Syksy ♥

Teksti kirjustettu sunnuntaina, mutta kuvitettu maanantaina illan loppuessa kesken eli päivätääs tää nyt sunnuntaille niin pysyy joku roti tässä hommassa. :)

Kuin sormia napsauttamalla ollaan siirrytty kesästä kolmanteen vuodenaikaan. Jos viime viikolla vielä uitiin ja otettiin aurinkoa bikinit päällä, tällä viikolla ei olisi tullut mieleenkään. Kelit on viilenneet, ja parvekkeelta puskee niin kylmää ilmaa, että täytyi kaivaa villasukat esille. Teetäkin kuluu taas aivan eri tavalla, kun sisällä ei ole 30 astetta lämmintä ja varpaita palelee. Tänään on tainnut tulla juotua 4 isoa kuppia. Siis voi että ♥ Tämä aika vuodesta on kyllä niiiiin jees - aurinkoa vielä riittää ja se lämmittää, aamut on kuitenkin pikkaisen "kirpeitä" ja illalla saa kääriytyä vilttiin teemukin kanssa. Tosin huomiseksi heti luvattiin sateita, että se niistä mun ihannoimista syysaamuista.

Tuntuu, että tällä hetkellä aika kuuluu vain sellaisen pienen odotuksen kanssa. Odotan, että työt loppuu. Että koulu alkaa. Että pääsen oikiasti miettimään lukusuunnitelmaa, joka voisi olla realistisesti toteuttavissa. Että saan aamusta kello 8 (hmm... tai ehk vasta puol 9 ;) ) olla yliopiston lukusalissa korvatulppien kera aloittamassa uutta lukuaamua. Ja kyllä, tämä on jo orientoitunut sen verran, että hankin itselleni korvatulpat kaiken varalta. Olen hirmuisen huono keskittymään missään missä kuuluu mitään ylimääräisiä ääniä. Jään katselemaan ihmisiä, kuuntelemaan penkin siirtämisiä ja muiden kirjojen selailua ja ties mitä. Varsinkin jos pitää teoriaa lukea, lukutilan pitäisi olla ihan hipihiljainen. Tämä ei lupaile ihan kauhean hyvää menestystä (niin sanotussa hiljaisessa) lukusalissa, jossa en ole ainut opiskelija. Elättelen kuitenkin toiveita, että sanonta "harjoittelu tekee mestarin" pätee myös tässä asiassa..

Viime keväänä lukeminen tuntui vievän koko päivän vaikka tunteja kertyi päivisin 6-8h. Se johtui suureksi osaksi siitä, että lukemisen aloittaminen saattoi venähtää aamuisin ysiin tai kymppiin, tauot venyi reippaasti suunnitellusta ja tehoja löytyi taas iltaa myöten, kun oli pakko. Vapaa-aikaa oli, oikeastihan kaikki se venyminen oli "omaa aikaa". Paitsi että ei se kuitenkaan ollut. Se ei tuntunut vapaalta, koska olisi pitänyt olla lukemassa. Nyt sitten tänä vuonna elättelen toiveita, että saisin oltua tehokas kello 8-18 välillä, mieluiten muualla kuin kotona, jotta saisin iltoja pitää oikeasti vapaana ja olla tuomatta joka ilta "töitä" kotiin. Tulisi sellainen fiilis, että on saanut jotain aikaan mutta ei sitten kuitenkaan näännytä itseä sillä, että lukee vielä iltaisin kello 9 jälkeen. Tai vaikka jos joku ilta niin tekisi, se ei olisi normi käytäntö.

Voihan se olla, että on pakko tyytyä kompromissiin tämän asian suhteen eli lukea teoriat kotona hipihiljaisuudessa ja yrittää muut asiat hoitaa yliopistolla. Laskuja ja muistiinpanoja tehdessä mulla yleensä soi musiikki, joten se voisi pelastaa yliopistollakin. Musiikki kun peittää ääniä ihan kivasti. Tosin tässä ehk tulee se ongelma, että mun viimeisin mp3-soitin sanoi sopimuksen irti jo vuosia sitten. Puhelimen kuulokkeiden toinen pehmuste on kadonnut johonkin ja liitäntä pitää pientä särinää. Voisi ehk olla ajankohtaista hankkia uusi mp3 soitin, jossa olisi radio. Viime jouluna tuli selailtua Verkkokaupan valikoimaa sillä silmällä mutta se sitten jotenkin jäi. Pistetääs asia hautumaan.. :)

Posti oli tuonut töihin ruokataukolukemista, joka kummasti oli kiinnostavampi mitä Mooli :) 

Viime viikolla asetin itselleni epäviralliseksi elokuun tavoitteeksi tarpeeksi unta ja edes tunnin lukemista jokaiselle arki-illalle. Kesän aikana unirytmi on ollut hirmusen hyvä töiden takia. On ollut pakko herätä aamuisin jo ennen seitsemää. Viikonloppuisinkin tulee herättyä ekan kerran kuudelta ja uni loppuu jo kahdeksalta viimeistään. Vähän jo pelkään miten unirytmin käy töiden loputtua mutta kovasti yritän tästä pitää kiinni. Joten jos jostakin olen tällä viikolla ollut tyytyväinen niin siitä, että tietokoneen olen saanut kiinni suhteellisen hyvissä ajoin. Olen juurikin niin taitava venyjä, että tietoisesti olen pyrkinyt sammuttamaan koneen viimeistään kympiltä. Tämä on toiminut tähän mennessä suhteellisen kivasti. Vielä kun aikaistaisi tätä puolella tunnilla, selviäisi sänkyyn hiukkasen aikaisemmin ja aikaa jäisi vielä IFA:n tai jonkun muun kirjan lukemiseen.

Ja eiköhän se rytmi pysy kohdillaan, jos osa luentopäivistä näyttää tältä.

Esittelin H:lle kiireistä marraskuuta

Opinnot alkaa olla pääosin suunniteltuna. Pakollisista kursseista kertyy opintopisteitä himpun alle kymmenen, joten IFA:lla sitten saadaan loput puuttuvat kasaan. Vielä on mietinnässä, otanko lisänä orgaanista kemiaa. Tällä + 1 opintopisteen kurssilla saisi vielä lisätukikuukauden käyttöönsä, tai ainakin "varalle", jos kevään rahoituspuoli meinaa takuta (sen ei kyllä pitäisi!). Niin, ja onhan siellä se iso G, jonka turvin rahatilanne on varmasti kondiksessa. Kuten M totesi - olen onnekkaassa tilanteessa, koska vaihtoehtoja on monta ja niistä on sitten vara valita. Niin totta. Voisi tilanne olla huonompikin.

Lukutunteja kertyi viikolla hiukan alle 10 tuntia. Tähänkin olen ihan tyytyväinen, vaikka joka ilta ei lukeminen onnistunutkaan. Kestittelin erinäisen määrän vieraita 4 päivänä viikosta, ja tiistaina vieläpä kahteen otteeseen. M kävi iltapäivästä tuhoamassa osan mutakakusta ja vastailemassa mun hurjaan kysymyslitaniaan. Sinänsä M:ltä ei mitään uutta tietoa tullut, ennemmin vain omakohtaisia kokemuksia vuokrafirman nykytilanteesta verrattuna aikaisempiin vuosiin. Hyvää vinkkiä sain kuitenkin siitä, miten jatkoa suunnitella eli oikein antava meetinki. Ja ihanahan ko. ihmistä oli nähdä melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Tuli sitten puhuttua vaikka ja mistä oman alan asioiden lisäksi.

H:n kanssakin treffailtiin toista kertaa sitten heinäkuun puolenvälin. Oli oikein hyvä syy kutsua vieraita, kun tein harjoittelukappaleen töihin vietävästä juustokakusta. Johonkihan se piti saada upotettua, ja H tarjoutui auttamaan tuhoamisoperaatiossa. Että tänk juu. Eipähän tarvinnut syödä kaikkea itse. Samaisella kakulla juhlistin epävirallisesti myös viimeistä lauantaivuoroa tässä työpaikassa ja vein työkaverien iloksi kunnon palat syömistä. Ainakaan vielä en tunne minkään sortin haikeutta. Tosin mun vahva veikkaus on, että pillitän ihan kunnolla parin viikon päästä laittaessani oman työtakin päälle viimeisen kerran ja tyhjentäessäni pukkarin kaapin.

Tuorejuustouutuutena Philadelphia Marabou. Oli aikas jees!

Kauas on pieni koira tullut viiden vuoden takaisista ajoista, jolloin
kaikki vieraat ihmiset (erityisesti miehet) olivat R:n mielestä luotuja
syömään pieni koiraparka, jos kosketusetäisyydelle uskaltautui.
H ja R kahden tunnin jälkeen. Voi reipas harmaarukkanen sentään ♥ 

Kemian ykköskurssi on nyt luettuna kahdesta kirjasarjasta. Ensimmäistä kertaa siis käyn Moolia läpi ja täytyy ehkäpä sanoa, että omasta näkökulmasta Mooli vie voiton. Ainakin tämän kurssin kohdalla. Voi ehkä osittain olla, kun asiat esitetään vähän eri kantilta niin se heti tuntuu kiinnostavammalta ja paremmalta. Reaktiota kuitenkin on tullut käytyä läpi aikas monta kertaa. Tietyt asiat oli kuiten Moolissa esitetty selkeämmin ja laajemmin, että propsit siitä.

Laskuja on tullut tehtyä vähän. Siis todella vähän. Hirmuisen hienoa, tämä vuosi kun piti käyttää laskurutiinin hakemiseen.. Laskujen kimppuun olisi tarkoitus hyökätä tulevan viikon puolella. Muistiinpanoja kemmasta aloitin jo sunnuntaina, mutta N miehekkeineen naapurista tuli syömään perjantaina tehdyn juustokakun jämät. Joten kappale kerrallaan sitten edetään muistiinpanojen (ja laskujen) kanssa.

Fysiikasta en halua edes aloittaa.. Huomasin sunnuntaina, että näytän ihan tietoisesti välttelevän koko kakkoskurssin kirjaan tarttumista. Etenin sen kanssa ihan kivasti heinäkuun puolella. Sitten tuli kahden viikon tauko, jolloin lukemisia oli muutenkin hirmuisen vähän, ja nyt sitten tänä viikonloppuna mieluummin tartuin biologian kirjaan tai kemmaan. Biologian ykköskurssi on paria kappaletta lukuun ottamatta luettuna LB:stä. Se on tietysti hirmuisen hieno juttu, että viime kevään ongelmista yksi on selätetty. Pitäisi vaan olla tekemättä fysiikasta uutta. Kyllä se siitä kun vaan saisi otettua itseä niskasta kiinni. Tällä viikolla sitten sekin edessä. Laskupainotteinen viikko, kun kerta teoriat alkaa olla luettu ja nyt pitäisi oikeasti tehdä niitä tehtäviäkin.

Niin että voi huoh. Miksi tää joskus on vaan niin vaikiaa?

Kuva

Sain kuulla alkuviikosta huonoja uutisia kaverin suunnalta ja lauantaina päivällä sain kuulla tärkeän perheenjäsenen joutuneen sairaalaan. Ilta tuli vietettyä miettiä hyvinkin syvällisiä asioita. Osittain jopa surien. Eikä vain tämän henkilön puolesta vaan myös menneitä asioita. Sitä mitä on jäänyt tekemättä. Kuten sitä, sainko kerrottua viime kevään äärettömän tärkeälle ihmiselle ihan varmasti kaiken, jonka olisin halunnut hänelle kertoa. Eikä tälläkään enää tässä vaiheessa ole väliä, mutta silti mietin sitä, että paljon olisi ollut sanottavaa ja sain ehkä sanottua vain osan. Sama mitä tämän perheenjäsenen kanssa. Joskus on vaan liian myöhäistä tehdä asiat siten miten olisi pitänyt. Olisi voinut tehdä enemmän.

Siksi tämä postaus on niin hyvä päättää lausahdukseen, joka on niin totta (ja jatkaa sen jälkeen uuteen viikkoon paremmilla mielin). Elämä nyt vaan on. Pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä on. Se kun voi olla niin katoavaista, jos huonosti käy.

Don't take anything for granted.