Syksyn suunnitelmaa

Tätä postausta olen miettinyt jo vaikka kuinka, mutta aika vaan ei meinaa riittää. Liika vähän tunteja päivässä.. Muutaman kun saisi lisää niin kiva olisi. Olen yrittänyt, etten (viikko)kuulumisiin ihan kauheasti selittäisi lukusuunnitelmasta ja miten meinaan tätä syksyä toteuttaa vaan tahdoin tehdä tälle oman postauksen.

Syksyn lukusuunnitelma meinaa tässä vaiheessa olla hiukkasen muutosvaiheessa. Siihen joutuu töiden takia tekemään viilauksia ja tarkennuksia (lue: väljentämään). Ja voihan se olla, että se muovautuu koko syksyn ajan, mutta luulen sen tasoittuvan sitten kun saa oikean lukurutiinin päälle ja näkee kuinka päivät alkaa muotoutua. Mietin sitäkin, julkaisisinko lukusuunnitelman vasta syyskuun puolella, mutta olen jo käytännössä aloittanut tulevaan kevääseen lukemisen niinkin tehokkaasti kuin voi, niin samapa se on nyt sitten postata tänne.

Olen jälleen päätynyt käyttämään Exceliä syksyn aikataulun ja viikkosuunnitelman toteuttamisessa. Ihan hirmuisen kätevä. Paperille (kalenteri/valmis pohja) tehtävä ei oikein nappaa sen "huonon" muokattavuuden takia. Excelissä kun saa viikon tyhjäksi vain yhtä näppäintä painamalla (delete-nappi on tullut jo tässä muutaman viikon aikana huomattavan tutuksi.. ;) ). Hirmuisen kätevää tässä vaiheessa kun muutaman viikon alustava suunnitelma tuntuu muuttuvan ainakin kerta viikkoon, viime viikolla kolmesti.

Tarkoitus siis olisi se, että kaikki lukion kurssit tulisi olla käytynä vuodenvaihteeseen mennessä. Näin kertaamiselle ja syventäville tehtäville jäisi aikaa 5 kuukautta eli koko kevät. Syksyn osalta fysiikoille on varattuna noin kolmisen viikkoa per kurssi paitsi kurssille 7 varasin jo lähtökohtaisesti viikon enemmän aikaa. Viime vuonna se siis jäi kokonaan käymättä, joten tänä vuonna tämä pieni lipsahdus olisi tarkoitus korjata. F2 tuntuu vievän oman aikansa, osittain töiden ja osittain iltamenojen takia. Huomaa sen, että kyseinen kurssi jäi huonommalle hallinnalle viime syksynä. Paikkaillaan aukkoja ja hoidetaan homma nyt.

Kemmojen kanssa on vähän pelivaraa suuntaan jos toiseen. Kurssille 3 jätin suhteellisesti paljon aikaa, koska orgaaniset reaktiot on ihan varmasti tippuneet päästä jo aikoja sitten. Osasin ne iltalukion koetta varten mutta pitkäkestoiseen muistiin ne eivät jääneet tarpeeksi hyvin. Kemia 5 tuntui viime keväänä suhteellisen helpolta (verrattuna aikaisempien pääsykoehakujen osaamiseen) mutta ajatellen omaa historiaa kyseisen kurssin kanssa, varasin sille useamman viikon. Ja ajatellen kuitenkin myös sitä, että F7 opettelu on menossa samaan aikaan. Saa nähdä miten sen kanssa tapellaan sitten marraskuussa (ennakkoasenne taas kohdillaan :þ ) ja millainen aikasyöppö siitä kehkeytyy. Tarpeen mukaan kemmoja on mahdollisuus venyttää muutama viikko. Biologiassa puolestaan kurssin 1 lukeminen venyy noinkin pitkälle ajalle, koska töiden takia aika ei vaan meinaa riittää sen nopeampaan suorittamiseen. Muuten kurssien läpikäymiseen on jätetty aikaa 4-5 viikkoa / kurssi.

Olen yrittänyt miettiä viime vuoden opiskelutekniikoita ja sitä, mitä olisin tehnyt toisin, jos aikaa olisi ollut enemmän. Viime vuosi meni pääosin siten, että luin (fysiikan/kemman) teorian kustakin kappaleesta läpi, tein tehtävät ja that's it. Mnemon otin käyttöön vasta joulun jälkeen mutta jäljellä oleva aika ei enää riittänyt palaamaan jo käytyihin kursseihin. Käytännössä mnemon kortit muodostuivat fysiikasta ja kemmasta, biologian luvut kun jäi niin loppukevääseen, että muistiinpanoja ei voinut edes kuvitella. Aikaa vaan ei ollut. Sama koski käsintehtyjä muistiinpanoja. Taisin fysiikan neloskurssista väkertää tiivistelmää muutaman kappaleen verran mutta hylkäsin toimintatavan jo yhden illan aikana. Sisäinen perfektionistini ei osannut päästää irti täydellisyyteen hipomisesta - muistiinpanoista kun olisi pitänyt tulla täydelliset käsialaa ja kaiken maailman tekstien asetteluja myöten. Tästä on jo tarkoituksenmukaisuus kaukana. Ja se on täysin opeteltava asia, että kykenee moisesta päästämään irti. Viime keväänä vaan sitä aikaa ei ollut, joten siirryin suosiolla tekemään muistiinpanoja Mnemoon, jossa ulkoasulla ei ollut merkitystä.

Kirjasarjoista biologiasta löytyy täydet kirjasarjat BIOS:sta ja Lukion Biologiasta. Siihen päälle on hajanaisia kirjoja muista sarjoista. Fysiikassa on käytössä Tammen Fysiikka ja Physica. Ostin viime syksynä koko Physica-sarjan käytettynä. Kirjat taitaa olla vanhan OPS:n mukaisia mutta hyvässä kunnossa ja oikein käyttökelpoisia. Eipä nuo omat lukioaikaiset Reaktiotkaan ole uusimpia painoksia vaan ostettu ennen vuotta 2007. :) Kemmasta käytössä tosiaan Reaktio että Mooli. Moolit ostin samaiselta henkilöltä, joka myi Physicansa. Koko setti oli viime syksynä tarjolla aikas edullisesti, ja mukana tuli vielä Epionen materiaalit (galenos-aikaiset tosin), joten ostin sarjat ideologialla "kun halvalla saa". Kertauskirjoista löytyy ABI biologia + kemma ja fysiikan kertauskirja.

Samaisella ideologialla tuli myös hankittua Via Medicina ja valmennuskeskuksen 2012 matskut. Viimeisimmäksi mainitut olisi voinut jättää ostamatta mutta olin syksyllä vielä sitä mieltä, että en mä mihinkään valmennuskurssille mene. Ähäkutti. Meninpäs. Joten hyllystä löytyy viime vuoden Valmennuskeskuksen matskut tuplana (ne kun sössivät siellä oikein urakalla ja sain kahdet materiaalit ^.^ ), ja itse asiassa biologia triplana (lähettivät jostain syystä vielä yksittäisen, kolmannen bilsan kirjan kaiken muun lisäksi. Way to go Valmennuskeskus! ). Näihin 'lisämatskuhin' lasken myös IFA:n, joka on ostettu keväällä 2007 ensimmäistä nykyisen alan pääsykoehakukertaa varten. Galenoskin löytyy hyllystä, sekin kun lähti edullisesti. Eli harjoittelumateriaalia löytyy. Ja näin jälkeenpäin on hyvä myöntää ajatelleeni jo viime syksynä, että näitä kaikkia matskuja tuskin tultaisiin hyödyntämään ekana pääsykoekeväänä. Eli melkein jo varauduin siihen, että toinen (toivottavasti viimeinen!) hakukerta saattaisi olla tulossa. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Kokosin heinäkuun ekaan postaukseen (klik) listaa, joka toimii aikas hyvänä pohjana sille, mitä tulisi tehdä toisin tänä vuonna. Eli se nyt on siis selkeää, että mihinkään ei saa jäädä aukkoja. Kemmassa on huomattavan paljon vähemmän sellaisia aihealueita, jotka skippasin. 4. kurssin loppupään asiat taisivat olla ainoita, jotka jätin käymättä. Fysiikassa on enemmän asiaa, jota pitää syventää. F2 osittain, F6 läpikäytynä mutta hallitsenko? Eheii. Puhumattakaan F7:sta... Bilsassa harmaata aluetta on osa kurssista 1. Ekana sieltä tulevat mieleen kasvit. Ei jotenkin ollut se päällimmäinen huolenaihe, kun opeteltavaa asiaa oli muilla osa-alueilla vaiks kuinka. Tänä vuonna sitten paikataan tätäkin. Eli syksy kuluu kerratessa ja syventäessä jo opittua sekä opetellessa skipattuja asioita. Kuten huomaatte, tekemistä riittää ja se ei todellakaan tule loppumaan. Joten tässä vaiheessa on myös hyvä todeta - onneksi olen aloittanut jo lukemaan! Saattaisin kohta kerätä ahdistuksen jo siitä, että miten ihmeessä saan kaiken käytyä ennen joulua. :D

Tämä syksy on loistavaa aikaa (yrittää) kohentaa omia opiskelutekniikoita, ja tein huvikseni listaa erilaisista oppimismenetelmistä/asioista, joilla voi kehittää oppimistaan. Mitään uuden uutukaista listalle ei eksynyt mutta ainakin näin omalla kohdalla sieltä on pakko nostaa esille kertaaminen, joka monesti jää turhan vähälle huomiolle. Viime vuonna kertaamisen virkaa hoiti Mnemo, ja mietin jatkavani samalla linjalla. Tosin tunnistan itsessäni visuaalisen oppijan, joten Mnemon muistiinpanojen/korttien tekeminen ei kata tätä tarpeeksi hyvin. Tein viime vuonna paintilla kuvia Mnemoon (ja kuvista kysymyksiä), ja se oli osittain ihan hyödyllistä. Kuvien väkertäminen tosin vie vaan ihan liikaa aikaa. Tämän vuoksi päätin, että teen myös kirjalliset omasanaiset muistiinpanot jokaisen luetun kappaleen jälkeen ennen tehtävien tekemistä. Saan piirrettyä kuvia ja kaavioita käsin, ja tämä tulee helpottamaan asioiden mieleenpainamista. Tai tätä ainakin toivon. ;) Muistiinpanoihin tulee kuulumaan myös mind mapit, joiden tekeminen ei ole mun vahvinta osa-aluetta, ja nyt sitten harjoitellaan niiden(kin) tekemistä. Mietin tuossa yks ilta, että tuleekohan tässä nyt taas vähän liikaa tekemistä yhdelle vuodelle mutta tämänpä vuoksi lukeminen on jo aloitettu. :þ Kehitetään nyt sitten itseä oikein urakalla.

Ja mitä tulee Mnemoon - en ole täysin tyytyväinen kortteihin, jotka viime vuonna tein. Osa on hyvin käyttökelpoisia mutta iso osa on ajanpuutteen takia suoraa kopiointia kirjoista kysymyksineen ja vastauksineen. En tykkää. Enkä ole pääsykokeen jälkeen käyttänyt koko ohjelmaa, ja tällä hetkellä jonossa on reilusti yli puolet kokonaiskorttimäärästä (ohohups :D ). Ajattelin kyllä käyttää ohjelmaa kertaukseen, se on oikeasti ihan älyttömän hyvä siihen. Mutta ajattelin "jäädyttää" jo tehdyt kortit ja aloittaa homman osittain uusiksi. Käyn jokaisen kurssin kohdalla vanhat kortit läpi poimien sieltä parhaat kyytiin ja täydennän sitten puuttuvia/huonoja osa-alueita uusilla korteilla, jotka on muotoiltu paremmin tms. Tämä on taas lisää extratyötä mutta koen sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Eli täydennän/uudistan Mnemon kortteja ja aloitan kertaussyklin alusta.

Muut toimintatavat (päivärutiinit) tulee muotoutumaan sen mukaan, kun saan kokopäivätyöt alta pois. Tällä hetkellä lukeminen on katkonaista, ja toivoisin saavani pidempiä yhtenäisiä pätkiä. Mutta se nyt on vaan fakta, että jos on kotona kello 19 työpäivän jälkeen, käytät koirat + syöt, lukuaikaa ei vaan ole 4 tuntia. Hyvä jos 1-2 tuntia. Tämä ärsyttää vaikka tiedänkin sen olevan väliaikaista, ja homma tulee tasoittumaan syyskuussa.

Viime vuoteen erona on myös erillinen lukupäiväkirja. Olen pitänyt kirjaa niiltä päiviltä, jolloin tehtävien kanssa on ollut jotain ongelmaa tai olen saanut ahaa-elämyksiä. Eli olen kirjoittanut sinne oivalluksia ja listannut tehtävät, jotka tökkivät. Tehtäviin olisi tarkoitus palata (viimeistään) ennen kuin siirryn seuraavaan kurssiin ja vielä myöhemmin keväällä.

Mitäs vielä.. Ai joo. Pohdin myös sitä, että otanko yliopistolta jotan, joka tukisi hakuprojektia. Ensimmäisenä mieleen tuli Ihmisen fysiologia ja anatomia, joka alkaisi heti syksyllä. Jos haluan suoritusmerkinnän ja opintopisteitä (11 op), joutuisin ilmoittautumaan avoimen yliopiston kautta, ja samalla maksamaan tästä lystistä 110e. Kannattavaa? Jaa-a. Toinen vaihtoehto olisi vaan mennä kurssille istumaan, poimia kurssin Moodle-avain, napsia matskut ja nauttia luennoista. Luultavasti valitsen kakkosvaihtoehdon. Muuta käymisen arvoista voisi olla solubiologia ja ehkämahdollisesti kemia. Nämä kaikki kurssit olen 6 vuotta sitten käynyt mutta kertauksen kannaltahan sinne mentäisiin istumaan. Ensin pitäisi vaan miettiä, onko hyöty tarpeeksi suuri. Eli tämä asia jää vielä hautumaan..

Ehkä yksi "vaikeimpia" päätöksiä tälle syksylle oli ja meni, ja se koski valmennuskeskuksen takuu-kurssia. Menisinkö vai en. Kuopion kurssia en edes miettinyt sillä viime vuosi sen kanssa oli aikas tuskaisaa, mutta vatvoin KOTI-kurssille ilmoittautumista ties kuinka. Simuloidut kokeet haluaisin tehdä joka tapauksessa, ja niistä joutuisi joka tapauksessa (luultavasti?) maksamaan jotain (ja itse tarkistamaan). Uudet kurssimatskut voisin myydä etiäpäin, jos siltä tuntuisi - ne kun tuskin muuttuvat kovinkaan radikaalisti, joten pärjäisin viime vuoden materiaaleilla ihan hyvin. Joten pohtimisen jälkeen menin ja ilmoittauduin viime sunnuntaina KOTI-kurssille. Olisinko pärjännyt ilman? Mahdollisesti. Ja JOS kolmas hakukerta tulee (ei tule! :D ) niin se mennään sitten ihan omilla lukemisilla. Tämäkin kun kerta oli ihan hilkulla, etten päätynyt omatoimiopiskeluun. Mutta tällä kertaa näin.

Että näilläpä mennään. Päivittelen sunnuntaina sitten viikon kuulumisia, nyt on parempi suunnata unille.

P.S. Teksti saattaa olla paikoitellen epäloogista ja toistoa sisältävää. Kirjoitin tätä viitenä eri päivänä töissä ja nyt sitten kotona. Että pahoittelen.. :)

Ahdistuksen alkeita

Mielenkiintoinen viikko kaiken kaikkiaan. Melkein voisi sanoa, että onneksi se on ohi. Tällä viikolla olen muun muassa..

- ahdistunut aikataulusta (aaaand here we go...)
- muokannut aikataulua
- viettänyt koko vuoden ensimmäisen saikkupäivän
- muokannut aikataulua vähän lisää
- nauttinut suuuuuresti uudesta kodinkoneesta ( ♥ )
- syönyt kesän ensimmäiset mansikat ( ♥ )
- ollut ahkera
- ja muokannut aikataulua vielä vähän lisää...

Jos viime viikolla olin sitä mieltä, että juujuu, työt ja opiskelu - easy peasy, niin nyt voin sitten julistaa että juuei. Ei ihan niin easy peasy. Ainakaan tällä viikolla.

Viime kesänä olin väsynyt. Sen aikainen asuinkumppanini pelasi pokeria yömyöhiin ja könytessä nukkumaan ties mihin aikaan oma unirytmi kärsi siinä sivussa. Tänä kesänä väsymys ei ole se suurin ongelma, vaikka joinakin iltoina voisi nukkumassa olla iiiihan hiukan aikaisemmin. Enkä edelleenkään koe, että itse opiskelujen yhdistäminen töihin olisi mahdotonta. Ei se ole. Se on rankkaa. Mutta ei mahdotonta. Omalla kohdalla suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että olen varannut liian vähän aikaa asioiden läpikäymiseen tai sitten järjestän itselle muuta puuhaa. Eli tiivistettynä: epäonnistunutta aikataulusta.

Isoin ongelma oman aikataulun suhteen on kyllä ihan täysin siinä, että tein siitä (jälleen) liika tiukan. Joka suhteessa. Siinä, kuinka monta tuntia saisin iltaisin luettua tai kuinka kauan tunteja tietyn asian läpikäymiseen menisi. Ja kuten tavallista, vapaa-ajalle ei varattua aikaa. Kuvittelin itseni ilmeisesti joksikin supernaiseksi, joka kykenee ihan kevyesti siinä töiden jälkeen repimään tehokkaat 2-3 tuntia opiskeluja kaiken muun elämän ohella ja vielä nopealla opiskelutahdilla. Hah. No ihanpa varmasti.

Tein lukusuunnitelmasta sellaisen mihin tahtoisin taipua, ja täydellisessä maailmassa missä ei olisi muuta elämää siihen ihan varmasti taipuisinkin. Mutta en sellaisessa, jossa on 2 koiraa huollettavana ja niiden kanssa harrastettava, nukkumaankin ehk pitäisi kyetä siinä sivussa sekä vielä pitämään edes muutama vapaa tunti siellä täällä kavereita nähdäkseni ja kaikki muut asiat hoitaakseni. Jouduin tällä viikolla tasapainottelemaan useampaan kertaan sen suhteen, sanonko kavereille, että ei kykene, ihan pakko lukea. Pieni ääni päässä huusi, että kyllä kyllä kyllä, kirjat menee edelle. Mutta hiljensin sen niiltä osin miltä pystyin. Pakkohan se on vielä tässä vaiheessa kyetä myös muuhunkin kuin totaalisen raatamiseen päivien päätteeksi. Sain ensimmäisen muistutuksen jo siitä, että ei kannate polttaa itseään loppuun jo syksystä (kiitos H ;) ). Joten näillä mennään..

Kerkesin ahdistua aikataulusta tällä viikolla jo kolmeen kertaan. Musta se on yllättävän taitavasti ahdistuttu, kun kuites miettii, että eihän tässä ole kuin reilu 300 päivää pääsykokeeseen. En tarvi kuin paperille (tai tässä tapauksessa exceliin) tehdyn tuntiaikataulun ja tada - ahdistus on taattu, jos siitä lipsuu. Ensimmäinen kerta taisi olla tiistai-iltana. Olin suunnitellut kyseiselle vapaapäivälle pientä visiittiä kaupungille ja sitten lukutunteja. No nääinpä. Ei muuten ihan toteutunut. Aamusta sain kyllä tehtyä fysiikan ykköskurssin loppuja tehtäviä kuten suunnitelmissa oli (ja löytämään jopa yhden tehtävän, joka ei vaan millään suostunut aukeamaan vastauksiakaan katsomalla) mutta loppupäivä meni sitten ihan muuhun, kuten siellä kaupungilla olemiseen.

Vaikka lukutunteja ei tiistaille tullutkaan, päivä oli muuten ihan huikean kiva. Olin Älyvuodon kautta ilmoittanut kiinnostustani Kuopion lukupiiriä kohtaan, ja sieltä sitten tarttui ajatustenvaihtoon yksi vähän innokkaampi kesälukemisista kiinnostunut. Sain houkuteltua H:n tutustumaan livenä jätskeilyn muodossa (krhm.. oli muuten kovan työn takana ;) ) ja 3 tuntia hujahti ihan hetkessä pehmistä syöden (kesän eka ♥), Vänäriä kierrellen, pääsykoekirjoja hypistellen Suomalaisessa sekä lopuksi suklaakakkukahveillen. Suomalaisesta hamstrasin lisävihkoja ja täydensin Lukion Biologia -kirjasarjan viidennellä (käytetyllä) kirjalla. Olisi sen ehkä voinut halvemmallakin löytää mutta kunto oli todella hyvä, joten en vaivaantunut. Kävi liian helposti noin. Mutta hirmuisen kiva oli parin viikon viestittelyjen jälkeen nähdä. Tuntuu hyvältä saada jakaa lukuajatuksia jonkun kanssa, joka oikeasti tietää, miltä tämä kaikki tuntuu. Mulla on ihanaakin ihanampi lähipiiri, joka kyllä kuuntelee mutta ei tätä prosessia oikein voi ymmärtää, jos sitä ei itse läpi käy.

Jos vapaapäivä ei mennyt ihan nappiin, niin ei kyllä mennyt torstaikaan. Näiden 2 vuoden aikana, jotka olen ollut töissä, olen muutamia kertoja miettinyt huvikseni, että mitäköhän sitä tekisi tilanteessa, jossa vaan alkaa voida pahoin asiakkaan edessä. Saisikohan sitä sanottua "pieni hetki" ja juoksisi hirveällä kiireellä vessaan. Ja jos siihen ei olisi aikaa (harvoin pahoinvointikohtaukset noin nopeasti tulisi mutta entä jos!) niin oksentaisiko sitä sitten pokkana tiskin alla olevaan tietosuojaroskikseen vai mitä ihmettä. Ja kyllä, mielenkiintoisia asioita sitä voikaan pienessä päässään miettiä. ;) Tämän viikon torstaina sain melkein sitten kokeilla miten tuossa tilanteessa tulisi toimittua.

Noin tuntia ennen työpäivän loppumista olotila meni huimauksen puolelle, ja siitä sitten puolessa tunnissa olin jo neljään kertaan tyhjentänyt mahan ihan totaalisesti. Tajusin kuitenkin olla ottamatta uutta asiakasta, kun huimauksen seuraksi alkoi tulla pahoinvointia. Olo meni laidasta toiseen lyhyessä hetkessä, mikä oli ihan kummallista. Siinä työpaikan pukuhuoneen lattialla ollessani taisin myös pyörtyä ihan pienen pieneksi hetkeksi, sillä en tajunnut työkaverin tulevan samaan huoneeseen ennen kuin hän kysyi vointiani. Jälleen täytyy kiittää ihanaakin ihanampia kavereita, sillä sain N:n puhelimen päähän ja autokyydin kotiin. Onneksi. Siinä oksetus-olossa ja huimauksessa ei kyllä olisi pyörällä ajeltu. Olisin varmaan ollut puskassa useampaan otteeseen joko pyörtyneenä tai oksentamassa. :D Ja bussikin olisi ollut mielenkiintoinen vaihtoehto (voi luoja, olisi se sekin ollut kokemus.. ).

Pahoinvointi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Kotiin päästyäni nukuin pienen hetken ja herättyäni olo oli suhteellisen normaali. Tietokoneruutua ei oikein voinut tuijottaa, se teki "light-in-the-head" -olon mutta noin muutes olin lähinnä vain nälkäinen. Ja nuutunut. Mietin, että menenkö töihin perjantaina, kun olotila alkoi olla lähellä normia jo illasta mutta laitoin kuitenkin töihin viestiä, että olo on hutera ja lepään kotona seuraavan päivän jaksaakseni lauantain töissä. Tämä siis tiesi vuoden ensimmäistä saikkupäivää. Tunsin illalla hetken verran huonoa omatuntoa mutta käänsin sen nopeasti siihen että jeejee, lisälukupäivä! Ja luulen työkaverienkin arvostavan, kun en tullut heti seuraavana päivänä töihin. Ilmeet oli ihan näkemisien arvoisia jo torstaina, kun ilmoitin pahoinvoinnin saavuttaneen huippunsa. ;) Ihan normi reaktio, ei siinä. Asiakkaiden kanssakin astuu vaistomaisesti pienen askeleen taaksepäin, jos joku kertoo hakevansa helpotusta jonkun sortin mahatautiin.

Ja pöytä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kirjahyllyn korviketta..

Aikataulua kerkesin pyyhkiä tyhjäksi ja tehdä uusiksi ainakin kolmeen kertaan. Viikon alkupuolella muokkasin syksyn kokonaisaikataulua kaikkien aineiden kohdalta. Kuten jo tuli todettua, siitä tuli tehtyä liika tiukka. Olin tosin ajatellut aikataulua tehdessä, että on todella vaikea arvioida kuin paljon minkäkin aineen lukemiseen menee. Varsinkin näin töiden ohella. Ja oikeassapa olin. Muistiinpanojen tekeminen voi aluksi olla hidasta (toivon, että tähän tulee rutiini ja homma nopeutuu..) ja vielä tehtävätkin kun tulisi tehdä. Eli olin arvioinut kuluvan ajan ihan liian pieneksi. Näille jäljellä oleville työviikoille (4-5 viikkoa jäljellä, riippuen mihin mun loman meinaavat ahtaa) laitoin ihan suosiolla vähemmän tekemistä. Fysiikan 2 kurssille olin varannut aikaa 4 viikkoa mutta se nyt sitten venyy pidemmälle ajalle ihan vain sen takia, että nämä illat nyt tuntuu vaan hujahtavan johonkin, ja etenen huomattavan paljon hitaammin mitä laskeskelin. Siis yleensäkin varasin liian vähän aikaa per kappale, ja sitten aikasyöpöt kuten treenit ja kaverit vielä verottavat illan opiskeluja. Jotenkin vaan odotan sitä, että työt loppuisi ja pääsisi oikeasti vaan keskittymään tähän lukemiseen. Vielä muutama viikko..

Lukutunteja kertyi 12 tuntia mikä ei nyt yleisesti ole edes niiiin paha aikaansaannos mutta kun ajattelee, että viikkoon ilmestyi yksi ylimääräinen vapaapäivä niin kyllähän se vähän heikohkolta suoritukselta tuntuu. Ei mun sisäinen pieni perfektionisti oikein meinaa arvostaa. ;) Varsinkin kun mahdollisuuksia olisi ollut paljon parempaan suoritukseen. Että hurrrjan kiva. Toinen viikko menossa ja mulla on jo fiilis, että pitäisi raataa kuin hullu. Voi morjens, kiva syksy tulossa. Saatikka kevät.. Saatan melkein tuntea burn outin olevan tulossa. :þ No, jospa ei.

Kemian kirjaa selailin kevyellä otteella mutta pääosin viikko meni fysiikan 2. kurssin kappaleita lukiessa. Päätin siis tänä vuonna hyödyntää sekä Physica kirjasarjan että Tammen Fysiikan ja lukea teoriat kummastakin. Viime syksynä iltalukiossa mulla tuntui ekat kappaleet (ja ehk koko kurssi oikeestaan.. :D ) menevän yli ymmärryksen. Ensimmäinen fysiikan kurssi sitten 8 vuoteen ja ei mitään muistikuvaa lukioajoilta voimista, painosta.. Ja varsinkin kun tähän lisättiin huono opettaja, olin pihalla kuin lumiukko. Nyt sitten kirjoja lukiessa saa sellaisia ahaa-oivalluksia ihan simppeleistä asioista. Kuten paineen kohdalla "voima johtuu paine-erosta" lause on jo ihan ymmärrettävissä. Vuosi sitten syksyllä se meni muistiin tyylillä hauki-on-kala. Jos olisin kerennyt lukea kyseistä kurssia ajatuksen kanssa uusiksi ennen toukokuuta, tämä varmaan olisi ollut selkeä jo silloin mutta kun tuo kevät meni miten meni ja kertaamista kun ei oikeastaan edes ollut, moni asia jäi pimentoon.

Sähkökurssin kohdalla viime keväällä tykkäsin Physican tavasta selittää asiat. Yritin tapella Tammen Fysiikan kanssa kunnes oli pakko luovuttaa ja siirtyä toiseen kirjasarjaan. Voin myös 2. kurssin kohdalla yhtyä samaan mielipiteeseen - Physica vaan selittää asiat paremmin/selkeämmin ja monipuolisemmin. Mun näkökulmasta ainakin. Tykkään. Olen kuitenkin lukenut kumpaakin kirjasarjaa, sillä tänä vuonna on tarkoitus tehdä se mihin viime vuonna ei taipunut - muistiinpanot yhdistellen kummastakin kirjasarjasta. Lukemisiin on jotenkin uhraantunut vain ihan tuhottomasti aikaa. Pääosin johtuu siitä, että mulla ei enää illalla töiden jälkeen kello 8 pysy ajatus kasassa niin hyvin, että saisin homman hoidettua tehokkaasti. Physican ensimmäisten 4 kappaleen lukemiseen meni yli 6 tuntia tästä viikosta. Se on aikas paljon. Mutta minkäs teet. Ei vaan keskittymiskyky riitä tehokkaampaan tekemiseen. Tässä ehk myös tulee se, että se 7 tuntia yöunta ei vaan sitten riitä jaksamiseen. Työt hoitaa noilla unilla mutta ei opiskeluja iltaisin.

Mitään sen kummempaa sanottavaa ei oikeastaan ole arkipäivien lukemisista. Yhteenvetona se, että tehtäviä tuli tehtyä vähän sillä aika meni kappaleiden läpikäymiseen sekä muistiinpanojen tekemiseen. Jää hommaa tälle viikolle. Kunhan saan maanantain ja tiistain pois alta (koirien treenit iltaisin), illat on tarkoitus pyhittää vain ja ainoastaan lukemisille. Viikonloppu on onneksi täysin vapaa, joten siellä _pitäisi_ olla aikaa. Tosin, toivon että me saataisiin järkättyä toinen näkeminen H:n kanssa. H kovasti tahtoo tehdä lähempää tuttavuutta noihin karvalapsiin ja mikäs siinä. Oiva tilaisuus meillekin tutustella vielä paremmin livenä.

Ja viikonloppu olikin sitten yhtä syömistä ja sosialisointia. Kuten sanoin jo aiemmin, tällä viikolla sain useampaan kertaan miettiä, priorisoinko kaverien näkemisiä vaiko lukemisia. Kaverit vei voiton. Lauantai oli kokonaan lukuvapaa päivä vaikka jotain muuta suunnittelin. Töiden jälkeen jouduin turvautumaan "tekniseen tukeen", joka päivitti puhelintani uuteen uskoon ja sitä myöten toimivammaksi (mistä kyllä olen ihan järjettömän kiitollinen!). Kotiuduttuani muutaman tunnin vieneeltä reissulta N laittaa viestiä, että hei, otatko kiinalaista, jos he tilaavat naapuriin. Tarviko edes kysyä - olin ihan supernälkäinen! No ei. Ilta sitten meni kiinalaista että mansikoita syödessä ja Singstaria laulaessa (oli muutes hauskaa, naapurit varmaan arvosti, kun yhdet hoilottaa Paula Koivuniemen Mä kuuntelen Tomppaa pikkasen kovalla volyymillä.. :D ). Sunnuntai sai jatkoa melkeensä samalla linjalla, kun päätettiin kaverin kanssa leipoa brownieseja. Silleen et hmm.. aloitin makealakon viikolla. Oikein pätevään aikaan leivottiin! Menin ehkä rikkomaan lakkoa ja syömään muutaman palan.. Hyi mua, hyi! Mutta vein kuiten suurimman osan N:lle naapuriin, jotta kaikki ei jäisi itselle jääkaappiin houkuttimeksi. Ja olihan N ne ansainnut, kun kuskaili mua torstaina kotiin ja vielä heidän autokyydillään käytiin ruokakaupoilla perjantaina (ruokakassien raahaus pyörällä kun on oikiasti ihan tuskaista!).

Lidlin jätskivalikoima on yllättävän hyvä vaikka osa jätskeistä maistuukin vähän oudoilta.
Minttu on kuitenkin yksi parhaimmista mitä olen maistanut ja testiin lähti myös sorbettia. Aikas jees!

Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen laatikon mansikoita, kun tarjolla oli 20 euron hintaan. Olivat kyllä niiiiin hyviä, että pistin tilaukseen vielä toisenkin. Mustikoita tuskin tänä vuonna saadaan, ne kun pääosin paleltui pakkasten takia kesäkuun alussa. Joten täytän pakkasen mansikoilla. Aamupalat muuttuu vielä pikkaisen helpommiksi varioida, koska meille muutti jotain ihan uutta parisen viikkoa sitten maanantaina:

Missä kamera, siellä neiti I.

Ja pussista paljastui jotain niinkin kivaa kuin...

Oi jei ♥

Haaveilin tehosekoittimesta jo viime keväänä mutta rahatilanne ei oikein antanut myöten millekään muulle kuin pakollisille ostoksille. Taisinpa vielä haaveilla vähän järeämmästä vehkeestä, jonka hinta oli kyllä lähempänä satasta. Tämän kapistuksen sponssas äitini, joten pakkohan se oli käydä kaupasta kotiuttamassa. (Tarjous)hinta ei loppujen lopuksi ollut paljoa mitään kun miettii kokonaisuutta, pienempitehoisemmista olisi maksanut jopa enemmän. Ja kannukin olisi ollut alle litran. Tällä kelpaa surautella aamusmoothieita. Me likes! A lot! Tosin I ei oikein ollut aluksi samaa mieltä.

Testatessani kapistusta I luikki parvekkeelle, ja meni hetki ennen kuin neiti oli sitä mieltä, että sieltä voi tulla katsomaan mikä heevetti pitää noin pahaa ääntä. Onhan se hyvä olla varovainen, noin kovaääninen kapistus voi vaikka syödä pienen koiran, jos ei pidä varaansa.. ;) Voi hassu teinikoira sentään.

viinirypäle-banaani-nektariini (mmm... persikka...?)-mustikka ♥
Ja siihen pari purkkia maitorahkaa kyytipojaksi - oikein oivallinen aamupala! 

Että näissä tunnelmissa jatkamme uuteen viikkoon - vähän tehokkaammilla lukemisilla ja helteistä nauttien.

Askel kerrallaan..

Pieniä tai isoja askelia, tämä viikko on kyllä ollut aikas tosi kiva. Hirmusen monella tavalla.

Valmistauduin henkisesti viime viikonloppuna seuraavan viikon lukemisten aloittamiseen niinkin kivalla asialla kuin:

Kontaktointi oli kyllä mitä sopivinta puuhaa tuntuman hakemiseen, eikös vaan? ;) Ja eipähän tuo MAOL:kaan ole ollut kuin... 7-8 vuotta ilman kontaktointia. Ja siltä se kyllä näyttääkin. Onhan se nyt suhteellisen siistissä kunnossa ikäänsä nähden mutta nooh, pysyypähän toivottavasti vielä ehjänä niin pitkään kuin sitä tulee tarvitsemaan. Oikealla näkyykin tämän kesän uusimmat tulokkaat bilsan kirjasarjakokoelmaan. BIOS:n rinnalla siis menee tänä syksynä Lukion Biologia. Mietin pitkään raaskisinko tuhlata rahojani vielä yhteen kirjasarjaan mutta totesin LB:n olevan sisällöltään sen kaltainen, että jaksan jopa lukea sitä (viime keväänä kun yritin Koulun biologian kanssa ja luovutin 20 ekan sivun jälkeen). 

Että sellainen kasa! Kaivelin kontaktoitavia kirjoja ja ladoin sitten kaikki tilanjakajassa olleet pääsykoekirjat nätiksi pinoksi. Onhan tuolla jo korkeutta. Ja tässä ei edes ole vielä kaikki. LB:t tosiaan puuttuvat, samoin kaikki eri valmennuskurssien järjestäjien matskut, IFA, Galenos + hajanaiset bilsan kirjat, jotka omistan muista sarjoista kuin BIOS:sta.. Että näin. Näillä kelepaa... ;)

Muuten viime viikonloppu kyllä meni ihan irti kirjoista. Lukusuunnitelma oli tarkennettu vasta viikosta 28 eteenpäin. Eihän sitä nyt vaan voinut olla suunniteltua aikataulua edellä.. ;) Ja eipä siinä, kylläpä tekemistä tuntui keksivän (taas) ihan hyvin ilman lukemisiakin. Kuten se, että viikonloppuna käytiin kaverin kanssa tutkailemassa Kuopion silmälasikehysvalikoimaa. Oiva tilaisuus fiilistellä piilareita, joita käytän ihan liika harvoin. Tosin kun on ala-asteikäisestä käyttänyt laseja ja sitten yhtäkkiä näkökenttä laajeneekin joka puolelle, niin fiilis on kyllä mitä omituisin. Puhumattakaan siitä, että laseja on tottunut näköjään nostamaan hyvinkin usein eikä sitä edes rekisteröi. Nyt sitten hivelin milloin ohimoita ja milloin nenänvartta vain huomatakseni, että ne lasit ei edelleenkään ole päässä. Hämmentävää. :)

Ja ei, ei löytynyt uusia laseja. Sain eräästä liikkeestä ihan kivoista alennuksessa olevista kehyksistä hinta-arvioksi 550 euroa, jolloin kiitin kauniisti ja lähdettiin pikapikaa pois. Taisivat nämä nykyisetkin maksaa tuon verran mutta täytyy kyllä löytyä aikas hyvät kehykset, että ne peittoavat nämä nykyiset ja suostun tuollaisen summan laseista maksamaan. Ehei. Specsavers tarjosi uusia linssejä näihin vanhoihin kehyksiin 200 eurolla. Ei ehk tarvi hirmuisesti pohtia mitä ja mistä maksan, jos uusilla laseilla olisi hintaa 500 euroa. Joten asia jää hautumaan..

Tiistai: ja tästä lähtee...!

Tämän viikon yleisfiiliksestä on pakko kyllä sanoa se, että lukeminen on ollut jotenkin hurjan vaivatonta. (Loppu)keväältä päällimmäisenä tunteena on jäänyt mieleen sellainen ahdistava kiire ja pakko, kun aikataulu ei pidä yhtään ja motivaatiota ei ole mutta silti pakottaa itsensä tekemään työtä. Joka päivä. Se syö sellaista "intoa" mitä viime syksynä ja alkutalvesta tunsin koko pääsykoelukemista kohtaan. Siitä tuli vaiva, taakka. Ei sellainen asia mitä tahtoo tehdä, jotta saavuttaa jotain vaan mulle tuli fiilis, että mun nyt vaan kuului tehdä niin. 

Tällä viikolla kirjoihin on tarttunut ihan omasta halusta. Siitä, että tekee mieli aloittaa ja lukea. Se kävi jotenkin niin vaivattomasti. Ja se ei tuntunut raskaalta. Ikävältä tai ahdistavalta. Ja tämä tunne on se, mistä olen pyrkinyt tällä viikolla nauttimaan (jos siitä nyt yleensäkään voi nauttia, but you got the idea.. ;) ). Laskeskelin suurin piirteisiä päiviä tulevaan pääsykokeeseen ja niitähän on reilu 300. Joka oikiasti kyllä on paljon. Mutta kuten viime postauksessa sanoin, tänä vuonna ei aliarvioida yhtään mitään. Mutta se, että aikaa on, on se mikä tekee tällä hetkellä lukemisesta mukavaa. Se, että olen ajoissa liikkeellä eikä ole stressiä. Kuten sanoin. Vaivatonta. ♥

Olen ajatellut, että töiden ja lukemisen yhdistäminen on rankkaa eikä se vaan voi onnistua siinä mittakaavassa mitä tahtoisin. No nyt täytyy kumota se, ainakin tämän viikon osalta. Lukutunteja kertyi noin 20 tuntia ja työviikko tosiaan on lähes täysi 40 tuntia. Eikä tämä viikko ainakaan vielä tuntunut kovinkaan rankalta. Illoissa oli lukutunteja 0-3 h työpäivän jälkeen, ja nyt sitten viikonloppuna tunteja kertyi hiukan enemmän. Tosin eilinenkin päivä meni isoksi osaksi venyvanutessa, eli tuostakin olisi vielä voinut petrata, jos tarve olisi ollut. Sain myös luettua töissä työnteon sivussa (+ tauoilla) sillä meillä oli todella hiljainen viikko. Työntekijöitä liikaa asiakkaisiin nähden (tai käänteisesti, liika vähän asiakkaita..). Nuo tunnit mitä sain luettua työtuntien aikana olivat suhteellisen tehottomia, koska keskeytyksiä tuli pakostakin eikä keskittyminenkään ollut mitä parhainta. Se, mitä töissä sain 8 tunnin aikana tehdyksi, olisi varmaan kotona tullut tehtyä alle tunnissa. Mutta eteenpäin se joka tapauksessa on, teki sen tahdilla millä hyvänsä.

Viikkosuunnitelmassa luki maanantain kohdalla "fysiikka 1 kpl 2" mutta höpöhöpö. Kuka tällaista kesäiltaa tahtoisi hukata ja viettää sitä kotona lukemassa, kun tarjolla oli mahdollisuus rantareissuun?

Voi vitsit minkälaisista keleistä ollaan saatu nauttia koko viikko. ♥ Ihan joka iltaa ei viitsi sisällä nysvätä, kun kerta ulkona on tarjolla tätä. Neulaniemestä löytyy kiva koirien uimaranta, jonne paistaa just ja just ilta-aurinko. Kesän kolmas uittoreissu tuli tehtyä tämän viikon perjantaina. Mua kun ei saa noin kylmään veteen tekemälläkään, olen antanut N:n ja hänen miehekkeensä hoitaa kahlailut koirien perässä. Kameran takana on ollut paljon lämpimämpää. ;) Katsotaan sitten kesän lopussa, jos itsekin uskaltaisi siirtyä kuivalta maalta jorpakkoon. Mitään en tosin lupaa!

Perjantain sillipurkki ;)
Pikkasen on surkiaa ilmettä, R vetää kyllä homman kotiin tuolla "maailma-potkii-päähän-pelasta-pliis" -ilmeellä

Maanantaina rannalle saatiin seuraksi myös muita uijia - 12 viikkoinen aussilapsi Lila. Neidillä oli melkeenpä yhtä paljon korkeutta kuin R:llä. :)

I:n bestis Na

Hurrrja pienisuuri vesipeto I ! 

R hetki ennen kastumista..

...ja 10 min myöhemmin.  Voin kyllä yhtyä siihen, että märkä koira ei ehk ole se kaunein. No ei niin. Ei ainakaan mein R. :D

Jätskiä kun on tullut tänä kesänä syötyä enemmän ja vähemmän, ja vaikka minttujätskin ( ♥ ) veroista ei ole, niin tämä N:n tarjoama rantaeväs ei kyllä ollut yhtään huonompaa.

Ei tätä nyt ehkä voi täysin verrata normiin jätskiin, mutta sorbetteihin ja mehujäihin verrattuna tämä oli todella jees. Suutuntuma oli pehmeän samettinen eikä laisinkaan hileinen. Ja vadelma ainakin upposi meikäläiseen ihan kivasti. Tarpeeksi raikas eli ei yhtään huonompaa. Vaikka ei tosiaan ole minttujätskiin verrattuna mitään. Ehei. Sitä kun ei voita mikään. Mutta jos joku tykkää tän sorttisesta jätskistä niin kannattee maistaa. Makuvalikoimassa taisi myös olla mango. Sekin voisi olla aikas kiva.

Jouduin myös keskellä viikkoa myöntymään siihen, etten enää pärjää ilman allergialääkettä. Maanantai-iltana tulleita sääskensyömiä kutitti vielä torstaina niin että oksat pois. Se nyt on mulla normia, että houkuttelen kaikki hyttyset kilometrin säteeltä (kaverit jostain syystä tykkää lenkkeillä mun kans, toimin oivana syöttinä :þ ) ja pistoista nousee ihan hirmuiset patit. Ja ne kutisee kyllä päiviä. Mutta neljäs päivä putkeen alkoi olla jo liikaa sietokyvylle, joka on kuitenkin suhteellisen hyvä. 

Nappasin perjantaina töistä lähtiessäni viikonlopun testiin Kestoxia. Alkuperäisvalmisteella Kestinellä tosin olisi ollut paljon söpömpi pakkaus mitä tällä mutta hinta kun ratkaisi niin minkäs teet. ;) Pitkään pohdin mitä antihistamiinia testaan seuraavaksi, perus Histec/Heinix -osasto ei oikein napannut haittana tulevan väsymyksen takia. Menin ottamaan yhden Heinixin viime viikolla työpaikan henkilökunnan lääkekaapista ja uhhuh sitä väsymystä, joka sitten iski kesken työpäivän. Ei hyvä. Mitenpä sitä illalla jaksaa lukea, jos väsyttää noin. Tämä mitä kotiin toin on toiminut paremmin kuin hyvin, ei muuten kutise. Miinuspuolena voin kyllä valittaa, että jumaliste on muutes vaikea saada puoliksi sitä pirun pientä tablettia! Ei ole ihan helppoa. Taitolaji ilmeisesti.. Että tästä lähtien lupaan olla empaattisempi niitä mummoja kohtaan, jotka kertovat puolittavansa veitsellä lääkkeensä, kun ei muuten onnaa. Ei muutes ollut kovin kaukana, etten tänään tuskastunut ja sortunut samaan. :D 

Lukemisten osalta viikon tavoite oli käydä fysiikan 1 kurssi läpi kokonaan. Lukea, tehdä muistiinpanot ja tehdä tehtäviä niiltä osin mitä tarpeelliseksi näen. Kemian ekan kurssin ekoja kappaleita oli tarkoitus selata ja biologian 1 kurssin kirja edes avata ja lukea muutama sivu. Fysiikan sain luettua läpi kahdesta kirjasarjasta (Tammen Fysiikka  + Physica) ja muistiinpanot tein sitten tärkeimmäksi koetuista kappaleista kummastakin kirjasta yhdistellen. Ykköskurssin asiat tulee kuiteskin kertailtua muiden kurssien kohdalla, joten tämä meni osittain aika kevyenä lukemisena ja asioiden mieleenpalautuksena. Tehtäviä olisi ehkä voinut tehdä hiukkasen enemmän, tein niitä sieltä täältä poimimalla. Muutamia ajatushäröjä tulee edelleen kuvaajien kanssa, eli niiden kanssa saa sitten olla tarkkana. Tehtävät itsessään ei ole vaikeita, unohdan vaan ottaa aivot mukaan siihen tekemiseen. :D Alkukankeutta.. Kemman kirjaa en ole vielä avannut mutta se taitaa seurata mukaan sänkyyn iltalukemiseksi. 

Biologian ensimmäiset kolme kappaletta meni aikaslailla aamu- ja iltapalojen viihdykkeenä. Muistiinpanoja olisi voinut tehdä mutta lauantai-illalle tuli sovittua lenkki kaverin kanssa, mikä sitten venäytytti koko aikataulua ja ilta oli lukujen suhteen tehoton. Mutta noin muuten pysyin laaditussa viikkolukusuunnitelmassa mistä olen tyytyväinen. Ensi viikolle olin suunnitellut fysiikka 2 aloitusta, mutta voi olla, että alkuviikosta katselen vielä fysiikka 1 tehtäviä ja mietin kertauspuolta. Toteutus sen suhteen on vielä pikkaisen auki mutta eiköhän se tästä selvenny.

Eli pääosin tosi hyvällä fiiliksellä tää viikko. Ajattelin, että mulle on tosi iso kynnys ja koetus saada lukeminen aloitettua näin pitkän tauon jälkeen mutta yllättävän keposesti sitä sai avattua kirjan. Syksyn suunnitelman mukaan mun olisi pitänyt aloittaa fysiikan läpikäyminen jo viime viikolla ja käyttää ykköskurssiin 2 viikkoa mutta joku jarras. Ehkä suurin syy oli se, etten ollut varma, mistä ja miten lähden tätä ykköskurssia käymään läpi. Ja kuin syvällisesti siihen paneudun. Kun pääsin selvyyteen noista kysymyksistä niin tämä viikko lähti ihan kivasti käyntiin. Hyvä mieli siitä, että nyt on sitten aloitettu ja taas askeleen edempänä mitä edeltävällä viikolla.

Pohdittavaa on myös riittänyt tämän blogin suhteen. Samalla tavalla mitä viime keväänä tuskin tulen jatkamaan. Aikatauluja tuskin tulen julkaisemaan vaikka excel onkin käytössä edelleen. Enhän edes tiedä onko niistä kukaan mitään iloa saanut. Tuntienkin julkaisemista mietin. Ja tehtävämäärien seuraamista. Ainakaan näin julkisesti.. Enkä mitä todennäköisemmin tule tekemään postauksia viikkojen mukaan, koska se jollain tavalla luo paineen siitä, että on pakko kirjoittaa ja päivittää, koska muuten jää jokin viikko välistä. Ja päivitykset oli "pakko" tehdä viikonloppuna, koska sillä päivityksellä nivoin yhteen sitten sen viikon kuulumiset. Voihan se olla, että päivitykset tulee kuitenkin osumaan pääosin viikonlopuille. Viikon päätteeksi tulee joka tapauksessa käytyä läpi mitä sain tehdyksi (ja mitä jäi rästiin). Mutta en kuitenkaan tahdo tästä blogista minkään sortin pakkoa. Tän pitää olla kevyttä. Kivaa. Ajatuksia kokoavaa ja palauttavaa. Ja sellaisena pyrin tämän pitämään. Katsellaan ja ihmetellään... :) 

Viikosta 10 pääsykokeeseen ja pääsykokeesta kirjeeseen

Päätin jo toukokuun puolella, että annan blogin levätä heinäkuun alkuun. Tai siis sinne asti, kunnes saan kirjeen käteeni ja varmistuksen tulokseen. Mua on syyhyttänyt enemmän ja vähemmän päästä kirjoittamaan, kertomaan kuulumisia, voivottelemaan elämän vääryyttä ja hehkuttamaan onnistumisia. Kahta viikkoa ennen pääsykoetta avasinkin uuden blogitekstin, kirjoitin pätkän, huokasin, pistin tietokoneen näytön pimeäksi ja suuntasin keittiöön fysiikan kimppuun. Edeltävän iltana ennen pääsykoetta kävelin ainakin puolen tunnin verran keittiön ja olohuoneen väliä (mun kumma tapa purkaa ajatusähkyä.. ;) ) ja vain pohdin mitä fiiliksiä vuodattaisin teille koko vuodesta, viimeisistä viikoista ja huomisesta. Siitä THE päivästä. 

Nyt kun sitten olisi mahdollisuus antaa tulla ja vuodattaa, mun pääkoppa on harvinaisen tyhjä. On sellainen olo, että mistä hitosta sitä oikein alkaa nivomaan koko hommaa yhteen ja mitä mulle nyt sitten kuuluukaan. Lyhyesti - kaiken tapahtuneen jälkeen suhteellisen hyvää. Mutta mikäs vastaus se blogissa tollanen olis. ;) Ihan tylsä. 

Näin lyhyenä välihuomautuksena se, että tämä postaus pitää sisällään ties vaikka ja mitä. Asiaa mikä ei suoranaisesti liity pääsykokeeseen, mutta sellaista, joka muovasi hyvinkin pitkälti omaa kevättäni. Ja jotka vaikuttivat ihan täysin ja suoraan kaikkeen. Fiilikseen. Motivaatioon. Omaan jaksamiseen. Mun ajatusmaailmaan myös pienien asioiden osalta. Merkityksellinen kevät. Ja niin raskas. Voi huoh.

Mietin kevään mittaan sitä, mikä sai mut hyytymään blogin suhteen. Olin päivittänyt sitä hirmuisen tunnollisesti viikoittain. En siksi, että se oli jotain mitä _piti_ tehdä, vaan jotain mitä tahdoin tehdä. Isoksi osaksi itseni takia. Saada jotain reflektointipohjaa mahdollista tulevaa hakukertaa varten. Ja myös mahdollisten (tilastoista päätellen, kyllä täällä jotkut oikeasti vieraili viime keväänä ;) ) lukijoiden vuoksi. Ja ehkä myös sen, että jollain nurinkurisella tavalla, sekin oli huikeaa päästä kertomaan, että on oikeasti saanut jotain aikaan viikoilla. Onnistumisia. Tai sitten epäonnistumisia. Mutta olin yrittänyt, tehnyt, oppinut ja pääsin sitten jakamaan sen kanssapyrkijöille.

Kaikki varmaan pystyi viime postauksesta lukemaan sieltä rivien välistä, että tapasin siis viime helmikuussa miehen. Varmasti tämän kevään fiksuin päätös, eikös vaan (hah, uskoo ken tahtoo :D )! Kuin moni teistä vaarantaisi pääsykoemenestyksensä miehen (taikka naisen) takia, uskoisi että on mahdollista sovittaa pääsykoelukuelämään mukaan uusi ihminen ja vielä silti pysyä lukuaikataulussa, joka jo melkein kusee ihan muutenkin. Voitte uskoa, kuin monen monituista kertaa vatvoin sitä, mitä vaikutusta tällä olisi mun opiskeluihin ja kannattiko "lähdetkö kahville" kutsuun vastata myöntävästi.

Mitään en kadu. En kykene. Enkä tahdokaan. Mutta faktahan nyt on vaan kuiten se, että meidän yhdessä viettämä aika oli pois mun iltalukemisesta. Ja mä kun olin ollut hirmuisen tehokas myös iltaisin. Ei se aluksi niinkään tuntunut, mutta huhtikuun puolella aloin laskeskella menetettyjä (mahdollisia) tunteja ja mietin jo, että hyppäänkö parvekkeelta fysiikan kirjojen perässä. :D Meidän tapaamiset koostui osaksi pääsykoelukemisista (yhteisenä aineena kemma), vaikkakaan noi muutamat hassut iltatunnit eivät olleet mulle sitä tehokkainta tekemistä. Jos niistä jotain hyötyä oli, tajusin sen hyvinkin kirkkaasti, että en ole enää todellakaan niin hukassa kemian suhteen, mitä olin vuonna keväällä 2008 hakiessa omalle nykyiselle alalleni. Katsoessani (ja tukiopettaessani) tämän miehen ponnisteluja kemman suhteen näin itseni 6-7 vuotta sitten. Ja saatoin kyllä huokaista hyvinkin onnellisena siitä, että olen kehittynyt ihan älyttömän paljon.

Niin, siis mitä tuli tämän blogin suhteen, illat meni osittain uuden tuttavuuden kanssa ja sitten kun olin yksin, yritin vaivalloisesti saada kiinni sitä kaikkea, missä olin jäänyt jälkeen. Ja jossain välissä piti ihan yrittää jopa nukkua. Ja käydä töissä. Helmi-, maalis- ja huhtikuun puolella tuntui, ettei kapasiteetti riittänyt blogin pitämiseen (ja kyllä, se oikeastaan harmitti ja vaivasi yllättävän paljon) ja lopulta, kun omat tunti- ja aikataulutavoitteet alkoi kusta enemmän ja vähemmän myös muiden asioiden kuin iltaisten tapaamisten takia, mun pieni perfektionisti sisälläni nosti päätään. Se ei ollut sitä, mitä tahdoin tulla teille kertomaan miten mulla sujuu. Se olisi ollut tietty rehellistä ja sitä aikaslailla itseltäni vaadin kun tätä blogia ylläpidän, mutta oli sillä hetkellä kuitenkin helpompaa antaa blogin olla. Toukokuussa sitten kun kirjoittamisvimmaa oikeasti olisi ollut, päätin, että en tuhlaa ainuttakaan iltaa näin lähellä pääsykoetta blogiin (tähän kun uppoutuu ihan kunnolla, jos tilaisuus annetaan) vaan odotan kirjekuorta.

Mietin kesäkuussa jo sitä, että miten tän postauksen kokoaisin. Julkaisisinko aikataulut kuvina kuten aikaisemminkin ja kertoisin suurin piirtein sen, mitä viikoista muistan. Hylkäsin sen idean silloin ja edelleen olen samaa mieltä. Mun muisti ei ole sentäs niin tarkka vaikka hyvät "muistiinpanot" ko. viikoilta löytyykin. Jos jotain sain tehtyä tänä keväänä orjallisesti, niin se oli aikataulun täyttö siltä osin, mikä oli toteutunut ja mikä ei. Ja mihin aika oli oikeasti kulunut, jos ei lukemiseen. Mutta siltikään en näe suurta järkeä siinä, että postaisin viikot tänne jälkikäteen. Yhteenvetona ehkä erilliselle sivulle, jos jotakuta oikeasti sattuisi se kiinnostamaan miten mä mun kevääni sitten vietin, mutta rohkenen epäillä. :D

Maaliskuun lopussa muun muassa..

Hoidettiin I:n selkää..

vietettiin (kaverin) tupareita (oi nam ♥)..

ja lenkkeiltiin aikas paljon (suht) hyvissä säissä.

Tuulitukka ♥

Kuten totesinkin aiemmin, mun aikataulu ei pysynyt kuosissa. Ei millään muotoa. Se pääosin alkoi levitä käsiin iltalukion toiseksi viimeisellä jaksolla, jossa käsiteltiin F8 ja K5. Olen yrittänyt hirmuisesti miettiä mitä tapahtui (noiden iltatehojen menetysten lisäksi). Kemman vitoskurssi oli mulle helpohko, mikä oli aivan älyttömän suuri riemuvoitto. Siis se kurssi, josta en tajunnut mitään (no okei, ehkä jotain pientä..) kevään 2011 pääsykoelukujen aikana. Kävin silloin suurimmat itkupotkuraivarit sen kurssin kanssa (seoslaskujen lisäksi) ja sen kevään pääsykokeissa titraustehtävä olikin ainoa, josta en ymmärtänyt mitään. Aloitin kurssin lukemisen pelonsekaisin tuntein iltalukion jakson alkaessa vain huomatakseni, että kurssi oli ymmärrettävissä, tykkäsin edelleen kemiasta ihan valtavasti ja olisin voinut laskea sitä vaikka joka ilta. Sentäs joku sujui.

Ehkä ongelmana oli se, että seurasin liika tarkasti iltalukion mukana ja tein liian vähän ylimääräistä. Tein tehtäviä sitä mukaa mitä etenimme F8 ja K5 kanssa mutta kaikki muu ylimääräinen tekeminen jäi. Miksi? Ei mitään (tarkkaa) käsitystä. Ajatukset oli enemmän ja vähemmän solmussa. Oletinko, että kerkeän iiiihan hyvin kerrata ja laskea syventäviä laskuja, onhan tässä vielä viikkoja aikaa. Nääääinpä. Biologian lukeminen oli jäänyt taka-alalle jo aikoja sitten, olin keskittynyt niihin kursseihin, jotka olivat mulle vaativampia. Mutta sepä se olikin se ongelma. Ei F8 ja K5 nyt edes olleet niin vaativia. Kuten sanottua, K5 oli helpohko. Käytin siihen liikaa aikaa. Olisi pitänyt vaikka lukea biologiaa siitä edestä. Ja tehdä päivisin enemmän, kun olin hoitanut iltalukion läksyt. F8 oli tehtävissä. Sen opetteleminen jäi silti taka-alalle, kun kemman lukeminen ja laskeminen tuntui paljon kivemmalta. Paha vaan, että ei taida pääsykoelukujen aikana kovin paljon hyödyttää se, että keskittyy vaan niihin kivoihin asioihin. ;) Tulipa sekin sitten opittua kantapään kautta.

Toinen sana mikä voisi kuvata maaliskuun lopun ja huhtikuun alun aikaa - motivaatiopula. Aloittaminen takkusi, tauot venyi, kehitin itselle muuta puuhaa ja mielenkiinnonkohteita. Viikkojen lukutunnit hipoi 20 tuntia, joka oli _niin_ paljon vähemmän, kuin olin suunnitellut. Ja tämä ehkä sitten ennestään masensi ja pahensi tilannetta. Aikataulullisesti olisi pitänyt olla kertaamassa, kaikki kurssit käyneinä. Ja pskat. F7 kurssi siis jäi kokonaan käymättä. En vain kyennyt pääsemään eroon siitä mielipiteestä, joka mulla oli koko kurssia kohtaan (eli siis hyi yäk :D ). Ja faktahan oli myös se, että ei mulla olisi ollut (ehkä.. kai..) kapasiteettia käydä sitä läpi. Ei aika olisi riittänyt. Tai tätä uskottelin itselleni. Poistin sillä yhden ahdistavan ja aikataulua painostavan tekijän. Hyvä päätös? Huono päätös? Jaa-a. Eipä tuo pääsykoemenestystä ratkaissut. Tosin vaivaamaan se jäi. Ei mun sisäinen perfektionistini täysin hyväksynyt tehtyä päätöstä.

Huhtikuussa muun muassa..

leivottiin..

syötiin hirmuisen hyvin..

À la carte -ateria kotiinkuljetuksena - voi että oli hyvää ♥

treenattiin..

pelastettiin teinikoiraa kielletyistä paikoista (huoh)..

Oma lupa, paras lupa?

 otettiin selfieitä (näköjään pskasesta peilistä :D )..

Kivat kuononjäljet alareunassa!

vietettiin synttäreitä..

harmaalapsi 5v ♥

ja purettiin turhautumista (kukin tavallaan... ;) ).

*piip* *piip* *piip* 

Huhtikuun puolella sain sentäs biologian luvut aloitettua. Mutta homma sitten siirtyi vain toiselle laidalle - biologiaa sain tahkottua mutta kaikki muu tuntui jäävän. Laskin jäljellä olevia viikkoja ja ahdistus oli aikasmoinen, kun tajusin, että herranjumala mulla on enää 9 viikkoa aikaa. Ja mietin mitä kaikkea oikeasti pitäisi tehdä. Olisi pitänyt olla jo tehtynä. Ja missä mä sit olin menossa. Se taisi olla huhtikuun viimeisiä viikkoja tai toukokuun alkua, kun tajusin, että tämä kevät ei tulisi kantamaan niin pitkälle, että voisin odottaa paksua kirjekuorta. Tai ainakin se olisi todennäköisin vaihtoehto. Fysiikka oli aivan liian hajallaan. Sen kertaamista en ollut edes aloittanut, syventäviä laskuja oli tehtynä muutamia. Kaikki asiat oli lukiokirjoista käytynä, mutta siihenpä se sitten jäi. Hieno tilanne olla toukokuun alussa, jolloin tulisi olla jo kertaamassa täyttä häkää.

Kävin itseni ja kavereiden kanssa lukuisia keskusteluja niiden päivien aikana siitä, mitä tekisin. Luovuttaisinko ja hölläisin otetta, kävisin katsomassa kokeen ja that's it. Sitä en olisi antanut itselle anteeksi. Jäljellä oli reippaat kolme viikkoa, jolloin sain takaisin sen motivaation ja draivin, joka olisi pitänyt löytää jo kuukausia sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan sitä sanotaan, se kyllä ei vaan hirmuisesti lohduttanut.. ;) Päätin siis, että ottaisin edes haltuun sen osan mihin kapasiteetti sillä hetkellä riittäisi. Tämä siis käytännössä tarkoitti ihmispuolen bilsaan keskittymistä ja fysiikasta jonkin sortin kokonaiskuvan rakentamista. Tiesin jo valmiiksi, että laskurutiinia ei tultaisiin kehittämään enää 2 viikon aikana sille tasolle, mikä sen olisi pitänyt jo olla. Se oli mitä oli ja sillä mentäisiin. Saisin revittyä pisteitä bilsasta jos jostain. Joten tein ratkaisun ja keskityin siihen, mikä sillä hetkellä oli hyödyllisintä.

Tein myös huhti-toukokuun puolella ratkaisun tiettyjen materiaalien ja niiden läpikäymisen suhteen, ja ainakin vielä olen ollut (suhteellisen) tyytyväinen siihen mitä päätin. En siis käynyt läpi yhtäkään aikaisempaa pääsykoetta, saatikka simuloitua valmennuskeskuksen koetta. Vaikea sanoa, olisinko saanut jotain suurta hyötyä niiden tehtävien tekemisestä vai olisiko se ollut yhtä tyhjän kanssa tämän vuoden koetta ajatellen. Mietin sitä pitkään ja päädyin lopulta siihen, että sisäänpääsy olisi erittäin epätodennäköistä. Ens vuosi olisi niin paljon varmempi. Halusin jättää mahdollisimman paljon harjoitusmateriaalia sitä vuotta varten, jolloin asiat olisi siten hallussa kuin niiden pitäisi olla (ja nehän tulee olemaan, saamari.. :D ). En olisi kuitenkaan kyennyt tekemään harjoituskokeita kokeenomaisesti kellon kanssa, vaan ne olisi tullut käytyä läpi suhteellisen nopealla tahdilla. Eiei. Tahdoin pitää ne koskemattomina. Oli siitä sitten hyötyä tai ei tätä vuotta ajatellen, en osaa harmitella sitä vaan edelleen olen tyytyväinen päätökseeni. Oli se sitten fiksu tai ei.

Ja toukokuussa mm..

vietettiin jälleen synttäreitä..

onnea minä! :D Ei yhtään huonompaa kakkua siinä kiireessä missä se tuli kyhättyä!

nautittiin ihan järjettömän hyvistä keleistä..

Kuvanottohetkellä pirun R päätti,
että kuvattavana ollut jätski oli ihan selvästi tyrkyllä häntä varten. 

ja opiskeltiin. Totta kai.

Lukutunteja kertyi siis yhteensä (about) 775. Tehtävämääristä ei ole tietoa. Lopetin tehtyjen tehtävien seuraamisen jossain vaiheessa kevättä. Enkä ole jaksanut laskea vihkoista vaikka sieltähän ne periaatteessa löytyisi. Eikä tuolla nyt edes ole suuren suurta väliä. 

Ja mitä tuli muuhun elämään kevään (ja nyt alkukesän) aikana, ei sielläkään asiat menneet kuten suunnitelmissa oli. Ja milloinka ne meniskään. Aikataulun kusemisen lisänä motivaatiopulaan vaikutti ihan suoranaisesti se, että tapaamani miehen oma elämä koki aikasmoisen muutoksen ja pääosin tästä syystä hän ei ollut valmis jatkamaan sen pidemmälle. Mikä on jollain tapaa niin katkeran suloista, että voi hyvää päivää. Olin (ja olen edelleen) jollain tapaa hyvin katkera siitä, että otin riskin keväällä ja "vaaransin" omaa pääsykoemenestystä aivan älyttömän upean ihmisen takia, joka ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi valmis pistämään itseään likoon. Iso osa kesäkuusta on mennyt asennoituessa ja yrittäessä ymmärtää hänen puoltaan tässä asiassa. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, että mitä jos olisin antanut olla. En olisi tutustunut häneen. Mitä jos olisin saanutkin pidettyä aikataulua kasassa, omaa pääkoppaa kasassa, koko hommaa kasassa.. Olisinko sisällä? Jaa-a. Turhapa näitä on pohtia. Olenpahan taas yhden kokemuksen rikkaampi. Ei kait tässä muutakaan voi miettiä.


Hienoa. Nyt olen sitten vuodattanut itsestäni ehkä turhankin paljon tuiki tuntemattomille ihmisille. Mutta tällainen nyt vaan satun olemaan. ;) Mua kuvattiin keväällä sanalla "aito". Sitäpä juuri. Ainoa asia, mistä on vielä kirjoittamatta, on itse pääsykoe. Tuolta rivien välistä voi varmasti jo lukea, että ohut kirjehän se odotti postiluukussa, kun kävin sen sieltä noukkimassa. Ei tullut yllätyksenä. Siihen oli varauduttu suoriltaan.

Edeltävänä iltana ennen pääsykoetta mietin omaa osaamistani ja sitä, miten vuosi oli mennyt. Omia vahvuuksia ja taktiikkaa kokeessa. Vahvuuksiksi olisin luetellut aineiston. Ja (ihmis)biologian suhteellisen hyvän osaamisen. Olin keskittynyt viimeisillä viikoilla ihmisbiologian pikkutietojen ja kokonaiskuvan hallitsemiseen. Propsit täytyy kyllä antaa valmennuskeskuksen KOTI-kurssin biologian opettajalle Lauralle. Ihan huikea tyyppi, joka kyllä osasi selittää asiat todella hyvin, esitettyihin kysymyksiin sai hirmuisen selkeät vastaukset ja oma lukiokirjasarja (BIOS) ei selittänyt näin syvällisesti. Vaikka IFAa oli tullut luettua läpi useampaan kertaan muina hakukeväinä, oli muutamassa vuodessa iso osa unohtunut, joten KOTI-kurssin ansiosta biologiaa tuli opeteltua paljon syvemmin mitä itsenäisesti. Aineisto olisi puolestaan ollut vahvoilla ihan jo sen takia, että lääketieteellisiä tekstejä, -tutkimuksia ja käypä hoito -suosituksia on tullut luettua 6 vuoden ajan opiskelujen takia vaikka kuinka, niin englanniksi kuin suomeksi.

Vaikken ollut ihan täysin luovuttanut niin olin kuitenkin aikaslailla asennoitunut, että oma osaaminen ei ollut tarpeeksi vahvaa tätä vuotta varten. Edeltävät yöt nukuin hirmuisen hyvin (jännitys, niin mikä? :D ). Kuten yksi kanssahakija sanoikin - jännitystaso tuntuu nousevan sen myötä, mitä oma osaaminen lisääntyy. Ja tietty sen mukaan, mikä usko itseensä on. Eiköhän tuossa jonkin sortin totuus piile. En pitänyt ainuttakaan vapaata päivää juuri ennen pääsykoetta, lukutunteja kertyi edeltävän viikon aikana enemmän kuin muina menneinä viikkoina. Tämän on juuri sitä missä itse olen tehokkaimmillani - paineen alla, kun aika alkaa loppua ja h-hetki lähestyy. Jotkut saa stressin pois sillä, että ottavat pari päivää kevyesti. Mulle se aiheuttaa ennemmin tunteen, että en tee kaikkea sitä mitä voisin kokeen eteen. Jos olisin vaan jättänyt kirjat, olisin varmaan alkanut panikoida ihan älyttömästi.

Itse pääsykoeaamu tuntui hirmuisen rauhalliselta. Ei ollut minkään sortin paniikkia, ei hermostuneisuutta, sellainen terve jännitys tietenkin, mutta ei sen kummempaa. Hiljaista hyväksyntää sen suhteen, että kaikki se on tehty mitä oli tehtävissä ja se riitti tai ei. Kokeeseen kun sai osallistua Kuopiossa, ei ollut edes matkustamista, josta olisi aiheutunut ylimääräistä stressiä.

Tehtäväpaperin käännettyäni naurahdin melkein ääneen huomatessani aineiston puuttumisen. Pitihän se arvata. Olin oikeastaan laskenut siten, että saisin parhaiten revittyä pisteitä biologian (ja kemman) sekä mahdollisesti aineistoon liittyvistä tehtävistä. Selasin koetta läpi ja hymähtelin uudelleen. KOTI-kurssin biologian opettajan tärppiveikkaukset olivat osuneet oikeaan ainakin osittain. Jo parissa minuutissa olin muodostanut kokeesta mielipiteen, joka ainakin tuntui olevan samansuuntainen muiden hakijoiden mielipiteen kanssa. Se oli "helppo". Ainakin verrattuna parin viime vuoden kokeeseen. Pisterajat tulisi nousemaan. Nurinkurisesti myös tajusin, että vaikka yleisellä tasolla pystyinkin kokeen arvioimaan helpohkoksi (muille), tiesin, että se ei todellakaan olisi helppo itselle.

En vieläkään osaa sanoa, teinkö kokeen juuri siten, mikä olisi ollut ajankäytön kannalta se tehokkain tapa. Olisinko kuitenkin voinut olla vielä tehokkaampi. Jaa-a. Omasta mielestä aloitin juuri niillä tehtävillä, joista tiesin saavani "varmoja" pisteitä. Sen jälkeen tilanne oli.. hmm.. en nyt sanoisi kaoottinen, mutta loppua kohden tuli enemmän ja enemmän sellainen olo, että ne perusvarmat tehtävät hupenee. En ole panikoija tyyppiä. Tai en ainakaan tunnusta olevani. Tai näin arvioin itseäni. Enkä siis jäätynytkään perustehtävien edessä. Mutta se, mikä säikäytti (no, voi kai sitä kutsua sitten jäätymiseksi, koska sitäpä se sitten taisi olla) oli esim. kemman tehtävän edessä ollut hurrrjan pitkä teksti, jossa oli arvoja ja vaikka mitä selityksiä. Se oli jostain syystä jotain, mihin en ollut varautunut. Olen entisten pääsykokeiden kanssa tottunut suht suoraviivaisiin tehtäviin. Tiettyjen tehtävien kanssa en vain kyennyt sitten rauhoittumaan ja lukemaan koko tehtävää kunnolla, vaan kerkesin jo kerätä sitä jonkin sortin voiherranjumalamikätehtäväenmäosaa-panikointia. Yksi isoimpia kompastuskiviä kokeessa. En olisi itsestä uskonut. Ja kun kerran pääset siihen iiih-aika-loppuu-kohta moodiin, siitä voi olla vaikea rauhoittua ja päästä alas. Ja kuten mulle aikaslailla sitten kävi, se ei onnistunut.

Tiedättekö sen tunteen, kun kokeen jälkeen meinaa purskahtaa itkuun ja haluaa vaan unohtaa koko kokeen ja sen, kuin epäonnistujalta voikaan olo tuntua? Sitä tunnetta kun ei vaan ikinä tullut. Mikä oikeastaan oli se suurempi yllätys. Mua vaan huvitti. Ja samalla oli sellainen tyyni fiilis, että okei. Tän vuoden yritys oli siinä. Ei harmittanut. Ei yhtään. Se oli oikeastaan jotain, mistä olin tyytyväinen. Mitä hyötyä harmittelemisesta on - ei mitään. Oli ennemmin olo, että jees, ens vuonna paremmin. Tiedän mihin panostaa ja mitä tehdä toisin. Menestystä kokeessa rajoitti rautaisen laskurutiinin puute. Senkin olisi ehkä voinut korvata, jollen olisi sitten loppujen lopuksi jäätynyt vähän vaikeampien tehtävien kanssa. Ja siitäkin olisi voinut vielä selvitä, jos olisin kyennyt rauhoittumaan. Ehk tuo oli koko kevään tulosta. Pää ei vaan pysynyt kasassa. Ja se, että mulla on asennevamma omia matemaattisia taitoja kohtaan. Ei ole luottoa niihin ja omaan osaamiseen. Se sitten korostuu tilanteessa, jossa pitäisi oikeasti osata.

Kerroin kaikille "miten meni" -kyselijöille suoraan, että ei ole mahiksia, laskurutiini ei riittänyt. En missään vaiheessa elätellyt toiveita, että entäpä jos oma pistesaalis riittäisi. Ei tuolla säheltämisellä. Tosin, kirjeen saapuessa yllätyin niistä pisteistä, jotka olin haalinut kasaan. Ajattelin, että jos sain sieltä edes 20 pistettä niin hurraa. Ei sentään, oli niitä huomattavan paljon enemmän. Huvittavaahan se on, että hylkäämiskirjeeseenkin voi olla tyytyväinen. Taidan olla harvinaisuus sen suhteen. :D Jos ens vuonna sama tilanne toistuu, en taida enää olla niin tyytyväinen mutta tänä vuonna annan itselleni luvan iloita tuosta.

Olin löytänyt hirmuisen hyvän tekemisen flown toukokuun lopulla, ja pääsykokeen jälkeen teki ihan hirmuisesti mieli tarttua kirjoihin ja aloittaa jo seuraavaa vuotta varten. Sitä hinkua kesti loppuviikko. Täyspäivätyöt alkoi heti pääsykoetta seuraavana päivänä, kevät oli verottanut voimia niin monella tavalla, mr X:n kanssa pistimme homman pakettiin koetta seuranneella viikolla ja illat onnistuin järjestämään sitten niin kiireisiksi, etten jaksanut muuta kuin vajota sohvalle katsomaan telkkaria kotiin päästyäni. Ja niin siitä rutiinista vieroittuu..  Ja se tunne, kun saa luvan kanssa katsoa telkkaria vaikka tunnin tai kaksi ilman, että päässä joku pieni ääni huutaa lukemaan. Ahh ♥ Greyn Anatomiaa tuli napotettua useamman jakson verran kesäkuun alun aikana. Olin himoinnut uusimman kauden jaksoja koko vuoden mutta tein pyhän päätöksen, että en koske niihin ennen kesää. Puhumattakaan Game of Thronesista.. ^.^ Puolessa välissä kesäkuuta muistin, että kirjastokin on olemassa ja haalin itselleni sellaisen kirjavuoren kesälukemiseksi, että huhhuh. Siihenpä jäi telkkarin katsominen enkä ole koko kapistusta avannut yli 2 viikkoon. Olihan siitä jo vuosi, kun olin viimeksi johonkin muuhun kirjaan kuin pääsykoekirjaan koskenut.

Vastausanalyysejä en missään vaiheessa katsonut. Pääsykokeen jälkeen kotiin päästyäni tungin koepaperin muiden lukumateriaalien joukkoon ja siellä se on vieläkin. Älyvuotoakaan ei tullut ensimmäisiin viikkoihin luettua mitenkään erityisen paljoa. Kokeen jälkeen kurkkasin muiden hakijoiden fiiliksiä mutta aiheet, jotka käsittelivät yksittäisiä tehtäviä, jätin suosiolla aukaisematta. Saatoin muutaman kerran viikossa tehdä yleisvilkaisun mitä aloitettuja aiheita oli ilmestynyt mutta siinäpä se sitten oli. Kesäkuun pyhitin ihan täysin itselleni ja siihen, että ensimmäistä kertaa lähes vuoteen ei ollut stressiä lukemisesta ja siitä, että on pakko tehdä jotain. Jos olisi jotain, mitä olisi kannattanut tehdä niin mnemon kertaukset olisi olleet hyvä pitää käynnissä. Kurkkasin mnemoa juhannuksen tienoilla ja naurahdin yli 250 kortille, jotka näyttävät odottavan kertaajaansa. Ja sen jälkeen en ole koko ohjelmaa avannut. Siinäpä on hiukkasen työnsarkaa odottamassa..

Matskuähky :D

Joku lukija kysyi multa alkukeväällä, että "Still in the game?" Ja edelleen vastaus on kyllä. Ehdottomasti. Viime kevät ei mennyt lähellekään siten, miten olin sen suunnitellut. Tein monenlaisia valintoja, joista osan tekisin toisin, jos saisin näin jälkikäteen jotain muuttaa. Alustavaa lukusuunnitelmaa syksylle tein juhannuksen tienoilla (kiitos hiljaisten työpäivien, tuli luppoaika käytettyä hyvin hyödyllisesti!) ja nyt sitten pitäisi alkaa tarkentamaan viikkosuunnitelmia.

Multa kysyttiin parisen viikkoa sitten, mitä tulisin tekemään toisin toisena hakukertana. Kysymys, jota olin itsekin pyöritellyt päässä koko kesäkuun.

1) Laske laske laske. Ja laske vielä vähän lisää.

Peruslaskuja. Soveltavia laskuja. En kerennyt saada tarpeeksi vahvaa laskurutiinia. Sitä olisi todella kaivattu tänä vuonna.

2) Älä aliarvioi jäljellä olevaa aikaa.

"Onhan tässä vielä kuukausia aikaa.." Mäkin sorruin tähän, ja vielä useampaan kertaan. Tänä vuonna en tee sitä virhettä, että nojaudun ajatukseen runsaasta ajasta, joka kuluu ihan kauhian nopiasti.

3) Siirry pois mukavuusalueelta.

Jumitun liiaksi tekemään sitä, minkä hallitsen ja mistä tykkään (se kemia..). Eli tänä vuonna panostetaan niihin juttuihin, jotka oikeasti tökkii. Jo itsessään biologiasta voisin luetella aiheita vaiks kuinka...

4) Kehitä opiskelutekniikkaa.

Eka mieleen tuleva asia: mind mapit.

5) Tähän haluisin kirjoittaa "ÄLÄ JUMALAUTA SORRU YHTEENKÄÄN MIEHEEN!!!" ( :D ) mutta en  mä sitä nyt kuitenkaan noin voisi sanoa. Ennemmin:

Ihan kaikki mitä elämässä tapahtuu, tapahtuu pääsykoelukemisen ehdoilla.


Onnea kaikille sisäänpäässeille! Juhlikaa ja nauttikaa, ootte sen ansainneet. Meidän muiden aika koittaa vielä. :)

vk 10 - hipihiljaa

Jälleen vaikka blogihiljaisuutta on kestänyt 2 viikkoa (ja ylikin), tämä ei edelleenkään ole missään vaiheessa unohtunut. Se on päivittäin käynyt mielessä. Osasyynä hiljaisuuteen on ollut muuttunut päivärytmi, johon en vain ole kyennyt integroimaan bloggausta. Aikaisemmin revin ajan blogin kirjoitukseen illoista, ja monesti jopa unien kustannuksella. Pääsin yhdeltätoista kertomaan kuulumisia ja se yleensä venähti yömyöhään asti. Eikä se sinänsä tuntunut olevan ongelma; heräsin seuraavana aamuna myöhemmin ja aloitin opiskelut kymmenen jälkeen. Sehän kun tuntui olevan jokapäiväistä - myöhäistä iltaa ja pitkäksi nukuttua aamua..

Nyt parin viime viikon ajan olen pyrkinyt lisäämään tehoa aamuihin ja vähentämään yömyöhäisiä opiskeluja. Näinä viime päivinä, jolloin olen oikeasti saanut itseni ylös sängystä jo heti seitsemän jälkeen, aamut on kyllä alkaneet ihanan tehokkaasti. 3-4h aamuopiskelua jo kahteentoista mennessä tuntuu niin paljon paremmalta saavutukselta kuin aikaisemmin, jolloin lukemissaldo oli ehk hyvällä tuurilla 2h, jos sitäkään. Edelleen keskellä päivää tulee hukkatunteja, kun alan valmistautua iltalukioon lähtöön (varaan siihen ihan liikaa aikaa ja sitten tulee jonkin verran tehotonta odottamista, kun ei ole vielä tarvis lähteä kotoa) tai tauot venähtää. Mutta parempaan suuntaan kummiskin.

Tähän on siis ollut jotenkin hirmuisen vaikea saada blogin päivittämistä mukaan. Itse olen tästä ongelman tehnyt, kyllä vaan. Mutta koen, etten voi päivisin käyttää aikaa moiseen, koska se on lukuajalta pois. Illasta kun aikaisemmin olisin alkanut kirjoittaa blogitekstiä, olen nyt sitten pyrkinyt suuntaamaan unille. Ja teille varmaan näyttää siltä, että aikataulussa on tyhjää vaikka kuinka, mutta ne ajat kun yleensä menee johonkin tähdelliseen (tai no, ainakin yleensä.. ;) ). Kaikkea kun ei vaan tule kirjattua ylös. Tai sitten olen "siivonnut" aikataulua ennen julkaisemista, ettei se olisi iiihan täynnä merkintöjä, jos joinakin viikkoina innostuu kirjaamaan ylös kaiken mahdollisen.. :)

Elämä tuntuu myös tapahtuvan silloin, kun sitä vähiten odottaa. Varsinkin, kun syksyllä julistaa, että tiettyjä asioita ei varmana tule tapahtumaan. Viime viikkoina ajatussolmuja on ollut enemmän ja vähemmän uuden tuttavuuden takia. Hyviä sellaisia, mutta ovat osaltaan vaikuttaneet lukemiseen, kun ajatus ei oikein pysy kasassa. Jotkut asiat ovat vain sellaisia, mitä ei halua sivuuttaa, kun ne elämä eteen nakkaa. Tämä taitaa olla yksi niistä, vaikkakin sitten sillä voi olla jonkin sortin vaikutusta kevääseen. Ehkäpä jopa positiivista - tuo tekeminen kun meinaa mennä yli.. Tasapainotusta. :)

Mutta näilläpä yleiskuulumisilla etiäpäin. Viikko 10:

Tehdyt tunnit: 30 h (+ valm.kurssi)
Tehdyt tehtävät: 35 (viikot 9 + 10) (huonot merkinnät, ei mtn tietoa mitkä tehtävät tein minäkin päivänä. :) Vähänpä niitä kertyi joka tapauksessa..)

Enemmän töitä mitä tavallisesti ja sen kyllä huomasi väsymystasossa. Vaikken nyt suoranaisesti ollutkaan nukkumispisteeseen asti puolikuollut, niin ajatuskapasiteettia ei kovin paljoa tuntunut olevan jäljellä. Tämänpä vuoksi muistiinpanoilin viikolla 10 ahkerasti. Se oli tarpeeksi kevyttä ja toi oikeastaan kivaa tasapainotusta laskemiselle ja fysiikan kanssa tappelemiselle (kurssi 7, urgh..!). Mä tunnun siirtävän tuota fysiikan kurssia ja sen kappaleiden läpikäymistä vaan myöhemmäksi ja myöhemmäksi.. En vieläkään saanut käytyä kaikkea mitä iltalukiossa oli ennen hiihtolomaa käyty. Saa nähdä jääkö tämä kurssi roikkumaan. Pitäisi nyt ehkä vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja pakertaa asiat kiinni viikonloppuna. Ne kun ei ole vaikeita, tai ainakaan vielä tähän mennessä ole ollut mutta mun asenne kun edelleen on päin hevon kuikkaa. :D Hyi mua, hyi.

Biologia tuntuu nyt jääneen taas ihan liian taka-alalle. En oikein tiedä, miksi senkin kanssa tökkii näin pahasti. Nyt sentäs pääsisi lukemaan muuta kuin saniaisten lisääntymisestä, mutta silti sitä jotenkin löytää itsensä tekemästä ihan muuta (kuten sitä kemmaa..). Lukusuunnitelma on ollut hyyyyvin ympäripyöreä sen jälkeen, kun F6 takia koko aikataulu alkoi kusta. Sen jälkeen on menty hyvinkin fiilispohjalla, mikä ei oikein toimi siinä mielessä, että keskityn hyvin pitkälti aiheisiin, jotka kiinnostaa ja jätän ne vähemmän miellyttävät taka-alalle. Pitää ottaa nyt tämän viikon (eli siis viikon 11, viikko kun on jo puolessa välissä) lopussa oikein asiaksi tehdä sotasuunnitelma, jolla hoidan biologiat ja F7 kunnialla loppuun. Ne kun ei muuten tule edistymään ja itken sitten vuolaasti huhtikuun lopussa, kun ne edelleen roikkuu.

Viikosta ei oikeastaan ole sen suuremmin mitään muuta sanottavaa. Tunneista jäin vähä jälkeen, mutta sekään ei oikein jaksa stressata. Edeltävä viikko oli vielä kehnompi, joten jaksoin olla onnellinen siitä, että sain patistettua itseä töiden lisäksi edes tuohon tuntimäärään asti. Fiilis kun oli pääosin sitä luokkaa, että olisin tahtonut vajota sohvalle teekupin kanssa ja vaan olla. Ja sitten taas joinakin iltoina on ollut hirmuisen iso tarve päästä liikkumaan, kun koko päivä on mennyt sisällä. Mikä lie iskenyt, kun tänäänkin tuntui siltä, että 8,5 km iltalenkki olisi saanut olla himpun verran pidempi. Kummia juttuja tämä kevät tuo tullessaan..

Mutta nyt mnemon kertaukset ja siitä unille. Kello kun on _taas_ jo vaikka ja mitä!

vk 9 - sosialisointia

Koska kirjoittelin tekstin (pääosin) valmiiksi viikon 10 alussa, päivämäärään tekstin viikon 9 loppuun (vaikkakin sen julkaisen maaliskuun puolessa välissä..). Pysyypähän joku roti tämän blogin kanssa. :) 

****

Tehdyt tunnit: 23,5 h (+ iltalukio + valm.kurssi)
Tehtävät: ....

Siinä se sitten on - mitä huonoiten edennyt lukuviikko. Kuten jo aavistelin, viikko 9 tulisi olemaan suht tehoton ja sitäpä se tosiaan olikin. Olisihan tuolla ollut petraamisen varaa monessakin kohtaa (kattokaa nyt noita tiistai- ja maanantaiaamuja - blank blank blank..). Viikko eteni  vielä huonommin mitä ajattelin, koska sen viikon F7 asiat jäi ihan kokonaan käymättä. Tässä se asennevamma taas näkyy. Sen siitä saa, kun ehtii kerätä itselleen ennakkoasenteita niin ei tee mieli tarttua koko kirjaan. Ens viikko on syyslomaviikko iltalukiosta, joten olen lykännyt F7 tekemistä ja nyt tulevalle viikolle odottaa asiaa vähän liikaakin. Yhhhh.. Mitenköhän tästä asennevammasta pääsisi eroon? :D Alkaa itteäki pikkuhiljaa ärsyttää...

Keskitin energian sitten pääosin juttuihin, josta tykkään. Tai no, F8 en oikein osaa sanoa vielä juuta enkä jaata, mutta mieluummin sitä kuin kurssia 7. Ja tuo kemma. Ahh. ♥ Voisin laskea sitä putkeen vaiks kuinka. Ja vaikka yömyöhällä, kun muuta ei jaksa. Se kun sujuu, niin sitä sitten mieluusti tekisi. Nyt kun fysiikkaan (ja biologiaan - mitenköhän sillekään ei jäänyt aikaa..) saisi samanlaisen draivin päälle. Päätin myös vetää F7 itseopiskellusti, koska yksi tunti kuunnellen meidän huonompaa (suhteellistahan se on, mutta en vain tule toimeen mein toisen fysiikan opettajan kanssa - pedagogiset taidot 0) fysiikan opettajaa sai turhautumiskäyrän nousuun ihan totaalisesti. Tekemistä riittää - jälleen. Mutta mä oikeastaan jollain kierolla tasolla nautin tästä, että tekemistä riittää ja on jokin suunta koko keväälle. Jokin tavoite mitä kohti pyrkiä. Se antaa aikas paljon motivaatiota.

Mutta osa viikosta oli aikas kiva. Torstaina näin piiitkästä aikaa paria sellaista kaveria, joiden kanssa oli puhuttu jo vaikka kuin kauan et pitäisi nähdä ja tehdä ja vaihella kuulumisia ja vaikka mitä. Oli kyllä kivaa. Ja perjantaina pääsin sellaisten tarjoilujen ääreen, että oksat pois. Onneksi N asuu naapurissa niin ei tarvinnut täydellä vatsalla tehdä muuta kuin hipsiä viereiseen rappuun. Eipä sitä ehkä olisi muuhun kyennytkään. :D Ilta jäi kuitenkin säälittävän lyhyeksi, koska unille oli pakko keretä ja illan kertaukset oli tekemättä.. Mutta ah ja oih, täytyy todeta, että mokkapalat on kyllä syntisen hyviä. ♥ Ja kun ne on muiden tekemiä, ei tule mietittyä niin paljoa, kuinka paljon sokeria ja kuin iso purkki tomusokeria pellilliseen on uponnut.. ;) Olisi saattanut liika miettiessä jäädä mokkapalat syömättä.

Jotta viikko ei olisi ollut ihan tylsä, sinne kyllä kerkesi mahtua vaikka ja mitä. Harmaita hiuksia aiheuttaneina ongelmina kodissa oli tällä viikolla reistaava lattiakaivo (tukkeutunut viemäri olikin oikein miellyttävä ongelma yhdentoista aikaan illalla, varsinkin kun pestävänä on pskanen koira ja se likavesi vaan tulvii viemäristä ulos.. Namnam..) sekä keittiön loisteputkilamppu, joka päätti sekin lopettaa yhteistyön illasta yhdentoista aikaan. Yllätyin tosin Kuopaksen nopeasta palvelusta, sillä heti seuraavana aamuna pari minuuttia yli seitsemän huoltosetä soittaa ja kysyy voiko lampun tulla vaihtamaan. Piti pyytää pari minuuttia odottamaan oven takana, että saa edes jotain vaatetta päälle. :D Ja jos näissä ei ollut jo tarpeeksi niin lauantai meni hienoisen ketutuksen vallassa, kun netti päätti lopettaa toimimasta. Huoh. Ja ainoa tekninen tuki, jonka saa nopeasti langan päähän, on tietenkin eksä, mikä lisäsi ketutusta entisestään. Sitä kun luulee pärjäävänsä mutta heti, kun tulee pienen pieni ongelma, menee sormi suuhun. Mulle on suotu sen verran teknistä taitoa reitittimien ja modeemien kanssa, että osaan kiskoa johdot seinästä irti. Jos se ei auta, I'm screwed. :D Plaah! Jaaa illasta sitten selvisi vielä sekin, että turhaanpa otin "tekniseen tukeen" yhteyttä, ongelma oli DNA:n päässä, joka oli katkaissut multa netin entisen sopimuksen loppumisen takia (ei ummarra, tämäkin kun piti olla kunnossa). Voi ärsytys..!

Näillä eväillä viikkoa 9 kohti.. :)