Lupa päivittää!

Kuin moni blogia kirjoittava kieltää itseään kirjoittamasta blogia? No näköjään tämä. :D Edeltävä viikko meinasi kääntyä olemaan vähän saamaton ja keksin itselle ties mitä projekteja, joten en edes uskaltanut ottaa työstettäväksi uutta postausta ennen kuin saisin itselle lukurutiinia päälle. Tämä viikko on alkanut oikein tehokkaasti, niinkin tehokkaasti, että olen ollut iltaisin aivan täysin poikki. Maanantainakin aloitin hommat kello 8 kotona ja ennen puoltapäivää olin yliopistolla jatkamassa. Sieltä kotio vasta puol seiskan pintaan (ensimmäistä kertaa kirjastossa sen sulkemisaikaan asti! Hyvä minä!), jossa hommat jatkuivat muutaman artikkelin luvulla seuraavan päivän laskuharjoituksen (lääketaloustiedettä, ei yhtään mun juttu..) pohjustamiseksi. Liika pitkäksi venynyt päivä, onneksi yhtä pitkiä ei taida olla luvassa vähään aikaan. Eli jospa tää jaksaminenkin tästä helpottuis.

Hyyyvin huomaamatonta vihjailua I:ltä - karvarukkasella on tylsää!

En voi uskoa, että on jo joulukuu! Tuntuu, että näin pääsykoelukujen välissä ei oikein osaa rauhoittua tajuamaan missä mennään. Jouluaattoon on aikaslailla enää 3 viikkoa. Siis hähtäh?! Ihan vasta sinne oli 2 kuukautta! Voi apua! Mä vaan tunnun menevän yhdessä putkessa, jonka päässä on pääsykoe. Joululomakin (tai se, mikä on valmennuskeskuksen luennoista) tarkoittaa pääosin niitä rästihommia, joita sinne mahdollisesti jää. Jouluaaton suunnitelmat omalta kohdalta on tosi auki (lähinnä tiedottomien oululaisten takia..), ja voip olla, että tulee ensimmäinen joulu tytskien kanssa kolmistaan Kuopiossa. Ei osaa edes harmittaa. Tuntuu, että fokus vaan on niin paljon pääsykokeessa, että en osaa suoda ajatuksia harmituksille. Enemmin mietin sitä, että noiden kolmen päivän aikana voi ehkä lukea ja saada jotain aikaan. Tai sitten linnoittautua villasukkien, teemukin ja suklaarasian kera sohvan nurkkaan leffailemaan. Kuulostaa ihan pirun hyvältä. En edes muista milloin olisin telkkarin avannut siten, että olisin kerennyt jonkun sarjan jakson (leffasta puhumattakaan) katsoa kokonaan yhteen putkeen. 

Sinnikäs shetlantilainen

Viimeiseen kahteen viikkoon (tai no, melkein kolmeen..) on mahtunut yllättävän paljon vaikka ja mitä. Ja tämä kamerankäyttäjä ilmeisesti unohti omistavansa kaksi kameraa, koska kuvia on näiltä viikoilta noin about.. 0 kappaletta - hienooo.. Ollaan treffattu koirakavereita ja treenattu, enemmän ja vähemmän. Puoltoista viikkoa sitten oltiin kisareissulla (mähän en siis kisannut, vaan kävin kehätyttönä N:lle kasvattamassa omaa kisahinkua) todistamassa naapuriparin huikeaa kisamenestystä. Oulun uusi halli oli i-h-a-n törkeän hieno! Vähän juonittiin jo uutta reissua tammi- tai helmikuulle ja tavoitteena se, että me harmaarukkasen kanssa juostaisiin muiden ykkösluokan kisaajien mukana. We'll see how it turns out to be.. :)

Karvamytty :D

VK:n luentoa sekä kuvanmuokkausta siinä sivussa

Tosiaan, marraskuun puolivälin saavuttamisen myötä myös VK:n valmennuskurssi pyörähti käyntiin opiskelutekniikka/motivaatio(ym.) -luennolla. Ekaa kertaa olisi ollut mahdollista katsoa liveluentoa mutta suunnitelmat muuttuivat lennosta N:n houkuttelun myötä. Käytiin porukalla ihan leffateatterissa asti katsastamassa Interstellar.  Ja olihan se aikakin päästä leffateatteriin asti - vuoden eka leffassakäynti, hurraa! :D Ja hauskinta koko reissussa oli kuunnella paluumatkalla fyysikon että hänen miehensä spekulointia leffasta - tällaiselle tavikselle leffa meni ihan täydestä ja oli ihan katsottava! Mutta siis, pätevä syy jättää liveluento väliin ja katsella se muutamaa päivää myöhemmin. Setti oli aikas samanlainen mitä viime vuonna, luentodioja myöten. Kovin montaa asiaa ei tarvinnut omiin muistiinpanoihin lisätä, vain muutamia tarkennuksia tai selvennöksiä.

Mietin tekeväni luennosta oman postauksen, mutta Iida oli koonnut jo aikaslailla samoja asioita omaan blogiinsa. Hyviä pieniä vinkkejä oman opiskelunsa tehostamiseen. Ja jos miettii sitä, millä tekniikoilla viime vuonna aloitin, voisin sanoa jopa kehittyneeni jollain tasolla. Edelleen voin hehkutella Mnemon hyödyllisyyttä kertaajana (ainakin omalla kohdalla). Ei mulla tulis muuten tartuttua jo käytyihin kirjoihin/muistiinpanoihin. Jos jotakin nostaisin esille luennolta mitä sovellan omassa lukemisessa niin tuon Iidan mainitseman viimeisen asian eli jaksottamisen. Asia käytiin kuvaajan avulla, joka siis näyttää tältä:

SE = selaile, SI= silmäile (edeltävän kerran asiat + mitä on tulossa sinä päivänä)

Olipas kiva päästä leikkimään paintilla! Ja työn jälkihän on todellakin sen näköistä, että leikitty on... ;) No mutta jos nyt ei keskitytä tuohon visuaaliseen kauneuteen niinkään vaan siihen, mitä tuo käppyrä tahtois kovasti sanoa. :D Luennoitsija väitti kovasti, että tämä on tutkittu asia. Eli materiaalin opiskelun jälkeen pystytään palauttamaan alkupään sisällöstä aika paljon (määrällisesti muistetaan ja omaksutaan paljon vs. puolivälin sisältö). Alussa keskittyminen pysyy hyvin yllä, tuoreet ja vireät aivot, jolloin muisti toimii tehokkaammin (mieleenpalautus onnistuu helpommin). Samoin lopusta pystytään palauttamaan enemmän. Lopun asiat on tuoreena mielessä, ei ole tullut muuta päälle "sotkemaan", joten asioiden palauttaminen helpompaa. Ns. keskiväli on se ongelma, jota pyritään ratkaisemaan lyhyillä tauoilla. Taukojen takia käyrän muoto toistuu useamman kerran ja tada - oppiminen paranee. Oleellista on se, että tauot on pieniä; jaloittelua, wc-tauko, lasi vettä tms. Ei tv:tä tai  fb-päivityksiä tms. ;) Jos tauosta tulee pidempi, tulee taas ryhtymisen vaikeus. Eli opiskelurytmi ei saa katketa. Tauon jälkeen keskittyminen tehostuu ja näin ollen opiskelu tehostuu. Ja päivän pointtina se, että lopuksi tehdään kertaus. Ei jätetä asiaa siihen ja olla onnellisia, että päivän hommat on tehtynä. Viimeisinä opiskellut asiat on päällimmäisenä mutta tarkoitus vielä vilaista mitä muuta käytiin päivän aikana.
Ja tätä sitten soveltaen kuka mitenkin. :)

Itse yritän ihan tietoisesti järjestää taukoja lukemisen välille. Osittain olen tätä jo tehnytkin mutta tiedostaen vielä lisännyt taukojen paikkaa tarpeen vaatiessa. Aikaisemmin saatoin yrittää istua pidempiä pätkiä putkeen sinnillä, koska oli fiilis, että niin tulisi tehdä. Ei kai nyt taukoa voi pitää jo puolen tunnin päästä aloittamisesta.. Tai sit tauot meinasi (ja välillä kotona meinaa edelleen..) päästä venähtämään juurikin liian pitkiksi. Laskemista jaksaa yhteen putkeen helpostikin suht pitkään ennen kuin oma viretila alkaa laskea liikaa ja tulee väsymys. Kuten monesti aikaisemmin olen sanonut, mulle teorioiden läpikäynti tai bilsan lukeminen on se vaikein osuus. Ei jaksais millään istua paikoillaan ja vaan lukea. Parhaimmillaan olen alkanut haukotella 20 minuutin päästä kirjojen avaamisesta (tosi virkeää aamua..). Mutta vaikea sanoa, onko tuosta tauottamisesta omalla kohdalla kuin paljon muuhun apua kuin viretilan kohottamiseen. Ei voi verrata siihen, mitä kävisi, jos taukoja ei olisi. Mutta viretilahan on yhteydessä keskittymiseen. Joten elän ajatuksessa, että tästä on muutakin hyötyä kuin se, etten nukahda kirjojen ääreen 20 minuutin kuluessa aloituksesta. Empiirinen tutkimus jatkuu.. ;) Kertaamista on myös tullut tehostettua lukemisten lomassa. Tuollaista yleistä selailua ja silmäilyä tulee tehtyä enemmän. Ei pelkästään päivän aluksi tai päätteeksi, vaan välillä myös lyhyiden taukojen lomassa isompien/vaikealta tuntuvien asiakokonaisuuksien jälkeen.

Tähän päivään mennessä VK:n luennoissa on edetty 3 fysiikan ja kemman luentoa. Kemman opettaja täysin uusi, enkä oikein osaa sanoa jätkästä vielä mitään näin parin luennon jälkeen. Viime vuoden kemman opettaja oli sen verta huikea, että samalle tasolle pääsemisessä on haasteensa. Katsellaan mikä fiilis on muutaman luennon jälkeen. Itse siis laahaan hiukkasen perässä fy+ke luentojen osalta, eli rästissä on parit luennot. Oulun reissu sekoitti omaa lukurytmiä sen verta, että viime viikko oli suhteellisen tehoton pääsykoelukujen osalta. Mulle ei vaan sovi liika pitkät tauot lukemisessa, saatikka reissut.. Epäilin reissua seuranneen maanantain olevan menestyksetön mutta se tuntui olevan koko viikon teema. Ja lisäksi vielä jouduin istumaan lääketaloustieteen luennoilla (IFA:n luentojen lisäksi) tiistaista torstaihin suhteellisen tiiviisti, joka sitten myös söi aikaa tehokkailta aamu- ja iltapäiviltä. Olen viikon verran kironnut koko lt:n kurssia - harmituttaa istua luennoilla ja tehdä laskuharkkoja, jotka ei sen kummemmin kiinnosta (ja varsinkin kun vaan tahtoisi olla tekemässä jotain hyödyllistä pääsykoetta varten). Onneksi kyseessä on tiivis 2 op:n kurssi, eli luennot ja laskarit tehtynä, enää tentti edessä parin viikon päästä.

IFA:ssa aletaan olla edetty niinkin pitkälle, että välitentti nro 2 olisi edessä parin viikon päästä. Eilen olin ihmettelemässä sydämen rakenteita viidennessä harkassa. Mallien kopelointi omin käsin auttaa kummasti hahmottamaan, jos meinaa olla ongelma kokonaiskuvan hanskaamisessa. Itselle hyödyllisin kerta oli ehdottomasti aivojen kanssa, mutta eiköhän eilisestä kerrastakin jotain jäänyt mieleen. Rakenne-harjoitusten vetäjä (ja kurssin vastuuhenkilö) on oikein pätevä, ja kaikkiin kysymyksiin on tähän mennessä saanut vastauksen (ja niitä kun on yleensä riittänyt enemmän ja vähemmän). Huomenna olisi tarkoitus mennä mittailemaan verenpainetta, eli sepä olisi sitten vuoden viimeinen IFA:n harjoitus. Pikkuhiljaa alkaa sitten olla syyslukukausikin paketissa, mitä nyt ne pari tenttiä vielä edessä..

Kurssin 3 sisältöjen vertailuja BIOS:n ja LB:n välillä

Itse lukemisten osalta fysiikka näyttää ihan hyvältä. Edelleen suunnitellusta aikataulussa edellä, mikä on positiivista. Olen päässyt vauhtiin myös F4 kanssa, hitaasti mutta varmasti. Aikataulu on suunniteltu aikaslailla siten, että fysiikat saan kerrattua itsenäisesti huhtikuun alkupuoleen mennessä (ja VK:n kurssihan seuraa siinä ihan kannoilla toukokuun alkuun asti, jolloin kurssi 8 saadaan päätökseen opetuksien osalta). Syventäviä tehtäviä tulee tehtyä tässä valmennuskurssin etenemisen myötä, eli niiden tekeminen on jo siis alkanut kemman ja fysiikan osalta. Meinasin myös yrittää ehtiä kaiken muun lukemisen ohella vielä tehdä YO-tehtäviä, ettei nekään jäisi ihan huomiotta ja kasaantuisi loppukeväälle. Eli tässä vaiheessa tehtäviä tulee tehtyä kivan monipuolisesti lukiokirjoista haastavampiin pääsykoetehtäviin asti. Biologian luvut meinaa jäädä vähän jalkoihin kaiken laskemisen takia, mutta laskurutiiniahan mun pitikin pääosin kehittää tämän vuoden aikana. Viime pääsykokeessa bilsan osuudet eivät olleet ongelma, ennemmin se, ettei laskuja saanut ratkaistuksi (tarpeeksi nopeasti tai sitten ne vain tökkäsi johonkin). BI3:sta olen aloitellut muutaman kappaleen verran, ja toiveissa olisi saada se pakettiin viimeistään joulutauon aikana. Huomasin myös omistavani 2 kappaletta BIOS3:n kirjaa. Matskua alkaa olla näköjään niin paljon, että jossain välissä on tullut jopa jo unohdettua mitä kaikkea sitä jo omistaakaan. :D

Tälle viikolle vielä suunnitteilla VK:n syventäviä tehtäviä (ja toivottavasti myös YO-tehtäviä), vähän fysiikkaa lukiokirjoista sekä muistiinpanojen tekemistä. Jos vielä jonnekin saisi ympättyä ne puuttuvat VK:n luennot mitkä on jäänyt katsomatta, niin oikein hyvä olisi. Eiköhän siinä ole jo ihan riittämiin yhdelle viikolle. Pianhan valmennuskurssin osalta alkaa joulutauko, joten silloin sitten kiritään kiinni se, mitä ei ole ehtinyt tekemään. Jos mitään kirittävää edes jää.

Mein suunniteltu Helsingin reissu siirtyy nyt näiltä osin jonnekin tammikuun puolelle, sillä I päätti aloittaa juoksunsa Oulussa ollessamme (ja R seurasi samontein perässä - kiitos tytskät synkkaamisesta, helpottaa mein elämää kummasti). Ajoitus oli taas mitä huonoin, sillä suunniteltu osteopaattikäynti oli jo pari viikkoa myöhässä suositellusta Ketolan lomailun ja omien + J:n aikatauluongelmien takia. Nyt sitten koko reissu heivahtaa viikkoja etiäpäin. Pöhpah. Harmittaa. Tosin helmikuussa "osteopaattijumala" Piira tulee Turusta Varkauteen kuopiolaisen seuran tilaamana, joten ilmoilin tytöt + naapurin Na:n sinne eilen. Katsotaan päästäänkö listoille vai kiilaako seuran jäsenet kaikkien ilmoittautujien edelle, vaikka ilmoittautumisohjeissa ei mitään siitä sanottukaan. Sormet ja varpaat taas ristissä, että mäihä kävis. Piiran hoitoihin kun on normisti about puolen vuoden jonot, joten helmikuun hoidot, ja vielä niin lähellä Kuopiota, tuntuisi tällä hetkellä lottovoitolta.

Kylläpä on kettuuntunut ilme :D 

Viime viikolla tuli juonittua uusia suunnitelmia tulevan varalle (koirapuolelta siis), ja mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä. Kesästäkin olen tämän iltapäivän jälkeen hiukan viisaampi, sillä sain viime viikolla työhaastattelukutsun yhteen Kuopion apteekeista. Hurrrjan iloinen fiilis, että syksyllä jättämäni avoin hakemus poiki jopa jotain. Olin jälleen varautunut siihen, että "meillä ei ole tarjota töitä tällä hetkellä, pistämme yhteystiedot talteen ja otamme yhteyttä, jos tarve on" -tyylinen vastaus tarkoittaa sitä, että kiitos mutta ei kiitos. Kerranki näin päin. :) Joten vaikka marraskuun alussa tuntui, että on ihan kauhian hirveän raskasta ja kaikki vaan kerääntyy ja ei oikein meinaa jaksaa, niin yllättävän hyvillä fiiliksillä on nyt menty pari viimeistä viikkoa.

"Tänään on ollut hyvä päivä. Ja niin oli oikeastaan eilenkin. Koko viikonloppu on ollut hirmuisen hyvä. On hymyilyttänyt. Paljon. Lokakuussa oli liikaa selvittämättömiä asioita, jotka taisivat painaa aikas paljon. Ja nyt kun niin moneen on saanut jonkin sortin ratkaisun, on niin paljon helpompi olla. Tuntuu, että pitkästä aikaa on helppo hengittää. Voihan se olla, että huomenna hakataan päätä seinään, itketään ja kirotaan maailman kurjuutta, mutta näistä hetkistä pitäis muistaa pitää kiinni. Tai ainaki yrittää olla unohtamatta, että on ollut näin huikea fiilis. Feeeeels goood. ♥ "

Parin viikon takaa sunnuntailta - postauksen alku, jota  en ikin saanut jatketuksi sen pidemmälle aikapulan takia. Meni vähän syvälliseksi taas tuokin aloitus mutta se oli niin täysin fiilispohjalta kirjoitettu, etten kehtaa pyyhkiä sitä pois. Päätä ei ole vielä tähän mennessä hakattu seinään (fysiikan laskujen osalta) enkä ole kironnut muuta kuin lääketaloustieteen kurssin olemassaoloa. Tämähän siis näyttää oikein hyvältä! ;)


Alkuviikon motivaation ja fiiliksen kohottajat löytyy Kanadasta. Aamuihin on tarvinnut extra-potkua, koska unet on meinannut jäädä pikkasen liika vähiksi. Ei tuosta kooma-väsymyksestä muuten pääse eroon. Bändi siis eilisen aamun löydös ja huomasin tykkääväni lähes koko heidän albumistaan. Kuten todettua, me eletään ihan liian syrjässä, tämän kaltaiset (paikalliset) huikeudet ei päädy ikin tänne asti radioon kuultaviksi. Mutta kuten H sanoi, onneksi on YouTube. ♥

Marianas Trench - Desperate Measures

Harmaa karvarukkanen ja sen omat oikeudet.. Tämä liittyy selvästi Oulussa käymisiin (taitavat nukkua salaa sängyssä yksin ollessaan..) sillä seuraavan maanantain ja tiistain käskytin kahta karvarukkasta vuorotellen sängystä poies. "alas" käskyjä tuli annettua niin monta jo yhden aamupäivän aikana, että menin sekaisin laskuissa. Saakelin karva-apinat.. :D 

My (busy) Friday

Tämä postaus on vastaus kysymykseen "miten päiväs kuluu?" Näitä vilahtelee aina silloin tällöin ihmisten blogeissa ja on mielenkiintoista päästä vilkaisemaan ihmisten arkeen. Yleensä blogipostauksissa näkee vain pienen vilkaisun, pintaraapaisun, ihmisten elämästä. Tämä oli oikeastaan aikas kiva toteuttaa. Harvemmin tulee kuvattua näin paljon omia tekemisiä. Kamera vilahtelee kädessä aina silloin tällöin. Ja joskus tuntuu, että saattaa mennä jopa päiviä (ja viikkoja), ettei tule otettua kuvan kuvaa. Mutta siis, tässäpä aikas normia arkipäivää Lauran kanssa.

(ja psst.. varoitan kuvaähkystä. Nyt niitä kuvia oikiasti on. :) Sää nähdä kumpaa on enemmän - kuvasaastetta vai tekstiä)

Kello 6:32

Gooood mooorniing! 

Ai että tuota I:n aamuvenytystä! Piti ottaa ihan normi kuva neitosesta mutta tämä päättikin venäyttää ittensä kameran linssiin kiinni. Pikkasen meinasi naurattaa, kun tihrustin kuvaa pokkarin näytöltä. On se vaan idiootin näkönen! (ei ny millään pahalla..;) ) Herääminen sujui tänä aamuna aikas sutjakasti. Jopa paremmin kuin hyvin. Harvoin pääsen sängystä ylös ekalla herätyksellä (torkku, mikäs se semmonen on..). Johtuikohan onnistunut herääminen siitä, että piti päästä nappaamaan aamun ekat kuvat? Mahdollisesti. :D

Ekana keittiöön kurkkaamaan kelitilanne (pakkasta! Jes! Koirat pysyy puhtosena). Siitä pikavauhtia kiskomaan jotain päälle, jotta saa I:n ulos pikapissalle. Tunti aikaa, sitten pitäisi olla ulkona harmaarukkasen kanssa. Joten kersa heittämällä ulos, sieltä alle minuutissa takaisin ja suihkuun. Kiiru kiiru...

Kello 7:19

Tonnikala ja nakit - check! Pika-aamupala (mustikkakeittoa) - check! Mallikkaasti sujunut aamu tähän saakka!

Kello 8:02

Tätä pirulaista ollaan hinkattu  viimeiset 3 kuukautta. Luulis, ettei koiran ole vaikeaa juosta puomia alas ja olla hyppäämättä ruskean alueen yli. Juuei. On tämän kanssa melkein tuherrettu itkuakin muutama viikko sitten. Liikutaan yksi askel etiäpäin ja 2 taakse. Mutta voiton puolella jo nyt. Kai. Elämme ainakin toivossa. :D Mutta olisihan se elämä tylsää, jos ei olis jotain mitä treenata. Tosin, mein valmentaja aina sanoo sitä, että kun yhden esteen saat haltuun alkaa pakka hajota toisesta päästä. Eli sitä odottaessa..

Kello 8:55

Ruokaa - vihdoin ja viimein!

Erikoinen aamu, teemukin tilalla on lasi mehua. Maito loppu ja teetähän vaan ei kykene juomaan ilman maitoa. Se nyt olisi jotain ihan ennenkuulumatonta. Aamupalaleivillekin olis ehk kaivannut vähän enemmän täytettä. Tosin, olin nyt vaan onnellinen siitä, että koko muna ei ollut jäässä kuten eilen illalla:  

Mun jääkaappi on ilmeisesti sanomassa sopimustaan irti. Sisälämpötila näyttää oikein kivan kirpakkaa 2 asteen pakkaslukemaa. Tomaatit oli ihan syväjäässä (niitä oli oikein mielenkiintoista hakata tiskipöytään vaan todetakseen, että juu-u, ei ehk oteta tomaattia leivän kanssa) puhumattakaan salaateista tai kurkusta.. Se, mikä hyvä puoli tässä on, on se, että kaikki juomat on aivan ihanan kylmiä! Nesteet ei sentäs jäädy vaan ne on aikas kivan raikkaita. Kuopaksen huoltomiestä odotellessa..

Kello 10:25

Tauon paikka! Eilisen rästihommat tehtynä eli seuraavan F3:n kappaleen luku. Se piti tehdä eilen illalla mutta pah siitä mitään tullut. Jumituin koneen ääreen (no yllätys) eikä vaan yhtään hotsittanut tarttua kirjaan illalla kasin jälkeen. Lopulta suuntasin aikaisin nukkumaan ja hoidin homman pois alta nyt aamusta aamupalalukemisena. 

Kello 10:47

Syy miksi jäin kotiin enkä lähtenyt heti aamusta yliopistolle - mnemo. Mulla on ollut tapana lukea jokin kirjan kappale läpi esmes aamusta ja tehdä sitten muikkarit pienen tauon jälkeen, esim. muutamien tuntien päästä/seuraavana päivänä. Toiminut hirmusen hyvin. Yleensä tauon aikana kerkeää asiat hautua hiukan ja sitten saa hyvän kertauksen luetusta teoriasta, kun joutuu miettimään muistiinpanoja. Tänä aamuna ne tuli tehtyä suoraan lukemisen jälkeen, mikä tuntui tökkivän ihan kauheasti. Aiheena interferenssi ja diffraktio. En tiiä, johtuko nyt tuosta ettei hautumisaikaa ollut vai oliko tämä vaan selitetty jollain tasolla huonosti Physicassa. Asia itsessään ei ole vaikea, mutta sai kuiteskin hirmusen kauan miettiä muistiinpanojen muotoilua ja sitä, että oliko oikeasti ymmärtänyt sen, mitä kirja tahtoi sanoa. Tuntuu, että Fysiikka-kirja selitti asiat yksinkertaisemmin tämän aihealueen osalta. Tämä on tosin uutta, yleensä olen saanut Physicasta paljon enemmän irti. Tuntunut selkeämmältä. 

Kello 12:35

Neiti Pörhentelijä 

Aamulenkki tytskien kanssa kera kameran :)

Voi mikä nassu ♥

Pörhentelijä nro 2.

Kello 13:11

Pakkausta vaille kamat kasassa! :)

 Kello 13:48 

Kyllähän sitä mietti, että jaksaako vaivaantua enää kahden aikaan yliopistolle. Kirjasto auki kuuteen. Laskeskelin, että kunnon ruoka + 4 tunnin työskentely hiljaisessa tilassa voittaisi kotiin jäämisen. Olisin joutunut alkamaan ruuanlaittoon, lukutehokkuudesta puhumattakaan. Vaikka sain tehtyä aamulla suht hyvin hommia, olisin voinut olla tunnin verran tehokkaampikin. Meni melkein 20 minuuttia ylimääräiseen nettailuun ennen kuin sain mnemon auki. Puhumattakaan kamera-jumituksista. Joten joo, yliopistolle siis. Ja heti ekana syömään.

Kello 14:22

Siitäpä lähtee!

Kello 17:36

Sain laskettua kappaleen laskut + luettua seuraavan kappaleen ennen kirjaston sulkeutumista, joten päätin kerätä kamat ja hipsiä lokerikolle hakemaan kemman kirjat. Ykköskurssin kirjat ovat lojuneet Snellun lokerossa koko lokakuun. Ne jäi sinne syyskuun lopulla, kun sain Moolin ja Reaktion koluttua läpi. Eipä niille ollut pahemmin tarvetta. Kovasti meinasin viikonlopun aikana käydä ainakin osittain mnemon kortit läpi K1 osalta, joten kirjat tulee kotona parempaan tarpeeseen kuin yliopistolla. Laukkuparka vaan meinasi olla räjähtämispisteessä.

Vaatteidenvaihto - jotain sopivampaa päälle pyöräilyä varten :)

Kello 18:34

Uhhuhh! Vihdoin kotona. Ainakin hetken verran.. Olin taas valinnut viikon parhaimman päivän Prisma-reissulle. Asiakasomistajapäivät  + perjantai-ilta + extra raskas laukku. Täydellistä. :þ Kurkkupastillien takia sinne menin (semiflunssa ei vaan meinaa hävitä..) ja pikkasen muuta ylimääräistä tarttui matkaan. Klementiinejä tosin olisi saanut napata mukaan vielä lisää. Aivan ihanan makeita! Nam!

Kello 18:57 

Tytskien kans iltalenkille kera N:n. R taas kovasti arvosti kuvaussessiota. Normi meininkiä. :D

I sai heijastinliivin synttärilahjaksi parisen viikkoa sitte. :) 

Kello 20:15

I:n venytykset osa miljuuna.. Saas nähdä onko näistä venytyksistä mitään iloa takapäälle. Ketola tosiaan kävi lokakuun puolessa välissä kotikäynnillä hoitamassa I:tä kolmatta kertaa. Kiitollinen olin siitä, että hän sai järjestettyä meille ajan ja tuli vielä kotio asti. Siis niin ♥ ! Ja ensimmäistä kertaa sitten yli vuoteen (ai kamala.. onko tästä jo vuosi, kun I jäi saikulle.. jopas..) osteopaatti oikeasti hoiti tuota takapäätä, joka on kaikkien asentovirheiden ja jumituksien pohjimmainen syy. Suurin osa hoitajista on jättänyt sen rauhaan, kun I ei anna koskea siihen kovin helposti. Melkein teki pahaa katsoa kuin vaikia se hoitokerta I:lle oli. Heevetin kipeä se on, edelleen. Ketola antoi venyttelyohjeita ja nyt vaan toivotaan, että takapää ei ole jumiutunut takaisin yhtä huonoon kuntoon mitä se oli ennen käsittelyä. Viikolla 50 suuntaamme jälleen Helsinkiin. Eli sormet ja varpaat ristissä, että olemme voiton puolella tän asian kanssa.. Tai ainakin edistyneet hiukkasen.

Kello 21:05

Päivän muistiinpanoilut osa2 kappaleesta, jonka luin yliopistolla. Siis huhhuijaa, alkoihan tuo vähän jo puuduttaa. Todella fysiikka-painotteinen päivä. Pikkuhiljaa alkaa kaipaamaan kemmaa tai jopa biologiaa. Mutta fysiikan kanssa oon suunnitellusta aikataulusta edellä. Jos oikein laskeskelin, niin tällä menolla tuun kuromaan kiinni melkein 2 viikkoa. Yritin suunnitella aikataulun tosiaan sen verta realistiseksi, että siinä on mahdollista pysyä. Ja siltäpä se näyttää. Hirmusen tyytyväinen fiilis. :) Tosin, pari lyhyttä reissua on suunnitteilla tuleville viikoille, joten parempi ollakin tehokas. Tänä viikonloppuna voi ehk vähän relata fysiikoiden kanssa ja miettiä lukevansa bilsaa. Ja kerrata kemmaa. Jaaa katsoa valmennuskeskuksen orientaatio-videon.. Siis voi huoh! Tää tekeminen ei vaan lopu!

Kello 21:48

Päivä paketissa. Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Ja mikä iiihan parhainta - huomenaamulla saa nukkua!

Selviytymistä

Viimisen kuukauden aikana oon istunu ainakin viidesti yrittämässä saada blogipostausta aikaan. Siinä vaiheessa kun on istunut tunnin verran tuijottamassa tyhjää sivua, on ollut helpompaa sulkea koko selain. Välillä mulla oli ihan fiilis, etten kyennyt edes miettimään koko blogia ja sen avaaminen vaan ahdisti.

Koko lokakuu ja marraskuun vaihde on vaan.. ollut raskainta sitten pitkään aikaan. Kesäkuu taisi vetää tälle vertoja jollain tasolla vaikkaki taidan olla pyyhkiny osan kesäkuusta päästä pois ihan vaan sen takia, ettei siinä ole mitään kivaa muisteltavaa. Tuntuu, että liika paljon on kasaantunu koko lokakuulle. Alkaen siitä, että hukkasin päämääräni ja täydellisen motivaation syyskuun lopulla (kuten viime postauksesta käy ilmi). Tai ehk tää alkoi jo aikaisemmin pienistä asioista, jotka vaan sysäsi fiilistä pakkasen puolelle. Monien asioiden summa. 

Masennus on vahva sana. Ja mun päässä se pitkälti tarkoittaa sellaista ihmistä, joka on itsemurhan partaalla, menettänyt elämänilonsa, haluton elämään ja tekemään mitään. Tuota nyt voisi jo kuvata vakavaksi masennukseksi. Joten mä en pysty sanomaan, että oisin ollut masentunut, mut tiiän että jotain sen kaltaista kylläkin. Lievää masennusta? Noo.. Kylläehkä. Mä nyt vaan vierastan koko masennus-sanaa. Mutta nyt kun mietin koko lokakuuta takaspäin, tunnistan itsessäni pieniä piirteitä, joita ei normisti olisi. Sellaista.. tylsistymistä. Haluttomuutta tarttua asioihin. Ei mitään niin vakavaa, että tarvitsisi älyttömän paljon huolestua ja raahata ittensä jonneki keskustelemaan. Oon varmaan antanu ulospäin kuvan, että kaikki on fine. Ja niin olisin melkeinpä kaikille kavereilleni vastannu, jos ne olis mun vointia kysyny.  Mä kerroin aidosti ja rehellisesti yhdelle ainoalle ihmiselle, jos oli p*ska päivä ja fiilis oli ihan älyttömän huono. Ja tämä ihminen onkin ollut korvaamaton. ♥ Kiitollisempi en vois olla vaikka hän tuskin tietää, kuin paljon on pelastanu mun lokakuusta vaan olemassaolollaan ja kysymällä lähes joka ilta kuulumisia.

Kuten sanoin, lokakuulle kasaantui paljon. Joista kyllä pahin oli tuo epävarmuus siitä, mitä sitä elämältään tahtoo. Mun suunnitelmat oli selkeet. Niiden piti olla selkeet. Ja sitten musta tuntuu, että se selkeys hävis. Menipois. Katos. Ja jäljelle jäi pieni ajatus siitä, että tahtootahtoo mutta onko järkeä. En vaan löytäny tähän vastausta. Ja se ehk lisäs koko ongelmaa, että mietin olevani heikko. Ajattelin, etten tahdo tätä tarpeeksi, jos en osaa oikeasti päättää mitä tahdon. Lokakuun alun jaksoin tehdä hommaa ilman motivaatiota, mutta sitten sellainen itsensä.. no, käytetään sanaa "pakottaminen", ei oikein enää onnistunut. Se lokakuun alku meni siis ajatuksella, kun nyt pitää tehdä. Siinä ei ollut mukana yhtään mitään siitä fiiliksestä, mikä oli ollut vuosi sitten. Aitoa tahtomista. Onnistumisen fiiliksiä. Sitä, mitä pitää olla, että saa itsensä aamulla ylös ja lukemaan. Ja mitä pitempään meni, että homma ei oikein onnannu ja tuntunut kivalta, sitä helpompi sitä oli alkaa pakoilla..

Ja mitäpä muuta? Mm. yhdet hautajaiset, pientä huolta raha-asioista ja I:n selästä, ulkomailla asuvan kaverin itsemurhayritys.. 

Jos mä jotain saan kiittää (tuon mainitsemani kaverin lisäksi) siitä, että jaksoin lokakuun ilman minkään sortin "romahduksia" tai pahempia "masentumisia" (hyi kun tuo sana ei vaan sovi mun suuhun, en koe olevani tätä sorttia ;) ) niin naapuriani. Korvaamaton N ♥ Hän ei ole muuta tehnyt kuin ollut olemassa siten, etten ole kuitenkaan ihan täysin jumittunut sisälle ja hautautunut koirankarvoihin (tähän tylsistymiseen ja haluttomuuteen tehdä mitään kuului myös imurin välttely ;) ). Me ollaan melkein asuttu agilityhallilla hinkkaamassa ongelmakohtia. Se on ehk ollut jotain, mikä on auttanut jaksamaan. Päivällisseuraa yliopistolla, melkein jokapäiväistä treenaamista ja pohdintaa siitä, miten saataisiin homma toimimaan vielä paremmin. Puhumattakaan lenkki ja jutskailuseurasta.

Niin, ja eihän sitä sovi unohtaa noita kahta karvarukkasta, jotka on mun henkireikä. ♥ Ovat olleet, ja tulevat varmasti aina olemaan. 

Kaivelin viikko sitten  kuvia I:n kasvattajan toiveesta vuoden 2015  kalenteria varten ja eteen osui sellaisia otoksia, jotka laittoi hymyilyttämään vähän väkisinkin. Voi hyvän mielen ilme-elukat sentään!

Tämä nyt alkaa uhkaavasti kuulostaa siltä, että olisin vaan nyhvöttänyt kotona koko lokakuun treenaamisia lukuun ottamatta. No ei sentäs vaikka kovin kotipainotteinen kuukausi olikin. Lukutunteja kertyi kolmen viikon aikana 0 tuntia (tai.. taisin ehk saada käytyä F2 loppuun mutta that's it). Siis minimaalista jos sitäkään. Mä onnistuin löytämään muita kouluhommia, joita sitten tein ja se toimi myös suhteellisen hyvänä tekosyynä siihen, ettei "kerkeä" lukea pääsykokeeseen. IFA:n ensimmäinen välitentti oli ja meni. Aihealueena oli mm. hermosto sekä aistit (ei hitto kun piti jopa miettiä hetki, että mitähän muuta siellä oli :D hyvin jäänyt päähän.. ). Ne aihealueet, josta oikeasti oli eniten hyötyä pääsykoetta ajatellen. Muu meni joko niin yli lukion oppimäärästä tai oli vaan täyttä.. ehm.. nätisti sanottuna "turhaa" (luennosta "uni- ja vuorokausirytmit" en taida muistaa muuta kuin valittuja paloja :P ). Reseptori- ja väittäjäaine -puolta käytiin niin perusteellisesti että. Mutta moni asia  kyllä selkeenty ja ehkä tuolta jotain pientä voisi jopa hyödyntää. Että edelleen olen sitä mieltä, että kurssi kyllä auttaa syventämään lukion biologiaa, joka on aika pintaraapaisua monin puolin.

Tenttiaamu: koko alueen kertaus luentodioista :)

IFA:n harkka osa 4 - luut ja lihakset :) Lapaluuta sekä nikamaa - jälleen oikein mielenkiintoista. Osaapa nyt sitten ihan varppina erottaa eri nikamat toisistaan.

Solubilsan esseen koostamista. Fato:n kirja tuli kyllä jälleen tarpeeseen :)

Lokakuun aikana tuli myös handlattua solubiologia ja biostatistiikka. Jälkimmäisenä mainittu vie eteenpäin mun pr-tutkintoa eli on yksi niistä harvoista kursseista, josta hyödyn muuten kuin pääsykoetta ajatellen. Kyseisen kurssin olisi hyvinkin voinut suorittaa vaan olemalla paikalla (arvostelu pass/fail, pakollinen paikallaolo laskuharkoissa ja 50 %:lla luennoista - heleppoo! ) tekemättä mitään, mutta ei mun sisäinen perfektionistini taipunu siihen. :þ Solubiologian (nettikurssi, avoimen kautta) vedin kyllä puolestaan niin sieltä mistä aita oli matalin. Ainakin netissä tehtävän lopputentin ja esseen osalta. Se, mistä hyödyin (eniten) tämän kurssin osalta, oli orientaatiokysymykset, jotka eivät edes olleet pakollisia. Yli 30 kysymystä eri aihealueista solubiologian osalta. Tyyliin "Mitä eroa on apoptoosilla ja nekroosilla" "Selitä mitoosin vaiheet". Simppeliä, perusasiaa ja loistavaa kertausta. Ja opettajan laatima, hirmusen kattava luentomoniste, ei ole yhtään huonompi olla olemassa, jos kaipailee lisätietoa solubiologiasta. Menee kirkkaasti yli lukiotason, mutta onpahan olemassa. :) 

Sitä aina sanotaan, että mikään ei tule kotoa hakemaan (miehet, pääsykoelukujen aloitukset.. ;) You name it) vaan itse pitää homma hoitaa. Höpsis. :D Kyllä mua ainakin tultiin kotio asti muistuttelemaan, että oisko aika tehdä jotain elämäs eteen.

Valmennuskeskuksen matskuja. Sain ne viime viikon alussa. Wake-up call, as I call it. Asia, joka pakotti miettimään omaa tilannetta. Olin oikein sujuvasti vaan työntänyt tulevaisuus-pohdinnat jonnekin pääkopan pimeimpään nurkkaan ja leikkinyt, että mietin asiaa seuraavana päivänä. tai sitä seuraavana.. tai seuraavana.. Tätä oli jatkunut melkein kuukausi. Joten tulihan se hiukan järkytyksenä, kun näin postin tuomat yllätykset. Istuin pakettien kanssa sohvalla melkein kaksi tuntia. En edes avannut niitä tänä aikana, tuntui että noiden kirjojen konkreettinen näkeminen olisi ollut vielä pahempaa. Niin, ja siellähän olisi saattanut olla vaikka lasku. ;) Valmennuskeskukselta tuli samaisena päivänä maili, että ovat laittaneet matskut + loppulaskun tulemaan. Muistelin kyllä maksaneeni koko höskän silloin syksyllä mutta kyllähän sitä vähän mietti, että jumaliste tuleeko sieltä nyt joku muutaman satasen lisäyllätys. No ei tullu. ;) Pelkät kirjat fysiikkaa ja kemmaa.

Tämä sitten sysäsi jotain ajatusjuoksua etiäpäin ja viimeisimmän pisteen i:n päälle antoi keskustelu miss J:n kanssa sunnuntai-iltana. J on kyllä iiihan uskomaton. Tässä on henkilö, jolta saa sellaista motivaatio-boostia kun sitä kaipaa. J on kuin kirja, jolta tulee mietelauseita toisensa perään. Elämänohjelausahduksia. Joita oikeasti kyllä taisin kaivata. Illan pohdinta selkeytti ajatuksia monen suhteen. Ehk yks asia, mikä vaikutti mun koko lokakuun mielialaan on se, että mä oon oikeastaan tällä hetkellä aikas tyytymätön mun elämään. Kuten J:lle sanoinkin - mä kaipaan niin hirmuisen paljon muutosta ettei tosi. Esmes sitä muuttoa muualle (Helsinkiin) tai alaa, jota on kiva opiskella ja josta tulee sellanen fiilis, että hei, tätä mä tahdon tehdä koko mun elämäni. Tekee ihan pahaa kattoa sellaisia vanhempia työntekijöitä, jotka tekevät työnsä vaan sen takia kun täytyy mutta eivät oikeasti nauti siitä. Mä en halua päätyä tuohon. Enenen! Mutta ajatukset on todella kirkkaat tällä hetkellä. Tai ainakin paljon kirkkaammat ja selkeemmät mitä muutamia viikkoja sitten.

Tein sunnuntaina lukusuunnitelman toukokuun loppuun asti. Se on fysiikoiden osalta suhteellisen tarkka, kemman ja biologian osalta se tarkentuu valmennuskurssin alettua. Tämähän ei nyt mene yhtään kuten alunperin suunniteltu (mikä oli kunnianhimoinen toive anyway..). Olin toivonut, että saan lukion kurssit kerrattua tammikuuhun mennessä. Hah hah. Ei toivoa. Varsinkaan mun huonosti käytetyn syys- ja lokakuun jälkeen. Ei ole ihan mennyt nappiin. Mut ei se aina. Kuten J sanoi, nyt pitää vaan päästää irti siitä, etten murehdi sitä mikä meni pieleen. Koska siinä oon ihan erityisen hyvä. Liiankin hyvä. Menee hyvää energiaa hukkaan, kun murehtii mennyttä. Kliseistä mutta totta.

Tyytyväinen olen siitä, että lukusuunnitelma on tähän mennessä realistisin, jossa on mahdollisuus pysyä kiinni. Ja jopa päästä edelle. Ja sain oikeasti maanantaina itseäni niskasta kiinni ja pitkän tauon jälkeen pääsin aloittamaan lukemiset. Rutiinin hukkaamisen jälkeen tämä on itselle se vaikein asia. Mnemokin on otettu käyttöön 5 kuukauden tauon jälkeen. Vanhat kortit otan portaittain mukaan kiertoon, kunhan käyn niitä läpi sen osalta, että pitääkö muokata vai ei. Ja uusia lisään sitä mukaa mitä aukkoja on. Että suhteellisen hyvillä mielin tällä hetkellä vaiks pikkasen meinaa mietityttää, että riittääkö tämä siltikään sisäänpääsyyn. Tuntuu, että ei olis ollut varaa hukata kuukautta lusmuiluun mutta pakko kait se on uskoa, että ei tässä vielä olla mitään hävitty. Se nyt on vaan itsestä kiinni. Vain ja ainoastaan. Ja ehk hyvästä tuurista, että koekysymykset menee nappiin. ;)

Semiflunssa on kestänyt viimeiset 2 viikkoa. Kitalaesta on lähteny nahkat pussin tyhjenemisen myötä. Tähän mennessä helppo syysflunssa, ei muuta oiretta kuin kurkun ärrrrsyttävä kaiherrus. Ja ehk se, että meinasin kuolla viime viikon treeneihin. ;) Juoksukunto ei ole ihan kohdillaan.  Mutta jospa se tästä..

Nuorempi karvarukkanen täytti marraskuun alkupuolella hurrjat 2 vuotta. Mikä tuli myös hiukan järkytyksenä. Mun pentu jo niiiin vanha. Ja taas toisaalta... I on ilmeisesti alkanut ottaa iän tuomia omia oikeuksia sillä me ollaan pari viikkoa väännetty siitä, saako sängyllä olla vai ei. Meidän mielipiteet edelleen eroaa toisistaan aikas huomattavasti.. ;)

"I, mitäpä teet sängyllä?"
Mulkaisu, iiiiso haukotus ja yks könähtää kyljelleen ihan kuin sanoen "No mitäpä luulet? Nukun."
No niimpä tietenki, oishan se nyt pitäny ymmärtää kysymättäki. ;) 

Paimenetkin näyttävät jopa ihan koirilta kynittyjen korvakarvojensa kanssa. Kyllähän noilla kuulokkeilla (varsinki R:llä on kiitettävät lärpäkkeet! normi merle-meininkiä.. :) ) pitäisi jo jotain kuulla, kun ei ole karvoja tukkeena. ;) 

Joten mitäpä sitä voi sanoa noin yhteenvetona menneestä kuusta? Raskasta. Ja toivon ettei näin rankkaa toista kuukautta tulisi. Mutta mahtuu tuonne jotain sellaistakin, mitä en olis tahtonu jättää kokematta ja tekemättä. Ja sitten taas sellaista, mikä tulee painamaan vielä jonkin aikaa. Kuten se, että hyvästelin toiseen kertaan ihmisen, joka mulle oli viime keväänä niin tärkeä. Jälleen tiedän, että tein oikein mutta p*skalta se tuntuu anyway. Varsinkin kun tämä oli se henkilö, joka pelasti mun lokakuun ja jolle pystyin olemaan täysin rehellinen sen suhteen, millanen fiilis mulla oli. Mutta ihaninta mitä oon tämän henkilön takia tajunnu viime viikkojen aikana on se, että mä olen vahva. Vahvempi kuin tiesin olevani. Ja se se on paljon se. ♥