"Kun yksi ovi sulkeutuu..

..toinen ovi avautuu, mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä, että emme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille."

Alexander Graham Bell

Nämä viikot etenevät kyllä ihan toisin mitä sitä etukäteen suunnittelee. Viime viikkoon osasin varautua. Sinne oli suunniteltuna asioita, vaikka sitten toteutuma oli vielä runsaampaa. Tälle viikolle en ollut suunnitellut yhtään mitään muuta kuin lukemista. Vain ja ainoastaan. Mutta ei. Tässä on taas parin viime viikon aikana ollut vaikka ja mitä mikä on horjuttanut keskittymistä. Ja suorastaan stressannut. Yllättävää? No ei. Ei oikeastaan. Elämä vähän vaan on.

Olen ollut töissä samassa työpaikassa vuoden 2012 keväästä lähtien. Olen ollut onnekas, sillä Kuopiosta on hurjan vaikea löytää osa-aikatöitä tältä alalta niin joustavasti, miten mulle suotiin. Pystyin käytännössä itse määrittelemään, milloin pystyisin tekemään töitä. Se, jos jokin, oli luksusta. Vähän liiankin hyvää ollakseen totta. Viime keväänä tunteja oli vähän. Liian vähän. Ei siksi, ettenkö olisi voinut tehdä töitä. Täysin siksi, että 2 harjoittelijaa korvasi mun työpanoksen enemmän kuin hyvin. Ymmärrettävää kyllä, mutta kevät oli rahallisesti hiukkasen tiukka.

Tämän kesän edetessä alkoi tulla selvemmäksi ja selvemmäksi se, että syksyllä töitä ei tulisi olemaan. Keväällä lupailtiin kuitenkin viikonloppuja, kesäkuun alussa kohauteltiin olkapäitä ja todettiin, että ei osaa vielä sanoa mitään. Viime viikon perjantaina sain varmistuksen työnantajalta, että tunteja ei olisi ollenkaan. Tähän oli varauduttu vaikka silti jollain pienellä tasolla sitä silloin toivoi, ettei näin kävisi.

Sitä tosiaan sanotaan, että yhden oven sulkeutuessa uusia avautuu. Viime viikolla olin jopa vähän kauhuissani siitä, että menetin työni. Nyt olen oikeastaan myös jollakin tapaa kiitollinen. Tämä pakottaa mut miettimään uusia kuvioita. Liikkumaan eteenpäin. Se olisi ollut fakta, että vaikka olisin työni saanut pitää pelkkien lauantaitöiden muodossa, se ei olisi riittänyt elättämään mua. Auttanut, mutta ei riittänyt.

Toisaalta taas, olen ihan solmussa tämän asian kanssa. Tänä vuonna pitäisi saada luettua pääsykokeisiin sen verta hyvin, että sisällä ollaan seuraavana syksynä. No, jos ei, sillekään ei tietenkään voi mitään. Mutta lähtökohtaisesti panostaa pääosin tähän mikä oikeasti on tärkeää. Tekisin enemmän kuin mielelläni työt pelkkinä viikonloppuina tai osittain iltatöinä mutta Kuopiossa tämä on melkeensä mahdotonta. Oman alan työpaikat on viikonloppuisin lähes poikkeuksetta kiinni sunnuntait, lauantaiaukioloajat ovat lyhyet ja iltaisin ovet suljetaan suhteellisen aikaisin. Näyttää aikas huonolta ilta- ja viikonlopputyötä haluavalle. Päivätyöt eivät oikein myöskään tule kysymykseen, kiitos luentojen. Kurssit kun starttaavat jo heti syyskuussa. Otin alkuviikosta yhteyttä yhteen potentiaaliseen työpaikkaan, joka on lähes ainoita tämän alan paikoista Kuopiossa, joissa on pitkät aukioloajat. Tämä siis tiesi työhakemusta että CV:tä.

Voi luoja kuinka tähänkin saa kulutettua aikaa. Kulutin kolme iltaa, jotta sain hiottua hakemuksen siihen pisteeseen, että olin tyytyväinen. Suunniteltua kauemmin, mutta jälleen pieni perfektionisti sisälläni ei tahtonut antaa periksi. Varsinkin kun tämä oikeasti oli se ainoa tsäänssi saada töitä paikasta, jonka aukioloajat sopivat omiin opiskelusuunnitelmiini.

Kotistudio a la Laura ;)

CV:n kuva meinasi tuottaa pientä päänvaivaa. En muka löytänyt koneelta yhtään mitään, mikä olisi kelvannut. Iltaisin töistä kotiuduttua hellepyöräilyn jälkeen ei ollut kovin freesi olo, jotta olisi viitsinyt lätkäistä sellaisen kuvan työhakemukseen. Tämä siis tarkoitti aamukuvailuja. Halusin luonnonvaloa edes hiukkasen, parveke oli ainoa paikka, jossa sitä oli tarpeeksi saatavilla vaikkakin aurinko paistoi ihan väärältä puolen taloa. Ja taustakin piti olla valkoinen. Aikaa oli hurjat 15 minuuttia onnistua ennen kuin pitäisi olla menossa töihin. Ei ne helpoimmat olosuhteet.

Sain hakemuksen liikkeelle myöhään torstai-iltana. Olin perjantaina niin silmät ristissä ja nuppi jumissa aamulenkillä, että ei mitään rajaa. Siinä kävellessäni kerkesin jopa miettiä aikaista nukkumaanmenoa illalla, että jaksaa seuraavana päivänä töissä. Se on hyvä tajuta about 5 minuutin päästä tästä ajatuksesta, että lauantaina ei ole töitä. Nyt tosiaan oli jo perjantai. Pieni järkytys havahdutti kummasti. Että näin ne viikot vaan häviää. ;) Hyvä että perässä pysyy.

Rajallisten työmahdollisuuksien takia on myös pakko miettiä muita vaihtoehtoja. Joulukuun loppuun olen sidottu Kuopioon yliopiston takia. Sittenpä loput pakolliset kurssit on saatu suoritettua. Gradua en tahtoisi vielä tähän vuoteen taakaksi ottaa, kyllä tuo pääsykoelukeminen menee senkin edelle. Varsinkaan kun en kehtaisi ottaa aihetta ja ilmoittaa, etten meinaa mitään tehdä sen eteen ennen seuraavaa kesää. Olisipa sekin reilua ohjaajia kohtaan. Toisaalta, tällä perusteella saisi nostaa opintotukea koko kevään, eli eläminen olisi niiltä osin taattua. Siitäkin on ollut puhetta, että tulevaisuudessa ei mahdollisesti saisi jäljellä olevia tukikuukausia uuteen tutkintoon. Joten mitäpä niitä kuukausia turhaan pihtaamaan, jos niitä en käyttööni edes saa eläinlääkistä varten. Soitin ihan Kelalle kysyäkseni tästä mutta ei sieltä osattu sanoa yhtään mitään. Että uudistuksesta tietoa odotellessa.. Tässä vaiheessa, kun tietoa ei tästä ole, on pakko miettiä muuta. Ja se muu on jotakin sellaista, kuin muutto. Muutto pois Kuopiosta. Ja minnepä muualle kuin pääkaupunkiseudulle.

Voitteko uskoa, että tämän viikon aikana olen kehittänyt itselleni muuttokuumeen. Siis minä! Helsinkivastainen ihminen, joka olisi vielä puoli vuotta sitten mielellään suunnitellut muuttavansa minne tahansa muualle! Olisin nauranut tälle hyvinkin räkäisesti viime keväänä. Onhan tämä käynyt mielessä jo aikaisemmin hyvin pintapuolisena ajatuksena, mutta tällä viikolla olen pohtinut tätä jo ihan tosissani. Asunnon saaminen olisi paljon helpompaa keväällä kuin syksyllä. Koirallisena ihmisenä ei mitä tahansa asuntoa voi ottaa. HOAS:n opiskelija-asunnot tietenkin asia erikseen. Myös lenkkeilymaastoja on pakko katsoa sillä silmällä. Sekä myös sijaintia - jos tekisin töitä pääkaupunkiseudulla, työpaikkani olisi vaihtuva. Ja työalue laaja. Sijainti, josta pääsee helposti liikkeelle, olisi oleellisen tärkeä.

Te, jotka asutte pääkaupunkiseudulla, ette voi varmaan ymmärtää sitä kuin sekavalta koko pääkaupunkiseudun aluekartta näyttää näin ulkopuolisen silmissä! Alueita on vaiks kuinka, eikä mitään käsitystä siitä mille alueelle voisi jopa kuvitella muuttavansa. Sen verta sain viikossa selville, että Jakomäki on jostain syystä aluetta, jota ihmiset pitävät pahamaineisena. Minä, mitään tietämätön, katselen vain alueita sillä silmällä että heeeei, onpas kivan lähellä yliopistoa ja päädyn sitten varmaan johonkin ihan kamalaan paikkaan. :D Tämä (maalaistollo) ei tietänyt Helsingistä muuta kuin Viikin. Ja sitäkään en olisi varmaan osannut kartalle sijoittaa. Että hyvät lähtökohdat, eikös? ;) Töissä on ollut viikolla mitä hiljaisinta, joten asiakkaiden vaihtumisen välissä Helsingin kartta on alkanut tulla hyvinkin tutuksi. VVO:n asuntokohteita on selattu kartan avulla, ja yksityisten vuokra-asuntoja tutkiskeltu haaveilun lomassa.

Vaikka tämäkin vaihtoehto kuulostaa niin houkuttelevalta, sekin on vasta yksi monista. Ensi kesä mietityttää jo valmiiksi. Jos Kuopiosta töitä riittäisi, olisi kuitenkin ihanaa viettää kesä täällä. Vaikka Helsingin puolella ei varmasti mitään vikaa olisikaan olla, kesä voisi olla suhteellisen yksinäinen. Tärkeimmät kaverit ovat Kuopiossa. Samoin huikea treeniseura. Sekä koirien koirakaverit. Onneksi en sentäs olisi yksin, se hyvä puoli on noissa karvarukkasissa.

♥

Ja jotta tämä ei olisi ihan näin helppoa, myös muita vaihtoehtoja vuoden toteutukseen löytyy.  Kaikki on tässä vaiheessa niin auki. Se, miten syksy lähtee liikkeelle, ratkaisee jo aikas paljon. Tätä hetkeä kuvaava sana on epätietoisuus. Mä en helposti menetä yöuniani. Mua on siunattu älyttömän hyvillä unenlahjoilla. Nukun öisin kuin mikäkin pikkupossu. Mutta tämä asia on pitkästä aikaa sellainen, joka jopa vei multa yhden yön unet. Heräsin maanantai-tiistai välisenä yönä ennen neljää ja siinäpä sitten vatvoin asioita suuntaan jos toiseen. Ihan tuskastuttavaa, kun en voi tässä vaiheessa vaikuttaa oikeastaan mihinkään. Voin vain odottaa syyskuuta, opiskelijaelämän alkua ja kiristää rahapussin nyörejä tulevaisuutta miettien. Kiitos kesätöiden, rahatilanne on tällä hetkellä hyvä. Mutta nyt on nyt, ja vuoden vaihteessa voip olla ihan eri tilanne... Että voi huoh. Tämä epävarmuus syö. Huomaan nyt itsessäni ihan uuden puolen. Vaikka koen, ettei elämässä tarvitse ihan kaikkea lukkoon lyödä ja joka ikistä asiaa suunnitella, niin tässä on asia, joka stressaa. Ja paljon. Ainoa asia mistä voin olla täysin varma, on se, että seuraavat 4 kuukautta tulen pysymään Kuopiossa opintoja suorittaen. Niin, ja tietty se, että pääsykoeluvut jatkuvat opintojen ohessa.

Ihanat aurinkoiset aamulenkit ♥

Lukutunteja kertyi noin 4 tuntia tälle viikkoa. Sekin pääosin kemian ykköskurssin kanssa Moolia lukien. Potentiaalia olisi ollut vaikka ja mihin viikonlopun osalta, arkipäivien illat kun kului joko treeneissä tai hakemusta väkertäen. Mutta ajatus ei oikein meinannut pysyä kasassa. Johtuu joko liian pitkästä tauosta, joka nyt on ollut lukemisten kanssa. Viime viikko meni ihan harakoille kaikenmaailman soutujen ja uimareissujen myötä. Tällä viikolla kun sain asetuttua keittiön pöydän ääreen kirjan kanssa, keksin kymmenessä minuutissa jotain selvitettävää tai tarkistettavaa. Opintoja, asuntoasioita, Helsingin asuinalueita, Kela-juttuja, raha-asioita.. You name it. Käytännössä siis samaa asioiden vatvomista puolin ja toisin. Sunnuntaina illasta alkoi vihdoin ja viimein jonkun sortin rutiinia taas löytyä. Ja ehkä sekin helpotti, että sain mielenrauhan monen asian osalta. Selvittelin kaiken sen, mitä tässä vaiheessa on mahdollista selvitellä.

Lukusuunnitelman, minkä julkaisin aikaisemmin, saa melkeenpä laittaa ihan kokonaan uusiksi.  Kuten moni muukin on todennut, työt hankaloittaa lukuja omalta osaltaan. Ja vaikka jaksamista olisi, sitten muu elämä tulee tielle. Tässä vaiheessa tuntuu helpommalta vaan antaa elokuun kulua ja tehdä se mitä pystyy. Tärkeintä tässä vaiheessa olisi saada nukuttua tarpeeksi ja pidettyä edes jonkin sortin lukurutiinia yllä. Pitkät, päivien mittaiset lukutauot ei vaan sovi mulle. Se vaikeuttaa lukemista liikaa. Keskittyminen ja aloittaminen käy liika vaikeiksi. Melkeensä joka päivä pitäisi saada tehtyä jotain. Eli elokuun arkipäivien tavoite on sitten se, että vähintään yksi tunti pitäisi saada tehtyä asioita pääsykokeen eteen. Joko laskemalla, teoriaa lukemalla tai muistiinpanoja tekemällä.

Jos jotain tulen sitten Kuopiosta kaipaamaan (niitä asioita kun on monta), se on kyllä yhteislenkit hyvässä seurassa. Ne on ihan parhautta. Ja jotain sellaista mitä arkeensa kyllä tulisi kaipaamaan. Niin tytöt kuin minäkin.

Koipieläin 3kk - treffattiin kaveripariskunnan uusin tulokas ekaa kertaa. Reipas neiti P ♥

Tuleva viikko näyttää näiltä osin suht tyhjältä treenejä ja yksittäistä kahvitteluja lukuun ottamatta. Huomiseksi vapaapäiväksi on sovittuna kahvittelutreffit kaverin kanssa, jolla on saman alan koulutus pohjalla mitä itsellä mutta aloittelee nyt sitten neljättä lääkisvuottaan Kuopiossa. M on työskennellyt vuosia vuokrafirman kautta pääkaupunkiseudulla sekä keikkaillut tämän samaisen vuokrafirman kautta ympäri Suomen meidän alan hommissa. Eli juuri niitä vaihtoehtoja mitä itsekin mietin. Kutsuin M:n tuhoamaan kanssani mutakakkua, ja samalla kuulen ihan kaiken mitä kuultavaa on ko. vuokrafirman kautta työskentelemisessä. Hyviä ja huonoja puolia, miten keikkatyöt käytännössä ovat hoituneet, palkkauksesta ynnä muusta. Sekä tietenki pääkaupunkiseudulla asumisesta. M kun on sieltä kotoisin. Iih! Can't wait!

14 työpäivää jäljellä. A change is gonna come.

Ihana arki

Postauksesta ei löydy juttua paljoa mitään pääsykokeeseen liittyen vaan asiaa on aiheen vierestä paaaljon enemmän. :) Ja näköjään ihan hirmuinen määrä kuvia. Että ohohups. Arkea isolla A:lla.

*****

Olipas kyllä viikko! Viime sunnuntain ennustus piti paikkaansa - oli ihan jopa syytä olla huolissaan pääsykoeluvuista.

Maanantaina töistä tullessa postilaatikossa odotti (H&M:n kuvaston lisäksi ;) ) paketti valmennuskeskukselta. Kerkesinkin edellisellä viikolla miettiä meniköhän ilmoittautuminen varmasti oikein, kun sieltä ei pariin viikkoon kuulunut yhtään mitään. No sieltäpä sitten saapui ennakkomatskut (matemaattiset apuneuvot & opiskelutekniikka -kirjanen sekä vanhat pääsykokeet) laskun kera. Samalla sain myös tunnukset edellisen vuoden videoihin. Tämä olikin se odotetuin juttu näin tässä vaiheessa. Pääsen vielä siis hyödyntämään viime vuoden bilsan & kemman opettajan luentoja. Aikas kivaa. Kemman videoita tulikin jo kuunneltua, kun laittelin pyykkiä kuivumaan ja siivoilin asuntoa. Oikein hyvää viihdettä (ja kertausta!) vaikka ei ruudun edessä jaksa kokoaikaa istua. Kelpaa!

Tiistai- ja keskiviikkoiltoina tuli todettua olevansa onnellinen siitä, että on kyllä kiva asua Kuopiossa tarpeeksi pitkän matkan päässä Oulusta. Meillä tosiaan kävi vieraita:

Neiti S, 14 viikkoinen fieldspanieli-ipana

Meidän suvun uusin tulokas eli isäni ja (hänen naisystävänsä) pentu. Taisi arki pennun kanssa yllättää vaikka kovasti yritin varoitella, että ei se (välttämättä) helppoa ole. Pahimmassa tapauksessa ensimmäisen kuukauden aikana alkaa jo kovasti toivoa, että kakara kasvaisi fiksuksi aikuiseksi koiraksi, joka ei syö kaikkea mitä eteen sattuu. Pentuarki on kyllä ihan oma lukunsa, ja 3 pennun jälkeen sitä ei todellakaan kaipaa eniten. Ehei. Oli pentu kuin söpö tahansa, sitä kyllä odottaa kummasti, että jälkitoimitukseen jääneet aivot löytävät koiran. Paha vaan, että loppuosa yleensä tulee siinä 2-3 vuoden iässä. :D Odottavan aika on pitkä..

S:n saapumisesta lähtien olen kuunnellut puheluita siitä, kuinka rankkaa on pienen pennun kanssa. Se pissaa, puree, roikkuu lahkeessa, syö kaiken mitä maasta löytää ja puree vielä vähän lisää (eli on siis normaali pentu..). Suurin erävoitto/tunnustus taisi olla se, kun isäni totesi nyt ymmärtävänsä minkälaisen työn olen kunkin pennun kanssa tehnyt (eihän tähän mennyt kuin 10 vuotta, että kiitos vaan! :D ). Olen yrittänyt olla puuttumatta heidän koulutuspuolen hoitamiseen ja kuunnella puheluita suu supussa. Omat mielipiteet meinaa osittain erota kasvattajan mielipiteistä, joten helpompi yrittää olla hiljaa kuin pistää oma lusikka heidän soppaansa. Tähän kun vielä lisätään se, ettei isäni ota neuvoja vastaan kovinkaan hyvin niin sepä siitä sitten. Ja pientä säätämistähän se heidän hommansa meinasi olla. Auktoriteetti tuntui olevan hukassa mitä suuremmissa määrin, ja kummallakin oma mielipide siitä miten hommat tulisi hoitaa. Melkeinpä huvitti jättää heidät taistelemaan purevan pennun kanssa pihalle, kun toivottelin heille hyvät matkat ja kipaisin sisälle karkuun, etten puuttuisi liikoja. Ennustinkin äidilleni puhelimessa heidän lähdettyään, että saattaapi joillakin olla käsissään pientä  ongelmaa S:n ehtiessä uhmaikään, jolleivät saa hommaa kasaan. 

I hierottiin keskiviikkona (ja taas olen enemmän kuin kiitollinen N:lle, joka mun ollessa töissä raahasi I:n mukaansa hierontareissulle), ja jälleen saatiin hyviä uutisia. Toukokuussa löytynyttä selkärankalukkoa ei tuntunut (vaikka sehän ei tarkoita, etteikö selässä vielä jotain häikkää olisi), ja selän että koko kropan kuntoutukseen suositeltiin uimista. Lupa saatiin jo seuraavalle päivälle torstaille, joten sepä sitten takasi illalle tekemistä. Torstaina päästiin jo lähemmäksi kaivattua lopputulosta, ja perjantai-iltana saavutettiin se kauan kaivattu breakthrough, kun viime kesänä ostetut pelastusliivit tuotti sen tuloksen mitä oli koko kesä yritetty. 

Uimamaisteri ♥

Pallo vaan meinaa olla sen verta iso, ettei suu oikein mahdu sen ympärille. Hyvä jos I sai sen pyydystettyä yhdellä kulmahampaalla, ja useampaan kertaan pallo tipahti suusta matkalle. Mutta pääasia, että ui. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Reipas koiralapsi. ♥

Uiui tai jäät N:n alle!

Vakavaa puuhaa ;)

ja lisää surkeaa ilmettä :D Ei se noin kurjaa oikeasti ollut

Vielä olisi jäljellä harmaan rukkasen uintikuntoon saaminen, mikä onkin isompi (ja ehk mahdoton) haaste. Kannoin R:n kertaalleen järveen pelastusliivien kanssa kehujen kanssa ajatuksella "hei kun kivaa, nyt uidaan" mutta vastaanotto oli täysin sama mitä muilla kerroilla - sain niin jäätävän mulkaisun, että oksat pois. R luikki metrien päähän seisomaan ja yritti vaivihkaa karata muiden rannalta lähtijöiden matkassa pois. Parin ärräpään jälkeen hipsutti takaisin näköetäisyydelle ja tyytyi seisomaan siellä sen näköisenä, että ui muija ite, mä en sinne tule. Ehk tyydyn suosiolla yhteen uimariin. ;) Onhan sekin jo puolivoittoa. 

Väsynyttä sakkia

Tällä viikolla tuli siis tehtyä jotain pientä jopa pääsykoelukemisten eteen, vaikkakin ihan naurettavan vähän. Tunteja kertyi huimat 3. Ja nekin pääosin biologian kanssa. Yhdistin perjantaina aamupäivästä auringonpalvonnan ja lukuhommat eli suuntasin viltin kanssa pihalle kirjan kera. Bilsa siis edistyy. Mikä on tietty jonkin sortti erävoitto sekin. Viime keväänä bilsan lukeminen jäi ihan viimeisille kuukausille. Ensimmäinen kirja alkaa olla puolivälissä, joten paaaaljon paremmin kuin viimeksi. Ja LB:n sarjan kirja on erittäin mukavaa luettavaa. Ja jopa mielenkiintoista. Se vähän niin kuin tuntuu menevän ihan itsestään aamu- ja iltapalojen yhteydessä. 

Tosin kemman lukemiseen pitäisi saada jotain ryhtiä. Varsinkin ykköskurssin asiat tuntuu olevan jotenkin niin selkeitä, että kappaleiden läpikäynti on tuskaisen hidasta. Ja hidasta juurikin siksi, että ajatus ei pysy kasassa. Haluan käydä kappaleet läpi, koska sieltä kuiteskin tarttuu päähän jotain uutta, mutta kun ei vaan mitenkään jaksaisi. Mun heikoimpia kohtia tässä vaiheessa on selvästi teorian läpikäynti. Varsinkin, jos alla on vähänkään univelkaa ja työpäivät. Yhden kappaleen lukemiseen tuhlaantuu ihan liikaa aikaa. Viime keväänäkin sen huomasi, että teorian läpikäymistä varten tarvi jotain syömistä (irtokarkkia tuli ostettua turhan usein..), että sain liimattua itseni penkkiin tarpeeksi pitkäksi aikaa. Laskuja jaksaa mutta se "tylsä" lukuvaihekin kun olisi pakko tehdä. Mitenköhän tätäkin lähtisi työstämään, että lukuosiota saisi tehostettua? Lukemisen ajoittamiset aamuihin ei oikein vielä onnaa, kun on työt häiritsemässä. Syyskuuta odotellessa, jälleen.

Viikonloppuun osui myös se odotettu näyttely. Mullahan piti olla koko viikonloppu vapaa perjantaita myöten mutta työkaveri pyysi vaihtamaan työvuoroja siten, että hän sai lauantain vapaaksi ja koiransa kehään. Itsellä kun ei ollut mitään kehään viemistä, lupauduin auttamaan miestä (eikun siis naista) mäessä ja ottamaan lauantain työvuoron hoitaakseni. 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olin varautunut siihen, että kävisin kehätyttönä 3 päivänä I:n suvun omistajille. Se ajatus vähän kärsi lauantain töistä, joten kavensin käyntiä yhteen päivään. Käytännössä lähdettiin N:n kanssa sinne iltapäivällä suurimman osan kehistä ollessa jo ohi, ja itsellä pääosin tavoitteena vain hakea se mitä tarviinkin.

Pit stop!

hihnapaljoutta pantoineen päivineen

Huomio kiinnittyi myös tähän kojuun:

Kerran on tullut samaiselta kojulta kotiinviemistä ostettua ja ei ollut yhtään huonompaa. Suosittelen testaamaan, jos ei ole vielä tullut tutuksi! Tosin kovin montaa palasta ei kehtaa kerralla ostaa, sillä yhdellä mötikällä on painoa suhteessa aikas paljon. Kummasti hinta nousee, kun ostaa muutaman kuution kokeiluun. Mukaan meinasi tarttua jotain suklaista (ja ehk myös sitä minttua) mutta tyydyin metrilakuihin. Toisella kertaa sitten. 

Kotiutin näyttelystä sen mitä pitikin. Lukkoihin en ole täysin tyytyväinen mutta naapurissa on kuulemma kone, jolla saa nahkaakin ommeltua. Eli tarpeen vaatiessa saan vaihdettua lukot toisenlaisiin. Tinkasin jo kovasti mukaan kolmatta nahkahihnaa, mutta myyjä piti hinnan liian korkealla. Jääkööt se sitten tulevaisuuteen... ;)

Nyt voin myös vetää raksin seinään sen suhteen, että tänä viikonloppuna tuli myös nähtyä Kallansillat toiselta puolen. Harvoin sitä pääsee alittelemaan siltoja, ja varsinkaan näin huikealla välineellä:

Kirkkovenesoutua! N:n kaverilla oli vähän erikoisempi synttäritoive, ja kerta veneeseen tarvittiin soutajia, niin pakkohan se oli lähteä tätäkin testaamaan. Nähtiin parisen viikkoa sitten uimassa ollessa yksi ryhmä soutelemassa mutta ei sitä voinut rannalta käsin ihan täysin ymmärtää, että se vene oikeasti olisi noin pitkä! Meinasi hymy hyytyä porukalta, kun veneen vuokranneen seuran opas vei meidät paatin luokse. Kyllähän se itselläkin kävi mielessä, että ei jumaliste, tuoko meidän pitää saada liikkeelle?! 

Yllättävää kyllä, vene kulki oikein näpsäkästi eteenpäin. Melkein jo mietin, että osaakohan sitä soutaa enää olleskaan. Viimeksi airoja heilutellut... yli 10 vuotta sitten. Jos silloinkaan. Kirkkovenesoutuhan on täysin tekniikka- ja ryhmätyölaji. Ja sen kyllä huomasi. Muutamia kertoja tuli kopauteltua edessä olevaa kaveria selkään airolla, jos jäi haaveksimaan liiaksi maisemia katsellen ja sekosi rytmissä. Mutta soutaminen itsessään oli hirmuisen vaivatonta ja helppoa. Mukana ollut opas oli jopa sitä mieltä, että ensikertalaisiksi pärjättiin hyvin. Ei oltu niitä ryhmiä, joiden kanssa kuulemma tekisi mieli tunnin jälkeen hypätä järveen, kun yhteistä rytmiä ei löydy lainkaan.

Matkan puoliväli - siellä ne Kallansillat on!

Matkaa kertyi about 18 km, ja aikaa koko hommaan meni noin parisen tuntia juomataukoineen. Nopeutta taisi olla parhaimmillaan se 8 km/h, että kyllä me jopa ihan liikuttiinkin. Kilpailuvauhti taisi olla 13 km/h luokkaa, eli vielä on parantamista seuraavaa kertaa varten. Ja meitä ei ollut edes täyttä veneellistä. Keli oli itsessään aivan huikea. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli suhteellisen tyyntä. Ei huonompi päivä soutelemiseen!

Eli jos tilaisuuksia tarjoutuu lähteä kokeilemaan, voin suositella! Tosin varoituksena se, että ottakaa mukaan tennarit. Ei sandaaleja. Eikä missään nimessä crocseja, kuten allekirjoittanut teki. Ei hyvä. Mietin lähtiessä, että jalat vaan hikoaa umpinaisissa kengissä. Ja crocsit on vesiystävälliset. Ihan kivasti ajateltu mutta eieiei. Opas totesi meidän kiskoessa venettä sen suojasta, että unohtui teidän ryhmälle mainita tennarien olevan parhaat soutukengät. Silleen että tänks, kiva tietää tässä vaiheessa.

jalkojen lepuuttelua puolimatkassa

Ensimmäisen 15 minuutin aikana jalkatuen takaremmi oli kuorinut osasta kantapäätä nahkat rullalle. Taattua rakkoainesta. Sanotaanko nyt näin, että soutaminen olisi ollut huomattavan paljon miellyttävämpää ilman jatkuvaa kipua. Ja soutaminen kävi myös aikas mielenkiintoiseksi, kun toista jalkaa ei voinut pitää sille tarkoitetussa tukiremmissä, sillä se vaan sattui huomattavan paljon. Veneessä oli liukupenkit, ja remmit kuitenkin antoivat tukea liu'un pysäyttämiseen. Liu'ut jäivät puolitiehen, ja tekniikka kärsi huomattavan paljon vääränlaisten kenkien takia. Joten ottakaa tennarit. Säästytte paljolta.

Jos jokin oli seuraavana päivänä kipeä niin takapuoli. Ja jalat. Ja hiukkasen myös kädet.

+ nämä...

Tuloksena 6 rakkoa. Pahimmat ehdottomasti kantapäässä ja oikean jalassa "varpaiden päällä". Yritäppä pistää kengät jalkaan näiden kavereiden kanssa. Ei muutes onnaa kovinkaan kivuttomasti. ;) Työpäivä oli hurjan tuskainen vaikka jossakin vaiheessa sitä oppi kävelemään sellaisessa asennossa, että pahinta kipua ei tuntunut. Tämän illan treenit jää välistä, mikä ärsyttää kaikista eniten. Mutta ei näillä jaloilla juosta lenkkareiden kanssa. Edes crocseja ei voi pitää inahtelematta, sattuu vaan niin paljon. Mutta kaikesta huolimatta, lähtisin uudestaan soutamaan, jos tilaisuus tulisi (paremmalla kenkävalinnalla..). Oli se sen verran hauskaa puuhaa.

lauantai-illan synttärigrillibileet ♥

H kutsui mua eilen busy womaniksi, joka sai ihan hätkähtämään. Oikeasti ajattelin, että tästä kesästä tulee tylsä. Vain töitä ja kotona olemista. Viime kesät ovat kuitenkin menneet asuinkumppanin kanssa ja vielä mr. X:n kanssa orastava homma kaatui ennen kuin se edes pääsi vauhtiin. Mutta tämä kesä on ollut ihan älyttömän huikea. Iso kiitos kuuluu N:lle, joka on tehnyt tästä miljuuna kertaa paremman mitä se olisi saattanut olla. Ja myös H:lle, jonka kanssa on saanut vaihtaa ajatuksia ties mistä. Ja kiitos kuuluu myös itselle. Sille, että on taas täysin sujut sen kanssa, että yksin oleminen on enemmän kuin fine. Vaikkakin tänä viikonloppuna ajatukset ovat harhailleet liikaa ihmisessä, joka olisi nauttinut tästä kirkkovenesoudusta yli kaiken, voin silti rehellisesti sanoa, että tässä on hyvä olla juuri näin. Asiat meni kuten pitikin. Olen onnellinen. ♥

Kuumaakin kuumempi

Puol tuntia tuosta ja mittari näytti oikein mukavan viileää +29,9 astetta. Huoh.

Tämä kuva kuvaa viikon tunnelmia mitä parhaiten. Kuuma. Kuuma. Ja jos vielä kerran? Kuuma! Sitä sanotaan, että ei saisi valittaa - kerrankin on lämmin. No.. Joo. Se on kyllä ihan hirmuisen mukavaa mutta mitä jos edes se 5 astetta vähemmän kiitos? Hyvä jos sisälämpötila viilenee yöksi alle 28 asteen. Alkaa mennä kategoriaan kiitos riittää. Ollaan N:n kanssa keritty haaveilla ties kuin monta kertaa lasten kahluualtaista ja ties mistä purlaamisista. Tulisi tarpeeseen. Tuuletinkin voisi olla aikas jees, koska sisälle tuntuu läkähtyvän. Tai ilmastointilaite. Siis voi huhhuh. Kuuma.

Lukemisiin tämä helle ei viikolla vaikuttanut, vaan sain oltua ahkerampi mitä kuvittelin. Viikonloppu onkin ollut ihan toinen juttu.. Näillä päivillehän ne pahimmat helteet luvattiin. Jos johonkin tämä tukahduttava kuumuus on vaikuttanut niin siihen, että mitenkään päin ei tunnu olevan hyvä olla. Ja varsinkin eilen lauantaina tuntui, että olo oli koko päivän vetämätön. Johtuu osittain ehk myös siitä, että joku fiksu ihminen jätti imuroinnin viikonlopulle. Olisi sitä kai voinut ajatella vähän pidemmälle ja siivota vaikka torstaina näiden viikon kuumimpien päivien sijaan. No en ajatellut en. Oli kyllä tuskaisin imurointi pitkään aikaan. Normitilanteessa olisi voinut jättää koko suorituksen tekemättä mutta alkuviikosta tulevien vieraiden takia ei kämppää voinut jättää siihen karvakaaokseen missä se oli ollut koko viikon (kiitos R kun jaksat vaihtaa karvaa ja tiputtaa sitä all over the place..).

Lukutunteja kertyi tälle viikolle 12 tuntia. Lähes kaikki kertyi arkipäivinä töiden jälkeen. Tästä olen hurjan tyytyväinen. Yleisesti ottaen jos viikko olisi ollut normaali, en olisi täysin tyytyväinen tämän viikon lukutunteihin. Ja ei ehkä edes ne tunnit vaan se, että paljon jäi tekemättä siitä mitä suunniteltuna oli. Mutta kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi yrittänyt nyt viikonloppuna tarttua kirjoihin. Yritin. Ja monta kertaa. Mun aivotoiminta oli vaan ihan seis. Ja jatkuva nihkeys, tuskainen kuumuus ja vetämätön olo siihen päälle niin a vot - lukuhalut pilattu. Olen hihitellyt H:lle koko viime ja tämän viikon, että höpöhöpö, eihän tämä kuumuus vaan voi vaikuttaa lukemiseen noin kovasti. No täytyy kyllä todeta, että voi. Todellakin voi. Mulla vaan ei ole ollut kotona vielä liian kuuma. No nyt on.

Työpäivää torstailta :)

Töissä tuli jälleen hyödynnettyä hiljaisia hetkiä ja edistyin K1 kanssa hiukkasen. Tosin osan potentiaalisesta lukuajasta käytin nyt perjantaina julkaisemani postauksen tekemiseen. Kotona lukutunnit tuli käytettyä F2 kanssa. Olenkin tainnut todeta jo vaikka kuin moneen kertaan, että F2:ssa on paikoitellen ihan hirmuisen isoja aukkoja. En tenttinyt kyseistä kurssia iltalukiossa vaan se jäi ns. roikkumaan ja tentittäväksi uusinnassa. Pöh mä mihinkään uusintaan mennyt. Tämänpä vuoksi kurssin loppupuoli on harmaata aluetta lähes kokonaan. Kurssin alkupuolella pysyin vielä kärryillä - tehtäviä tuli tehtyä sekä teoriaa sentäs luettua. Ja vaikka viime viikolla kävin teoriat hyvin läpi, eipä paine-asiat ihan kokonaan lukemisella auenneet. Se viimeinen ymmärrys, joka tarvitaan soveltamiseen, näytti puuttuvan. Perustehtävät meni Fysiikka-sarjan kirjasta ihan helposti mutta Physican vähän teoreettisemmat tehtävät tökki. Keskiviikkoiltana häiriköin H:ta mitä eriskummallisimmilla kysymyksillä, kun väsyneet aivot eivät vaan suostuneet täysin ymmärtämään muutaman tehtävän vastausta. Se huono puoli on iltalukemisissa 8-9h työpäivän jälkeen, että asiat tuntuu 10 kertaa monimutkaisemmilta mitä ne on. Voihan se olla, etten olisi noita asioita ymmärtänyt vaikka olisin ne virkeänä aamulla lukenut, mutta keskiviikkoiltana ne tuntuivat menevän yli ymmärryksen ihan täysin.

Lisämansikat saapui, jei ♥

Lauantaiyön työsarka. ♥ Puolitoista laatikkoa meni naapuriin N:n porukan tuhottavaksi ja loput jäi mun hoideltavaksi. Eipä tuon urakan siistimiseen mennytkään kuin 4 tuntia lauantai-illan uintireissun jälkeen. Nukkumaan ehdin vasta kello 2 yöllä. Mutta kun N tarjosi kyytiä rannalle niin eihän siitä voinut kieltäytyä. Talviturkki oli tullut heitettyä jo alkuviikosta. Maanantain treenien jälkeen oli niin tukahduttavan kuuma, että iltauinti kuulosti vähän liiankin hyvältä vaihtoehdolta. Olin viikko sitten sitä mieltä, että vesi oli ihan törkeän kylmää, mutta nyt sitten lauantain sisällä tuskastelun jälkeen juoksin järveen riemusta kiljuen. Ei ollut kylmää ei. Neiti-I oli myös ihan törkeän reipas koiralapsi - I otti satunnaisia uintivetoja ihan omatoimisesti ja syvemmälle kannettuna teki muutamia uintiympyröitä kantajan edessä ennen rantaan suuntaamista. N:n shelttiin ja R:n verrattuna I kastautuu huomattavan paljon syvemmälle. Kyllä se kesän lopussa ui omatoimisesti, jos vaan ehtisi käydä uittamassa.

Viime kesänä hankittu vesihippo oli aikas pop

Täytyy kyllä vielä sanoa, että on mulla kyllä ihan maailman paras naapuri. Käytiin tänään uimassa isommalla (N:n kaveri)porukalla ja kotiutumisen jälkeen N laittaa viestiä kysyäkseen, että kelpaako mansikkakakku. Taitaa tää helle ja pieni univelka painaa, kun meinasin sortua itkemään ihan vaan siitä ilosta, että onpa kyllä ihan huikeaa. Jos joskus täältä Kuopiosta pois joudun muuttamaan niin tämä ihminen on kyllä yksi niistä, jota jään ikävöimään ihan törkeän paljon. Parempaa naapuria ja kaveria ei voisi toivoa. ♥

Ei voi leikkiä, koska silloin koittaa läkähdyskuolema - kyllä pikkukoiraa koetellaan..

Ensiviikolle olisi luvassa vaikka ja mitä. Odotan kauhulla huomisia treenejä. Agilityhalli oli tuskaisen kuuma jo viime viikolla, ja huomiseksi on luvattu vielä kuumempaa ilmaa. R ei ollut viikko sitten milläänsä vaikka olikin suhteellisen lämmin. Jos jollain oli ongelmaa, niin se oli kyllä minä. Juoksemisesta ei oikeasti meinannut tulla mitään, kun happi vaan loppui kesken. Luulin välillä jo kuolevani radalle. Että huomista odotellessa.. Tiistaina tosiaan tulee vieraita, jotka verottavat sen illan ja mahdollisesti myös osan keskiviikosta. Ja viikonloppuna on sitten Kuopion hurrrjan suuri koiranäyttelyviikonloppu, jonne on iiihan pakko lähteä etsimään I:lle uutta hihnaa vanhan hajotessa käsiin. Ja meneehän näyttelyssä pyöriminen sosialisoimisesta, sillä I:n suvun omistajia + tuttuja tulee paikalle niin Pohjois- kuin Etelä-Suomesta asti. Vähän pelkään lukemisten puolesta mutta katsellaan.. Jos tuo kuumuus vähän helpottaisi niin elämä olisi jo huomattavasti helpompaa.

Syksyn suunnitelmaa

Tätä postausta olen miettinyt jo vaikka kuinka, mutta aika vaan ei meinaa riittää. Liika vähän tunteja päivässä.. Muutaman kun saisi lisää niin kiva olisi. Olen yrittänyt, etten (viikko)kuulumisiin ihan kauheasti selittäisi lukusuunnitelmasta ja miten meinaan tätä syksyä toteuttaa vaan tahdoin tehdä tälle oman postauksen.

Syksyn lukusuunnitelma meinaa tässä vaiheessa olla hiukkasen muutosvaiheessa. Siihen joutuu töiden takia tekemään viilauksia ja tarkennuksia (lue: väljentämään). Ja voihan se olla, että se muovautuu koko syksyn ajan, mutta luulen sen tasoittuvan sitten kun saa oikean lukurutiinin päälle ja näkee kuinka päivät alkaa muotoutua. Mietin sitäkin, julkaisisinko lukusuunnitelman vasta syyskuun puolella, mutta olen jo käytännössä aloittanut tulevaan kevääseen lukemisen niinkin tehokkaasti kuin voi, niin samapa se on nyt sitten postata tänne.

Olen jälleen päätynyt käyttämään Exceliä syksyn aikataulun ja viikkosuunnitelman toteuttamisessa. Ihan hirmuisen kätevä. Paperille (kalenteri/valmis pohja) tehtävä ei oikein nappaa sen "huonon" muokattavuuden takia. Excelissä kun saa viikon tyhjäksi vain yhtä näppäintä painamalla (delete-nappi on tullut jo tässä muutaman viikon aikana huomattavan tutuksi.. ;) ). Hirmuisen kätevää tässä vaiheessa kun muutaman viikon alustava suunnitelma tuntuu muuttuvan ainakin kerta viikkoon, viime viikolla kolmesti.

Tarkoitus siis olisi se, että kaikki lukion kurssit tulisi olla käytynä vuodenvaihteeseen mennessä. Näin kertaamiselle ja syventäville tehtäville jäisi aikaa 5 kuukautta eli koko kevät. Syksyn osalta fysiikoille on varattuna noin kolmisen viikkoa per kurssi paitsi kurssille 7 varasin jo lähtökohtaisesti viikon enemmän aikaa. Viime vuonna se siis jäi kokonaan käymättä, joten tänä vuonna tämä pieni lipsahdus olisi tarkoitus korjata. F2 tuntuu vievän oman aikansa, osittain töiden ja osittain iltamenojen takia. Huomaa sen, että kyseinen kurssi jäi huonommalle hallinnalle viime syksynä. Paikkaillaan aukkoja ja hoidetaan homma nyt.

Kemmojen kanssa on vähän pelivaraa suuntaan jos toiseen. Kurssille 3 jätin suhteellisesti paljon aikaa, koska orgaaniset reaktiot on ihan varmasti tippuneet päästä jo aikoja sitten. Osasin ne iltalukion koetta varten mutta pitkäkestoiseen muistiin ne eivät jääneet tarpeeksi hyvin. Kemia 5 tuntui viime keväänä suhteellisen helpolta (verrattuna aikaisempien pääsykoehakujen osaamiseen) mutta ajatellen omaa historiaa kyseisen kurssin kanssa, varasin sille useamman viikon. Ja ajatellen kuitenkin myös sitä, että F7 opettelu on menossa samaan aikaan. Saa nähdä miten sen kanssa tapellaan sitten marraskuussa (ennakkoasenne taas kohdillaan :þ ) ja millainen aikasyöppö siitä kehkeytyy. Tarpeen mukaan kemmoja on mahdollisuus venyttää muutama viikko. Biologiassa puolestaan kurssin 1 lukeminen venyy noinkin pitkälle ajalle, koska töiden takia aika ei vaan meinaa riittää sen nopeampaan suorittamiseen. Muuten kurssien läpikäymiseen on jätetty aikaa 4-5 viikkoa / kurssi.

Olen yrittänyt miettiä viime vuoden opiskelutekniikoita ja sitä, mitä olisin tehnyt toisin, jos aikaa olisi ollut enemmän. Viime vuosi meni pääosin siten, että luin (fysiikan/kemman) teorian kustakin kappaleesta läpi, tein tehtävät ja that's it. Mnemon otin käyttöön vasta joulun jälkeen mutta jäljellä oleva aika ei enää riittänyt palaamaan jo käytyihin kursseihin. Käytännössä mnemon kortit muodostuivat fysiikasta ja kemmasta, biologian luvut kun jäi niin loppukevääseen, että muistiinpanoja ei voinut edes kuvitella. Aikaa vaan ei ollut. Sama koski käsintehtyjä muistiinpanoja. Taisin fysiikan neloskurssista väkertää tiivistelmää muutaman kappaleen verran mutta hylkäsin toimintatavan jo yhden illan aikana. Sisäinen perfektionistini ei osannut päästää irti täydellisyyteen hipomisesta - muistiinpanoista kun olisi pitänyt tulla täydelliset käsialaa ja kaiken maailman tekstien asetteluja myöten. Tästä on jo tarkoituksenmukaisuus kaukana. Ja se on täysin opeteltava asia, että kykenee moisesta päästämään irti. Viime keväänä vaan sitä aikaa ei ollut, joten siirryin suosiolla tekemään muistiinpanoja Mnemoon, jossa ulkoasulla ei ollut merkitystä.

Kirjasarjoista biologiasta löytyy täydet kirjasarjat BIOS:sta ja Lukion Biologiasta. Siihen päälle on hajanaisia kirjoja muista sarjoista. Fysiikassa on käytössä Tammen Fysiikka ja Physica. Ostin viime syksynä koko Physica-sarjan käytettynä. Kirjat taitaa olla vanhan OPS:n mukaisia mutta hyvässä kunnossa ja oikein käyttökelpoisia. Eipä nuo omat lukioaikaiset Reaktiotkaan ole uusimpia painoksia vaan ostettu ennen vuotta 2007. :) Kemmasta käytössä tosiaan Reaktio että Mooli. Moolit ostin samaiselta henkilöltä, joka myi Physicansa. Koko setti oli viime syksynä tarjolla aikas edullisesti, ja mukana tuli vielä Epionen materiaalit (galenos-aikaiset tosin), joten ostin sarjat ideologialla "kun halvalla saa". Kertauskirjoista löytyy ABI biologia + kemma ja fysiikan kertauskirja.

Samaisella ideologialla tuli myös hankittua Via Medicina ja valmennuskeskuksen 2012 matskut. Viimeisimmäksi mainitut olisi voinut jättää ostamatta mutta olin syksyllä vielä sitä mieltä, että en mä mihinkään valmennuskurssille mene. Ähäkutti. Meninpäs. Joten hyllystä löytyy viime vuoden Valmennuskeskuksen matskut tuplana (ne kun sössivät siellä oikein urakalla ja sain kahdet materiaalit ^.^ ), ja itse asiassa biologia triplana (lähettivät jostain syystä vielä yksittäisen, kolmannen bilsan kirjan kaiken muun lisäksi. Way to go Valmennuskeskus! ). Näihin 'lisämatskuhin' lasken myös IFA:n, joka on ostettu keväällä 2007 ensimmäistä nykyisen alan pääsykoehakukertaa varten. Galenoskin löytyy hyllystä, sekin kun lähti edullisesti. Eli harjoittelumateriaalia löytyy. Ja näin jälkeenpäin on hyvä myöntää ajatelleeni jo viime syksynä, että näitä kaikkia matskuja tuskin tultaisiin hyödyntämään ekana pääsykoekeväänä. Eli melkein jo varauduin siihen, että toinen (toivottavasti viimeinen!) hakukerta saattaisi olla tulossa. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Kokosin heinäkuun ekaan postaukseen (klik) listaa, joka toimii aikas hyvänä pohjana sille, mitä tulisi tehdä toisin tänä vuonna. Eli se nyt on siis selkeää, että mihinkään ei saa jäädä aukkoja. Kemmassa on huomattavan paljon vähemmän sellaisia aihealueita, jotka skippasin. 4. kurssin loppupään asiat taisivat olla ainoita, jotka jätin käymättä. Fysiikassa on enemmän asiaa, jota pitää syventää. F2 osittain, F6 läpikäytynä mutta hallitsenko? Eheii. Puhumattakaan F7:sta... Bilsassa harmaata aluetta on osa kurssista 1. Ekana sieltä tulevat mieleen kasvit. Ei jotenkin ollut se päällimmäinen huolenaihe, kun opeteltavaa asiaa oli muilla osa-alueilla vaiks kuinka. Tänä vuonna sitten paikataan tätäkin. Eli syksy kuluu kerratessa ja syventäessä jo opittua sekä opetellessa skipattuja asioita. Kuten huomaatte, tekemistä riittää ja se ei todellakaan tule loppumaan. Joten tässä vaiheessa on myös hyvä todeta - onneksi olen aloittanut jo lukemaan! Saattaisin kohta kerätä ahdistuksen jo siitä, että miten ihmeessä saan kaiken käytyä ennen joulua. :D

Tämä syksy on loistavaa aikaa (yrittää) kohentaa omia opiskelutekniikoita, ja tein huvikseni listaa erilaisista oppimismenetelmistä/asioista, joilla voi kehittää oppimistaan. Mitään uuden uutukaista listalle ei eksynyt mutta ainakin näin omalla kohdalla sieltä on pakko nostaa esille kertaaminen, joka monesti jää turhan vähälle huomiolle. Viime vuonna kertaamisen virkaa hoiti Mnemo, ja mietin jatkavani samalla linjalla. Tosin tunnistan itsessäni visuaalisen oppijan, joten Mnemon muistiinpanojen/korttien tekeminen ei kata tätä tarpeeksi hyvin. Tein viime vuonna paintilla kuvia Mnemoon (ja kuvista kysymyksiä), ja se oli osittain ihan hyödyllistä. Kuvien väkertäminen tosin vie vaan ihan liikaa aikaa. Tämän vuoksi päätin, että teen myös kirjalliset omasanaiset muistiinpanot jokaisen luetun kappaleen jälkeen ennen tehtävien tekemistä. Saan piirrettyä kuvia ja kaavioita käsin, ja tämä tulee helpottamaan asioiden mieleenpainamista. Tai tätä ainakin toivon. ;) Muistiinpanoihin tulee kuulumaan myös mind mapit, joiden tekeminen ei ole mun vahvinta osa-aluetta, ja nyt sitten harjoitellaan niiden(kin) tekemistä. Mietin tuossa yks ilta, että tuleekohan tässä nyt taas vähän liikaa tekemistä yhdelle vuodelle mutta tämänpä vuoksi lukeminen on jo aloitettu. :þ Kehitetään nyt sitten itseä oikein urakalla.

Ja mitä tulee Mnemoon - en ole täysin tyytyväinen kortteihin, jotka viime vuonna tein. Osa on hyvin käyttökelpoisia mutta iso osa on ajanpuutteen takia suoraa kopiointia kirjoista kysymyksineen ja vastauksineen. En tykkää. Enkä ole pääsykokeen jälkeen käyttänyt koko ohjelmaa, ja tällä hetkellä jonossa on reilusti yli puolet kokonaiskorttimäärästä (ohohups :D ). Ajattelin kyllä käyttää ohjelmaa kertaukseen, se on oikeasti ihan älyttömän hyvä siihen. Mutta ajattelin "jäädyttää" jo tehdyt kortit ja aloittaa homman osittain uusiksi. Käyn jokaisen kurssin kohdalla vanhat kortit läpi poimien sieltä parhaat kyytiin ja täydennän sitten puuttuvia/huonoja osa-alueita uusilla korteilla, jotka on muotoiltu paremmin tms. Tämä on taas lisää extratyötä mutta koen sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Eli täydennän/uudistan Mnemon kortteja ja aloitan kertaussyklin alusta.

Muut toimintatavat (päivärutiinit) tulee muotoutumaan sen mukaan, kun saan kokopäivätyöt alta pois. Tällä hetkellä lukeminen on katkonaista, ja toivoisin saavani pidempiä yhtenäisiä pätkiä. Mutta se nyt on vaan fakta, että jos on kotona kello 19 työpäivän jälkeen, käytät koirat + syöt, lukuaikaa ei vaan ole 4 tuntia. Hyvä jos 1-2 tuntia. Tämä ärsyttää vaikka tiedänkin sen olevan väliaikaista, ja homma tulee tasoittumaan syyskuussa.

Viime vuoteen erona on myös erillinen lukupäiväkirja. Olen pitänyt kirjaa niiltä päiviltä, jolloin tehtävien kanssa on ollut jotain ongelmaa tai olen saanut ahaa-elämyksiä. Eli olen kirjoittanut sinne oivalluksia ja listannut tehtävät, jotka tökkivät. Tehtäviin olisi tarkoitus palata (viimeistään) ennen kuin siirryn seuraavaan kurssiin ja vielä myöhemmin keväällä.

Mitäs vielä.. Ai joo. Pohdin myös sitä, että otanko yliopistolta jotan, joka tukisi hakuprojektia. Ensimmäisenä mieleen tuli Ihmisen fysiologia ja anatomia, joka alkaisi heti syksyllä. Jos haluan suoritusmerkinnän ja opintopisteitä (11 op), joutuisin ilmoittautumaan avoimen yliopiston kautta, ja samalla maksamaan tästä lystistä 110e. Kannattavaa? Jaa-a. Toinen vaihtoehto olisi vaan mennä kurssille istumaan, poimia kurssin Moodle-avain, napsia matskut ja nauttia luennoista. Luultavasti valitsen kakkosvaihtoehdon. Muuta käymisen arvoista voisi olla solubiologia ja ehkämahdollisesti kemia. Nämä kaikki kurssit olen 6 vuotta sitten käynyt mutta kertauksen kannaltahan sinne mentäisiin istumaan. Ensin pitäisi vaan miettiä, onko hyöty tarpeeksi suuri. Eli tämä asia jää vielä hautumaan..

Ehkä yksi "vaikeimpia" päätöksiä tälle syksylle oli ja meni, ja se koski valmennuskeskuksen takuu-kurssia. Menisinkö vai en. Kuopion kurssia en edes miettinyt sillä viime vuosi sen kanssa oli aikas tuskaisaa, mutta vatvoin KOTI-kurssille ilmoittautumista ties kuinka. Simuloidut kokeet haluaisin tehdä joka tapauksessa, ja niistä joutuisi joka tapauksessa (luultavasti?) maksamaan jotain (ja itse tarkistamaan). Uudet kurssimatskut voisin myydä etiäpäin, jos siltä tuntuisi - ne kun tuskin muuttuvat kovinkaan radikaalisti, joten pärjäisin viime vuoden materiaaleilla ihan hyvin. Joten pohtimisen jälkeen menin ja ilmoittauduin viime sunnuntaina KOTI-kurssille. Olisinko pärjännyt ilman? Mahdollisesti. Ja JOS kolmas hakukerta tulee (ei tule! :D ) niin se mennään sitten ihan omilla lukemisilla. Tämäkin kun kerta oli ihan hilkulla, etten päätynyt omatoimiopiskeluun. Mutta tällä kertaa näin.

Että näilläpä mennään. Päivittelen sunnuntaina sitten viikon kuulumisia, nyt on parempi suunnata unille.

P.S. Teksti saattaa olla paikoitellen epäloogista ja toistoa sisältävää. Kirjoitin tätä viitenä eri päivänä töissä ja nyt sitten kotona. Että pahoittelen.. :)

Ahdistuksen alkeita

Mielenkiintoinen viikko kaiken kaikkiaan. Melkein voisi sanoa, että onneksi se on ohi. Tällä viikolla olen muun muassa..

- ahdistunut aikataulusta (aaaand here we go...)
- muokannut aikataulua
- viettänyt koko vuoden ensimmäisen saikkupäivän
- muokannut aikataulua vähän lisää
- nauttinut suuuuuresti uudesta kodinkoneesta ( ♥ )
- syönyt kesän ensimmäiset mansikat ( ♥ )
- ollut ahkera
- ja muokannut aikataulua vielä vähän lisää...

Jos viime viikolla olin sitä mieltä, että juujuu, työt ja opiskelu - easy peasy, niin nyt voin sitten julistaa että juuei. Ei ihan niin easy peasy. Ainakaan tällä viikolla.

Viime kesänä olin väsynyt. Sen aikainen asuinkumppanini pelasi pokeria yömyöhiin ja könytessä nukkumaan ties mihin aikaan oma unirytmi kärsi siinä sivussa. Tänä kesänä väsymys ei ole se suurin ongelma, vaikka joinakin iltoina voisi nukkumassa olla iiiihan hiukan aikaisemmin. Enkä edelleenkään koe, että itse opiskelujen yhdistäminen töihin olisi mahdotonta. Ei se ole. Se on rankkaa. Mutta ei mahdotonta. Omalla kohdalla suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että olen varannut liian vähän aikaa asioiden läpikäymiseen tai sitten järjestän itselle muuta puuhaa. Eli tiivistettynä: epäonnistunutta aikataulusta.

Isoin ongelma oman aikataulun suhteen on kyllä ihan täysin siinä, että tein siitä (jälleen) liika tiukan. Joka suhteessa. Siinä, kuinka monta tuntia saisin iltaisin luettua tai kuinka kauan tunteja tietyn asian läpikäymiseen menisi. Ja kuten tavallista, vapaa-ajalle ei varattua aikaa. Kuvittelin itseni ilmeisesti joksikin supernaiseksi, joka kykenee ihan kevyesti siinä töiden jälkeen repimään tehokkaat 2-3 tuntia opiskeluja kaiken muun elämän ohella ja vielä nopealla opiskelutahdilla. Hah. No ihanpa varmasti.

Tein lukusuunnitelmasta sellaisen mihin tahtoisin taipua, ja täydellisessä maailmassa missä ei olisi muuta elämää siihen ihan varmasti taipuisinkin. Mutta en sellaisessa, jossa on 2 koiraa huollettavana ja niiden kanssa harrastettava, nukkumaankin ehk pitäisi kyetä siinä sivussa sekä vielä pitämään edes muutama vapaa tunti siellä täällä kavereita nähdäkseni ja kaikki muut asiat hoitaakseni. Jouduin tällä viikolla tasapainottelemaan useampaan kertaan sen suhteen, sanonko kavereille, että ei kykene, ihan pakko lukea. Pieni ääni päässä huusi, että kyllä kyllä kyllä, kirjat menee edelle. Mutta hiljensin sen niiltä osin miltä pystyin. Pakkohan se on vielä tässä vaiheessa kyetä myös muuhunkin kuin totaalisen raatamiseen päivien päätteeksi. Sain ensimmäisen muistutuksen jo siitä, että ei kannate polttaa itseään loppuun jo syksystä (kiitos H ;) ). Joten näillä mennään..

Kerkesin ahdistua aikataulusta tällä viikolla jo kolmeen kertaan. Musta se on yllättävän taitavasti ahdistuttu, kun kuites miettii, että eihän tässä ole kuin reilu 300 päivää pääsykokeeseen. En tarvi kuin paperille (tai tässä tapauksessa exceliin) tehdyn tuntiaikataulun ja tada - ahdistus on taattu, jos siitä lipsuu. Ensimmäinen kerta taisi olla tiistai-iltana. Olin suunnitellut kyseiselle vapaapäivälle pientä visiittiä kaupungille ja sitten lukutunteja. No nääinpä. Ei muuten ihan toteutunut. Aamusta sain kyllä tehtyä fysiikan ykköskurssin loppuja tehtäviä kuten suunnitelmissa oli (ja löytämään jopa yhden tehtävän, joka ei vaan millään suostunut aukeamaan vastauksiakaan katsomalla) mutta loppupäivä meni sitten ihan muuhun, kuten siellä kaupungilla olemiseen.

Vaikka lukutunteja ei tiistaille tullutkaan, päivä oli muuten ihan huikean kiva. Olin Älyvuodon kautta ilmoittanut kiinnostustani Kuopion lukupiiriä kohtaan, ja sieltä sitten tarttui ajatustenvaihtoon yksi vähän innokkaampi kesälukemisista kiinnostunut. Sain houkuteltua H:n tutustumaan livenä jätskeilyn muodossa (krhm.. oli muuten kovan työn takana ;) ) ja 3 tuntia hujahti ihan hetkessä pehmistä syöden (kesän eka ♥), Vänäriä kierrellen, pääsykoekirjoja hypistellen Suomalaisessa sekä lopuksi suklaakakkukahveillen. Suomalaisesta hamstrasin lisävihkoja ja täydensin Lukion Biologia -kirjasarjan viidennellä (käytetyllä) kirjalla. Olisi sen ehkä voinut halvemmallakin löytää mutta kunto oli todella hyvä, joten en vaivaantunut. Kävi liian helposti noin. Mutta hirmuisen kiva oli parin viikon viestittelyjen jälkeen nähdä. Tuntuu hyvältä saada jakaa lukuajatuksia jonkun kanssa, joka oikeasti tietää, miltä tämä kaikki tuntuu. Mulla on ihanaakin ihanampi lähipiiri, joka kyllä kuuntelee mutta ei tätä prosessia oikein voi ymmärtää, jos sitä ei itse läpi käy.

Jos vapaapäivä ei mennyt ihan nappiin, niin ei kyllä mennyt torstaikaan. Näiden 2 vuoden aikana, jotka olen ollut töissä, olen muutamia kertoja miettinyt huvikseni, että mitäköhän sitä tekisi tilanteessa, jossa vaan alkaa voida pahoin asiakkaan edessä. Saisikohan sitä sanottua "pieni hetki" ja juoksisi hirveällä kiireellä vessaan. Ja jos siihen ei olisi aikaa (harvoin pahoinvointikohtaukset noin nopeasti tulisi mutta entä jos!) niin oksentaisiko sitä sitten pokkana tiskin alla olevaan tietosuojaroskikseen vai mitä ihmettä. Ja kyllä, mielenkiintoisia asioita sitä voikaan pienessä päässään miettiä. ;) Tämän viikon torstaina sain melkein sitten kokeilla miten tuossa tilanteessa tulisi toimittua.

Noin tuntia ennen työpäivän loppumista olotila meni huimauksen puolelle, ja siitä sitten puolessa tunnissa olin jo neljään kertaan tyhjentänyt mahan ihan totaalisesti. Tajusin kuitenkin olla ottamatta uutta asiakasta, kun huimauksen seuraksi alkoi tulla pahoinvointia. Olo meni laidasta toiseen lyhyessä hetkessä, mikä oli ihan kummallista. Siinä työpaikan pukuhuoneen lattialla ollessani taisin myös pyörtyä ihan pienen pieneksi hetkeksi, sillä en tajunnut työkaverin tulevan samaan huoneeseen ennen kuin hän kysyi vointiani. Jälleen täytyy kiittää ihanaakin ihanampia kavereita, sillä sain N:n puhelimen päähän ja autokyydin kotiin. Onneksi. Siinä oksetus-olossa ja huimauksessa ei kyllä olisi pyörällä ajeltu. Olisin varmaan ollut puskassa useampaan otteeseen joko pyörtyneenä tai oksentamassa. :D Ja bussikin olisi ollut mielenkiintoinen vaihtoehto (voi luoja, olisi se sekin ollut kokemus.. ).

Pahoinvointi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Kotiin päästyäni nukuin pienen hetken ja herättyäni olo oli suhteellisen normaali. Tietokoneruutua ei oikein voinut tuijottaa, se teki "light-in-the-head" -olon mutta noin muutes olin lähinnä vain nälkäinen. Ja nuutunut. Mietin, että menenkö töihin perjantaina, kun olotila alkoi olla lähellä normia jo illasta mutta laitoin kuitenkin töihin viestiä, että olo on hutera ja lepään kotona seuraavan päivän jaksaakseni lauantain töissä. Tämä siis tiesi vuoden ensimmäistä saikkupäivää. Tunsin illalla hetken verran huonoa omatuntoa mutta käänsin sen nopeasti siihen että jeejee, lisälukupäivä! Ja luulen työkaverienkin arvostavan, kun en tullut heti seuraavana päivänä töihin. Ilmeet oli ihan näkemisien arvoisia jo torstaina, kun ilmoitin pahoinvoinnin saavuttaneen huippunsa. ;) Ihan normi reaktio, ei siinä. Asiakkaiden kanssakin astuu vaistomaisesti pienen askeleen taaksepäin, jos joku kertoo hakevansa helpotusta jonkun sortin mahatautiin.

Ja pöytä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kirjahyllyn korviketta..

Aikataulua kerkesin pyyhkiä tyhjäksi ja tehdä uusiksi ainakin kolmeen kertaan. Viikon alkupuolella muokkasin syksyn kokonaisaikataulua kaikkien aineiden kohdalta. Kuten jo tuli todettua, siitä tuli tehtyä liika tiukka. Olin tosin ajatellut aikataulua tehdessä, että on todella vaikea arvioida kuin paljon minkäkin aineen lukemiseen menee. Varsinkin näin töiden ohella. Ja oikeassapa olin. Muistiinpanojen tekeminen voi aluksi olla hidasta (toivon, että tähän tulee rutiini ja homma nopeutuu..) ja vielä tehtävätkin kun tulisi tehdä. Eli olin arvioinut kuluvan ajan ihan liian pieneksi. Näille jäljellä oleville työviikoille (4-5 viikkoa jäljellä, riippuen mihin mun loman meinaavat ahtaa) laitoin ihan suosiolla vähemmän tekemistä. Fysiikan 2 kurssille olin varannut aikaa 4 viikkoa mutta se nyt sitten venyy pidemmälle ajalle ihan vain sen takia, että nämä illat nyt tuntuu vaan hujahtavan johonkin, ja etenen huomattavan paljon hitaammin mitä laskeskelin. Siis yleensäkin varasin liian vähän aikaa per kappale, ja sitten aikasyöpöt kuten treenit ja kaverit vielä verottavat illan opiskeluja. Jotenkin vaan odotan sitä, että työt loppuisi ja pääsisi oikeasti vaan keskittymään tähän lukemiseen. Vielä muutama viikko..

Lukutunteja kertyi 12 tuntia mikä ei nyt yleisesti ole edes niiiin paha aikaansaannos mutta kun ajattelee, että viikkoon ilmestyi yksi ylimääräinen vapaapäivä niin kyllähän se vähän heikohkolta suoritukselta tuntuu. Ei mun sisäinen pieni perfektionisti oikein meinaa arvostaa. ;) Varsinkin kun mahdollisuuksia olisi ollut paljon parempaan suoritukseen. Että hurrrjan kiva. Toinen viikko menossa ja mulla on jo fiilis, että pitäisi raataa kuin hullu. Voi morjens, kiva syksy tulossa. Saatikka kevät.. Saatan melkein tuntea burn outin olevan tulossa. :þ No, jospa ei.

Kemian kirjaa selailin kevyellä otteella mutta pääosin viikko meni fysiikan 2. kurssin kappaleita lukiessa. Päätin siis tänä vuonna hyödyntää sekä Physica kirjasarjan että Tammen Fysiikan ja lukea teoriat kummastakin. Viime syksynä iltalukiossa mulla tuntui ekat kappaleet (ja ehk koko kurssi oikeestaan.. :D ) menevän yli ymmärryksen. Ensimmäinen fysiikan kurssi sitten 8 vuoteen ja ei mitään muistikuvaa lukioajoilta voimista, painosta.. Ja varsinkin kun tähän lisättiin huono opettaja, olin pihalla kuin lumiukko. Nyt sitten kirjoja lukiessa saa sellaisia ahaa-oivalluksia ihan simppeleistä asioista. Kuten paineen kohdalla "voima johtuu paine-erosta" lause on jo ihan ymmärrettävissä. Vuosi sitten syksyllä se meni muistiin tyylillä hauki-on-kala. Jos olisin kerennyt lukea kyseistä kurssia ajatuksen kanssa uusiksi ennen toukokuuta, tämä varmaan olisi ollut selkeä jo silloin mutta kun tuo kevät meni miten meni ja kertaamista kun ei oikeastaan edes ollut, moni asia jäi pimentoon.

Sähkökurssin kohdalla viime keväällä tykkäsin Physican tavasta selittää asiat. Yritin tapella Tammen Fysiikan kanssa kunnes oli pakko luovuttaa ja siirtyä toiseen kirjasarjaan. Voin myös 2. kurssin kohdalla yhtyä samaan mielipiteeseen - Physica vaan selittää asiat paremmin/selkeämmin ja monipuolisemmin. Mun näkökulmasta ainakin. Tykkään. Olen kuitenkin lukenut kumpaakin kirjasarjaa, sillä tänä vuonna on tarkoitus tehdä se mihin viime vuonna ei taipunut - muistiinpanot yhdistellen kummastakin kirjasarjasta. Lukemisiin on jotenkin uhraantunut vain ihan tuhottomasti aikaa. Pääosin johtuu siitä, että mulla ei enää illalla töiden jälkeen kello 8 pysy ajatus kasassa niin hyvin, että saisin homman hoidettua tehokkaasti. Physican ensimmäisten 4 kappaleen lukemiseen meni yli 6 tuntia tästä viikosta. Se on aikas paljon. Mutta minkäs teet. Ei vaan keskittymiskyky riitä tehokkaampaan tekemiseen. Tässä ehk myös tulee se, että se 7 tuntia yöunta ei vaan sitten riitä jaksamiseen. Työt hoitaa noilla unilla mutta ei opiskeluja iltaisin.

Mitään sen kummempaa sanottavaa ei oikeastaan ole arkipäivien lukemisista. Yhteenvetona se, että tehtäviä tuli tehtyä vähän sillä aika meni kappaleiden läpikäymiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen. Jää hommaa tälle viikolle. Kunhan saan maanantain ja tiistain pois alta (koirien treenit iltaisin), illat on tarkoitus pyhittää vain ja ainoastaan lukemisille. Viikonloppu on onneksi täysin vapaa, joten siellä _pitäisi_ olla aikaa. Tosin, toivon että me saataisiin järkättyä toinen näkeminen H:n kanssa. H kovasti tahtoo tehdä lähempää tuttavuutta noihin karvalapsiin ja mikäs siinä. Oiva tilaisuus meillekin tutustella vielä paremmin livenä.

Ja viikonloppu olikin sitten yhtä syömistä ja sosialisointia. Kuten sanoin jo aiemmin, tällä viikolla sain useampaan kertaan miettiä, priorisoinko kaverien näkemisiä vaiko lukemisia. Kaverit vei voiton. Lauantai oli kokonaan lukuvapaa päivä vaikka jotain muuta suunnittelin. Töiden jälkeen jouduin turvautumaan "tekniseen tukeen", joka päivitti puhelintani uuteen uskoon ja sitä myöten toimivammaksi (mistä kyllä olen ihan järjettömän kiitollinen!). Kotiuduttuani muutaman tunnin vieneeltä reissulta N laittaa viestiä, että hei, otatko kiinalaista, jos he tilaavat naapuriin. Tarviko edes kysyä - olin ihan supernälkäinen! No ei. Ilta sitten meni kiinalaista että mansikoita syödessä ja Singstaria laulaessa (oli muutes hauskaa, naapurit varmaan arvosti, kun yhdet hoilottaa Paula Koivuniemen Mä kuuntelen Tomppaa pikkasen kovalla volyymillä.. :D ). Sunnuntai sai jatkoa melkeensä samalla linjalla, kun päätettiin kaverin kanssa leipoa brownieseja. Silleen et hmm.. aloitin makealakon viikolla. Oikein pätevään aikaan leivottiin! Menin ehkä rikkomaan lakkoa ja syömään muutaman palan.. Hyi mua, hyi! Mutta vein kuiten suurimman osan N:lle naapuriin, jotta kaikki ei jäisi itselle jääkaappiin houkuttimeksi. Ja olihan N ne ansainnut, kun kuskaili mua torstaina kotiin ja vielä heidän autokyydillään käytiin ruokakaupoilla perjantaina (ruokakassien raahaus pyörällä kun on oikiasti ihan tuskaista!).

Lidlin jätskivalikoima on yllättävän hyvä vaikka osa jätskeistä maistuukin vähän oudoilta.
Minttu on kuitenkin yksi parhaimmista mitä olen maistanut ja testiin lähti myös sorbettia. Aikas jees!

Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen laatikon mansikoita, kun tarjolla oli 20 euron hintaan. Olivat kyllä niiiiin hyviä, että pistin tilaukseen vielä toisenkin. Mustikoita tuskin tänä vuonna saadaan, ne kun pääosin paleltui pakkasten takia kesäkuun alussa. Joten täytän pakkasen mansikoilla. Aamupalat muuttuu vielä pikkaisen helpommiksi varioida, koska meille muutti jotain ihan uutta parisen viikkoa sitten maanantaina:

Missä kamera, siellä neiti I.

Ja pussista paljastui jotain niinkin kivaa kuin...

Oi jei ♥

Haaveilin tehosekoittimesta jo viime keväänä mutta rahatilanne ei oikein antanut myöten millekään muulle kuin pakollisille ostoksille. Taisinpa vielä haaveilla vähän järeämmästä vehkeestä, jonka hinta oli kyllä lähempänä satasta. Tämän kapistuksen sponssas äitini, joten pakkohan se oli käydä kaupasta kotiuttamassa. (Tarjous)hinta ei loppujen lopuksi ollut paljoa mitään kun miettii kokonaisuutta, pienempitehoisemmista olisi maksanut jopa enemmän. Ja kannukin olisi ollut alle litran. Tällä kelpaa surautella aamusmoothieita. Me likes! A lot! Tosin I ei oikein ollut aluksi samaa mieltä.

Testatessani kapistusta I luikki parvekkeelle, ja meni hetki ennen kuin neiti oli sitä mieltä, että sieltä voi tulla katsomaan mikä heevetti pitää noin pahaa ääntä. Onhan se hyvä olla varovainen, noin kovaääninen kapistus voi vaikka syödä pienen koiran, jos ei pidä varaansa.. ;) Voi hassu teinikoira sentään.

viinirypäle-banaani-nektariini (mmm... persikka...?)-mustikka ♥
Ja siihen pari purkkia maitorahkaa kyytipojaksi - oikein oivallinen aamupala! 

Että näissä tunnelmissa jatkamme uuteen viikkoon - vähän tehokkaammilla lukemisilla ja helteistä nauttien.