Uuden vuoden ajatuksia

Kesäflunssa..

Hyttyset vs. kuvaaja ;) 

"Uusi vuosi", no sepä se. Muiden (meinasin sanoa "normaalien" ;) ) ihmisten vuosi on puolessa välissä menossa. Tuntuu, että itsellä vuosi kulkee hiukka erilaisessa syklissä. Vuosi on kahtena vuonna alkanut syksyllä elokuussa ja päättynyt toukokuun lopussa. Välissä on kuukausi tai kaksi aikaa, joka ei kuulu vanhaan eikä uuteen vuoteen. Aikaa, jolloin ei tarvitse stressata niin paljon. Saa huokaista syvään. Ja niin se uuden vuoden sykli alkaa uusiksi. Vai alkaako?

Tämän postauksen tekemiseen on mennyt hiukka pidempi aika kuin suunnittelin. Päätin suoraan, etten kirjoita mitään kokeesta ennen tuloksia. Ne keväät, kun olen jonnekin elämäni aikana pyrkinyt, menee samalla kaavalla. Kokeen jälkeen ei katsota vastausanalyysejä, ei mietitä mahdollisia omia pisteitä. Kaikki pääsykoeajatukset vaan huspois päästä ja odotetaan tuloksia. Musta tulisi niin hirviömäinen spekuloitsija, että ajaisin itseni hermoromahdukseen ihan vaan sillä jossittelulla ("entä jos tästä tehtävästä saisi tuon verran, tästä tuon verran, yhteispisteitä eeeehkä sittenkin.." ). Juuei. :D Älyvuotoa vilaisin parina ekana päivänä tietyn suodattimen kanssa ja sopivat keskustelut valikoiden. Toki mun piti palata asiaan blogin osalta jo kuukausi sitten tulosten tultua. Tai sentäs edes viikko-pari niiden jälkeen. Ohohups, meni kuukausi koska

1) tahdoin tahdoin tahdoin niiiiin kovasti kirjoittaa mutten tiennyt mistä aloittaisin ja miten omat ajatukset saisi järkevästi tuotua ulos asti tekstimuotoon (ei ole ensimmäinen kerta, kun syyhyttäisi päästä kirjoittamaan, ajatuksia olisi vaikka kuinka, ajatuksia siitä mitä kaikkea pitäisi saada kirjoitettua mutta jotenkin se on vaan niin kauhean vaikeaa. Ainakin aloittaa)

2) elämä. Se vaan tuli eteen. Olikin yhtäkkiä niin paljon muuta tekemistä, ettei blogille oikein ollut aikaa. Oli töitä. Oli "häiriötekijöitä" (heittomerkeissä, koska ne asiat, jotka aikaa vei, olivat hyviä). Oli pohdittavia asioita. Onko niihin saatu vastauksia? Juu ja ei. Osittain. Ainakin johonkin.

ja vielä lisänä 3) blogin tulevaisuus (kai tämä menisi itsessään tuohon pohdittaviin asioihin, mutta koska niitä oli aikas paljon jo muutenkin, niin olkoot blogi oma kokonaisuutensa, koska päätöksiä pitää (tai no, piti) tehdä sen suhteen mitä tämän kanssa teen..)


Kuten viime postauksen kommenttiboksissa osattiinkin vähän jo aavistella, hylätty tuloshan sieltä tänäkin vuonna tuli. Tottahan se on, että kyllä sitä sisäänpääsyä olisi tultu hehkuttamaan jo aikoja sitten, jos se olisi omalle kohdalle osunut. ;) Eli varasijalla, niin lähellä mutta no, näköjään silti niin kaukana.

Edelleen koen, etten ole saanut aikaiseksi kunnollista hakukertaa. En sellaista kevättä, jonka itse ajattelisin kunnolliseksi. Kaksi hakua, ja mulla on edelleen fiilis, ettei niitä ole tehty niin toden teolla mitä olisi voinut. Toisin sanoen en ole tyytyväinen. Ekassa hakukeväässä oli jo yritystä. Siihen asti kunnes Mr. X astui elämääni. Toki se, että olisiko mun taidot sitten loppujen lopuksi riittäneet sisäänpääsyyn (fysiikka kun lähti nollista silloin syksyllä), se on asia erikseen. Ja tänä keväänä... Mietin useaan otteeseen sitä, että jos opiskelupaikka ei nyt aukene ja jos vielä joku kaunis päivä uhraan kevään (tai edes osan siitä) pääsykoelukemisille, niin sen on parempi olla ihan heevetin hyvä yritys. Ilman yhtään mitään mikä vaikeuttaa pääsykoelukuja. Tämä kevät oli (taas) ihan liian täynnä sellaisia asioita, jotka ei vaan sovi yks yhteen pääsykoelukujen kanssa. Kuten vähän liikaa muita opintoja. Kaikki työntäyteisimmät kurssit ja deadlinet osui huhti-/toukokuulle. Yksi deadline oli jopa 18.5. ja tehtävänanto tuli tiedoksi paria viikkoa aiemmin (osuvaa..). Tentit osui myös huhti-/toukokuun vaihteeseen niiden kurssien osalta, jotka tenttimistä vaati. Lopultahan en kaikkia kursseja edes suorittanut, en sittenkään yksinkertaisesti tarvinnut niitä opintopisteitä mihinkään ja aikaa olisi kulunut "turhaan" ihan liika paljon. Paha vaan, että ko. kurssien takia oli kuitenkin stressattu, käytetty niihin mahdollisesti jonkin verran aikaa. Aikaa, jota muutenkin tuntuu keväällä olevan aivan liian vähän.

Motivaatio tuntui olevan vähän kiikun kaakun koko kevään. Tajusin sen, että haluan oikeasti saada proviisorin tutkinnon suoritettua. Sen gradun tehtyä. Tai ainakin siihen pisteeseen, että kun uudet opinnot aloittaisin, ei se olisi enää tehtävien asioiden listalla.. Piti kysellä gradupaikan perään. Huhtikuussa töistä ilmoitettiin suurista muutoksista koskien kesätöitä, mitkä veti koko pakan uusiksi kesän osalta. Jouduin huhti- ja toukokuussa käyttämään aikaa ja energiaa siihen, että miten kesän, ja mahdollisen tulevan syksyn suunnittelen. Gradun mahdollinen tekoaika (kesä? syksy?), taloudellinen tilanne keväällä ja kesällä tai saatikka syksyllä.. Liikaa stressin aiheita, liikaa mietittävää. Oli hyviä lukuviikkoja ja.. no, ei niin hyviä. Niinä viikkoina kyseenalaistin omaa motivaatiota, tahtoa ja halua päästä sisään. Sitä mitä oikeasti tahdon. Ja sitä, että jos lukeminen ei suju, tahtooko sitä tarpeeksi. Nii-in. Hyvä kysymys. Luovuttanut? Osittain. Isoin ajatus oli se, että aika ei riitä ja en voi keskittyä niin täysin lukemiseen, siten miten olisi pitänyt pystyä. Se söi motivaatiosta ison osan.

Ja se pääsykoe. Ihan lyhyesti yhteenvetona päällimmäisenä ajatuksena se, että koin kokeen vaikeammaksi mitä viime vuonna. Siihen ajatukseen nähden suoritin aikas kivasti. Yllätin itsenikin. Viime vuonna keräsin kokeen aikana pienen pientä paniikkia tiettyjen tehtävien kanssa mutta tänä vuonna kaikki tuollainen oli poissa. Edelleen sitä mieltä, että tämäkin koe olisi ollut hyvinkin tehtävissä (se pirun saippuatehtävä kyllä yllätti aikas kovin ;) ), tarviisin vain paremman lukukevään alle.

Olin parisen vuotta säilyttänyt pääsykoematskuja olohuoneen tilanjakajassa (ja keittiön pöydällä ja pakastimen päällä ja makuuhuoneessa yöpöydällä ja.. eli vähän joka puolella) ja tahdoin vähäksi aikaa saada koko projektin pois silmistä. Nollata ajatuksia. Kesäkuun alkupuolella siivosin kaikki pois näkyviltä. Keittiön senkki (hmm.. ei sitä ehk sittenkään voi senkiksi luokitella vai voiko? ) söi sisäänsä osan matskuista. Jätin käden ulottuville niitä kursseja ja kirjoja, joita voisin ajatella käyväni läpi JOS jotain kesän aikana tekisin. Jostain syystä sinne jäi mm.FY6 ja 7. Miksiköhän.. ;) Ja onko niihin koskettu? Ehei.

Lisää kauniita sisustuselementtejä makuuhuoneesta. Se kun ei mahdu varastoonkaan. Ko. laatikko piti sisällään paperia neljältä ekalta vuodelta farmasian opiskeluajoilta. Käytin yhden illan siihen, että kävin ihan kaiken läpi. Aika rankalla kädellä lensi paperia roskiin. Yksi iso IKEA-kassillinen siinä kertyikin. Tietyt matskut säästin, osa.. vanhentunutta tietoa. Ja tulisinko ikinä tiedonhakuvaiheessa tarttumaan vanhoihin tulostettuihin luentomatskuihin? Tuskin.

Varjoni ei jättänyt mua hetkeksikään. Milloinkas se jättäisikään? ♥

Toisen mielipide sisustuselementtien kuvaamiseen - EVVK :D Niin Riimimäistä. Jos se ei ole ruokaa tai liity akuutisti uloslähtemiseen tai treenaamiseen, nukkuminen on ihan pätevä vaihtoehto. Aina.

Ja se mitä odotettiinkin. Kesä ♥ Taidan olla ainoa, joka ei ole valittanut kylmistä keleistä. Okei, vesisade tökkii, aurinko olisi voinut näyttäytyä useampana päivänä mutta ei, en siltikään taida valittaa. Mielessä on edelleen viime kesä, joka oli tuskallisen kuuma. Kuten N:n mies sen viime vuonna totesi - mihinkään ei päässyt karkuun sitä kuumuutta (paitsi ehk töihin, jossa oli ilmastointi). Sisällä oli öisin reilu 30 astetta lämmintä. Liikaa. Ainakin mulle. Tänä kesänä on voinut lenkkeillä päivällä ilman, että koirat (ja itse) läkähtyy. On voinut treenata. Käydä juoksemassa. Ihan parhautta tässä kesässä. Toki tosiaan aurinkoa olisin voinut toivoa enempi. Kesä- ja heinäkuussa otin aurinkoa pihalla yhtenä päivänä. Yhtenä. Se on vähän se.  Ja aurinkoa olisi saanut näkyä enemmän ehk jo siksi, että koirien uittoreissut on jääneet aivan liian vähäisiksi kylmien ilmojen vuoksi. Surku juttu.

Lälläslää :D

Kamera on saanut levätä viimeisimmät viikot ihan rauhassa. Omia koiria on tullut kuvattua luvattoman vähän. Saatikka muuta arkea. Jos jotain on kuvattu lähiaikoina niin Mr. B:tä. Tämän pihapiirin uusinta vahvistusta.

So let me introduce you - Mr. B. ♥

Penska about 5 viikkoa :)

Ei, se ei ole mun.

1 vrk :)

Na oli ollut reipas, käynyt miehelässä keväällä ja pyöräytti yhden pienen plussapallon N:n iloksi kesäkuun alussa. Yhtä tilattiin, onneksi se edes säilyi hengissä ongelmaisen synnytyksen seurauksena. Ikinä en ole niinkin nuorta kuin vuorokauden vanhaa pentua nähnyt ja on ollut todella mielenkiintoista seurata sivusta B:n kasvua. Pienestä marsusta on oikeasti kehittynyt ihan sheltin näköinen koirakersa. Ei olisi uskonut, Na ruokki jälkikasvuaan sen verta tehokkaasti, että B muistutti muutama viikko sitten enemmän tosiaan plussapalloa kuin koiranpentua. :D Maitobaarissa riitti evästä.

4 viikkoa

5 viikkoa

7 viikkoa

Kesän alku meni enempi vähempi lomaillessa ja juhannukselta aloitin vähän intensiivisemmän työnteon. Tuntuu, että siitä lähtien viikot vaan ovat hävinneet plop-tyylisesti johonkin mihinlie. Jos heinäkuusta jotain erityistä mieleen jäi, niin veljeni häät Oulussa. Hyvin onnistuneet, kauniit ja niin heidän näköiset häät. Niin onnellinen heidän puolestaan. ♥

Blogikin koki pienen muutoksen parin kuukauden aikana. Osa ehkä teistä huomasikin, että blogi on muuttanut nimensä. Tämä on hautunut ajatuksen tasolla jo pitkään. Silleen yleisesti. Nimi (entinen) on ollut leimaava. Ja hyvin pikaisesti keksitty blogia perustaessa. "Kohti eläinlääkistä".  En oikein tiennyt mitä blogi tulee pitämään sisällään. Miksi se on muodostumassa. Olen jostain syystä tuntenut "huonoa omatuntoa" kirjoittaa blogiin muuta kuin pääsykoeasiaa. Koska se nyt on nimetty pääsykoeblogiksi. Ja kun en minä vaan osaa kirjoittaa pelkästä lukuprojektista (se nyt tosiaan on huomattu ;) ). Mietin pitkään sitä onko tämä asia johon tarvitsee tehdä muutosta. Onko sillä väliä. No näköjään sillä sitten oli, ainakin mulle. Blogin sisältö ei kuiteskaan muutu. Ainakaan olennaisesti. Tai siis, ei siitä pelkkää koira-/Lauran arki -blogia tule. Ei ainakaan vielä. Ja jos tulee, se varmaan siirtyy sitten toiselle osoitteelle. Ehkä. Kai. Hyvin todennäköisesti. Nomuttasilti. Tuntui, että ennen kuin blogiin päivittyi yhtään tekstiä, asialle piti vaan tehdä jotain. Ja mua miellyttävän nimen keksiminen otti aikansa. Kivoja koira-/paimenaiheisia ideoita pursusi huru mycket mutta sekin olisi ollut liika leimaavaa.

Niin, mietin myös pitkään sitä, että mikä tän blogin kohtalo oikeasti sitten on. Ehk loppujen lopuksi se suurin syy miksi nyt on elokuu kun tätä postausta kirjoitan. Jos en enää hakisi, niin kirjoittaisinko enää mitään? Ja jos päättäisinkin hakea, niin kirjoittaisinko siltikään? Pallottelin asiaa mielessäni viime keväänä, kun mietin hypoteettisesti ensi kevään (siis vuoden 2016) kohtaloa. Bloggausta en lopettaisi. En osaa. 6 vuotta on pitkä aika blogata. Mutta jatkaisinko muualla kuin vinkupallon alla. Mutta entä jos en tahtoisi luopua vinkupallo-osoitteesta, tykkään siitä, niin mitäs sitten? Siirtäisin tekstit muualle, sulkisin osoitteen ajaksi X (ettette lääkisblogeja lukevat ihmiset enää eksyisi tänne) ja avaisin sen sitten toisenlaisena? Sekään ei oikein tuntunut hyvältä ajatukselta. Ensin oli myös mietittävä, että mitä tekisin sen asian kanssa, että hakisinko enää edes tulevana keväänä. Sekin kun oli aukinainen asia.

Multa kysyi useampi ihminen lähipiirissä ja töissä kesän aikana, että noo, haetko vielä. Ja mun vastaus oli joka kerta "en tiedä". En ollut varma olisinko valmis ja kykenevä tulevana keväänä oikeaan ja kunnolliseen hakukertaan. Tuntui, että on ajan ja vuosien tuhlausta tehdä tätä puoliteholla. Ja se on oikeasti totta. Se on ajan haaskausta. Oman elämän haaskausta. Sitä pitäisi kyetä luomaan kevät, joka keskittyy hyvinkin pitkälti lukemiseen. Tai se taitaa olla sitä mitä minä kaipaisin. Panostaa siihen, että se tehdään kunnolla. Ei häiriötekijöitä. Tai jos on, niin jotain pientä muttei maailmaa mullistavia tekijöitä. Ei taloudellisia huolia (tai ainakaan suuria sellaisia). Ei liikaa töitä. Ei ylimääräisiä kouluhommia, joihin tuhlautuu energiaa. Ei ei ei. Vain pääsykoe. En oikeastaan vieläkään ole varma pystynkö tuollaisia optimiolosuhteita järjestämään itselleni tulevana keväänä. Mutta voinko priorisoida tarpeeksi? Ehkä. Mahdollisesti. Riippuu mikä on tarpeeksi. Ja siihen kun vaan ei ole vastausta. Ei ennen kuin paksu kirjekuori tipahtaa postiluukkuun, jos tippuu. Jos ei tipu niin siinä vaiheessa voi varmaan todeta, että juuei, ei riittänyt. ;)

Kesäkuu oli ja meni, ja en sen suurempia ajatuksia käyttänyt pääsykoelukemisille. Päällimmäisenä ajatuksena oli pettymys omasta suorittamisesta. Siitä, ettei kevät taaskaan mennyt kuten olin suunnitellut. Se tuntui osittain jopa olleen huonompi mitä vuosi sitten. Aloin melkein jo uskoa, että ehkä mä en vaan tahdo tätä tarpeeksi. Kuten alussa pohdin sitä että jos ei lukeminen onnistu, voiko kaikesta syyttää vain ja ainoastaan sitä, ettei sittenkään tahdo tarpeeksi? Koska jos jotain tahtoisi tosi tosi tosi paljon, niin laittaisiko sen vaan onnistumaan no matter what. Onko se niin suoraviivaista? Pieni osa musta edelleen ajattelee, että joo, on se. Ainakin osittain hyvinkin vahvasti. Ja sitten taas.. Ei ehkä.

Tuli tulospäivä. Älyvuoto täyttyi hehkutuksista. Kävin katsomassa oman tuloksen. Se kirpaisi. Todella paljon. Niinkin paljon, että yllätyin. Olin oikeasti uskotellut itselleni koko kesäkuun, ettei mun ehkä kannate enää yrittää. Kiintiötkin ja kaikki. Heinäkuussa päätä on vaivattu paljon ajatuksella hakemisella. Älyvuotoa on töissä töiden ohella salaa luettu ja koluttu läpi. On vaihdettu ajatuksia hakemisesta niin H:n kanssa kuin yhden toisenki. Ja niin se halu lukea ja hakea on löytynyt. Jopa pientä hahmotelmaa lukusuunnitelmaa on tehtynä. Lyhyen tähtäimen suunnitelmaa, ja syystä. Se, että päätös hakemisesta on syntynyt, saa aikaan mussa pienen pientä levottomuutta. Ja hämmennystä. Siksi, että mun syksy (ja kevät) on aikas auki. Se Gradu. Työtilanne. Lukemisen toteuttaminen siten, että voin sanoa toukokuussa olevani tyytyväinen. Ja hakukohde. Juu, luitte oikein. Yksi syy lisää, miksi muutin blogin nimeä.

Vietin kesä- ja heinäkuun ihmisen seurassa, joka on juuri siirtynyt työelämään lääkäriksi ja opetteli oikeaa uutta elämää opiskelujen ulkopuolella. En olisi ikinä voinut kuvitella kuinka paljon uusia ajatuksia tämän henkilön tunteminen antoi. Me sivuttiin jutellessa enemmän ja vähemmän hakemista, opiskelua, erikoistumisista, työtilannetta, palkka-asioita, eri sektoreita, eri kaupunkeja... Mä oikeasti luulin ja uskoin olevani ihan varma siitä minne tahtoisin. Ja nyt huomaan miettiväni pienesti ja salaa yleistä. Minä. Minä joka sanoin vuosi sitten sen, etten voisi kuvitella omalle kohdalleni sitä, että vaihtaisin unelmani johonkin muuhun. Tai ainakaan sellaista tilannetta, että tekisin kompromissin sen takia, että sisäänpääsy olisi liian vaikeaa. Mutta entäpä jos se ei olisikaan kompromissi? Niimpä. Nämä pari kuukautta on herättänyt vaikka minkälaisia ajatuksia puolin ja toisin. Ja tässä vaiheessa, pieni tyttö on hiukkasen pyörällä päästään. Tiedän sen, että haen. Mutta mihin? Liika vaikea kysymys. Ja oikeastaan en tässä vaiheessa tahdo tuolla päätäni vaivata. Tarviin aikaa setviä ajatuksia. Kun kevääseen pääsen ja tulee aika valita hakukohde, päätöksiä ehkä syntyy vasta sitten. Kenties. Tai sitten tämä solmu aukeaa jo paljon aiemmin ja kaikki on ihan päivän selvää. Se kuulostaa äärettömän hienolta vaihtoehdolta. Olisikohan se niinkin helppoa? Tuskin.

Niin, ja mikä oli hienointa, niin se täysi tuki ja tsemppi minkä sain 'lääkäriltäni'. ♥ Aina kun puhuimme hakemisesta, sain sellaisen palopuheen omien unelmien tavoittelemisesta, että jäin sanattomaksi. Joka ikinen kerta. Täysin erilainen vastaanotto mitä Oulun suunnasta. Niin että vinkkinä sinne pohjoiseen, että seuraavan kerran kun puhutaan hakemisesta niin hiukka ymmärrystä kiitos. Omapa on elämäni, jos tahdon sen näin käyttää. Että nih! :D Lasken vielä olevani nuori. 3 vuotta kolmenkympin kriisiin. Se on paljon se! Ei siis mitään hätää vielä.. ;)


Kuten jo sanoinkin, en ole oikein vielä varma siitä, miten tuleva vuosi tulee järjestymään. En syksyn enkä oikein keväänkään osalta. Syyskuun alussa olen jo ehk hiukka viisaampi. On vähän liika monta vaihtoehtoa miten vuoteni järjestän, mutta mikään niistä vaihtoehdoista ei tunnu suoriltaan siltä, että näin asioiden kuuluisi ja olisi järkevintä mennä. Liikaa epävarmuustekijöitä, jotka ei minusta riipu. Tänään selvisi nykyisen työpaikan työtilanne, mikä onneksi selventää jo jotain. Ja samalla hankaloittaa tiettyjä asioita. Yritän realistisesti miettiä missä menee jaksamisen raja, ja kuinka paljon kevättä voi kuormittaa. Sillä en vaan usko, että tämä elämäntilanne mahdollistaa täysin häiriötekijätöntä vuotta. Kevättä ehkä ainakin pääosin, mutta ei syksyä.

Kuinka moni muistaa katsoneensa tätä sarjaa nuorempana? :)

Oulusta isäni hyllystä löytyi mielenkiintoinen dvd-kokoelma, joka oli pakko saada mukaan Kuopioon. :) Vähän kevennettyä opiskelua "raskaamman" lukemisen tasapainottamiseksi.

Olen myös orientoitunut. Lukemisen aloittamiseen siis. Käytyämme keskustassa Urbanissa syömässä viikko sitten maanantaina eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan. Paha vaan, että Suomalainen on paikka, jonne mua ei kannate päästää.

Musta tulee siellä sellainen hamsteri, ettei mitään rajaa. Kaikkea pitäisi saada. Ei välttämättä siksi, että on tarve, mutta kun vaan niin kovasti tahtoisi! Yleensä järki on mukana sen verta, ettei mitään älyttömän turhaa tule ostettua. Tai no, ehk pitäisi määritellä sana "turha". :D Se mitä sieltäkin mukaan tällä erää tarttui, voisi jollain tasolla luokitella hyödylliseksi. Muutama yliviivauskynä (siis c'mon, pastellisävyt! ♥ Ja vielä noin pienessä koossa! ), kaivattuja post-it lappuja, uusi (pinkki!) kalenteri, yksi uusi vihko (ja mikä sävymaailma? Pinkki tietty!) sekä pari muuta kynää (mm. pinkki..). Mietin jo blogin ulkoasun päivitystä. Haluatteko arvata mikä sävy kävi ekana mielessä? :D Jään vielä harkitsemaan asiaa..

Tällä erää ei muuta kuin tsemppiä kaikille meille, jotka ovat aloittelemassa (tai jo aloittaneet) uutta urakkaansa! Tästäpä se uusi vuosi sitten pikkuhiljaa liikkeelle lähtee.. :)

Enää pari päivää

Aika tyyni fiilis. Viimeisien päivien paniikkia ei ole tullut. Olen ottanut kevyesti. Olen rauhoittanut tekemistä. Viimeiset pari päivää on kertailua, selailua, mieleenpalautusta. 

Ja se on sitten siinä.

Mä niiiiin odotan, että pääsen mun pakastimelle ilman raivausoperaatiota!

Mä niin odotan, että on "lupa" tehdä myös muuta kuin lukea. Kuten liikkua. Juosta. Lukea normia kirjaa. Katsoa televisiota.
(my new Asics ♥ Väri voisi olla vähän hillitympi mutta elämä on ;) )

Niin, ja puhumattakaan siitä, että saisi olla koirien kanssa enemmän. Antaa niille aikaa. Harrastaa. Temppuilla. Treenata.. 

.. ja kisata. Eiliset kisat oli ihana irtiotto. Tykkäsin. Kovasti. Riimi ♥

Kuva-arkistosta löytyi myös huhtikuun tappajakana ;) Kun eteen tulee mahdollisuus
kouluttaa kanoja, niin voiko siitä kieltäytyä? No ei tietenkään! Oli ihan törkeän
hieno kanaworkshoppi-viikonloppu huhtikuussa ja jatkoa seuraa syksyllä. Huikeaa!

Ei mulla muuta kuin, että nauttikaa vapaudesta, nauttikaa kesästä. Tämä tyttö palailee asiaan tulosten tultua.

Tsemppiä kaikille tulevaan koitokseen!

Hurmosta ja kompastelua

Maaliskuinen sunnuntaipäivän murjottaja - kun elämä vaan joskus on niin kaaaauhian tylsää.

Mulla oli maaliskuun puolella kiva pitkä blogiteksti työstettynä, kirjoitettuna ja kuvitettuna. Muutamaa pikku loppusilausta vaille julkaisuvalmiina. Ja mitä tekee neiti näppärä? Onnistuu (ei edelleenkään mitään käsitystä, että miten..) pyyhkimään koko tekstikentän tyhjäksi. Bloggerin automaattitallennus + nettiselaimen kaatuminen samaan syssyyn ei hirveästi auttanut asiaa. Että great.. Siinä meni parin päivän aikana kirjoitettu postaus enkä ole sen jälkeen koko bloggeria avannut. Ketutti niin äärettömän paljon.

Piti ihan palata takaisin edelliseen postaukseen, että milloin sitä blogia nyt on oikeasti päivitetty. Ai helmikuussa. Ohohups. No, jos tuota kämmäilyä viimeisimmän luonnoksen kanssa ei olisi käynyt, postausväli olisi puolta lyhyempi. Mutta no, elämä on.

Maaliskuu pähkinänkuoressa: osittainen motivaatiopula (tai olisiko parempi sana ryhtymisen vaikeus), muiden koulutehtävien kasaantuminen, kevätflunssa, kisat, stressi tulevasta kesästä.. Mietin pari viikkoa sitten, että jos vielä joskus vietän kevään jolloin luen pääsykokeisiin, pyhitän viimeiset 3 kuukautta ihan täysin tälle hommalle. Ei muuta koulua, töitä, ei mitään rästitehtäviä tai tenttejä tai yhtään mitään.

Pääsykoelukujen osalta maaliskuu oli suhteellisen katkonainen. Helmikuun draiviin ei päästy, ehei. Maaliskuun alkupuolella jouduin työntämään pääsykoeluvut taka-alalle yliopistokurssin takia (oppimistehtävä + tentti), jonka jälkeen tuntui taas hurjan työläältä tarttua lukiokirjoihin. Tähän ryhtymisen vaikeuteen kun vielä ympättiin jonkin verran töitä, viikonloppuvieraita Oulusta.. Ei ollut helppoa ei. ;) Sairastin maaliskuun puolella mukavan kevätflunssan, ja makasin sohvalla about 4 päivää tekemättä yhtään mitään. Oli hiukka pakkorako parantua viikossa, sillä en tahtonut kisata sairaana seuraavan viikonloppuna. Joten sitä vaan oltiin. Ja oikeastaan olo oli sen verta vetämätön, ettei virtaa oikein olisikaan ollut muuhun. "Opin" tuon 4 päivän aikana katsomaan televisiota (parhaimmillaan katsoin 3 leffaa yhden päivän aikana + aiiiiivan liikaa turhia tv-ohjelmia), josta meinasi tulla tapa. Kieltämättä, illalla ON mukava istua TV:n ääressä ja olla tekemättä mitään. Meni melkein 3 viikkoa, että tästä tavasta pääsi pois. Kyllähän sieltä joka ilta jotain katsottavaa tulisi, kunhan vaan istuisi sohvalle kanavasurffausta tekemään (Temptation Island Suomi.. kaiken maailman laatuohjelmiin sitä jääkin koukkuun.. :D ). Vähän liian aikasyöppö näin pääsykoekevääseen.

Helmikuun lopun sosialisointeja ♥

Muutama tentti osuu sopivasti vielä huhti-/toukokuun vaiheeseen, mikä on ajoituksellisesti ihan heevetin huono. Tosin, näihin kun on osannut varautua jo huhtikuun alusta lähtien (ja riittää että niistä pääsee läpi, ykkönenkin on numero :D ) niin luentomatskuja on tullut selailtua iltalukemisena jo tässä vaiheessa. Suhteellisen kevyttä, mutta vie silti aikaa ja energiaa pois muusta (kuten siitä pääsykoelukemisesta).

Tuleva kesä on vielä suuren suuri kysymysmerkki omalla kohdalla. Töitä ei Kuopiosta ole tarjolla kuin satunnaisesti mutta muita suunnitelmia (tai ainakin toiveita niiden suhteen) on. Asioita, jotka ei tällä hetkellä minusta riipu. Voin vain odottaa, että saan lisätietoja. Saattaapa lopulta jopa käydä niin, että vietän kesäni ihan jossain toisessa kaupungissa. Epätietoisuus on stressaavaa. Ja vielä tähän aikaan keväästä. Huoh. Yksi asia lisää, joka on vaikeuttanut keskittymistä monena päivänä niin maaliskuun kuin huhtikuun alunkin aikana. Voin vain pitää sormia ristissä ja toivoa, että homma menee kuten toivon.

Iips on todella ansainnut lempinimensä Rukkanen. Sopii tälle ipanalle kuin nenä päähän. :)

Joten koska onnistuin viettämään maaliskuussa aikaa enemmän ja vähemmän irti pääsykoekirjoista, tuli mm. paimenien kanssa nautittua joko aurinkoisista maaliskuun ilmoista tai vietettyä hallilla useampia treenikertoja viikossa.

Hyi ko häikäsee!

Ehkä suurimpia juttuja maaliskuussa oli ne hui-niin-kauheasti-odotetut agilitykisat. Itse asiassa kolmet. Kisapäivän odottelu sai sen aikaan,  että pari edeltävää päivää meni ihan harakoille kaiken tekemisen suhteen. Lähtölistat tuli alkuviikosta tiistai/keskiviikko-akselilla, ja sen jälkeen olo oli enemmän ja vähemmän levoton. Lukeminen häiriintyi jatkuvana ihan vaan sen takia, että piti käydä tutkimassa viikonlopun tuomarin aikaisempia ratoja, miettiä sopiiko kengät, entä jos tekisikin nollan niin mitä sitten, osaakohan sitä mitään... Ohjauskuvioita tuli pyöriteltyä päässä ties miten päin ja uniakin tuli nähtyä. Ei tosin painajaisia (kaveri näki niitäkin) vaan sellaisia hyvän mielen agilityunia. :D Sitä yleensä kuulee sanottavan, ettei pääsykoekeväänä kannata aloittaa uutta harrastusta tai keksiä mitään uusia innostuksen kohteita. Totta. Kyllähän tuo vähän keskittymistä vei. Vaikka uutta harrastusta ei aloitettu niin rakastuin puolestani taas täysin tuohon vanhaan. ♥ Sitä myös sanotaan, että kisoista haetaan treenimotivaatiota ja treenattavaa. Totta sekin. Listalla on vaikka ja mitä sekä agilityjalkaa vipattaisi vaikka kuinka. :) Kaiken kaikkiaan pari viikonloppua muistutti mua niin täysin siitä miksi aksa vaan on niiiiiin hieno laji että!

Sanomattakin selvää, että olen ylpeä niin ikään Riimistä mutta myös itsestäni. Jo reilu puolitoista vuotta sitten oltaisiin ainakin noin periaatteesta voitu jo kisata. Mä tahdoin kisaamaan mutta silti ajattelin, ettei musta ole siihen. Unohdan radan. Törmään esteisiin. En osaa mitään. Nolaan itseni. Ihan katastrofi. Ja toisaalta, en ole ihan varma missä vaiheessa Riimi kypsyi sen verran, että sillä on tarpeeksi virettä kisata.  Mä en vaan realistisesti nähnyt meitä kisaamassa. Ikinä.

Toisten kisojen nollavoiton tulos ♥ Siirto kakkosluokkaan

Riimi oli hieno ♥ Ihan superhieno. En voisi ylpeämpi olla. Ekoista kisoista 2 puhdasta nollarataa, toisissa kisoissa vimppa tarvittava nolla ja siirto kakkosluokkaan. Riimin vire ja vauhti oli huikeita, parhainta ikinä. Ehdittiin käydä myös yhdet kisat Joensuussa kakkosluokassa, mutta niistä ei suurempia menestyksiä tullut. Riimille (ja mulle) korvaamatonta kisakokemusta, sillä Joensuun maneesi-tyyppinen halli oli hyvinkin erilainen kisapaikka + esteet vieraat. Harmaarukkanen teki varovaisemmin mitä yleensä mutta silti hienosti, ohjaajaa sai syyttää ihan täysin sen päivän tuloksista. Nyt sitten taukoillaan pääsykokeeseen asti ja toukokuussa siintäisi ainakin treeniseuran omat kisat, ehkä mahdollisesti toisetkin. :)


Ja täyttihän se harmaahapsikin vuosia huhtikuun alussa. 6 vuotta plakkarissa, toivottavasti vielä kovin monta lisää. ♥

Iips puolestaan kävi maaliskuussa osteopaatilla (Piira) ja seuraava osoite meille on osaava ortopedi. Iipan vasemman lonkan liikelaajuus on epänormaali ja ristiluun aluetta hoidettaessa Isla reagoi voimakkaasti kipuilemalla. Sinne oli kerääntynyt myös aikamoinen kuona-ainepatja, jonka Piira sanoi olevan epänormaalia kertymistä. Piira ei osannut sanoa, onko kyse ristiluun kohdalla kalkkiumasta vai mistä mutta lisätutkintaa se ehdottomasti tarvitsee.

Riimikin pyörähti (eri) osteopaatilla ollen suhteellisen hyvässä kunnossa. Selkä oli hiukkasen jumissa (hyvinkin runsaat puomi ja kepittelytreenit varmasti osasyyllisenä) mutta aukeni oikein hyvin hoidon aikana. Eli Riimin osalta seuraava hieronta-/huoltotsekkaus osuu kesälle, koska suurempia ongelmia ei löytynyt. Jatkamme siis treenejä/kisaamista rauhallisin mielin. :)

Milloinkohan sitä omistaja pääsisi hoidattamaan itseään? :D

Synttärisankaria veetuttaa :D

Maaliskuussa syvennyttiin myös koiran kisakauden ruokintaan ja pohdittiin muutenkin ruokavalion monipuolistamista. Tyttöjen iloksi kannoin kotiin heppaa, kun kerta halvalla sai. Ns. ykköslaatua, eli sitäpä voikin pistellä poskeen myös itse jos siltä tuntuu. Luultavasti ei, mutta on se hyvä tietää, että pakkasesta löytyy myös mulle sopivaa jauhelihaa tarpeen vaatiessa. ;) Eli Kuopion seudulla asuville raakaruokkijoille vinkkinä - Savo-Karjalan fb:tä/kotisivuja kannattaa seurailla, jos halpa heppa kiinnostaa. :) Näitä halpisheppatarjouksia tulee aina silloin tällöin. Vauhti-raksu/Kennelrehu ei näin halvalla heppaa tarjoa. Ja nämä muuten loppuu yleensä parissa päivässä, koska saavat X kokoisen erän, ja nykyisin koiraomistajat verottaa tuota määrä aikas kovasti. Tai näin ainakin myyjä viimeksi kertoi, kun multa ja N:ltä kyseltiin kelle liha päätyy. Eli ei tullut yllätyksenä, että koirille oltiin heppaa hakemassa. 

7 v ♥ (2/2011)

Maaliskuussa pilvimaisemiin päästettiin paimenduon alkuperäisjäsen Ronja arvokkaassa 10 vuoden iässä - ensimmäinen koirani. Ronja muutti Islan tultua pariksi kuukaudeksi veljeni perheen luo ja sille tielle se sitten jäi. Erakkoluonteinen koira sai mitä parhaan kodin Oulusta, enkä ole katunut päivääkään sitä, että Ronja veljelleni jäi. Tiedän Ronjan eläneen perheen kuningattarena, niin täysin rakastettuna ja paljon onnellisempana viimeiset vuotensa kuin koiralaumassa täällä Kuopiossa. Jo se antaa itselleni paljon. Mummokoira oli reipas pallohullu loppuun asti mutta lopulta taistelun voitti sydämen vajaatoiminta, kasvainepäilyt ja nivelrikko. 

Jokakeväinen KuoLOn Speksi oli tietenkin pakko nähdä. Kolmas nähty speksi mulle, ei edelleenkään voittanut ensimmäistä mutta parempi kuin viime vuonna. Tykkäsin. :)

Erityisesti maaliskuussa mieltä lämmitti uudet aksapopot ♥ Uusista agilitykengistä olin haaveillut jo reilun vuoden. Ehkä enemmänkin. Melkein kaksi. Joten tuntuipa ihan erikivalta juosta kunnon kengillä. Ja mikä tärkeintä - värimaailmakin on oikein pop! Eihän sitä nyt voi mustia kenkiä ottaa, itkuhan niissä olisi tullut jo siitä ankeudesta. :D

Pohjavertailuja - Inov vs. Salomon

Maaliskuu siis elettiin jossain aksahurmoksen ja pääsykoelukujen ryhtymisongelmien rajamaastossa. Lukurytmi kun katkeaa jostain syystä niin homma alkaa omalla kohdalla takuta. Ja pahasti. Sen kun saa kuntoon ja homman sujumaan, saan ahkeroitua tosi hyvin. Maaliskuulla tekeminen oli vähän löysää. Ei oikein löytynyt hommaan otetta. Ensimmäisiä kisoja edeltävällä viikolla lukutunnit oli oikeasti melkein pyöreä nolla. Ei vaan keskittyminen riittänyt (jotain ehk hiukka jänskätti ne kisat ;) ) ja ei vaan ollut sitä fiilistä.

FY6 saatiin lopulta pakettiin. Ei edelleenkään mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa mutta ajatus (edelleen..) koko kurssista on YÄK. En ihan tarkalleen edes tiedä miksi. Ennakkoasenne prkl. Siitä vaan ei näytä pääsevän eroon. Koska aika on rajallista tähän aikaan keväästä (ja koska maaliskuu ei sujunut kuten piti), siirryin suoraan FY8 kimppuun. Seiskakurssin kerkeän käydä hyvin pintapuoleisesti läpi ennen pääsykoetta. Tiedän jo valmiiksi, että se tulee (tai tulisi, jos sen kunnolla kävisin) vaatimaan hirmuisesti työtä. Mieluummin otan vimpan kurssin kunnolla haltuun, koska se kuitenkin on ennalta tuttua asiaa ja suht nopeasti käytävissä. Ja loppuaika sitten seiskan läpivilaisulle/kertauksille. Eli kertauksille jää pelkkä toukokuu, mutta elämä on. Onpahan sentäs se.

Postin tuoma yllätys äidiltäni ♥ 

Ja lisäterveisiä Kiinasta. Konjac sponge. ♥ En voi muuta kuin suositella, ihan huikea tuote. Ja hintaa Ebayn kautta hurjat 0,99 € ;) Tämän halvemmaksi ei kasvojen hoito tule. :D 

Lukurytmi alkaa siis taas olla ihan hyvä, ja eilenkin mietin sitä, että voi vitsi onpa laskeminen mukavaa. :) Bilsa ja kemma etenee maaliskuun "takapakin" jälkeen ihan kivasti. Niiden kanssa eteneminen oli hidasta maaliskuun puolella. Kertaamisille tosiaan ei kummoisia aikaa jää, mutta Mnemo on sinänsä hoitanut hyvin tuota teoriapuolta ja onhan toukokuu olemassa. Ei se kummoisesti ole, mutta paljon siinäkin saa aikaan kunhan vaan ottaa ja tekee. Loppukiri, eikös vaan? :)

Päivittelin myös blogin ulkoasun. Sain inspiksen koirien blogin banneriin yksi ilta ja päätin pikaisesti kokeilla mitä sitä saisi aikaan. Puolessa välissä puuhaa tajusin, että se blogi on ollut jäissä viimeiset puolitoista vuotta, koska aika ei vaan riitä kaksiin päivityksiin. Mitäs iloa mun on tehdä banneri blogille, jota en edes päivitä? :D Joten, menkööt nyt sitten tämän blogin yhteyteen. Jäipähän illan puuhastelusta jotain iloa katseltavaksi. Tosin banneri on siinä mielessä vielä keskeneräinen, ettei se ihan vastaa visiota siitä mitä mielessä oli. Mutta sitä toteutellaan myöhemmin kun on enemmän aikaa, kuvia ja inspiraatiota.


Mutta tsemppiä kaikille ahkeroitsijoille loppukiriin! Tämä tuli muutama tovi sitten töistä (viime viikko olikin yhtä työntekoa, onneksi nyt helpottaa ja nekin vähenee toukokuuta kohden) ja tarkoitus olisi vielä istua bilsan luennon ääreen iltapalan kera. Jaksaa jaksaa! 

p.s. tulipas paimenpainotteinen postaus (näiden kahden ympärille se vapaa-aika kietoutuu mitä lukemiselta ylijäämää jää ;) ), paljon muita pieniä arjen iloja ja ajatuksia pääsykoelukemisista on hukkunut viikkoihin.