Vk 49 - lukemisen eteneminen

Voin todeta heti jo aluksi, että jos aalto-asiat oli mun makuun ja niistä tykkäsin, niin fysiikan neloskurssi ei kyllä aiheuta yhtään samanlaista "fysiikka on kivaa!" - fiilistä. Ehei. Asia (siis teoria) on sinänsä ihan ymmärrettävissä, mutta tehtävät ovat vaikeita. Tuntuu, että luen tehtävää vaikka miten päin, pohdin vaiks minkä sortin yhtälöitä ja muita vaihtoehtoja. Lopulta saan tarpeekseni ja luikin lunttaamaan vastauksen fysiikan ratkaisuista. Olen tämän viikon aikana pohtinut ihan vain sitä, että luovutanko liian helposti? Pitäisikö jättää lasku hautumaan, jatkaa etiäpäin tai pitää tauko ja palata kohta sen kimppuun uudella tarmolla? Mulla jotenkin tyssää luova ajattelu ja takerrun kiertämään samaa ympyrää ja yrittämään vain ratkaista laskua tietyllä kaavalla. Tämä on mun isoin ongelma matematiikan tehtävien suhteen. Ollut aina, ja tulee varmaan aina olemaankin hamaan tulevaisuuteen saakka. 

Totta kai kehittyminen on hyvinkin mahdollista, mutta en usko pääseväni samalle tasolle koskaan niiden kanssa, jotka kykenevät ajattelemaan laatikon ulkopuolelle. Eksäni oli juurikin yksi näistä ihmisistä, joka tuntui ratkaisevan tehtävän tuosta noin vain. Tehtävän, joka tuntui mulle ihan uskomattoman vaikealta. Parisen vuotta sitten hän opetti minulle kemia käytännössä kokonaan, ja kävin monta itkupotkuraivaria läpi sen turhautumisen vuoksi, että en yksinkertaisesti ymmärtänyt hänen selitystään ekalla tai jopa tokalla kerralla, miksi jokin asia vain lasketaan tietyllä tavalla. Olihan se kevät kehittävä, hyvinkin, sillä kemma on nyt hallussa ja jopa seoslaskut sujuivat. Ja iso osa turhautumisestani kumpusi perfektionismistani. Halusin olla hyvä, yhtä hyvä kuin hän. Ja ehkä himpun verran parempi. ;) Tämän kevään isoin kompastuskivi tulee olemaan fysiikka. Tiedän, etten tule kykenemään sellaiseen osaamistasoon, jonka soisin itselläni olevan täydellisessä maailmassa, jossa pääsykokeeseen olisi vielä monia monia kuukausia aikaa, mulla olisi aikaa käydä kaikki lukion kurssit ennen valmennuskurssia ja ehtisin ehkä vielä laskea Physicat kertaalleen läpi. Koska tämä on käytännössä sula mahdottomuus, annan itselleni armoa. Toivon saavuttavani fysiikan suhteen tason, jonka avulla ymmärrän miten tietyt laskut lasketaan. Mitä niissä pitää (tai ainakin pitäisi) tehdä ja miten niissä edetään. Ehkäpä tämä, no, reiluus itseä kohtaan ja tilanteen realistinen ymmärtäminen, on sitä kasvamista, mitä on tapahtunut kahdessa vuodessa. En enää pyri ihan täydellisyyteen, vaikka kovasti mieli tekiskin.

Koska neloskurssi tuntui tökkivän ja kunnolla, päätin käyttää loppuviikosta aikaa asian syventämiseen ja kaivoin physican esille. Syventäminen mulle tällä hetkellä tarkoittaa perusasioiden kertaamista ja vahvempaa hallintaa. Jokinhan siellä laskuissa mättäsi, kun kerta ne eivät sujuneet. Tehtävien ratkaisut olivat hirmuisen simppeleitä, mutta siinä vaadittiin se jokin pieni ymmärrys, mikä puuttui ja sai laskut tuntumaan turhauttavan vaikeilta. Ja vaikka aikaa tuohon menikin reilun päivän verran, siitä oli apua. Uusien kaavojen pyörittely tuli tutummaksi, ja laskut sujuivat huomattavan paljon paremmin. Vaikka tulihan se eilen illalla huomatuksi, että sitten kun eteen sattuu uusi ongelma, lanka on ihan solmussa. Ja jälleen jouduttiin turvautumaan mallivastauksiin. 

Kuten jo edellä pohdinkin, sorrunko liian helposti lunttaamaan apuja vaikeaan tehtävään - ehkä. Mutta faktahan on se, että käytettävissä oleva aika on rajallista. Mulla ei ole aikaa käyttää yhtä päivää tehtävään, joka on vaikea ja jonka EHKÄ kykenisin ratkaisemaan omin neuvoin. EHKÄ. Sepä se. Tällä tavalla ainakin pääsen etenemään. Mulla on ollut tapana merkata vaikeat laskut, ja vielä käydä lasku uudestaan läpi kappaleen kaikkien tehtävien päätteeksi. Joko siis seuraavana päivänä tai parin päivän päästä. Tällä ainakin pystyn varmistamaan, että edes jonkin sortin oppimista on tapahtunut, vaikka ratkaisuun onkin saanut apua.

Tämän aamun sekasorto - kukapa pöytää jaksaa raivata joka ilta?
Helpompi aloittaa aamulla, kun kaikki on jo valmiiksi levautettuna! :D

Viikonloppu oli suhteellisen kevyehkö tehtävien teon suhteen. Perjantai-lauantai välisenä yönä nukuin 3 tunnin verran. Venyin myöhään koneella hirmuisessa innonpuuskassa - uusi banneri toiseen blogiin. Samaa linjaa tämän pääsykoeblogin kanssa. Aikaa siihen meni huomattavasti vähemmän kuin tämän väsäämiseen. Olin kerennyt totaalisesti unohtaa miten reunukset saa tehtyä, saatikka varjostukset tai tietyt muokkaustoiminnot. Perjantai-iltana nämä kaikki sujui hyvällä rutiinilla, ja banneri valmistui muutamassa tunnissa. Ajallisesti olisin saanut nukkua ehkä sellaiset viisi tuntia, jollei I olisi aivastellut ja ryystänyt räkää monen monta kertaa. Ja joka kerta heräsin kuuntelemaan, tukehtuuko toinen vai ei. Huoh. Nenäpunkkilääkityksen aloituksesta on jo 3 yötä, eikä muutoksia oireissa. Sitkeitä otuksia. 

Koko viikon kyllä kruunasin työporukan pikkujoulut. Sitä edelsi viiden tunnin työvuoro, joka kyllä oli levottomin pitkään aikaan. Lauantai itsenäisyyspäivän jälkeen - se ehkä selittää pienen osan tietyntyyppisistä asiakkaista. Ja asiakaspalvelu ei petä koskaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana asiakaspalaute oli 40+ herralta kutakuinkin näin: "Ihana nainen! Tuon mää veisin linnanjuhliin!" No justiinsa. :D Kiitosta vain, kutsua siis odotellessa..

En ole ikinä ollut hyvä lähtemään ajoissa (tyypillinen nainen, eh? ;) ) ja tämäkään lauantai ei ollut poikkeus. Olin jo kerennyt miettiä, että voisin ihan hyvin kävellä Rauhalahteen, eihän sinne kestäisi kuin reilu puolituntinen. Hyvällä tuurilla saisin kyydin kotiin joltain, joka oli päättänyt olla vesilinjalla. Ja pah! Olin vasta ripsiväri kädessä ympärilläni pelkkä pyyhe, kun olisi pitänyt olla menossa ovesta ulos. Se siitä ajoissa lähtemisestä. Matka taittui oikein kätevästi pyörällä, vaikkakin osa reitistä kulki keskellä metsää pitkin valaisematonta polkua. Hullu, sanon minä. Mutta hyvin se pyörä kulki mäen alas pöheikön keskellä. Ei siellä paljon nähnyt eteensä mutta tein oletuksen, että lumi on peittänyt suurimmat kivet, mitä kyseisessä mäessä on. Oikein veikattu. ;) Olin varmaan ainoa joka pyyhälsi paikalle toppahousuissa ja windstopper-takki päällä. Narikkamies katto vähän kummasti, kun ojensin koko vaaterepertuaaria villatakkeineen nätisti hymyillen. Eli pääasia siis se, tyttö ehjänä perillä ja vielä oikeaan aikaan. Vaatetuksesta viis!

Tosin ehjänä perille pääseminen oli hiuskarvan varassa. Pyöräkorissani ollut mustekala oli ilmeisesti heivahtanut korista osittain ulos, ja kerkesin juuri ja juuri päästä kotipihalta pois, kun polkimet lopetti pyörimästä. Kerkesin miettiä, että mitä helv.. Mustekala oli sujahtanut takaratasten väliin ja jumittunut sinne! Epäuskoisena tuijotin katkennutta mustekalaa, lähetin pienen kiitoksen yläilmoihin siitä, etten ollut lentänyt pää edellä pyörän etutangon yli matkan tyssätessä vähän reippaammin ja aloin kiskomaan kuminauhaa irti. Kirosin kyllä sitä ihan ääneen, että miksi näitä juttuja tapahtuu aina silloin, kun on kiire! Mustekala lähti lopulta irti kahdessa osassa. Tuloksena oli peukalon kynnen vaurioituminen, verinen takki ja hanskat, lähestulkoon irti oleva pyöränkori ja toimimaton pienin vaihde... 

Tasan ei käy nallekarkit. Pyöränkorin saa kiinni, kunhan vain tänään lähden iltalukioon ja nappaan muutaman nippusiteen mukaan. Takkiin saattaa jäädä muutama tahra muistutuksena epäonnisesta illasta. Vaihde.. Viedään jonkun osaavan käsiin, kunhan on rahaa. Eli ens kesänä. Ehkäpä sitä pärjää ilmankin pienintä vaihdetta. Sormi parantuu aikanaan. Kynsi säilyy, mutta kipeä se on. Vaikeuttaa elämää muutaman päivän.

Mutta yksi drinkki, paljon tanssimista ja naurua. Tämän tytön ilta oli kyllä pelastettu. Ei harmittanut edes pyöräillä takaisin kotio. Ainoana miinuksena oli kyllä se, että nukuin eilen melkein puolille päivin. 8 tunnin suunniteltu opiskelupäivä meni harakoille. Mutta tällaisia iltoja tuskin on tiedossa seuraavaan puoleen vuoteen, joten parempi oli ottaa ilo irti kun pystyi. Tykkäsin. ♥ Tämän avulla jaksaa kyllä ehdottomasti alkavan viikon. 

Yritin kuvata katkennutta mustekalaa mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Virallinen valvoja I oli sitä mieltä, että kuvaaminen on ihan tylsää, ja kuminauhan syöminen olisi paaaaljon kivempaa. Se siitä sitten. 

Tunteja viikolle 49 siis kertyi kaiken kaikkiaan 29 h pikkujouluista ja kevyestä viikonlopusta huolimatta. Tehtäviä tuli tehtyä noin 70. Tähän saa lisätä muutaman päässä ratkotun, joita en jaksanut kirjoittaa auki. Hyvinkin fysiikka-painotteinen viikko, eikä tämä tuleva ole yhtään sen kummempi. Neloskurssin parissa jatkamme kakkoskappaleesta eteenpäin.

Jos jotain parannettavaa miettii, mun huonoin tapa on ehdottomasti se, että valvon myöhään ja nukun sitten suhteellisen pitkään. Kun esimerkiksi katsoo tämän viikon aikataulun toteutumista, niin hommiin olen päässyt vasta kello 10 aikaan. Tai jopa myöhemmin. Siinä menee tehokasta laskuaikaa hukkaan. Varsikaan kun illalla ei tule tehtyä kouluhommia, vaan esmes venyttyä koneella. Se taitaa olla se tavallisin. Jopa tv:n äärestä pääsen ylös suht ajoissa mutta tämä kone.. murr. Tässä on kyllä selvästi petraamisen varaa. Ehkäpä tällä viikolla.. :)