Kuumaakin kuumempi

Puol tuntia tuosta ja mittari näytti oikein mukavan viileää +29,9 astetta. Huoh.

Tämä kuva kuvaa viikon tunnelmia mitä parhaiten. Kuuma. Kuuma. Ja jos vielä kerran? Kuuma! Sitä sanotaan, että ei saisi valittaa - kerrankin on lämmin. No.. Joo. Se on kyllä ihan hirmuisen mukavaa mutta mitä jos edes se 5 astetta vähemmän kiitos? Hyvä jos sisälämpötila viilenee yöksi alle 28 asteen. Alkaa mennä kategoriaan kiitos riittää. Ollaan N:n kanssa keritty haaveilla ties kuin monta kertaa lasten kahluualtaista ja ties mistä purlaamisista. Tulisi tarpeeseen. Tuuletinkin voisi olla aikas jees, koska sisälle tuntuu läkähtyvän. Tai ilmastointilaite. Siis voi huhhuh. Kuuma.

Lukemisiin tämä helle ei viikolla vaikuttanut, vaan sain oltua ahkerampi mitä kuvittelin. Viikonloppu onkin ollut ihan toinen juttu.. Näillä päivillehän ne pahimmat helteet luvattiin. Jos johonkin tämä tukahduttava kuumuus on vaikuttanut niin siihen, että mitenkään päin ei tunnu olevan hyvä olla. Ja varsinkin eilen lauantaina tuntui, että olo oli koko päivän vetämätön. Johtuu osittain ehk myös siitä, että joku fiksu ihminen jätti imuroinnin viikonlopulle. Olisi sitä kai voinut ajatella vähän pidemmälle ja siivota vaikka torstaina näiden viikon kuumimpien päivien sijaan. No en ajatellut en. Oli kyllä tuskaisin imurointi pitkään aikaan. Normitilanteessa olisi voinut jättää koko suorituksen tekemättä mutta alkuviikosta tulevien vieraiden takia ei kämppää voinut jättää siihen karvakaaokseen missä se oli ollut koko viikon (kiitos R kun jaksat vaihtaa karvaa ja tiputtaa sitä all over the place..).

Lukutunteja kertyi tälle viikolle 12 tuntia. Lähes kaikki kertyi arkipäivinä töiden jälkeen. Tästä olen hurjan tyytyväinen. Yleisesti ottaen jos viikko olisi ollut normaali, en olisi täysin tyytyväinen tämän viikon lukutunteihin. Ja ei ehkä edes ne tunnit vaan se, että paljon jäi tekemättä siitä mitä suunniteltuna oli. Mutta kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi yrittänyt nyt viikonloppuna tarttua kirjoihin. Yritin. Ja monta kertaa. Mun aivotoiminta oli vaan ihan seis. Ja jatkuva nihkeys, tuskainen kuumuus ja vetämätön olo siihen päälle niin a vot - lukuhalut pilattu. Olen hihitellyt H:lle koko viime ja tämän viikon, että höpöhöpö, eihän tämä kuumuus vaan voi vaikuttaa lukemiseen noin kovasti. No täytyy kyllä todeta, että voi. Todellakin voi. Mulla vaan ei ole ollut kotona vielä liian kuuma. No nyt on.

Työpäivää torstailta :)

Töissä tuli jälleen hyödynnettyä hiljaisia hetkiä ja edistyin K1 kanssa hiukkasen. Tosin osan potentiaalisesta lukuajasta käytin nyt perjantaina julkaisemani postauksen tekemiseen. Kotona lukutunnit tuli käytettyä F2 kanssa. Olenkin tainnut todeta jo vaikka kuin moneen kertaan, että F2:ssa on paikoitellen ihan hirmuisen isoja aukkoja. En tenttinyt kyseistä kurssia iltalukiossa vaan se jäi ns. roikkumaan ja tentittäväksi uusinnassa. Pöh mä mihinkään uusintaan mennyt. Tämänpä vuoksi kurssin loppupuoli on harmaata aluetta lähes kokonaan. Kurssin alkupuolella pysyin vielä kärryillä - tehtäviä tuli tehtyä sekä teoriaa sentäs luettua. Ja vaikka viime viikolla kävin teoriat hyvin läpi, eipä paine-asiat ihan kokonaan lukemisella auenneet. Se viimeinen ymmärrys, joka tarvitaan soveltamiseen, näytti puuttuvan. Perustehtävät meni Fysiikka-sarjan kirjasta ihan helposti mutta Physican vähän teoreettisemmat tehtävät tökki. Keskiviikkoiltana häiriköin H:ta mitä eriskummallisimmilla kysymyksillä, kun väsyneet aivot eivät vaan suostuneet täysin ymmärtämään muutaman tehtävän vastausta. Se huono puoli on iltalukemisissa 8-9h työpäivän jälkeen, että asiat tuntuu 10 kertaa monimutkaisemmilta mitä ne on. Voihan se olla, etten olisi noita asioita ymmärtänyt vaikka olisin ne virkeänä aamulla lukenut, mutta keskiviikkoiltana ne tuntuivat menevän yli ymmärryksen ihan täysin.

Lisämansikat saapui, jei ♥

Lauantaiyön työsarka. ♥ Puolitoista laatikkoa meni naapuriin N:n porukan tuhottavaksi ja loput jäi mun hoideltavaksi. Eipä tuon urakan siistimiseen mennytkään kuin 4 tuntia lauantai-illan uintireissun jälkeen. Nukkumaan ehdin vasta kello 2 yöllä. Mutta kun N tarjosi kyytiä rannalle niin eihän siitä voinut kieltäytyä. Talviturkki oli tullut heitettyä jo alkuviikosta. Maanantain treenien jälkeen oli niin tukahduttavan kuuma, että iltauinti kuulosti vähän liiankin hyvältä vaihtoehdolta. Olin viikko sitten sitä mieltä, että vesi oli ihan törkeän kylmää, mutta nyt sitten lauantain sisällä tuskastelun jälkeen juoksin järveen riemusta kiljuen. Ei ollut kylmää ei. Neiti-I oli myös ihan törkeän reipas koiralapsi - I otti satunnaisia uintivetoja ihan omatoimisesti ja syvemmälle kannettuna teki muutamia uintiympyröitä kantajan edessä ennen rantaan suuntaamista. N:n shelttiin ja R:n verrattuna I kastautuu huomattavan paljon syvemmälle. Kyllä se kesän lopussa ui omatoimisesti, jos vaan ehtisi käydä uittamassa.

Viime kesänä hankittu vesihippo oli aikas pop

Täytyy kyllä vielä sanoa, että on mulla kyllä ihan maailman paras naapuri. Käytiin tänään uimassa isommalla (N:n kaveri)porukalla ja kotiutumisen jälkeen N laittaa viestiä kysyäkseen, että kelpaako mansikkakakku. Taitaa tää helle ja pieni univelka painaa, kun meinasin sortua itkemään ihan vaan siitä ilosta, että onpa kyllä ihan huikeaa. Jos joskus täältä Kuopiosta pois joudun muuttamaan niin tämä ihminen on kyllä yksi niistä, jota jään ikävöimään ihan törkeän paljon. Parempaa naapuria ja kaveria ei voisi toivoa. ♥

Ei voi leikkiä, koska silloin koittaa läkähdyskuolema - kyllä pikkukoiraa koetellaan..

Ensiviikolle olisi luvassa vaikka ja mitä. Odotan kauhulla huomisia treenejä. Agilityhalli oli tuskaisen kuuma jo viime viikolla, ja huomiseksi on luvattu vielä kuumempaa ilmaa. R ei ollut viikko sitten milläänsä vaikka olikin suhteellisen lämmin. Jos jollain oli ongelmaa, niin se oli kyllä minä. Juoksemisesta ei oikeasti meinannut tulla mitään, kun happi vaan loppui kesken. Luulin välillä jo kuolevani radalle. Että huomista odotellessa.. Tiistaina tosiaan tulee vieraita, jotka verottavat sen illan ja mahdollisesti myös osan keskiviikosta. Ja viikonloppuna on sitten Kuopion hurrrjan suuri koiranäyttelyviikonloppu, jonne on iiihan pakko lähteä etsimään I:lle uutta hihnaa vanhan hajotessa käsiin. Ja meneehän näyttelyssä pyöriminen sosialisoimisesta, sillä I:n suvun omistajia + tuttuja tulee paikalle niin Pohjois- kuin Etelä-Suomesta asti. Vähän pelkään lukemisten puolesta mutta katsellaan.. Jos tuo kuumuus vähän helpottaisi niin elämä olisi jo huomattavasti helpompaa.