta sivuluisuun huonosti auratuissa (eli lähes koko ajan) kohdissa. Tosi hohdokasta! Kotiin päästessä olin I-H-A-N kuollut. Teki mieli mennä sänkyyn, vetää peitto korviin ja nukkua koko päivä. Eipä siinä auttanut muu kuin väsätä ruoka ja vääntyä iltalukion tunnille kuulemaan kertausta nopeudesta. Onneksi aloitimme kevyesti. Mulla olisi kyllä mennyt vähänkään vaativammat jutut aivan yli ymmärryksen. Mutta tärkein kuitenkin saavutettu - olen ottanut yhden askeleen lisää vaativaa kevättä kohden. Kyllä tästä selvitään. Tahto ainakin on kova.